mies ei riitä

Turhan vaativa...Oletko varma että itse olet niin täydellinen muiden mielestä?
Ei kannata etsiä liikaa virheitä muista ketään ei ole täydellinen jos rakastaa toista niin oppii rakastamaan myös toisen huonoja puolia.

Kaiken kokemasi jälkeen haluat vielä lapsia tämän miehen kanssa?

Miksi?

Jos hänellä ei tälläkään hetkellä riitä aikaa sinulle, niin miten luulet sitä riittävän lapsellenekaan? Sinun tulee ensin tuntea olosi mukavaksi miehesi kanssa elämän arjessa ennenkuin alat niitä lapsia suunnittelemaan.

Jos arkesi takkuaa jo nyt, niin voit olla varma, että lapsen myötä se arki ei ainakaan helpommaksi muutu, päinvastoin.
Voi olla, että miehesi harrastukset alkavat tuntumaan jo sietämättömiltä...
Sinuna harkitsisin hyvin tarkkaan suhteenne jatkomahdollisuutta.

neuvoja ei saisi antaa mutta....
1. Miksi oli suhteessa 2 v tauko?
Viittaa siihen että ei toiminut(?)
2. Ei se kaikkien kanssa toimi, jos et ole kiinnostunut urheilusta ja telkkarista niin ehkä suhde ei voi onnistua (?)
3. Jos suhteessa on rakkautta niin yleensä se näytetään. Näin minä ainakin ajattelen.
4. Ja käytöstavat vielä. Tuntuu, että olette erilaisia ja ette hyväksy toisten erilaisuutta. Minkälaiset ovat sellaiset käytöstavat että pelkäät matkustaa?

Kiitos hirveästi kun jaksoitte vastailla!
Täydennän vielä:
En todellakaan ole itsekään täydelinen, kukaan ei ole. Olen keskustellut mieheni kanssa tästä myös ja kertonut, että hän voi myös kertoa, jos ei ole onnellinen ja kertoa toiveistaan. Hän kuitenkin on ns. perus tyytyväinen kaikkeen. Tuntuu, että hänelle riittäisi pelkkä "kulissisuhde". Muutenkin siinä olemme erilaisia, että minulla on asenne "sen mitä haluan, saan" ja teen töitä asian eteen. Hän on tyytyväinen siihen mitä "tarjotaan" ja enempää ei tarvitse - esim. työstään hän usein kertoo ettei pidä siitä, mutta kuitenkaan ei ole valmis hakeutumaan mieleiseen työhön. Outoa minun mielestä.

Lasta emme ole hankkimassa tässä vaiheessa todellakaan. ..mutta joskus sekin on edessä ja ehkä menen jo asioiden edelle kun suunnittelen tulevaa..

Sehän on myös tosi, että suhde ei toiminut koska erosimme 2 vuodeksi. Olen miettinyt, etten ehkä silloin käsitellyt asioita loppuun, ja siksi taas "takerruin" häneen. Toisaalta tuon eron aikana tapaamani miehet olivat täys paskoja mieheeni verrattuna, että olen hänestä sinänsä hyvin ylpeä. Mieleni vaihtuu päivittäin, jatkaakko vai eikö. Mitäs jos katkaisen suhteen, ja tulevat tapaamani miehet ovat yhtä v-mäisiä kuin nämä joita viime katkon aikana tapailin.. Mieheni ei ehkä enää kolmatta kertaa halua jatkaa suhdetta, "koska minä en tiedä mitä haluan". Tämä on tosi vaikeaa. En haluaisi katkaista suhdetta...entä jos en koskaan löydä yhtä hyvää - kukaanhan ei ole täydellinen. Mieheni kuitenkin sanoi näistä urheilun katsomisista jne, ettei ne tule koskaan vähentymään, paremminkin lisääntymään.

Käytöstavoista tarkoitan sitä, että kyllä 27 vuotiaan täytyy jo osata mielestäni käyttäytyä ravintolassa, yleisillä paikoilla, jne... Minkäs toisaalta sille voin, jos hänen vanhempansa ei ole häntä kasvattaneet. Olin mys aika järkyttynyt kun hän osti ensimmäisen ruusun elämässään 27 vuotiaana (äitien päivänä)... Ehkä tämä on vaan "kulttuuriero" vaikka samalla suunnalla kasvettukin :/ On se niin väärin. Täytyykö minun alkaa häntä nyt kouluttamaan, kun käyttäytyminen menee välillä niin yli, että tunnen itseni enemmän hänen äidiksi kuin tyttöystäväksi...

jep eli samssa tilanteessa taidetaan olla...

Tuntuu siltä, että minä pidän suhdetta yllä... todella rassaavaa... tässä tulee jo jättämisajatuksia mieleen... :(

käykö sulla mielessä?

Olen niin nuori vielä, että en kyllä aio sitten katsoa sellasta, jos siltä tuntuu ettei kyseinen mies riitä...
niin kauheelta kun se tuntuukin :(

Ja se kun on varmaa, ettei toista voi muuttaa - paitsi ehkä vähäksi aikaa!