Piakkoin, niin meinaatko muuttaa jotain elämässäsi vuoden vaihtuessa uuteen, saattelemana? Jättää palstan, hohohoo mikä vitsi. 😆
No ei vaan, jotain oman elämän konkretiaa muutostyön alle menossa?
Kun vuosi taas vaihtuu
117
593
Vastaukset
- Anonyymi
Jep, paheita vähemmäksi.
AV- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Känniostoksia aamuyön pikkutunneilla? 😉
Mjääh, ne ovat jo jääneet vähälle.
Vähennän tai lopetan käytön kaikista asioista joissa on haittaveroa.
Kauhea säästö kun elää enkelten tavoin.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mjääh, ne ovat jo jääneet vähälle.
Vähennän tai lopetan käytön kaikista asioista joissa on haittaveroa.
Kauhea säästö kun elää enkelten tavoin.
AVEntä jos vartaloöljy on tarjouksessa?
No tässä on muutosta tehty kokoajan oikeastaan. Mutta periaatteessa koitan saada elämästäni halvempaa ylläpitää ja koittaa saada itselle enempi ja enempi omaa aikaa, muutenkin kuin työpaikalla. :oD
G-LoveR kirjoitti:
Eli uutta lämmitysmuotoa pukkaa poika pistäen torppaan. 😛
No se on vaan yksi osa muutosta. Luultavasti kevennän kulutusta muutenkin. Esimerkiksi autoa en tartte kesällä, kuljen kaksipyöräisillä enempi.
Ajattelin, että pistän enemmän syrjään tulevaisuuteen rahaa, niin kun pääsen eläkkeelle, ei tartte sit kituutella peruseläkkeellä.
- Anonyymi
Kyllä, meinaan muuttaa palkkani eli neuvotella itselleni palkankorotuksen. Minulla on siihen hyvät perusteet, joten pitäisi myös toteutua.
Sillälailla. Kannatta juottaa pomo känniin sen omilla ostamillaan viinoilla pikkujouluissa, niin ne aina lupaa palkannoston ja saa kanssa. 👍
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Sillälailla. Kannatta juottaa pomo känniin sen omilla ostamillaan viinoilla pikkujouluissa, niin ne aina lupaa palkannoston ja saa kanssa. 👍
Joo jokin räväyttävä taktiikka täytyy kehittää sen lisäksi, että olen listannnut työtehtäväni, niiden vaativuusluokat, toimenkuvani vanhentumisen, osaamiseni kehittymisen, koulutukseni päivittymisen ja sen, että jos lähden, niin aika pulaan jäävät 😏
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo jokin räväyttävä taktiikka täytyy kehittää sen lisäksi, että olen listannnut työtehtäväni, niiden vaativuusluokat, toimenkuvani vanhentumisen, osaamiseni kehittymisen, koulutukseni päivittymisen ja sen, että jos lähden, niin aika pulaan jäävät 😏
Omalla alalla ainakin työpaikan vaihtaminen, tai uhka siitä, tuntuu olevan se suurin palkankorotuksen peruste. Yks tuttu tais vetää lähemmäs kahden tonnin (kuussa) korotukset/bonukset, kun kävi toisen firman haastattelussa ja sai sieltä kovan tarjouksen. Toki osaavista tekijöistä on pulaa, joten yhdenkin pätevän tyypin lähtiessä voi projekti olla pahoissa ongelmissa.
- Anonyymi
Tuskin tässä mitään sen ihmeempiä muuttuu. Mitäpä hyvää muuttamaan. :)
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Juksaatko? 😉
En. Ei mulla ole elämässäni mitään sen isompia asioita, joita tarvitsisi muuttaa. Kai kaikilla nyt jotain pikkujuttuja on, mutta ne ovat tyyliin voisin nukkua vähän enemmän. Vaan ei mulla nuo yöunetkaan nyt kovin lyhyitä ole, noin 7 tuntia yössä.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Juksaatko? 😉
Alkoa en juo ja en tupakoi ja liikunta on jo lisätty ja ruokavalio muutettu ja aikanaan pudotettu 35 kiloa ja uusi ammatti on opiskeltu ja uusi työ on löytynyt ja niin ees päin. En mä tiedä mitä vielä pitäisi muuttaa.
Anonyymi kirjoitti:
En. Ei mulla ole elämässäni mitään sen isompia asioita, joita tarvitsisi muuttaa. Kai kaikilla nyt jotain pikkujuttuja on, mutta ne ovat tyyliin voisin nukkua vähän enemmän. Vaan ei mulla nuo yöunetkaan nyt kovin lyhyitä ole, noin 7 tuntia yössä.
Okei. Nojoo. Samaa voisin sanoa, enemmän unta yöaikaan ja itellä vielä tuota liikuntaa voisi lisätä. Yrittää tykätä talvesta, vaikka inhoan sitä. Mutta joo. Askel kerrallaan.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Okei. Nojoo. Samaa voisin sanoa, enemmän unta yöaikaan ja itellä vielä tuota liikuntaa voisi lisätä. Yrittää tykätä talvesta, vaikka inhoan sitä. Mutta joo. Askel kerrallaan.
Ja siis uudenvuoden lupauksia en ole koskaan tehnyt. eivät ole oikein minun juttuni. Yhtään noista aiemmin mainituista ei siis ole mitenkään uudenvuodenlupauksena tehty, vaan ihan muutoin. Painonpudotus esimerkiksi alkoi aikanaan enne joulua, kun ei vaan ollut ruokahalua. Sitten kun se alkoi pudota niin helposti, niin motivaatio kasvoi. vähän liiaksikin. Meni sitten lopulta tuo 35 kiloa viidessä kuukaudessa, vaikka alkupainokin oli "vain" 90 kiloa.
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis uudenvuoden lupauksia en ole koskaan tehnyt. eivät ole oikein minun juttuni. Yhtään noista aiemmin mainituista ei siis ole mitenkään uudenvuodenlupauksena tehty, vaan ihan muutoin. Painonpudotus esimerkiksi alkoi aikanaan enne joulua, kun ei vaan ollut ruokahalua. Sitten kun se alkoi pudota niin helposti, niin motivaatio kasvoi. vähän liiaksikin. Meni sitten lopulta tuo 35 kiloa viidessä kuukaudessa, vaikka alkupainokin oli "vain" 90 kiloa.
No ei se kevennys koskaan paha ole, jollei mene ääripäästä toiseen. Ja vedä fanatismin puolelle, mikä helposti käy kun jää vauhti päälle.
Olis kyllä kiva saada uudet jalat, niin että pystysi menemään kuin nuorempana. Ei paljon ylipaino ehtinyt tarttua kiinni. Jollei miestä sellaiseksi lasketa.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No ei se kevennys koskaan paha ole, jollei mene ääripäästä toiseen. Ja vedä fanatismin puolelle, mikä helposti käy kun jää vauhti päälle.
Olis kyllä kiva saada uudet jalat, niin että pystysi menemään kuin nuorempana. Ei paljon ylipaino ehtinyt tarttua kiinni. Jollei miestä sellaiseksi lasketa.Se meinas jo sillon hirttää vähän päälle. Se paino tippui oikeasti lopulta ihan järjettömän nopeasti ja vielä olis kevyesti mennyt viisi tai kymmenenkin. Mun syömiset oli tosi isosti miinuksella ja kunto kun koheni niin virtaa olis ollut kuntoilla vaikka kuinka. Vedin lopussa päivittäin kymmenen kilsan juoksulenkkejä plus lihaskunto päälle ja muutenkin olin koko ajan melekin maanisesti liikkeessä. Onneksi sitten kuitenkin tajusin ettei se ole ihan tervettä enää, riehua kuin mielipuoli 800 kalorilla päivässä.
Anonyymi kirjoitti:
Se meinas jo sillon hirttää vähän päälle. Se paino tippui oikeasti lopulta ihan järjettömän nopeasti ja vielä olis kevyesti mennyt viisi tai kymmenenkin. Mun syömiset oli tosi isosti miinuksella ja kunto kun koheni niin virtaa olis ollut kuntoilla vaikka kuinka. Vedin lopussa päivittäin kymmenen kilsan juoksulenkkejä plus lihaskunto päälle ja muutenkin olin koko ajan melekin maanisesti liikkeessä. Onneksi sitten kuitenkin tajusin ettei se ole ihan tervettä enää, riehua kuin mielipuoli 800 kalorilla päivässä.
Kuulostaa tuo tahti ja kalorimäärä tutulta, been there ja done that, vaikkei ollut elopaino edes sallitun yli. Addiktoituu helposti siihen näkyvään muutokseen ja muuttuvaan olotilaankin, tulee äkäiseksi jos ei liiku jatkuvasti. Tai mulle tuli vierotuskiukkua.
Keksin vaikka mitä päästäkseni liikkeelle taas, vaikka aika vasta olin tullut 30 km lenkiltä ja tanssinut aerobic henkeen pari tuntia huilaamatta, työpäivän jälkeen. Kukkakaalilla ja näkkärillä ja vedellä eläen.G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa tuo tahti ja kalorimäärä tutulta, been there ja done that, vaikkei ollut elopaino edes sallitun yli. Addiktoituu helposti siihen näkyvään muutokseen ja muuttuvaan olotilaankin, tulee äkäiseksi jos ei liiku jatkuvasti. Tai mulle tuli vierotuskiukkua.
Keksin vaikka mitä päästäkseni liikkeelle taas, vaikka aika vasta olin tullut 30 km lenkiltä ja tanssinut aerobic henkeen pari tuntia huilaamatta, työpäivän jälkeen. Kukkakaalilla ja näkkärillä ja vedellä eläen.Menee jo hulluuden puolelle.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa tuo tahti ja kalorimäärä tutulta, been there ja done that, vaikkei ollut elopaino edes sallitun yli. Addiktoituu helposti siihen näkyvään muutokseen ja muuttuvaan olotilaankin, tulee äkäiseksi jos ei liiku jatkuvasti. Tai mulle tuli vierotuskiukkua.
Keksin vaikka mitä päästäkseni liikkeelle taas, vaikka aika vasta olin tullut 30 km lenkiltä ja tanssinut aerobic henkeen pari tuntia huilaamatta, työpäivän jälkeen. Kukkakaalilla ja näkkärillä ja vedellä eläen.Joo, siis kotonakin mä tyyliin kävelin koko ajan kuin joku kissapeto häkissä. Ei kyennyt olemaan paikallaan, vaan oli pakko touhuta ja liikkua. Hyvä kun nukkumaan malttoi rauhottua. Aika monesti oli, että en saa unta, no mä lähen sitten lenkille.
Anonyymi kirjoitti:
Joo, siis kotonakin mä tyyliin kävelin koko ajan kuin joku kissapeto häkissä. Ei kyennyt olemaan paikallaan, vaan oli pakko touhuta ja liikkua. Hyvä kun nukkumaan malttoi rauhottua. Aika monesti oli, että en saa unta, no mä lähen sitten lenkille.
Juu ihan samanlaista levotonta mullakin. Mä taas tanssin ja tein vatsalaudalla vatsoja, kyykkyjä ja ihan mitä tahansa, kunhan heiluin jatkuvasti. Tiedän, että mulla menee helposti överiksi, kun innostun jostain. Imeydyn niin siihen, etten muuta kohta tajuakkaan.
G-LoveR kirjoitti:
Juu ihan samanlaista levotonta mullakin. Mä taas tanssin ja tein vatsalaudalla vatsoja, kyykkyjä ja ihan mitä tahansa, kunhan heiluin jatkuvasti. Tiedän, että mulla menee helposti överiksi, kun innostun jostain. Imeydyn niin siihen, etten muuta kohta tajuakkaan.
Mutta pakko sanoa, että vartaloni ei ole ollut ikinä niin näyttävä, kun se oli silloin. Vaikka itse sanonkin ja sanoi moni muukin.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Mutta pakko sanoa, että vartaloni ei ole ollut ikinä niin näyttävä, kun se oli silloin. Vaikka itse sanonkin ja sanoi moni muukin.
No mulla kroppa on kyllä pysynyt ihan hyvin tuon jälkeenkin. Aikamoinen kipuilu oli saada ruokavalio järkeväksi tuon jälkeen ja piti hetkeksi melkein totaalisesti rauhottaa liikkuminen. Nykyäänkin sit juoksen kyllä noita kymmenen kilsan lenkkejä, mutta vain kolme-neljä kertaa viikkoon. Mäkin vihaan talvea, joten hommasin sitten juoksumaton. Ei ole pakko mennä tonne ulos kärvistelemään, jos ei kiinnosta.
Anonyymi kirjoitti:
No mulla kroppa on kyllä pysynyt ihan hyvin tuon jälkeenkin. Aikamoinen kipuilu oli saada ruokavalio järkeväksi tuon jälkeen ja piti hetkeksi melkein totaalisesti rauhottaa liikkuminen. Nykyäänkin sit juoksen kyllä noita kymmenen kilsan lenkkejä, mutta vain kolme-neljä kertaa viikkoon. Mäkin vihaan talvea, joten hommasin sitten juoksumaton. Ei ole pakko mennä tonne ulos kärvistelemään, jos ei kiinnosta.
Hyvä homma. Mulla ei ole enää lisääntymisen myötä riittänyt energiaa itseeni, kuin kipujen ja vatsavaivojen kanssa kasassa pysymiseen. Ei puhettakaan, että juoksis näillä jalkaterillä, nilkoilla, polvella ja lonkalla mitään 10 km. 😂
Sortuu koko yliliikkuva löysä jänteinen paska. Lonkka jäi pikkukakkosen jälkeen väljäksi. Ja nyt siinä on joku kasvainkin luussa. 🤷🏼♂️
Mutta omaan tahtiin. 👍- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Hyvä homma. Mulla ei ole enää lisääntymisen myötä riittänyt energiaa itseeni, kuin kipujen ja vatsavaivojen kanssa kasassa pysymiseen. Ei puhettakaan, että juoksis näillä jalkaterillä, nilkoilla, polvella ja lonkalla mitään 10 km. 😂
Sortuu koko yliliikkuva löysä jänteinen paska. Lonkka jäi pikkukakkosen jälkeen väljäksi. Ja nyt siinä on joku kasvainkin luussa. 🤷🏼♂️
Mutta omaan tahtiin. 👍Joo, sairauksille ei mahda mitään. Se on paskamaista. Mulla raskaus paransi monta aiempaa vaivaa ja endometrioosikin on pysynyt tosi pitkään aikalailla kurissa.
Anonyymi kirjoitti:
Joo, sairauksille ei mahda mitään. Se on paskamaista. Mulla raskaus paransi monta aiempaa vaivaa ja endometrioosikin on pysynyt tosi pitkään aikalailla kurissa.
Kiva noin päin. Mullakin oli hetken ok endo, mutta ryöhähti tokan jälkeen. Samoin myös IBS meni ihan järkkyyn kuntoon. Migreeni oli hullunaan.
Mutta nyt migreeniä on harvoin, IBS kiusaa yhä viikottain kivuilla, endo on ok, mutta ousko vaihdevuodet alkaneet muuttaa munasarjoja, kutistamaan kun kovia kipuja on välillä. Jotain siellä tapahtuu. Kipuherkkyys toki saa aistimaan pienetkin kivuksi tulkittavat muutokset.
Joo. Mulle onnaika vaikeeta hyväksyä, etten pysty kokoaikatyöhön. Se on aika kova oala purra, mutta yritän niellä. Yritän sopeutua ja ajatella kaikkea positiivista sen myötä tulevaa.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kiva noin päin. Mullakin oli hetken ok endo, mutta ryöhähti tokan jälkeen. Samoin myös IBS meni ihan järkkyyn kuntoon. Migreeni oli hullunaan.
Mutta nyt migreeniä on harvoin, IBS kiusaa yhä viikottain kivuilla, endo on ok, mutta ousko vaihdevuodet alkaneet muuttaa munasarjoja, kutistamaan kun kovia kipuja on välillä. Jotain siellä tapahtuu. Kipuherkkyys toki saa aistimaan pienetkin kivuksi tulkittavat muutokset.
Joo. Mulle onnaika vaikeeta hyväksyä, etten pysty kokoaikatyöhön. Se on aika kova oala purra, mutta yritän niellä. Yritän sopeutua ja ajatella kaikkea positiivista sen myötä tulevaa.Mulla se jostain syystä vei oikeastaan kaikki noi riesat mennessään. Mä muutenkin voin varmaan parhaiten koko elämäni aikana raskaana ollessani. Monesti ei oikein edes kehtaa kertoa, kun kaikilla muilla on kauheita kauhutarinoita raskausajasta ja kaikesta siitä. Mä olen vaan, että mulla oli kaikki tosi tosi hyvin ja mun oli älyttömän hyvä olla ja mä nukuin paremmin kuin koskaan jne.
Mä niin toivon noita vaihdevuosia alkavaksi. Oon toivonu niitä jostain parikymppisestä saakka, kun menkat ja kaikki siinä ympärillä on aina ollut niin kivuliasta ja karseeta. No tosin nyt on ihna ok, mutta en mä sitä verenvuotoa silti jää kaipaamaan.
Onko juuri niin, että mitään mahdollista työtä ei oo löydettävissä. Onhan maailmassa vaikka mitä töitä. Jotain päätetyötä ehkä tai jotain? Sekään ei onnistu? Anonyymi kirjoitti:
Mulla se jostain syystä vei oikeastaan kaikki noi riesat mennessään. Mä muutenkin voin varmaan parhaiten koko elämäni aikana raskaana ollessani. Monesti ei oikein edes kehtaa kertoa, kun kaikilla muilla on kauheita kauhutarinoita raskausajasta ja kaikesta siitä. Mä olen vaan, että mulla oli kaikki tosi tosi hyvin ja mun oli älyttömän hyvä olla ja mä nukuin paremmin kuin koskaan jne.
Mä niin toivon noita vaihdevuosia alkavaksi. Oon toivonu niitä jostain parikymppisestä saakka, kun menkat ja kaikki siinä ympärillä on aina ollut niin kivuliasta ja karseeta. No tosin nyt on ihna ok, mutta en mä sitä verenvuotoa silti jää kaipaamaan.
Onko juuri niin, että mitään mahdollista työtä ei oo löydettävissä. Onhan maailmassa vaikka mitä töitä. Jotain päätetyötä ehkä tai jotain? Sekään ei onnistu?Kiva kuulla, että edes jollain on helpottanut raskausaikana. 👍
B-lausunto tukee etten tee mitään ennen kun kuntoutus on käyty läpi. On niin pitkä rimpsu monta sivua mitä ei saa ja suositella tehdä. Päätetyö kaularangan kuluman, ahtauman ja TOS takia myös. Odotamme siis.G-LoveR kirjoitti:
Kiva kuulla, että edes jollain on helpottanut raskausaikana. 👍
B-lausunto tukee etten tee mitään ennen kun kuntoutus on käyty läpi. On niin pitkä rimpsu monta sivua mitä ei saa ja suositella tehdä. Päätetyö kaularangan kuluman, ahtauman ja TOS takia myös. Odotamme siis.Kelan täti olisi laittanut mut eläkkeelle vikalistani lukiessaan heti, mutta hän ei ole Kelan lääkäri. Joten määräsi kuntoutukset. Ja toivotti hyvää jatkoa.
G-LoveR kirjoitti:
Kelan täti olisi laittanut mut eläkkeelle vikalistani lukiessaan heti, mutta hän ei ole Kelan lääkäri. Joten määräsi kuntoutukset. Ja toivotti hyvää jatkoa.
Työkkärissä sanoivat, kun soitin työnhakuun, että ei kannata ennen kun on kuntoutukset alta pois noilla vioilla lähteä mihinkään.
Ja ei mua kukaan huoli jos rehellinen olen vaivoistani.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kiva kuulla, että edes jollain on helpottanut raskausaikana. 👍
B-lausunto tukee etten tee mitään ennen kun kuntoutus on käyty läpi. On niin pitkä rimpsu monta sivua mitä ei saa ja suositella tehdä. Päätetyö kaularangan kuluman, ahtauman ja TOS takia myös. Odotamme siis.No tietenkään kuntoutuksen aikana ei kannata tehdä mitään. Ehkä pikemmin voi ajatella, että sitten kun byrokratia on joskus käyty läpi (törkeän pitkä prosessi), niin sitten ehkä voi vähän vapaammin miettiä, että mikä se lopullinen tulevaisuus on. Keksiikö jotain tai ei keksi. Paljonhan on myös sellasta tosi pitkälti ihan aivotyötä, mutta se oma kolo pitää vaan jostain löytää. Kaikenlaisia ohjelmistojakin on, jolla voi vaikka kirjottaa sanelemalla jne. Vaan joo kuntoutus ensiksi ja sitten voi miettiä tai aina voi tietenkin miettiä.
G-LoveR kirjoitti:
Työkkärissä sanoivat, kun soitin työnhakuun, että ei kannata ennen kun on kuntoutukset alta pois noilla vioilla lähteä mihinkään.
Ja ei mua kukaan huoli jos rehellinen olen vaivoistani.Niinpä on parempi, että mulla on kuntouttajan tuki takana. Yksin ne sanoo heti, että juu ei liikaa sairauksia mitkä voi haitata työssä suoriutumista. On pistetty töitä poikkikin sen vuoksi kun selvinnyt sairauksiani. Tylysti.
Anonyymi kirjoitti:
No tietenkään kuntoutuksen aikana ei kannata tehdä mitään. Ehkä pikemmin voi ajatella, että sitten kun byrokratia on joskus käyty läpi (törkeän pitkä prosessi), niin sitten ehkä voi vähän vapaammin miettiä, että mikä se lopullinen tulevaisuus on. Keksiikö jotain tai ei keksi. Paljonhan on myös sellasta tosi pitkälti ihan aivotyötä, mutta se oma kolo pitää vaan jostain löytää. Kaikenlaisia ohjelmistojakin on, jolla voi vaikka kirjottaa sanelemalla jne. Vaan joo kuntoutus ensiksi ja sitten voi miettiä tai aina voi tietenkin miettiä.
Joo, on mulla jotain jo mielessä työkokeikuja, että miltä tuntuu, pärjäänkö. Ei mitään fyysisesti rankkaa, mutta ihmistyötä. Mikä osaa sekin olla.... 🥴
Mutta kokeilemalla jotain varmaan selviää. Ja mun täytyy lähteä asenteella, ettei pelot joutua taas työpaikkakiusauksen hampaisiin hyöky päälle. Ja pystyn pitämään puoleni törppöjä vastaan.- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kelan täti olisi laittanut mut eläkkeelle vikalistani lukiessaan heti, mutta hän ei ole Kelan lääkäri. Joten määräsi kuntoutukset. Ja toivotti hyvää jatkoa.
Ja joo, ei Kelan ja tökärin tädit noista mitään tajua. Heidän ymmärryksensä on aikalailla vaan sellasessa "perinteisessä" työssä. Jos oikeasti jotain teknisiä mahdollisuuksia ja ohjelmistoja jne. haluais miettiä, niin pitäis melkein etsiä "vertaistukea". Sellasia ihmisiä, joilla itsellään on erilaisia rajotteita ja he ovat keksineet niitä keinoja tehdä jotain työtä. Ja siis jos sä pystyt tännekin kirjottelemaan, niin ei se koneenkäyttö kai kokonaan pannassa ole? Mutta joo, nää on sellasia, joita voi joskus miettiä, jos tuntuu että tahtoo.
Anonyymi kirjoitti:
Ja joo, ei Kelan ja tökärin tädit noista mitään tajua. Heidän ymmärryksensä on aikalailla vaan sellasessa "perinteisessä" työssä. Jos oikeasti jotain teknisiä mahdollisuuksia ja ohjelmistoja jne. haluais miettiä, niin pitäis melkein etsiä "vertaistukea". Sellasia ihmisiä, joilla itsellään on erilaisia rajotteita ja he ovat keksineet niitä keinoja tehdä jotain työtä. Ja siis jos sä pystyt tännekin kirjottelemaan, niin ei se koneenkäyttö kai kokonaan pannassa ole? Mutta joo, nää on sellasia, joita voi joskus miettiä, jos tuntuu että tahtoo.
Juu. Pystyn melkein mihin vaan, kun saan itse määrittää terveyteni ja sen hetkisen vointini mukaan työajan ja tahdin. Muitten kellotuksilla tulee ongelmia.
Eli mahdollisimman liukuva työaika, kunhan työ on tehty deadlineen vaikka klo 00.00 mennessä. Tai päivään xx mennessä.G-LoveR kirjoitti:
Juu. Pystyn melkein mihin vaan, kun saan itse määrittää terveyteni ja sen hetkisen vointini mukaan työajan ja tahdin. Muitten kellotuksilla tulee ongelmia.
Eli mahdollisimman liukuva työaika, kunhan työ on tehty deadlineen vaikka klo 00.00 mennessä. Tai päivään xx mennessä.Terveiden aikataulut on liian kireitä, jos on heikossa kunnossa. Ei tuu kun väkisin vedettyä ittensä kipeeks ja sitten caput.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Terveiden aikataulut on liian kireitä, jos on heikossa kunnossa. Ei tuu kun väkisin vedettyä ittensä kipeeks ja sitten caput.
Puhelin myynti hommia
Anonyymi kirjoitti:
Puhelin myynti hommia
Ei minusta ole tuputtajaksi, sanoisin äkkiä kun joku alkaa kähyää että no haista vittu ja luuri kiinni.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ei minusta ole tuputtajaksi, sanoisin äkkiä kun joku alkaa kähyää että no haista vittu ja luuri kiinni.
Tuo ei ollut multa, jonka kanssa eilen juttelit, tuo puhelinmyynti ehdotus. Hälle joka sitä ehdotti, niin kehittä ajatusmaailmaasi. Toi puhelinmyynti on henkisesti aika pirun rankkaa hommaa. Varsinkin jos joutuu myymään jotain yksityisille kuluttajille. B2B hommana se on ihan ok, mikäli tuote/palvelu, jota myyt on aidosti hyvä. En suosittele puhelinmyyntiä duuniksi kenellekään ihan pystymetsästä reväistylle. Se sopii vain sopivalla tavalla tunteettomuuteen pystyville yksilöille, jotka pystyy ulkoistamaan oman itsensä siitä niskaan tippuvasta jaskasta.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Terveiden aikataulut on liian kireitä, jos on heikossa kunnossa. Ei tuu kun väkisin vedettyä ittensä kipeeks ja sitten caput.
Toi on totta, tosin vaihtelee vähän eri aloilla. Kyllä sellasiakin paikkoja alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tästä maasta löytyä, joissa on järkeistetty tuota ajankäyttöä. Se yleensä opettaa, kun tulee riittävän monta burn outtia ja tosi iso osa suomalaisista alkaa olla sen kokenut ja moni sitten vielä masennuksen läpikäynyt.
Anonyymi kirjoitti:
Tuo ei ollut multa, jonka kanssa eilen juttelit, tuo puhelinmyynti ehdotus. Hälle joka sitä ehdotti, niin kehittä ajatusmaailmaasi. Toi puhelinmyynti on henkisesti aika pirun rankkaa hommaa. Varsinkin jos joutuu myymään jotain yksityisille kuluttajille. B2B hommana se on ihan ok, mikäli tuote/palvelu, jota myyt on aidosti hyvä. En suosittele puhelinmyyntiä duuniksi kenellekään ihan pystymetsästä reväistylle. Se sopii vain sopivalla tavalla tunteettomuuteen pystyville yksilöille, jotka pystyy ulkoistamaan oman itsensä siitä niskaan tippuvasta jaskasta.
Niinno sitä joskus olin hilkulla lähteä tekemään, mutta kun kävin toimistolla ja juttelin siellä esimiehen kanssa, tajusin ettei minulla ole tarpeeksi kanttia tuputtaa, esittää kuuroa ja ottaa vastaan vielä sontaakin työni päälle. Joten totesin, että joo ei.
Eri asia kun ei tarvi tuputtaa ja tyrkyttää mitään, vaan asiakas itse haluaa tuotteensa ja minä vaan olen ikään kuin välikätenä varmistamassa, että hän sen saa ja tilaus toimii. Kaikki manipulointi pois.G-LoveR kirjoitti:
Niinno sitä joskus olin hilkulla lähteä tekemään, mutta kun kävin toimistolla ja juttelin siellä esimiehen kanssa, tajusin ettei minulla ole tarpeeksi kanttia tuputtaa, esittää kuuroa ja ottaa vastaan vielä sontaakin työni päälle. Joten totesin, että joo ei.
Eri asia kun ei tarvi tuputtaa ja tyrkyttää mitään, vaan asiakas itse haluaa tuotteensa ja minä vaan olen ikään kuin välikätenä varmistamassa, että hän sen saa ja tilaus toimii. Kaikki manipulointi pois.En halua tehdä mitään töitä missä pitää manipuloida muita.
G-LoveR kirjoitti:
En halua tehdä mitään töitä missä pitää manipuloida muita.
Tai missä pitäisi päteä mitenkään.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Niinno sitä joskus olin hilkulla lähteä tekemään, mutta kun kävin toimistolla ja juttelin siellä esimiehen kanssa, tajusin ettei minulla ole tarpeeksi kanttia tuputtaa, esittää kuuroa ja ottaa vastaan vielä sontaakin työni päälle. Joten totesin, että joo ei.
Eri asia kun ei tarvi tuputtaa ja tyrkyttää mitään, vaan asiakas itse haluaa tuotteensa ja minä vaan olen ikään kuin välikätenä varmistamassa, että hän sen saa ja tilaus toimii. Kaikki manipulointi pois.Niin no mä olen kyllä halutessani pirun hyvä myymään vaikka jäätä eskimoille. Moraali vaan tuppaa tulemaan tielle. Lisäksi multa puuttuu se tietynlainen kilpailuhenkisyys, jota useissa noissa firmoissa yritetään kannustaa. Ei mua kiinnosta v.ttujakaan mitä muut on myyneet. Mulla on ne omat tavotteeni ja kun ne on täynnä mä lähden kotiin. Pomot on niin moneen kertaan olleet vähän tuskastuneita kun "sä olisit tässä niin hyvä, mutta kun sua ei saa motivoitua tekeen enemmän". Joo ei saakaan. En mä jää toimistolle pyörimään ja tekemään lisää kauppaa, kun tavote on täynnä.
Sitäpaitsi siihen liittyy monissa paikoissa kaikkea muutakin outoa vilunkia. Siis ihan työstekijöiden kesken ja vähän työnantajaa vastaankin. Siellä myydään kauppoja toisille, jotta ne pääsis bonusrajojen yli ja siirretään kauppojen päivämääriä, että koska ne kirjataan järjestelmiin, jotta päästään eri kuissa bonusrajojen yli. Jokasella vähänkään paremmalla myyjällä on yleeensä kauppoja pöytälaatikossa tollasta varten jne. Jos vaikka jossain kuussa on tosi hyvä parhaan myyjän palkinto tai bonus tarjolla, niin sitten lätkitään laatikosta kaikki kaupat sille kuulle ym. Anonyymi kirjoitti:
Toi on totta, tosin vaihtelee vähän eri aloilla. Kyllä sellasiakin paikkoja alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tästä maasta löytyä, joissa on järkeistetty tuota ajankäyttöä. Se yleensä opettaa, kun tulee riittävän monta burn outtia ja tosi iso osa suomalaisista alkaa olla sen kokenut ja moni sitten vielä masennuksen läpikäynyt.
Juu. Ei ihmiset ole robotteja. Ihmiset väsyy, kuluukin ihan kirjaimellisesti, reagoi erilaisiin asioihin ja tilanteet muuttuu terveydentilassa kuin henkisestikin toisinaan. Silti pitäisi kyetä vetämään kieli pitkänä priimaa.
Lyhyemmät työpäivät työllistäisi enemmän väkeä ja auttaisi myös meitä heikommassa työkunnossa olevia jaksamaan työssä sairastumatta pahemmin, kuten myös vielä työkunnossaoleviakin olemaan sairastumatta jopa kokonaan. Mut kun ei tässä maassa ole osattu ajatella kuin suorituslähtöisesti ja pitää olla hikipinko.Anonyymi kirjoitti:
Niin no mä olen kyllä halutessani pirun hyvä myymään vaikka jäätä eskimoille. Moraali vaan tuppaa tulemaan tielle. Lisäksi multa puuttuu se tietynlainen kilpailuhenkisyys, jota useissa noissa firmoissa yritetään kannustaa. Ei mua kiinnosta v.ttujakaan mitä muut on myyneet. Mulla on ne omat tavotteeni ja kun ne on täynnä mä lähden kotiin. Pomot on niin moneen kertaan olleet vähän tuskastuneita kun "sä olisit tässä niin hyvä, mutta kun sua ei saa motivoitua tekeen enemmän". Joo ei saakaan. En mä jää toimistolle pyörimään ja tekemään lisää kauppaa, kun tavote on täynnä.
Sitäpaitsi siihen liittyy monissa paikoissa kaikkea muutakin outoa vilunkia. Siis ihan työstekijöiden kesken ja vähän työnantajaa vastaankin. Siellä myydään kauppoja toisille, jotta ne pääsis bonusrajojen yli ja siirretään kauppojen päivämääriä, että koska ne kirjataan järjestelmiin, jotta päästään eri kuissa bonusrajojen yli. Jokasella vähänkään paremmalla myyjällä on yleeensä kauppoja pöytälaatikossa tollasta varten jne. Jos vaikka jossain kuussa on tosi hyvä parhaan myyjän palkinto tai bonus tarjolla, niin sitten lätkitään laatikosta kaikki kaupat sille kuulle ym.Kuulostaa pahalle tuo vilunki. Ja kuulostaa karseelle ajatuskin pakkomyymisestä. Kyllä kai sitä monikin osaa myydä, mutta millä tahansa konstilla niin ei ole minusta edes moraalisesti oikein. Ja tässä kohtaa vihaan taas kaupantekoa, joka sokaisee ihmisiä.
Mulle sopis jotkut pehmeemmät arvot työhön kuin kaupallisuus.
Mielummin nään itseni aina siellä missä ihminen tarvitsee ihmisen tukea, mutta fysiikallani vaan en ihan kaikkeen enää kykene tai ole kyennyt ennenkään, olen vaan väkisin tehnyt ja kulunut ennen aikojani armottomuudessani kehoani kohtaan.G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa pahalle tuo vilunki. Ja kuulostaa karseelle ajatuskin pakkomyymisestä. Kyllä kai sitä monikin osaa myydä, mutta millä tahansa konstilla niin ei ole minusta edes moraalisesti oikein. Ja tässä kohtaa vihaan taas kaupantekoa, joka sokaisee ihmisiä.
Mulle sopis jotkut pehmeemmät arvot työhön kuin kaupallisuus.
Mielummin nään itseni aina siellä missä ihminen tarvitsee ihmisen tukea, mutta fysiikallani vaan en ihan kaikkeen enää kykene tai ole kyennyt ennenkään, olen vaan väkisin tehnyt ja kulunut ennen aikojani armottomuudessani kehoani kohtaan.Mutta joku työ missä voin kuitenkin olla olemassa, kun joku mun apuani tarvitsee. Ohjaaja tms. Missä ei mun myöskään tarvi nujertaa ketään mitenkään, vaan mielumminkin kannustaa ja yhdessä nähdä positiivinen kulku.
Jotain positiivista työtä.G-LoveR kirjoitti:
Mutta joku työ missä voin kuitenkin olla olemassa, kun joku mun apuani tarvitsee. Ohjaaja tms. Missä ei mun myöskään tarvi nujertaa ketään mitenkään, vaan mielumminkin kannustaa ja yhdessä nähdä positiivinen kulku.
Jotain positiivista työtä.Lastenhoitotyökin on välillä sellasta helvetin "tappelemista" juntturoiden muksujen tai vanhempienkin kanssa, työkavereittenkin joskus, ettei henkisesti jaksa. Ranteet auki fiilis siitäkin. 😅
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Kuulostaa pahalle tuo vilunki. Ja kuulostaa karseelle ajatuskin pakkomyymisestä. Kyllä kai sitä monikin osaa myydä, mutta millä tahansa konstilla niin ei ole minusta edes moraalisesti oikein. Ja tässä kohtaa vihaan taas kaupantekoa, joka sokaisee ihmisiä.
Mulle sopis jotkut pehmeemmät arvot työhön kuin kaupallisuus.
Mielummin nään itseni aina siellä missä ihminen tarvitsee ihmisen tukea, mutta fysiikallani vaan en ihan kaikkeen enää kykene tai ole kyennyt ennenkään, olen vaan väkisin tehnyt ja kulunut ennen aikojani armottomuudessani kehoani kohtaan.Se on henkisesti kuluttavaa. Ei se mullekaan pidemmän päälle sovi. Joskus voin käydä jonkun satunnaisen projektin tai messukeikan vetämässä, mutta nykyään tosi harvoin sitäkin, kun ei ole taloudellisesti pakko. Sellanen on tosiaan kivaa, jossa ihmiset ihan itse tulevat ostamaan, eikä tarvitse tuputtaa ja pakkomyydä. Vaan se kun se kylämän kaupan tekeminen on oikeasti todella taktinen juttu on rasittavaa. Monesti se on sellasta, että jos on vaikka pariskunta, niin haistelet, että kummalla on oikeasti se päätösvalta ja siihen sitten panostetaan. Yritetään napata kiinni sopivista langoista ja manipuloida ja suurennella ongelmia jne. Se on melkeinpä sellasta taktista ja strategista peliä ja siksi siitä usein tykkääkin ihan tietynlaiset ihmiset.
Joo, se kauppojen kanssa puljaaminen vitutti. Tietenkin mä myyn kaupan, jos mulla niitä on myydä, kun joku tulee kuun lopussa pyytelemään, että myytkö pari kauppaa ja hän maksaa pimeesti satasen niistä. Sellasenaan ne kun ei olleet mulle kuin vain puolet tosta arvosta, mutta kun ne vie bonusrajan yli, niin yhtäkkiä niillä onkin tollanen arvo. Rasittavaa laskelmointia joka paikassa. Anonyymi kirjoitti:
Se on henkisesti kuluttavaa. Ei se mullekaan pidemmän päälle sovi. Joskus voin käydä jonkun satunnaisen projektin tai messukeikan vetämässä, mutta nykyään tosi harvoin sitäkin, kun ei ole taloudellisesti pakko. Sellanen on tosiaan kivaa, jossa ihmiset ihan itse tulevat ostamaan, eikä tarvitse tuputtaa ja pakkomyydä. Vaan se kun se kylämän kaupan tekeminen on oikeasti todella taktinen juttu on rasittavaa. Monesti se on sellasta, että jos on vaikka pariskunta, niin haistelet, että kummalla on oikeasti se päätösvalta ja siihen sitten panostetaan. Yritetään napata kiinni sopivista langoista ja manipuloida ja suurennella ongelmia jne. Se on melkeinpä sellasta taktista ja strategista peliä ja siksi siitä usein tykkääkin ihan tietynlaiset ihmiset.
Joo, se kauppojen kanssa puljaaminen vitutti. Tietenkin mä myyn kaupan, jos mulla niitä on myydä, kun joku tulee kuun lopussa pyytelemään, että myytkö pari kauppaa ja hän maksaa pimeesti satasen niistä. Sellasenaan ne kun ei olleet mulle kuin vain puolet tosta arvosta, mutta kun ne vie bonusrajan yli, niin yhtäkkiä niillä onkin tollanen arvo. Rasittavaa laskelmointia joka paikassa.Ei olisi kyllä mun työtä. Kaupanalaakin kävin lyhyesti kokeilemassa, kaupanala tutuksi koulutuksessa. Enkä tykkää pätkääkään mistään kauppaamisesta, ostamisesta jne.
Joko jotain luovaa tai henkisesti palkitsevaa mieluiten. Mua ei kilpailu ja numerot kiinnosta. :)G-LoveR kirjoitti:
Ei olisi kyllä mun työtä. Kaupanalaakin kävin lyhyesti kokeilemassa, kaupanala tutuksi koulutuksessa. Enkä tykkää pätkääkään mistään kauppaamisesta, ostamisesta jne.
Joko jotain luovaa tai henkisesti palkitsevaa mieluiten. Mua ei kilpailu ja numerot kiinnosta. :)Musta tulee piru, kun työnnetään nurkkaan missä en viihdy.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Musta tulee piru, kun työnnetään nurkkaan missä en viihdy.
Mä yleensä vain poistun, jos alkaaa vituttaa. Otan vaan loparit, jos työilmapiiri alkaa ahistaa.
Anonyymi kirjoitti:
Mä yleensä vain poistun, jos alkaaa vituttaa. Otan vaan loparit, jos työilmapiiri alkaa ahistaa.
No munkin pitäisi osata olla piru tai ottaa loparit, mun ongelma on se etten ole piru enkä ilkeä ikinä irl. Pitäisi olla, kun osaisi. Täällä on hyvä treenata. 😉
G-LoveR kirjoitti:
No munkin pitäisi osata olla piru tai ottaa loparit, mun ongelma on se etten ole piru enkä ilkeä ikinä irl. Pitäisi olla, kun osaisi. Täällä on hyvä treenata. 😉
Sen takia en viihdy ihmisten kanssakaan, kun useimmista löytyy lopulta tosi ilkeitä ominaisuuksia, ilkeyttä mikä ahdistaa, negatiivisuutta ja pessimismiä. Kaikkea mikä kuluttaa mun voimat loppuun hetkessä ja pilaa koko olotilan. Mieluuten oon seesteisessä seurassa, jos missä.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No munkin pitäisi osata olla piru tai ottaa loparit, mun ongelma on se etten ole piru enkä ilkeä ikinä irl. Pitäisi olla, kun osaisi. Täällä on hyvä treenata. 😉
En mäkään piru osaa olla. En oikeastaan edes jaksais jotain tyhjänaikaista vääntöä töissä. Jos siellä on huono olla niin en mä usko sen siitä sanomalla mihinkään muuttuvan. Mä siis todellakin osaan loparit ottaa. Olen aina ollut sellanen, että sitten jos vituttaa niin vedän nopeastikin rajun loppupäätelmän ja lähden. Sen mä ymmärrän, että moni ei uskalla tehdä tota taloudellisen tilanteen takia, mutta mulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Mä olen aina halutessani löytänyt uusia hommia vaikka jo seuraavalle päivälle. Sillon, jos on tarve, niin en ole duunin suhteen nirso. Melkein kaikkea voi hetken tehdä, kunnes löytyy parempaa. Huom. melkein, on mullakin rajani. :P
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
No munkin pitäisi osata olla piru tai ottaa loparit, mun ongelma on se etten ole piru enkä ilkeä ikinä irl. Pitäisi olla, kun osaisi. Täällä on hyvä treenata. 😉
Ja joo, toi on sellanen taito, joka tekis monille hyvää oppia. On ihan ok antaa periksi ja on ihan ok lopettaa ja on ihan ok lähteä. Aina ei tarvi sitkeydellä ja sinnillä vaan pakosti sietää ja odottaa romahdusta.
Anonyymi kirjoitti:
En mäkään piru osaa olla. En oikeastaan edes jaksais jotain tyhjänaikaista vääntöä töissä. Jos siellä on huono olla niin en mä usko sen siitä sanomalla mihinkään muuttuvan. Mä siis todellakin osaan loparit ottaa. Olen aina ollut sellanen, että sitten jos vituttaa niin vedän nopeastikin rajun loppupäätelmän ja lähden. Sen mä ymmärrän, että moni ei uskalla tehdä tota taloudellisen tilanteen takia, mutta mulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Mä olen aina halutessani löytänyt uusia hommia vaikka jo seuraavalle päivälle. Sillon, jos on tarve, niin en ole duunin suhteen nirso. Melkein kaikkea voi hetken tehdä, kunnes löytyy parempaa. Huom. melkein, on mullakin rajani. :P
Juu. Olen ottanut kerran loparit nuorena ja yksin talovelallisena. Oli niin pahaolo siellä, että oli pakko, vaikka sain karenssia. Sain pian uuden työpaikankin ja saisin nytkin lastenhoitotyötä tästä läheltäkin jatkuvasti, kun vaan pystyisi tekemään. Ei se työ ikinä mua tyhjänpäälle jätä, mutta kun ei keho kestä ergonomisesti raskaita juttuja. Ja migreeni innostuu metelistä.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Juu. Olen ottanut kerran loparit nuorena ja yksin talovelallisena. Oli niin pahaolo siellä, että oli pakko, vaikka sain karenssia. Sain pian uuden työpaikankin ja saisin nytkin lastenhoitotyötä tästä läheltäkin jatkuvasti, kun vaan pystyisi tekemään. Ei se työ ikinä mua tyhjänpäälle jätä, mutta kun ei keho kestä ergonomisesti raskaita juttuja. Ja migreeni innostuu metelistä.
Kipeenä toi tilanne on taatusti eri. Ja jos noi kuntoutuksen sun muut on kesken, niin ei sitä venettä ole mitään järkeä tyhjään keikuttaa.
G-LoveR kirjoitti:
Juu. Olen ottanut kerran loparit nuorena ja yksin talovelallisena. Oli niin pahaolo siellä, että oli pakko, vaikka sain karenssia. Sain pian uuden työpaikankin ja saisin nytkin lastenhoitotyötä tästä läheltäkin jatkuvasti, kun vaan pystyisi tekemään. Ei se työ ikinä mua tyhjänpäälle jätä, mutta kun ei keho kestä ergonomisesti raskaita juttuja. Ja migreeni innostuu metelistä.
Mä vaan en mene enää työpaikkoihin missä tiedän olleen ilmapiirissä ongelmia tai työkavereita, jotka pilkkaa mua terveyden takia. Sanokoo laiskuudeksi, mutta se on ylpeyttä, ei laiskuutta. Ei tarvi antaa kohdella itseään alentuvasti.
Anonyymi kirjoitti:
Kipeenä toi tilanne on taatusti eri. Ja jos noi kuntoutuksen sun muut on kesken, niin ei sitä venettä ole mitään järkeä tyhjään keikuttaa.
En mä nyt keikuta, kun kerrankin ja helvetillisen pitkän ja kalliin yksityislääkäriputken jälkeen viimein olen tässä pisteessä, että mua oikeasti edes yritetään auttaa sivuuttamisen sijaan. Once in a lifetime...
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Mä vaan en mene enää työpaikkoihin missä tiedän olleen ilmapiirissä ongelmia tai työkavereita, jotka pilkkaa mua terveyden takia. Sanokoo laiskuudeksi, mutta se on ylpeyttä, ei laiskuutta. Ei tarvi antaa kohdella itseään alentuvasti.
Mä olen kyllä mennyt ihan tietoisestikin paikkoihin, joissa tiedän vielä tulevan ongelmia. Jos projekti itessään on riittävän kiinnostava ja duuni muutenkin määräaikainen, niin sen kestäni vaikka päälläni seisten. Mä osaan olla ärsyttävänkin lehmänhermoinen silloin, jos olen sen etukäteen päättänyt, että tämä hoidetaan loppuun. Keskityn siihen hommaani ja projektiin ja kaikki muu menee ohitse. Ei sitä tietenkään pidemmän päälle jaksais, mutta ei se mulle pätkinä ongelmia tuota, jos tosiaan jutussa on joku positiivinen puoli.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
En mä nyt keikuta, kun kerrankin ja helvetillisen pitkän ja kalliin yksityislääkäriputken jälkeen viimein olen tässä pisteessä, että mua oikeasti edes yritetään auttaa sivuuttamisen sijaan. Once in a lifetime...
Mulla on pari kaveria ollut tollasessa samantyyppisessä tilanteessa ja se on kyllä pirullinen prosessi. Sekin on ihan uskomatonta, että Suomessa on tollasessa tilanteessa pakko pistää tolkuttomasti rahaan yksityiseen lääkäriin, jotta homman saisi maaliin. Yks kaveri tais taistella 5 vuotta just migreenin ja selkä- ja niskaongelmien kanssa, mutta pitkän taistelun jälkeen sai sen maaliin. Sit sen jälkeen löys kyllä itelleen duunia. Sä tunnut monin samantyyppiseltä ihmiseltä kuin hän. Hälläkin se nykyinen duuni on just tuolla ihmisiä auttavalla puolella.
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen kyllä mennyt ihan tietoisestikin paikkoihin, joissa tiedän vielä tulevan ongelmia. Jos projekti itessään on riittävän kiinnostava ja duuni muutenkin määräaikainen, niin sen kestäni vaikka päälläni seisten. Mä osaan olla ärsyttävänkin lehmänhermoinen silloin, jos olen sen etukäteen päättänyt, että tämä hoidetaan loppuun. Keskityn siihen hommaani ja projektiin ja kaikki muu menee ohitse. Ei sitä tietenkään pidemmän päälle jaksais, mutta ei se mulle pätkinä ongelmia tuota, jos tosiaan jutussa on joku positiivinen puoli.
Ok. Mä en menis mistään summasta. 😅
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Ok. Mä en menis mistään summasta. 😅
En minäkään rahasta menis. Rahalla mua ei töihin saa. En sitä niin kauheesti tarvitse. Vaan tosiaan jos ite projekti on mielenkiintonen, niin sitten voin mennäkin.
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on pari kaveria ollut tollasessa samantyyppisessä tilanteessa ja se on kyllä pirullinen prosessi. Sekin on ihan uskomatonta, että Suomessa on tollasessa tilanteessa pakko pistää tolkuttomasti rahaan yksityiseen lääkäriin, jotta homman saisi maaliin. Yks kaveri tais taistella 5 vuotta just migreenin ja selkä- ja niskaongelmien kanssa, mutta pitkän taistelun jälkeen sai sen maaliin. Sit sen jälkeen löys kyllä itelleen duunia. Sä tunnut monin samantyyppiseltä ihmiseltä kuin hän. Hälläkin se nykyinen duuni on just tuolla ihmisiä auttavalla puolella.
Se osaa olla pitkä tie löytää lääkäri, joka ottaa kuuleviin korviinsa ja tutkii eikä lyö valmista leimaa päälle tutkimatta.
Mulla päättyi yksityisellä vasta siihen hoito, kun ei löytynyt neurologia joka tutkisi leikkaustarpeen, pikkuaivot ja ettei kivun syyt löydy jostain aivotasolta. Siirtivät siinä kohtaa julkiselle, kun kulumat, madaltumat, ahtauma jne. mitä magneetissa näkee oli löydetty koko rangan matkalta ja mulla on kaularangan lisäksi painuma ja vuosia ollut prolapsi tuolla alaselässä. Tangeeraa duurapussiin. Ja s-skolioosi.
Ettei vain yläranka ole se dilemma. Niin neuroligilta sitten takas fysiatriaan lekurille ja siellä luojan kiitos nuori nauslääkäri tutki kunnolla lisää ja löysi vikaa vaikka miten. Hänen mentorinsa yhdessä ne kuvat tarkisti ja totesi, professori Mikkelsson.
Ja eikun b-lausunto sisään, 6 sivua A4 arkkia alalaidasta ylälaitaan meni selvitystä sisään. Tules kuntoutuksen jo kävin ja ammatillinen sen takia siirtyi, sitten tuli virtsakivet ja siirtyi, nyt sitten luullakseni alkuvuosi on ajankohtana. 3 vuotta! Niin kauan se prosessi kesti.Anonyymi kirjoitti:
En minäkään rahasta menis. Rahalla mua ei töihin saa. En sitä niin kauheesti tarvitse. Vaan tosiaan jos ite projekti on mielenkiintonen, niin sitten voin mennäkin.
Voiko niin mielenkiintosta olla?
G-LoveR kirjoitti:
Se osaa olla pitkä tie löytää lääkäri, joka ottaa kuuleviin korviinsa ja tutkii eikä lyö valmista leimaa päälle tutkimatta.
Mulla päättyi yksityisellä vasta siihen hoito, kun ei löytynyt neurologia joka tutkisi leikkaustarpeen, pikkuaivot ja ettei kivun syyt löydy jostain aivotasolta. Siirtivät siinä kohtaa julkiselle, kun kulumat, madaltumat, ahtauma jne. mitä magneetissa näkee oli löydetty koko rangan matkalta ja mulla on kaularangan lisäksi painuma ja vuosia ollut prolapsi tuolla alaselässä. Tangeeraa duurapussiin. Ja s-skolioosi.
Ettei vain yläranka ole se dilemma. Niin neuroligilta sitten takas fysiatriaan lekurille ja siellä luojan kiitos nuori nauslääkäri tutki kunnolla lisää ja löysi vikaa vaikka miten. Hänen mentorinsa yhdessä ne kuvat tarkisti ja totesi, professori Mikkelsson.
Ja eikun b-lausunto sisään, 6 sivua A4 arkkia alalaidasta ylälaitaan meni selvitystä sisään. Tules kuntoutuksen jo kävin ja ammatillinen sen takia siirtyi, sitten tuli virtsakivet ja siirtyi, nyt sitten luullakseni alkuvuosi on ajankohtana. 3 vuotta! Niin kauan se prosessi kesti.Vielä emme kuitenkaan tiedä mitä ovat kirkasignaalimuutokset molemmin puolin aivokuoressa. Ja virtsakivet tutkitaan alkuvuodesta taas. Tuleeko uusi jytkäytys vai kajotaanko jo tähystimellä. Kun ei terveys pysy aloillaan. Työelämä sitä kuitenkin vaatis.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Voiko niin mielenkiintosta olla?
Kyllä voi. Jos se on ammatillisesti just hyvällä tavalla haastava tai siinä on saatavissa hyviä kontakteja tai se ite aihe on mua lähellä tai se näyttää hyvältä portfoliossa tmv. Syitä voi olla monta, mutta kyllä niitä löytyy.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä voi. Jos se on ammatillisesti just hyvällä tavalla haastava tai siinä on saatavissa hyviä kontakteja tai se ite aihe on mua lähellä tai se näyttää hyvältä portfoliossa tmv. Syitä voi olla monta, mutta kyllä niitä löytyy.
Okei. Sulla on niin erilainen työ mitä olen itse ikinä tehnyt, etten täysin sisäistä kokonaiskuvaa työstäsi.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Voiko niin mielenkiintosta olla?
Viimeksi esimerkiksi oli sellanen lisätyn todellisuuden projekti, josta tiesin jo haastattelussa, että tässä tulee olemaan ristiriitoja työryhmän sisällä. Vaan se on aihe, joka on mua jo pitkään kiinnostanut ja josta mulla ei ollut aiempaa kokemusta, Sen projektin kautta oli mahdollisuus luoda hyviä kontakteja ja saada mentorointia noissa asioissa ja jalka muutenkin parin oven väliin. Eli mä siis kestin sen puoli vuotta, kun olin niin päättänyt. Jatkoa en ottanut vastaan, vaikka se tarjolla olisi ollut.
Anonyymi kirjoitti:
Viimeksi esimerkiksi oli sellanen lisätyn todellisuuden projekti, josta tiesin jo haastattelussa, että tässä tulee olemaan ristiriitoja työryhmän sisällä. Vaan se on aihe, joka on mua jo pitkään kiinnostanut ja josta mulla ei ollut aiempaa kokemusta, Sen projektin kautta oli mahdollisuus luoda hyviä kontakteja ja saada mentorointia noissa asioissa ja jalka muutenkin parin oven väliin. Eli mä siis kestin sen puoli vuotta, kun olin niin päättänyt. Jatkoa en ottanut vastaan, vaikka se tarjolla olisi ollut.
Sitkeyttä mitä mä en omaa jos ilmapiiri on mätä.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Sitkeyttä mitä mä en omaa jos ilmapiiri on mätä.
Nä lätkäsen tarvittaessa vaikka kuulokkeet korvilleni ja teen sitä omaa duuniani. Puoli vuotta menee lopulta hetkessä, kun ympärillä on asioita, joita mä haluan oppia.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Sitkeyttä mitä mä en omaa jos ilmapiiri on mätä.
Plus siinä oppi mys sellasta, että mitä ei ainakaan kannata itse tehdä. Sen projektin hallinta oli todella holtitonta ja ajankäyttö typerää.
Anonyymi kirjoitti:
Nä lätkäsen tarvittaessa vaikka kuulokkeet korvilleni ja teen sitä omaa duuniani. Puoli vuotta menee lopulta hetkessä, kun ympärillä on asioita, joita mä haluan oppia.
En osaa sanoa muuta kun wau.
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kun wau.
Siis kaikesta siitä paskasta sen ite projektin sisällä ja työryhmän kesken huolimatta, se oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Mä sain tehdä asioita, joita en olisi siinä hetkessä mitenkään muuten saanut tehdä ja pääsin sellasten ihmisten juttusille, joita en olis muuten päässyt jututtamaan. Siitä itse varsinaisesta projektista mulle ei jäänyt käteen mitään (paitsi nyt tietenkin palkka, joka ei ollut niin kauhean kaksinen), mutta niistä muista asioista sen ympärillä kyllä
Anonyymi kirjoitti:
Siis kaikesta siitä paskasta sen ite projektin sisällä ja työryhmän kesken huolimatta, se oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Mä sain tehdä asioita, joita en olisi siinä hetkessä mitenkään muuten saanut tehdä ja pääsin sellasten ihmisten juttusille, joita en olis muuten päässyt jututtamaan. Siitä itse varsinaisesta projektista mulle ei jäänyt käteen mitään (paitsi nyt tietenkin palkka, joka ei ollut niin kauhean kaksinen), mutta niistä muista asioista sen ympärillä kyllä
Eli antoisampi, kun ne haittapuolet kokonaisuutena?
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kun wau.
Sen lopun työryhmän kanssa en ole nykyään enää missään tekemisissä. Moikkaan ehkä, jos jossain törmään, siis ehkä. Vaan sen mä tiesin jo etukäteen, että se tulee päättymään niin. Sen tosiaan näki jo haastattelutilanteessa, että kemiat ei tule toimimaan. Siis minä näin, mutta ehkä he eivät nähneet, kun silti mut palkkasivat.
Anonyymi kirjoitti:
Sen lopun työryhmän kanssa en ole nykyään enää missään tekemisissä. Moikkaan ehkä, jos jossain törmään, siis ehkä. Vaan sen mä tiesin jo etukäteen, että se tulee päättymään niin. Sen tosiaan näki jo haastattelutilanteessa, että kemiat ei tule toimimaan. Siis minä näin, mutta ehkä he eivät nähneet, kun silti mut palkkasivat.
Jeps. Mä aistin kanssa nopeasti kun meen ihmisten joukkoon, että kenen kanssa tulee mitäkin ja kenen kanssa kelläkin ei kemiat pelaa, itelläkään. Ärsyttävä taito tai ominaisuus, koska harvoin on väärässä. Ja olis joskus kiva yllättyä positiivisesti, hei arvioin väärin. 😛
- Anonyymi
G-LoveR kirjoitti:
Eli antoisampi, kun ne haittapuolet kokonaisuutena?
Riippuu miten sen antosuuden määrittää. Sain ne asiat, joita mä lähdin siitä hakemaankin. Tietenkin sitä toivoi, että ennakkoaavistus olisi ollut väärä, vaikka en mä sitä mitenkään tosissani uskonut. Sitäkin tietysti toivoi, että se ite projekti olis onnistunut ja siitä olis jäänyt jotain näytettävää itsellekin. Vaan en mä sitäkään ihan tosissani uskonut. Se meni aikalailla juuri kuten sen kuvittelinkin menvän.
Mitään isompaa muutosta en suunnittele. Yritän edelleen pitää rutiinit kurssissa ja elää tasapainoista elämää. Palstakeskusteluja ja erilaisia keskustelufoorumeita en jätä kokonaan, mutta taukoja tulee välillä.
Pidän entistä parempaa huolta omasta ja läheisten terveydestä, sekä hyvästä olosta.
Mitään uuden vuoden lupauksia en tee. Pidän nuo edelliset, jo vanhentuneet lupaukset voimassa. Terveys, hyvinvointi ja läheiset.G-LoveR kirjoitti:
Terveys, hyvinvointi ja läheiset. Trio bueno. 👍
Kiitos! Kaikki hyvin tärkeitä ja sydäntä lähellä olevia asioita. :)
- Anonyymi
Mä en oo koskaan tehny uudenvuoden lupauksia. Nyt teen ja sen pidänkin. Saatan jopa alottaa vähä etuajassa.
- Anonyymi
Enpä ihmeempiä. Aion ostaa vielä yhden uuden kitaran ja myydä pari vanhaa pois. Siinäpä ne ensi vuoden suunnitelmat.
- Anonyymi
Haluan antaa Joulun jota voi muistella pitkään hyvässä mielessä.
Viikonloppuna pakettien paketointi, ruokien ostamista ensiviikon alussa ja laittamista nautittavaan muotoon myöhemmin.
Joulu on ensin lahjoja, sitten rauhoittumista ja yhdessä olemista. Yhdessäoloa riittää, on tosi pitkät lomat edessä. Uusivuosi ja kaikki.
Ensi vuonna harrastan enemmän seksiä mitä kahtena edellisenä vuotena yhteensä, eli jos kaksi kertaa harrastaa niin muutos on jo toteutunut:)
Dementia on jo iskenyt, oliko se neliöjuuri jostain luvusta...
Jos ei hikoilua aiheuttavaa seksiä, niin pitää harrastaa ainakin hikoilua tuottavaa urheilua kahdesti viikossa. Muuten sitä vanhenee nopeammin, ei hyvä juttu.
Vain mummot ja ukot eivät sekstaile tai harrasta liikuntaa. Ei kai haluta olla sellaisia, eihän? Toisaalta, sukkapuikot käteen ja neulomaan maailman pisintä kaulaliinaa vaikka jollekin kamelille.
AV - Anonyymi
Jospa yrittäisi suhtautua kumppanin etsintään tavoitteellisesti eikä vain päivystää onnenkantamoista odottamassa :)
- Anonyymi
Ilman muuta ei pysty enää......hohottamaan edes
Ei ole sellaisia suunnitelmia, en ole koskaan tehnyt uuden vuoden lupauksia. Eikä ole tarvetta isommille muutoksille, vaikka jotain muhiikin mielessä, mutta ne saa hautua siellä ajan kanssa.
- Anonyymi
Minäpä en tämän paremmaksi pääse.
- Anonyymi
Meikäläisen emäntä ei jätä palstaa ikinä. :)
Nosse&Pleikka- Anonyymi
Jasu on addikti.
Anonyymi kirjoitti:
Jasu on addikti.
Ja sinä Jasu addikti. Kellä mikäkin. Kaikilla jotain addiktoivaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jasu on addikti.
Riippuvuudelle altistavat perinnöllisten tekijöiden ohella sosiaalisen oppimisen kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta riippuvuus voi syntyä myös myöhemmällä iällä esimerkiksi yksilön reaktiona stressiin tai erilaisiin elämänkriiseihin.
Anonyymi kirjoitti:
Riippuvuudelle altistavat perinnöllisten tekijöiden ohella sosiaalisen oppimisen kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta riippuvuus voi syntyä myös myöhemmällä iällä esimerkiksi yksilön reaktiona stressiin tai erilaisiin elämänkriiseihin.
"yksilön reaktiona stressiin tai erilaisiin elämänkriiseihin."
Nämä ne on mitkä minutkin on ajaneet pois stressaavista jutuista nettiin ja kriisit samoin etsimään vastauksia kohtalotovereilta. Jotta juu. 👍
Kuka vaan voi koittaa kulkea toisen nahoissa ennen kun alkaa kritisoida kovasti. Onnistuuko itseltä...- Anonyymi
Näin sivusta totean, että aika heikko provoyritys. Aika toope ukko olisi, jos itsestään tollasta nikkiä käyttäis.
- Anonyymi
Jos se ois helppoo, oisin tehnyt sen jo. Ei ole kalenterilla tarjota ilmaisia lounaita. Pakko on vaan taistella samojen asioiden äärellä - kevät voisi ehkä jotain muuttaakin mutta se on kaukana. Vuodenvaihde ei sinällään tarjoa mitään kovin kummoista.
- Anonyymi
Ei elämää uusiksi mutta pieniä parannuksia moneenkin. Siitä se lähtee uusi minä 3.0 😄
- Anonyymi
Tärkein toive on, että pääsisin muuttamaan nykyisestä asunnosta pois.
- Anonyymi
Uudenvuoden lupausten uhreille pitäisi perustaa omat elimeensä.
- Anonyymi
Kyllä. Petän nykyisen työnantajani, jätän hänet kohtuullisen syvään kuseen, menen uuteen duuniin yksinkertaisesti paremman palkan perässä ja myyn vieläpä osaamistani entiselle työanantajalle kovalla hinnalla yrittäjänimikkeen alla, jos siis hampaita kiristellen hän suostuu sitä siinä vaiheessa ostamaan.
En ollut koskaan tuolla tekemässä ystäviä vaan töitä ja rahaa. - Anonyymi
Paljonkin on muutettavaa ja monessa asiassa. Isoja asioita tapahtui jo reilu kuukausi sitten ja tästä se lähtee vauhdilla paremmaksi.
Jotkut on kokeneet jo tämän vuoden aikana muutoksia, ehkä saaneet opinnot päätökseen, uuden työpaikan, löytäneet rakkauden, muuttaneet uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle, saaneet lisää perheenjäseniä, positiivisia tuloksia terveyden puolesta jne.
Toivotaan, että ensi vuosi tuo lisää hyviä muutoksia kullekin teille ja itsellenikin. ❤️✨- Anonyymi
Ruokavalio remonttiin. Arkiliikunnan lisääminen. Nämä ne konkreettiset ja sitten se haastavampi eli, korvienväliin positiivisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan.
- Anonyymi
Teen suunnitelman ja sukellan uuteen jos natsaa..Jos ei toteudu siirryn saannitelmaan B.eli en jää enää jossittelemaan kun aika kulkee nopsaa..
- Anonyymi
Vuoden vaihtuminen ei vaikuta, mutta muuten tulevaisuutta täytyy varmistella.
Maailman ja Suomen asiat eivät ole menossa hyvään suuntaan. Töiden jatkumisesta ei ole varmuutta kenelläkään.
Aina voi laittaa vähän lisää sukan varteen ja miettiä miten pärjää ilman säännöllisiä tuloja ja yhteiskunnan tukea kriisitilanteessa.
xLiner - Anonyymi
Lupaan alkaa rakastamaan itseäni 1.1.2023 alkaen. Ei enää kaltoinkohtelevia jännämiehiä elämääni. Mielummin yksin kuin komean ääliön kanssa.
Vähän tuossa miettinyt noita avoimen yliopiston kursseja. Työsuojelu esim ergonomia tai psykososiaalinen kuormitus voisivat olla kiinnostavia mutta toisaalta niiden tietojen tuominen töihin saattaa vetää mattoa nykyisen tsv:n jalkojen alta.
Täytyy katsoa löytyykö jotakin muuta tarjonnasta.
Kevään aikana pitää kyllä ea-taidot päivittää ajan tasalle ja yksi tuttu on kysellyt mukaan vapepa-toimintaan. Muu liikunnallinen harrastus saa jatkua sellaisenaan.
Arjessa nyt ei varmaan mikään muutu.- Anonyymi
Mä tuossa ehdin jo ilmoittaa itseni useammallekin avoimen kurssille. Se tosin ei liittynyt uuteen vuoteen millään muulla tavalla, kuin että ne kurssit nyt vaan alkavat vuodenvaihteen jälkeen.
Anonyymi kirjoitti:
Mä tuossa ehdin jo ilmoittaa itseni useammallekin avoimen kurssille. Se tosin ei liittynyt uuteen vuoteen millään muulla tavalla, kuin että ne kurssit nyt vaan alkavat vuodenvaihteen jälkeen.
Tuossa kun kursseja silmäilin niin on sanottava että paljon on valinnanvaraa.
- Anonyymi
M184 kirjoitti:
Tuossa kun kursseja silmäilin niin on sanottava että paljon on valinnanvaraa.
On. Ite tuli ehkä otettua pari liikakin. Katotaan miten menee.
- Anonyymi
Tilaan uuden petikaverin.
-keinovaginamies- Parempi kun ei suunnittele muuttavansa mitään elämässään. En usko tällaisiin uudenvuoden lupauksiin. Asiat menee niin kuin menee, tai on menemättä.
- Anonyymi
Muutosta tulee väkisinkin jokaisena vuoden päivänä niin töissä kuin vapaa-aikana ja henkilökohtaisesti. Joten uutena vuotena vain ollaan, muistellaan mennyttä vuotta ja aletaan odotella mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
- Sheena
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 854032
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t353101Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1002275Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?312078Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell761830Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian271811- 311800
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271557Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91527- 281501