Ala-asteella meillä oli koulussa hyvä luokkahenki ja mulla oli paljon hyviä kavereita ja ystäviä. Yläasteelle mentäessä noin 6 meistä pysyi edelleen hyvinä kavereina, ja muihinkin entisiin ala-astelaisiin tuli pidettyä yhteyttä ja vietettyä aikaa yhdessä. Joskus ysillä huomasin että aloin kehitellä kaikenlaisia tekosyitä ettei "tarvitsisi" viettää aikaa näiden tyyppien kanssa koulun ulkopuolella. Lukioon mentäessä halusin vaihtaa koulua ja uudessa koulussa ei ollut yhtäkään ihmistä jonka olisin etukäteen tuntenut.
Lukion aikana tutustuin useaan henkilöön niin, että vietettiin koulusssa aikaa yhdessä, mutta taas kehittlin tekosyitä ettei tarvitsisi vapaa-ajalla olla näiden tyyppien kanssa. Nyt lukiosta on kaksi vuotta, ja kaksi lukioaikaista kaveria on sellaisia joiden kanssa olen sillon tällön yhteyksissä, mutta tuntuu ettei olla ihan samalla aaltopituudella. Nämä kaksi vuotta olen ollut töissä, ja taas sama juttu: työpaikalla tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla olen mielummin yksin (perheen kanssa) kun niiden ihmisten seurassa.
Ala-astekavereita näen nykyään kerran-pari vuodessa, ja aina huomaan minkä takia sillon joskus viihdyin heidän kanssaan (tosi kultaisia tyyppejä), mutta toisaalta taas meillä on niin erilaiset elämänkatsomukset, arvot ja mielenkiinnon kohteet, ettei useammin ole tarvis tavata ;). Muutenkin tuntuu että mun ikäiset (entiset kaverit) alkaa jo vakiintua, mennä kihloihin,hankkia vakituisia työpaikkoja ja opiskella kun viimeistä päivää kun mä taas mieluummin matkustelisin ja römyäisin (!?) festareilla ja ottaisin muutenkin rennosti, opiskella voi myöhemminkin. Jostain syystä olen vasta nyt huomannut että mulla ei tosiaan ole oikeastaan ollut kavereita tai ystäviä moneen vuoteen.
Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain, eli löytää SAMAN HENKISIÄ kavereita. Loogisesti päättelin, että mitä enemmän löydän itselleni uutta tekemistä (=eli uusia ihmisiä) sitä todennäköisemmin niiden joukossa on myös samanhenkisiä, joiden kanssa vietän MIELELLÄNI vapaa-aikaa.
Syy, miksi kirjoitin tänne, on se että haluaisin kuulla onko muilla sama tilenne tai onko ollut sama tilanne ja mitä on käynyt?
Lukion aikana tutustuin useaan henkilöön niin, että vietettiin koulusssa aikaa yhdessä, mutta taas kehittlin tekosyitä ettei tarvitsisi vapaa-ajalla olla näiden tyyppien kanssa. Nyt lukiosta on kaksi vuotta, ja kaksi lukioaikaista kaveria on sellaisia joiden kanssa olen sillon tällön yhteyksissä, mutta tuntuu ettei olla ihan samalla aaltopituudella. Nämä kaksi vuotta olen ollut töissä, ja taas sama juttu: työpaikalla tulen ihmisten kanssa toimeen, mutta vapaa-ajalla olen mielummin yksin (perheen kanssa) kun niiden ihmisten seurassa.
Ala-astekavereita näen nykyään kerran-pari vuodessa, ja aina huomaan minkä takia sillon joskus viihdyin heidän kanssaan (tosi kultaisia tyyppejä), mutta toisaalta taas meillä on niin erilaiset elämänkatsomukset, arvot ja mielenkiinnon kohteet, ettei useammin ole tarvis tavata ;). Muutenkin tuntuu että mun ikäiset (entiset kaverit) alkaa jo vakiintua, mennä kihloihin,hankkia vakituisia työpaikkoja ja opiskella kun viimeistä päivää kun mä taas mieluummin matkustelisin ja römyäisin (!?) festareilla ja ottaisin muutenkin rennosti, opiskella voi myöhemminkin. Jostain syystä olen vasta nyt huomannut että mulla ei tosiaan ole oikeastaan ollut kavereita tai ystäviä moneen vuoteen.
Nyt olen päättänyt tehdä asialle jotain, eli löytää SAMAN HENKISIÄ kavereita. Loogisesti päättelin, että mitä enemmän löydän itselleni uutta tekemistä (=eli uusia ihmisiä) sitä todennäköisemmin niiden joukossa on myös samanhenkisiä, joiden kanssa vietän MIELELLÄNI vapaa-aikaa.
Syy, miksi kirjoitin tänne, on se että haluaisin kuulla onko muilla sama tilenne tai onko ollut sama tilanne ja mitä on käynyt?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi
Samat sanat. Ennen oli ystäviä, mutta jostain syystä nykyään ei oo. Töissä menee ihmisten kanssa hyvin, mutta kun oon kotona niin ei kukaan soita eikä käy. Olen naimisissa onnellisesti, kaksi lasta. En käy kuppiloissa koska mies on mustasukkainen. Olisiko syy osin se? En kyllä ole kiinnostunut small talkista kahvikupin ääressä, joutavaa tyhjänpäiväistä jorinaa. Seurapiiriä en kaipaa ympärilleni, mutta joku hyvä tyyppi puuttuu elämästä, samanhenkinen, joka juttelee ja uskaltaa puhua vaikeistakin asioista, ei peittele eikä näyttele että kaikki menee aina hyvin. Jos ihmisillä ei ole koskaan vaikeuksia, en usko että näin on. Ymmärrätkö?
Olemme myös muuttaneet hyvälle paikalle, rakentaneet talon, joka saattaa aiheuttaa kateutta. Muuton jälkeen kummasti kaverit hävis.
Osittain on ehkä myös se että, tulen paremmin toimeen miesten kanssa. Miehet on paljon reilumpia kuin naiset, naiset ovat kateellisia, pitkävihaisia.
Jaa, tässä on tietenkin paljon syitä, joku voi ajatella että oma vika, vai onko?
Tunnistin itseni tekstistäsi :) Moneen vuoteen (ala-asteen jälkeen)ei ole ollut hyvää ystävää jonka kanssa voisi jakaa kaiken ja joka, mikä tärkeintä, olisi samalla aaltopituudella, jonka kanssa voisi todella keskustella. Poikaystävä kyllä löytyy, joka onkin hyvä ystäväni, mutta kaipaisin elämääni myös naispuolista ystävää. Mistä päin Suomea olet?