Jep, elikkä olen seurustellut mieheni kanssa kolmisen vuotta...
Arki on tullut kuvioon, mikä sinänsä on täysin normaalia, mutta silti minua vaivaa ja ärsyttää ja harmittaa, kun en saa riittävästi huomiota häneltä.
En siis todellakaan odota, että jatkuvasti tarvitsisi olla osoittamassa rakkauttaan jne... mutta ei.. Tuntuu siltä, kuin mies ns. pitäisi minua itsestäänselvyytenä!
Tänään kun kävimme kaupassa, emme puhuneet paljoakaan automatkalla ja kaupassa kuljimme eri teitä... se tuntuu todella loukkaavalta...
Minä kyllä annan hellyyttä ja olen iloinen... mutta nyt alkaa kyllä jo tosissaan mietityttään..
Muuten on kyllä mennyt hyvin tähän asti...
Onko teillä ollut samantyyppinen "ongelma"? Vai onko se todella niin, että kun suhde vakiintuu, arki on sitten tällaista?
Arki on tullut kuvioon, mikä sinänsä on täysin normaalia, mutta silti minua vaivaa ja ärsyttää ja harmittaa, kun en saa riittävästi huomiota häneltä.
En siis todellakaan odota, että jatkuvasti tarvitsisi olla osoittamassa rakkauttaan jne... mutta ei.. Tuntuu siltä, kuin mies ns. pitäisi minua itsestäänselvyytenä!
Tänään kun kävimme kaupassa, emme puhuneet paljoakaan automatkalla ja kaupassa kuljimme eri teitä... se tuntuu todella loukkaavalta...
Minä kyllä annan hellyyttä ja olen iloinen... mutta nyt alkaa kyllä jo tosissaan mietityttään..
Muuten on kyllä mennyt hyvin tähän asti...
Onko teillä ollut samantyyppinen "ongelma"? Vai onko se todella niin, että kun suhde vakiintuu, arki on sitten tällaista?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kumpikaan ei puhu koko reissulla ja kuljette eri teitä, et sinäkään silloin ole antanut hellyyttä ja ollut iloinen.
Ei saa suuttua, mutta joskus pitää itse olla ensin se joka antaa enemmän, että toinen herää tajuamaan. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan, pitää joskus paikkansa.
pieni korjaus edelliseen...
kyllä siis puhuttiin, mutta minä tein aloitteen jatkuvasti..
Sitten kun mentiin kauppaan, mies meni edellä ja kimposi suoraan kalastushyllyille...
En sitten viitsinyt lähteä kärryjen kanssa täysillä perään...
Olen kyllä muutenkin antanut huomiota... nyt en vain enää pian jaksa, jollei toinen sitä anna välillä oma-aloitteisesti!
???
..sama tilanne tällä hetkellä.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin puoltoista vuotta ja arki alkaa painaa.. jos ollaan kahdestaan niin ollaan vaan.. mitään ei tehdä yhdessä. Harvoin nykyään kuulee rakkaudentunnustuksia ellei itse sitä ensin sano..
eiks ookin todella turhauttavaa?
En haluis aina olla se ensimmäinen, joka alkaa hellimään, ehdottaan et mitä tehtäis... Siin tulee itselle jotenkin alistunut olo...
Tähän saakka meillä on mennyt tosi hyvin ja kummatkin on ollu tässä mukana, mut nyt on tullut tämä arki... En haluaisi olla itsestäänselvyys :/
Kyl parisuhde vaatii toimiakseen kumpaakin osapuolta tasapuolisesti!
...yhdessä avomieheni kanssa, ja ollaan yhä kuin vastarakastuneita! ♥ Päivä päivältä rakastamme toisiamme yhä enemmän. Ja joka ikinen päivä myös osoitamme sen toisillemme sanoin ja teoin.
Parisuhde vaatii työtä ja paljon puhumista. Ei meilläkään aina ole helppoa ollut, mutta kaikista vaikeuksista huolimatta olemme aina voineet puhua suoraan ihan mistä tahansa toisillemme, ja sanoneet ääneen, kuinka paljon rakastamme toisiamme. ♥
"Parisuhde vaatii työtä ja paljon puhumista".
Ehkä emme muista tätä. Se on kuitenkin totuus.
Ja tänään on mahdollista aloittaa.
Sitten jos toinen puoli sanoo, että mistä meidän pitää puhua, meillä menee ihan hyvin?
tuli mieleen tähän samaan aiheeseeen liittyen.
missä vaiheessa arki tuli suhteeseenne? siinä vaiheessa kun olitte muuttaneet yhteen?
ja nyt tulee vastauksia, että ei meillä arkea näy!
totuushan on se, että kyllä se arki näyttää 'kyntensä' tavalla tai toisella.. se voi olla rutiinia, samoja tapoja, hiljaisia iltoja.. tms.
oisko ideoita miten arkea vastaan taistella...??
mulle tulee vaan mieleen tälläsiä...
kynttilä illallisia, matkustelua, muita kivoja reissuja ja tapahtumisissa käymisiä... ei kyhnötetä 4 seinän sisällä.. koitetaan keksiä siihen 'arkeen' jotakin spessua... juttelua...ja sitä SEKSIÄ unohtamatta...
mitä mieltä muuten olette siitä, että seksielämä kuvastaa jonkin verran kuin suhde voi... ?
...paljon seksiä=hyvin, vähän seksiä=huonosti...
Mieti nyt vähän... Jos se tyyppi ei luontevasti anna läheisyyttä, niin ehkei se vaan ole sen luonteva käyttäytymistapa. Niitäkin on joilla se on luonteva osa parisuhdetta, vielä ensihuuman mentyäkin.
Hei. Olen ihan samassa tilanteessa. Tätä hain; mies ei huomioi minua tarpeeksi - oikeastaan vain silloin, kun pyydän huomiota tai itse teen/sanon ensin :(
Tarkemmin lue alempaa keskustelu "mies ei riitä". t. Milla Magia ;)
No kullä meiläkin arki on jo suhteessa mutta ei me noin tyhmästi käyttäydytä kaupassa ainakaan. Yhdessä mennään hyllyjenvälit ja päätetään mitä ostetaan ja yhdessä tutkitaan kummankin "omat harraste"-hyllyt kuten kalastus ja puutrahvärkit ja keskustellaan laadu tja hinnat. Minusta on kauheeta katsoa kaupassa kun toinen menee pari metriä edellä ja toineen kärryineen/kasseineen juoksee perässä jos kerkeä. Se on selvä merkki siitä että edellämeneväe ei todellakaan rakasta/arvosta takana tulevaa. Yhtä törkeetä on menä yhdessä syömään ( vaika ei ois sen kummosempi paikka kuin mäkkäri) ja toinen lukis koko aterian jana vaan lehteä tai puhus kännyykkään mutta ei sanaakaan sile henkilölle kenen KANSSA on liikkeellä.
Eihän sulla ole mitään hätää. Meidän arki on esim. näin: mies töissä klo 7.30-23.00, perjantaisin ryyppää työkavereiden kanssa ja menee firman pikkuladyn luokse paneskeleen, nukkuu koko launantain ja sunnuntaina on taas töissä. Minä pesen miehen paidat ja sanon lapselle että isi on taas töissä.