Parisuhteet pähkinänkuoressa

Rakkaus on valinta hyvässä tai tyydyttävässä normaalissa suhteessa. Listasi on osittain juuri sitä ruusunpunaista höttöä mistä rakastuneita syytät.

On suhteita, jossa rakkaus on kuollut, sitä ei voi olettaa ja jäljellä on vain paha olo. Suhteessa voi tehdä oman osuutensa niin hyvin kuin pystyy, mutta aina vastapuolta ei kiinnosta osallistua millään lailla. Syitä mistä rakkaus voi kuolla toisen TAI molempien käytöksestä johtuen
- henkiseen tai fyysiseen väkivalta
- vuosia kestävä torjunta
- puhumisen ja kuuntelun totaalikieltäytyminen
- läsnäolosta, läheisyydestä ja seksistä kieltäytyminen (samaan aikaan)
- haluttomuus viettää aikaa yhdessä pitkäaikaisesti

Rakkautta voi myös riittää, mutta tilanne voi mennä sellaiseksi, että jatkaminen vie oma henkisen tai fyysisen terveyden ja jatkamisen hinta on järjetöntä ja yksilön kannalta kohtuutonta:
- väkivalta
- päihdeongelmat
- vakava mt-ongelmat mm. skitsofrenia, psykoosit, mania
- persoonallisuushäiriöt mm. narsismi, psykopatiat
- jatkuva pettäminen ja haluttomuus muutokseen

Joskus historiassa 9kk pariterapian jälkeen ammattilainen, terapeutti, sanoi minulle, että on tilanteita, joissa eroaminen on paljon parempi vaihtoehto kuin jatkaa (ihan syystä).

Täyttä valhetta osa näistä. Itselläni takana 20 vuotta avoliittoa eli voin allekirjoittaa ettei väittämät ole totta.
Kuten:

"2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne"

Ei, en kertaakaan tuntenut yksinäisyyttä. Puoliso oli sosiaalisempi kuin minä ja aina valmiina antamaan seuraa, tukea ja apua.


"3. Teillä tulee olemaan konflikteja. Ja ne herättävät kipua."

Ei, meillä ei ollut konflikteja eikä kipuja. Kilttinä ihmisinä emme koskaan sanoneet mitään ikävää toisillemme. Meillä ei ollut syytä tapella mistään.

"4. Rakkauden kanssa tulee pelko, josta ei ole mahdollista päästä täysin eroon."

Ei ollut pelkoa ei. Sillon kun luottaa toisen sitoutumiseen täysin, ei pelolle löydy sijaa.

Jätä kumppanillekin jotain.

Telepatia unohtui kokonaan. 😐 Se on helpointa oman rakkaan kanssa.

Yleensä kun mies kertoo tunteistaan naiselle niin nainen pelästyy ja suhde loppuu saman tien. Nainen ei hyväksy että mies kertoo rakastuneensa ja silloin nainen perääntyy. Valinta voi olla mutta kun mies kertoo valinnasta naiselle niin naiselle iskee kauhu että pitääkö sitoutua.

Epätoivo iskee, kun tälläisen listan näkee. En jaksanut lukea alkuunkaan 😐

Rakkaus syntyy suhteen antaman hyödyn mukaan. Lievä ja toisen puutteet hyväksyvä. Minulle rakkaus tarkoittaa yhdessäoloa, -harrastamista, -keskustelua, -kokemusten ja nykyolon jakamista. Lähden suhteeseen jos katson pärjääväni henkilön kanssa, että elämästä tulisi riittävn monipuolista ja mukavaa. Lähes samat arvot. Vanhoja voi mainita vaan ei vatvoa. Jos menneisyydestä tulee mieleen epäilyksiä tähän suhteeseen, niistä kannattaa keskustella, sillä haihtuvat.
Tahdosta riippumaton, suuri rakkaus iskee vain kerran-pari elämässä, sellaisen kanssa ei kannata lähteä, siinä on niin sekaisin ettei voi arvoida ja tekee virheratkaisuja hormoonipäisään. Voi siinäkin suhteessa olla, mutta pysyviä ratkaisuja ei kannata tehdä ainakaan vuoteen, ei ennenkuin pää selviää. Siinä vaiheessa huomaa luonteiden ristiriitoja, että ei olisi pärjännyt.
Suuri äkkirakkaus ei synny siitä että toinen olisi niin hyvä, se syntyy kun itse on avoimessa, herkässä tilassa, jonne pääsee sattumalta kohdattu ihan väärä ihminen. joka ei itselle lainkaan sovi. Silloin on järki tipotiessään.

Jahas palstanarsku pääs taas vauhtiin määrittelemään muiden elämää tyypilliseen tapaansa iltamyöhään ja yöaikaan tekemine avauksineen.

Taas paljon tekstiä ja vähän asiaa. En allekirjoita läheskänä kaikkia aloittajan väitteitä, vaikka on siellä mukana ihan oikeitakin ajatuksia. Minun kohdallani rakkaus on aina ollut ehdottomasti tunne ja jos se tunne katoaa, niin päätös ei enää auta mitään.

Hirveä määrä tekstiä. eikö tuotakaan yhtään lyhyempään kykene kirjoittamaan. Aloituksesta tulee lähinnä ahdistava olo ja jos parisuhde olisi tuollainen, niin en ikinä enää sellaista haluaisi. Oman kokemukseni mukaan se ei kuitenkaan ole tuollainen.

Vaikka "me" eläisimmekin " kulutuskulttuurissa joka mielellään luo meille kuvaa siitä että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla kuin ihana päivä rannalla, kevyttä, kivaa ja ihanaa", niin kaikki yksilöt eivät tuollaisessa kulttuurissa elä. Minä esimerkiksi en elä tuollaisessa kulttuurissa. En käytä esimerkiksi sosiaalista mediaa, eikä minua kiinnosta hittojakaan muiden parisuhteet, tarkoittaen, että en seuraa miten muilla menee, jolleivät he ihan itse tule asioistaan minulle kertomaan.

Minulle rakkaus on ehdottomasti tunne. Jos sitä tunnetta ei ole, niin en tekisi valintaa jatkaa toisen kanssa. Jos rakkauteni on kuollut, niin suhde loppuu. Sama pätee minulla ihan kaikkiin ihmissuhteisiin, ei vain parisuhteeseen. Rakkauteni ei kuitenkaan kuole helposti ja se kestää myös huonoja aikoja. Jos rakkaudelleni vain annetaan tilaa palautua, niin se ei katoa koskaan. Minä rakastan muitankin kuin parisuhdekumppania ja pohjimmiltaan rakkaus vaikkapa vanhempiani tai lastani kohtaa on täysin samaa rakkautta, jota tunnen kumppaniani kohtaan. Olen ottanut ihmisen "omakseni" ja rakastan omiani ja seison omieni rinnalla, vaikka he aina välillä ovatkin ihan pirun raivostuttavia. Yksikään ihmissuhde ei ole 24/7/365 helppo. Ihmisillä on erilaisia ajatuksia asioista, eikä niitä saa aina sovitettua yhteen.

"1. Et aina pidä kumppanistasi tai tunne vetoa häntä kohtaan. Joskus tulet suorastaan olemaan ärsyyntynyt, kyllästynyt ja tympääntynyt."

Osin ihan totta. Aina välillä toiseen on ärsyyntynyt ja suorastaan raivostunutkin, vaan jos olen koskaan kyllästynyt ja tympääntynyt, niin silloin asiat ovat PAHASTI pielessä.

"2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne"

Hyvässä suhteessa ei tunne yksinäisyyttä. Hyvässä suhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla on molemmilla tilaa, mutta jotka eivät koe yksinäisyyttä. Yksinäisyys parisuhteessa on todella paha juttu ja asiat ovat silloin erittäin huonosti.

"3. Teillä tulee olemaan konflikteja. Ja ne herättävät kipua."

Pienet konfliktit ovat normaali juttu, mutta suuret eivät. Konfliktit voivat herättää mielipahaa, ärtymystä ja vihaakin, mutta kipua ne eivät saisi tuottaa. Ehkä tämä on tulkintakysymys - kuka nyt minkäkin asian kivuksi kokee.

"4. Rakkauden kanssa tulee pelko, josta ei ole mahdollista päästä täysin eroon."

Tuollaista en ole koskaan parisuhteessa kokenut. Minusta tuo ei kuulosta normaalilta. Jos toinen kokee pelkoa, niin silloin jotain on pahasti pielessä. Itse olen huolehtijaluonne, eli huolta tunnen kyllä. Koen täysin asiattomaksi käytökseksi esimerkiksi myöhästyä selvästi syytä ilmoittamatta. Huolta ei kuuluisi tarvita kokea ilman oikeaa syytä.

"5. Tulette kumpikin tuomaan menneisyytenne lastia suhteeseen."

Tuo on ihan totta. Ihminen on kokemustensa summa ja niitä kokemuksia on mahdoton täysin ohittaa. Siihen pitää kuitenkin pyrkiä, että ei kaada menneisyyden kipupisteitä niihän täysin syyttämän yksilön niskaan ja jos niin joskus pääsee käymään, niin syyt täytyy toiselle selittää.

Kuorisuhteisiin pitäisi olla kuoritakki. Kannella kaikenmaailman tuulilta suojaava.

Mjaa, on normaalia ettei tunne pelkkää juhlaa ihmissuhteissaan. Se on inhimillistä. Aivan kuten sekin ettei aina olla saman mielisiä.

Ja sekin, että tuntee joskus yksinäisyyttä. Ei ikäväkään ehdi tulla ilman yksinäisyyden tunnetta. Jos ei ikinä ikävöi, ei ikinä ole yksinäinenkään.

Arvostamani kirjailija-historioitsija T Keskisarja pohtii uudessa kirjassaan miten jollekin "järkiolennolle" pitäisi selittää se että 1700-luvun Pohjolassa köyhät ja kurjat taistelevat nälän ja tautien keskellä alkeellisilla aseilla toisia köyhiä ja kurjia vastaan, koska saman ajan ja vaivan voisi käyttää johonkin muuhun

Jonkinlaisella analogialla ulkopuolisen "järkiolennon" silmin voisi ihmetellä parisuhteita ja miten jäsenet kohtelevat toisiaan eli heitä joita sanovat rakastavansa. Kun kuuntelee joskus edes omaa sisäistä "järkiolentoaan", niin ihmissuhteet eivät ole niin vaikeita.