Poikaystävä inttiin..

Joo.. mun poikakaveri lähti kanssa tammikuussa inttiin ja tulee vasta ens tammikuussa pois et olen ihan samassa tilanteessa=)! Miten sä/te olet jaksanut tähän saakka? Kyllähän tää aika koettelemus on. Kohta on onneks jo puolet suoritettu. Yllättävän nopeesti se aika kyllä menee, mut kyl välil masentaa ku ajattelee kuinka kauan se viel siel on...varsinkin kun kesä tulee. Mut onneks sentään näkee viikonloppusin. Mustakin ois kiva kuulla muiden kommentteja:) On aina kiva tietää ettei ole ainoa, joka vaan odottelee kultaansa kotiin...

Ei se nyt kuulkaa ole ollenkaan niin kamalaa. Minä olen jo kerran ollut puoli vuotta sotaleskenä. Tuli ero muutama vuosi sen jälkeen. Nyt Olen vuoden seurustellut uuden miehen kanssa joka on lähdössä armeijaan heinäkuussa (jonkun verran lykkäystä). Perseestähän se on mutta vahvistaa suhdetta aika tavalla. Eikös vain ole mukavaa viikonloppuna huomata kuinka ihana ja tärkeä se oma kulta on ja kuinka paljon myös hän on kaivannut sinua? Nauttikaa ajasta sanon minä.

Tiedän että se on ihan hanurista ja tuntuu vaikealta, mutta arki palaa äkkiä takaisin. Nauttikaa siis nyt siitä ajasta kun olette jälleen kuin vastarakastuneet :)

Kyllä se aika menee, yllättävän nopeaa.

Oma mieheni oli aikanaan vuoden armeijassa, ja kyllähän se tuntui mielettömän pitkältä ajalta. Ja niinhän vuosi onkin!

Viikonloput oli pelkkää riitaa, kun ikävä purkautui... Riideltiin ihan tyhmistä pikkuasioista jne. Viikonloppujen päätteeksi eroa ei meinannut kestää millään. Yksinäisyys vaivasi, kun oli tottunut miehen kanssa olemaan niin tiiviisti. Joskus meni jopa kuukausi, ettei mies päässyt lomille ollenkaan!

Mahtava fiilis oli vuoden kuluttua, kun meni miestä junalle vastaan! Tiesi että enää ei tarvi antaa miestä pois, saadaan olla yhdessä niin paljon kuin halutaan.

Kyllä armeija lujittaa parisuhdetta! Siihen pitää vain asennoitua oikein, eli että armeija on yksi koettelemus parisuhteessa, ja siitä pitää päästä yli. Luovuttaa ei saa!

Täytyy sanoa, että armeija oli meidän suhteen suurin koetinkivi aikoinaan. Nyt kun on lapsia jne, niin edes raskausaika ja esikoisen syntyminen eivät nostattaneet niin paljon ongelmia jne. pintaan kuin miehen armeijassa olo.

Mutta miehen armeijassaolovuosi kasvattaa teitä molempia! Älkää antako periksi, älkääkä sortuko riitelemään tyhjän päiten! Kyllä niillä miehillä on siellä riittävän tympeää ilman kiukuttelevaa tyttöystävää.

No sieltä pääsee silti lähes joka vkloppu kotia, toisin kuin tuolta ulkomailta... Soittaminen maksaa euron minuutti joten eipä sieltä hirveesti pidetä yhteyttäkään. "Pusupuhelimista" saa soittaa 10 min. puheluita ilmaseksi, jotain sentään...

Oma mies oli armeijassa 9 kk spollena ja joka toinen vkloppu lomille. Nyt rauhaa turvaamassa ja 4-5 vk välein Suomeen.

Pitää vain ajatella, että aina voisi olla pahemmin.

Mulla tulee poikaystävä takasi vasta heinäkuussa, missäs se sun poikaystävä on, ku jo kesäkuussa pääsee? (: Olin tosi ilonen, ku sain tietää, ettei poikaystävä joudu olemaan intissä ku vaan puoli vuotta. Kaikki sen kaverit joutu AUK:iin (kjäh kjäh) mutta mun kulta ei onneksi. Ihme juttu ku ottaa huomioon, että se on kuitenki lukion käyny ja hyvä yo-todistus. Nehän laittaa sinne yleensä kaikki fiksut tyypit...

Nii ja koita kestää. Eihän tässä enää kauaa tarvi ootella :D Tosin vähän ottaa päästä, ku poikakaveri sanoo, että se tahtoo kaikesta huolimatta muuttaa yksin asumaan intin jälkeen, vaikka ois vihdoin tilaisuus muuttaa yhteen >:(