Ja olen heikko. Mitä sitten? Olen masentunut ja haluan piirakkaa. Kyllästynyt käteeni. Olo alkaa olemaan sietämättömyyden rajoilla. Toisille se on mahdotonta ja toisille liiankin helppoa. Tasan ei käy onnen lahjat. Jos ei ole rakkautta niin silloin ei ole mitään.
En jaksa teeskennellä
Anonyymi-ap
680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene kävelylle. Se auttaa. Näet ihmisiä ja löydät normaalin terveen elämän. Unohtuu masennukset ja muu hööpötys.
Surkeita neuvoja masentuneille on just nuo vähättelyt. "Mene lenkille". "Unohtuu masennus". Ette tiedä masennuksesta yhtään mitään. Mitä ihmisten näkeminen auttaa? Ei mitään. Näen ihmisiä melkein joka päivä liikaakin. Ei vie masennusta yhtään mihinkään. Ei myöskään liikkunta, jota olen harrastanut todella paljon viime aikoina. Teille joillekin tämä on vain höpötystä.
Kaipa tämä kaikki liittyy siihen että kun mietin syntyjä syviä niin yritän etsiä vastausta siihen onko tässä syytä elää vaiko ei. Urani luominen olisi helpompaa kaksin kuin yksin. Ikää tulee pikkuhiljaa lisää niin välitän entistä vähemmän sosiaalisista normeista. Tämähän on hyvä asia koska tällöin minulla on vähemmän rajalliset mahdollisuudet selviytyä elämästä voittajana. Mitään ei saisi pelätä elämässä. Ei yhtään mitään. - Ap.
Kuka on elämässä voittaja?
Se jolla on rahaa?
Se jolla on rakkaus?
Se joka pystyy nukkumaan yönsä hyvin?
Se jolla on mielenterveys tallella?
Kuulostat niiltä myrkkyäijiltä.
Itsellä auttaa masennukseen suunta elämässä, edistymisen tuntu ja mukavat ihmiset. Kiinnostuneita tuntuu olevan kyllä, jos pitää kropan kunnossa ja pyrkii olemaan positiivinen. Negatiivisen ajattelun kierre on pahasta ja joskus joutuu tekemään isojakin muutoksia siitä eroon päästäkseen. Tsemppiä sinne toveri satunnainen palstalainen.
Pyrkimys muutokseen on tärkeä. Toki masennuksen syyt, ihmiset ja elämät ovat erilaisia, mutta omista ajatuksistani voin kertoa. - jatkoa