Olen tyttömäinen poikatyttö. En sotkeudu pettämisjuttuihin. Solidaarisuudesta ja kunnioituksesta miehiä, ei naisia, kohtaan. Itsekunnioituksesta ja halusta olla vain ykkösnainen, ei koskaan jalkavaimona, tämä myös kumpuaa.
Jos mies on varattu mutta kiinnostunut, kehotan häntä ottamaan asumuseron, sitten katsotaan.Jos hän ottaa sen asumuseron vuokseni, alan kyllä tapailla häntä, minulle tärkeämpää olisi onnellisuuteni miehestä - ei mikään kalvaava syyllisyys semi-ex-vaimoa kohtaan.
Tiedän, että naisen pitäisi AINA toimia sisarellisesti. Ei edes vilkaista eroamassa olevaan mieheen jolla on lapsia, sillä eronneenakin hän on ex-vaimonsa lasten isä.Ja siksi ex-vaimolle tärkeä. Jos minä aiheuttaisin vaikkapa eron, saisin kestää paljon syytöksiä, että "kuinka saatoin.." tehdä niin "toista naista kohtaan". Miten niin sp:lla olisi väliä? Miten saattaisin kieltää mieheltä minun rakkauteni jos sellaista olisi? Miksi samaa sukupuolta olisi tärkeämpi kunnioittaa?
"Solidaarisuus" tyttöjen kesken on aina ollut sitä, että on leikitty kaksin, ei kolmisin. On taisteltu talleilla hevosten hoito-oikeuksista.En käsitä miksi aikuisena pitäisi tuntea niin suunnatonta lähimmäisenrakkautta toisia naisia kohtaan, ettei houkuttelisi varatun miehen eroamaan.Jospa tuntee sitä ihmisrakkautta sitä miestä kohtaan, ja hän samoin, ja haluaa suoda hänelle sitä humaania hyvyyttä?
Nainen - naiselle - solidaarisuusvelvoite ei kanna mihinkään. Tietyissä tilanteissa olen naissolidaarinen, esim. en ikinä olisi raiskaajan puolella uhria vastaan, en missään nimessä.Mutta rakkaudessa mies(kin) on ihminen.
En välitä itselleni tuntemattomista ja yhdentekevistä henkilöistä.Jonkun miehen soon to be-exä kuuluu siihen kategoriaan.Sori mutta kai silläkin on omat ystävänsä, jotka tukevat ja auttavat.
Mutta hyvyyteni on niin rajatonta miehiä kohtaan, että tästä hyötyvät myös naiset.En siis koskaan ala vokotella varattua. Jos tällainen yrittää jotain, annan kaksi vaihtoehtoa: joko vaimo ensin vex tai minua et näe. En mitenkään edes puhu sille naiselle, ei kiinnosta.Minua ei voi syyttää pahuudesta.Sellaista naista voi, joka erilaisilla kiristyskeinoilla pistää hanttiin, kun mies haluaa erota.Monet vaimot tekevät niin ja syyttävät miehen uutta naisystävää epäkunnioituksesta itseään kohtaan, VAIKKA mies olisi tekemässä täysin reilua pesäeroa, pettämättä selän takana.
Uskottomuus suhteessa on väärin. Sen sijaan uuden tapaaminen ja eroaminen, jotta voisi olla sen uuden kanssa, on maailman realiteetteja. Tosin mua pelottaa ihan kuin kaikkia, että joku tosi tärkeä vaihtaisi uuteen. Mutta ei siinä syyttelyt auttaisi.
Jos mies on varattu mutta kiinnostunut, kehotan häntä ottamaan asumuseron, sitten katsotaan.Jos hän ottaa sen asumuseron vuokseni, alan kyllä tapailla häntä, minulle tärkeämpää olisi onnellisuuteni miehestä - ei mikään kalvaava syyllisyys semi-ex-vaimoa kohtaan.
Tiedän, että naisen pitäisi AINA toimia sisarellisesti. Ei edes vilkaista eroamassa olevaan mieheen jolla on lapsia, sillä eronneenakin hän on ex-vaimonsa lasten isä.Ja siksi ex-vaimolle tärkeä. Jos minä aiheuttaisin vaikkapa eron, saisin kestää paljon syytöksiä, että "kuinka saatoin.." tehdä niin "toista naista kohtaan". Miten niin sp:lla olisi väliä? Miten saattaisin kieltää mieheltä minun rakkauteni jos sellaista olisi? Miksi samaa sukupuolta olisi tärkeämpi kunnioittaa?
"Solidaarisuus" tyttöjen kesken on aina ollut sitä, että on leikitty kaksin, ei kolmisin. On taisteltu talleilla hevosten hoito-oikeuksista.En käsitä miksi aikuisena pitäisi tuntea niin suunnatonta lähimmäisenrakkautta toisia naisia kohtaan, ettei houkuttelisi varatun miehen eroamaan.Jospa tuntee sitä ihmisrakkautta sitä miestä kohtaan, ja hän samoin, ja haluaa suoda hänelle sitä humaania hyvyyttä?
Nainen - naiselle - solidaarisuusvelvoite ei kanna mihinkään. Tietyissä tilanteissa olen naissolidaarinen, esim. en ikinä olisi raiskaajan puolella uhria vastaan, en missään nimessä.Mutta rakkaudessa mies(kin) on ihminen.
En välitä itselleni tuntemattomista ja yhdentekevistä henkilöistä.Jonkun miehen soon to be-exä kuuluu siihen kategoriaan.Sori mutta kai silläkin on omat ystävänsä, jotka tukevat ja auttavat.
Mutta hyvyyteni on niin rajatonta miehiä kohtaan, että tästä hyötyvät myös naiset.En siis koskaan ala vokotella varattua. Jos tällainen yrittää jotain, annan kaksi vaihtoehtoa: joko vaimo ensin vex tai minua et näe. En mitenkään edes puhu sille naiselle, ei kiinnosta.Minua ei voi syyttää pahuudesta.Sellaista naista voi, joka erilaisilla kiristyskeinoilla pistää hanttiin, kun mies haluaa erota.Monet vaimot tekevät niin ja syyttävät miehen uutta naisystävää epäkunnioituksesta itseään kohtaan, VAIKKA mies olisi tekemässä täysin reilua pesäeroa, pettämättä selän takana.
Uskottomuus suhteessa on väärin. Sen sijaan uuden tapaaminen ja eroaminen, jotta voisi olla sen uuden kanssa, on maailman realiteetteja. Tosin mua pelottaa ihan kuin kaikkia, että joku tosi tärkeä vaihtaisi uuteen. Mutta ei siinä syyttelyt auttaisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunis vuodatus mutta..... uskottomuus suhteessa on väärin ja näkyy olevan myös realiteetti. Tuo solidarisuus toimii yhtähyvin kun kommunismi käytännössä. Sinänsä ihan hyvä asia mikäli yrität elää niinkuin julistat. Suuri osa naisia ja osa jopa miehistä on uskollisia puolisolleen, ei kaikki elä paskassa vaikka näistä sivuista päätellen luulisikin.