Kyllähän se pahalta tuntuu, kun ei jaksa enää itsestään huolta pitää samalla tavalla kuin ennen. Harrastin ennen pitkiä juoksulenkkejä ja kävin salilla. Painoin alimmillaan 45 kiloa. 169cm pituuteen.
Elämä ei vain aina mene kuin siellä hemmetin römssöössä. Sairastuin, sain vahvat lääkkeet ja paisuin kuin pullataikina, vaikka aluksi harrastin vielä juoksua. Se ei enää kuitenkaan tehonnut, paino nousi ja nousi. En sitten enää jaksanut juosta. Tai tehdä mitään muutakaan.
Lisäksi tämä sairaus tekee mut ihan tömpöksi. Olen jotenkin hidas kaikessa. Vaikka tosi tarkkaan ja huolellisesti kaiken teenkin mihin ryhdyn.
Mihinkään opiskeluun tai työhön en varmaan koskaan kykene henkisen voinnin takia, vaikka päätä kyllä olisi. Sain nettilukiosta kemiastakin 9, josta olen tosi ylpeä koska luulin olevani surkea kemiassa.
Yritin siis opiskella kesken jääneen lukion loppuun. No, sekin piti lopettaa kun olin niin stressaantunut siitä ja meinasin seota.
Eniten haluaisin olla "normaali" ja kykenevä aikuinen, joka käy töissä ja maksaa veroja. En kuitenkaan ole ja se vie elämänilon, kun tajuaa että ei ole mitään, on alisuoriutuja, epäonnistuja, loinen, sossupummi, hullu, jne. Näin ajattelen siis vain itsestäni, en muista.
Olen perusluonteeltani kunnianhimoinen, perfektionisti ja suorittaja, joten se että ei kykene toteuttamaan omaa itseään ja näyttämään kykyjään käytännössä, tuntuu aika musertavalta.
En haluaisi puhua itsemurhasta, mutta kyllä se käy aika usein mielessä. En sitä kuitenkaan aio tehdä. Se auttaa kun ajattelee, että voisi olla huonomminkin ja, että nämä nyt vain on ne kortit mitkä mulle on jaettu ja näillä on pelattava.
Elämää ei voi käsikirjoittaa. Suunnitella voi ja pitää, mutta aina voi tulla pari muuttujaa matkaan.
Saisiko ehkä vertaistukea tai kuulla muiden elämästä? Olisi kivaa lukea myös, jos jollain on mennyt hyvin elämässä.
Jonkun anonyymin elämästä
32
69
Vastaukset
- Anonyymi
Mäkään en jaksa tehdä mitään yhteiskuntaa tukevaa hommaa. On kovat kivut ympäri kehoa ja mielen ongelmat vielä päälle. Täällä siis yksi epäonnistuja lisää. Kyllä sitä välillä pohtii, että kuolema olisi helpompi ratkaisu.
- Anonyymi
Tsemppiä! Ollaan täällä ihan vain muiden kiusaksi ja elätettävänä. Suomi on hyvä maa loisia.
- Anonyymi
Tuota kipuasiaa olen pohtinut usein. Kipujen kanssa eläminen on varmasti kamalaa. En osaa ihan kuvitellakaan mitä se voi olla. Toivottavasti saat kaiken mahdollisen avun kipuihin. En tiedä oliko tästä kommentista mitään apua, mutta toivottavasti en ainakaan pahentanut oloa. Ap
- Anonyymi
Onko elämässään kuitenkaan täysin epäonnistunut kun elossa jos lähellä on yksikin ihminen joka välittää kaikesta huolimatta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tsemppiä! Ollaan täällä ihan vain muiden kiusaksi ja elätettävänä. Suomi on hyvä maa loisia.
On suomi tuotakin mu suomen talous ei vaan kestä tuotakaan loputtomiin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuota kipuasiaa olen pohtinut usein. Kipujen kanssa eläminen on varmasti kamalaa. En osaa ihan kuvitellakaan mitä se voi olla. Toivottavasti saat kaiken mahdollisen avun kipuihin. En tiedä oliko tästä kommentista mitään apua, mutta toivottavasti en ainakaan pahentanut oloa. Ap
Kivunkin unohtaa helposti jos on mielekästä tekemistä jolloin voi tosin huonoimmassa tapauksessa aiheuttaa itselleen suurempaa vahinkoa epähuomiossa
- Anonyymi
Paras on hyvän pahin vihollinen. Mitä jos hyväksyisit muuttuneen tilanteen ja alkaisit elää sitä elämää, joka sinulla nyt on. Ymmärrän, mitä se on, kun joutuu luopumaan entisestä. Meillä kaikilla ulkonäkö muuttuu iän myötä. Toisilla sairauden takia. Entiseen ei ole paluuta, mutta voisiko tulevaisuudessa olla jotain uutta ja erilaista.
- Anonyymi
On paluu ulkonäön suhteen. Toki, en laihduta enää 45 kiloiseksi, mutta riittäisi edes bmi 29. Eli lievä ylipaino. Silloin en näytä edes lihavalta. Kun nytkin sanotaan hoikan näköiseksi, mikä on kyllä vähän huvittavaa kun painan 90 kiloa. 80-85 kilolla en saisi diabetesta ja näyttäisin normaalipainoiselta. Ap
- Anonyymi
Olen siis vielä nuori ihminen, että opiskelu ja työelämäkään ei ole mahdottomuus mulle. Olin turhan pessimistinen aloituksessa. Ap
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On paluu ulkonäön suhteen. Toki, en laihduta enää 45 kiloiseksi, mutta riittäisi edes bmi 29. Eli lievä ylipaino. Silloin en näytä edes lihavalta. Kun nytkin sanotaan hoikan näköiseksi, mikä on kyllä vähän huvittavaa kun painan 90 kiloa. 80-85 kilolla en saisi diabetesta ja näyttäisin normaalipainoiselta. Ap
Toihan on jo hyvin. Ei mitään hätää sinulla. Ei painoindeksi kerro kaikkea. Se on vain luku. Pääasia on, että olet sellaisessa kunnossa, että pystyt liikkumaan. Ja jos sanotaan hoikan näköiseksi, ei pitäisi olla aihetta murheeseen. Paino ei kerro kaikkea. Lihas painaa enemmän kuin rasva. Moni lihaksikas ihminen painaa enemmän kuin päällisin puolin hoikka, mutta lihakseton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen siis vielä nuori ihminen, että opiskelu ja työelämäkään ei ole mahdottomuus mulle. Olin turhan pessimistinen aloituksessa. Ap
Kuulostaa hyvältä. Sinulla on tulevaisuus edessä ja mahdollisuudet vaikka mihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On paluu ulkonäön suhteen. Toki, en laihduta enää 45 kiloiseksi, mutta riittäisi edes bmi 29. Eli lievä ylipaino. Silloin en näytä edes lihavalta. Kun nytkin sanotaan hoikan näköiseksi, mikä on kyllä vähän huvittavaa kun painan 90 kiloa. 80-85 kilolla en saisi diabetesta ja näyttäisin normaalipainoiselta. Ap
Sä keskityt liikaa noihin numeroihin se mikä sun mielestä tuntuu hyvältä ja itseä miellyttää tuon painon osalta pitäs olla hyvä kun olet niin sanotusti itse tyytyväinen itseesi siihen miltä näytät ja Olet itse itsellesi asettanut jonkin näköiset tavoitteet joita kohti pyrit päivä kerrallaan ni ei huolta toisinaan voi tulla toki takapakkia mu mitä sitte päivä se on huomennakin si yrittää vai vähä sitkeämmin uudestaan että saavuttaa itse itselleen asettamansa päivä tavoitteen ja kun olet itse itseesi ja saavutuksiisi tyytyväinen ni eikö sen pitäisi riittää ihan kenelle tahansa
- Anonyymi
Sairastin psykoosin 8 vuotta sitten, ja kesti 4 vuotta ennen kuin kykenin tekemään töitä. Kärsin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta taudin jälkeen, ja harkitsin monta kertaa itsemurhaa. Lopulta pääsin itsemurha-ajatuksista eroon uskon avulla. Minusta tuli aivan toisenlainen ihminen sairastelun jälkeen. Pääsin traumoistani eroon, ja minusta tuli vapautunut.
- Anonyymi
Olet kulkenut pitkän tien ja selvinnyt. Saat olla tyytyväinen itseesi.
- Anonyymi
Aliarvioit itsesi. Ryhdistäydy! Sullahan riittäis vaikka mihin jos vain haluaisit ja USKOISIT edes pikkusen nykyistä enemmän itsesi! :)
- Anonyymi
Tekstisi kuulostaa kovin tutulta - meissä on paljon samaa, paitsi että olen 40 suorittaja ja perfektionisti. Olen elänyt masennuksen kanssa vuosikausia, välillä menee paremmin, välillä ihan pohjamudissa. Lääkkeistä tai terapiasta ei ole ollut apua. Olen samoin miettinyt vaihtoehtoni päivieni lopettamisen suhteen, mutta tullut siihen tulokseen, että niin kauan kun isäni elää, en voi sitä tehdä. En halua tehdä sitä hänelle, koska olisi liian suuri mahdollisuus sille, että juuri hän minut löytäisi.
Masennus saa minut vihaamaan itseäni, mutta itsensä kanssa on kuitenkin jotenkin pystyttävä olemaan, joka helvetin päivä. Pyrin arjessani syömään terveellisesti ja kasvispitoisesti sekä harrastamaan säännöllisesti liikuntaa, ja vaikka niistä ei tunnu olevan mitään hyötyä, kenties olo olisi vielä huonompi jos kohtelisin noilta osin itseäni huonommin. En ole vielä löytänyt sitä, mikä tämän olon korjaisi, mutta omalta kohdaltani olen huomannut sen, että luoviin harrastuksiin panostaminen on hirveän tärkeää, aina kun siihen vain suinkin pystyy.
Elämä on todella vaikeaa. Mutta tietyllä tavalla se helpottaa, kun tietää, että meitä samanlaisia on täällä maailmassa monta, kukin omilla tahoillaan. - Anonyymi
Tästä tuli niin hieno ketju! Kiitos kun jaoitte omia kokemuksia niin saatiin kaikki vertaistukea toisiltamme! Olette mahtavia! ❤️❤️ Ap
- Anonyymi
Ja aina sitä oppii vähän jotain uutta toistenkin kokemuksista ja mikä parasta siitä voi olla jollekin suurtakin apua kun voi edes näi lukea ettei ole ainut jolla on ollu vastaavanlaisia murheita huolia
- Anonyymi
Itse olet mahtava, ap. <3
- Anonyymi
Olette kaikki sitkeitä ja ihania ihmisiä. 😯
Harvoin saa lukea todellista elämää kuvavaa tekstiä.
Rohkeita. 🙏 - Anonyymi
Hei, Olen tehnyt pitkää päivää ja henkisesti raastavaa työtä 30 vuotta. En kuitenkaan rahan takia. Vaan meidän kaikkien, Minulla on veljiä ja siskoja samassa tilassa teidän kanssa. Henkisesti lopen uupuneita. Itsekin alan olla jo uupunut. Meidän vaan täytyä uskoa toisiimme. Vaikeaa se on. Yritetään jaksaa. Käydään tervehtimässä kaveria vaikkei haluttais.
- Anonyymi
Voi Tuomo reppana
- Anonyymi
Älä Tuomolle ala. Tuomo ajaa bussilla päällesi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älä Tuomolle ala. Tuomo ajaa bussilla päällesi.
Tuomo on hyvä bussikuski ilman koulutusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuomo on hyvä bussikuski ilman koulutusta.
Linja 500 meikku itis
- Anonyymi
Kaikki on niin ennalta määrättyä. Mitään vapautta on todellisuudessa niin vähän, että tuntuu välillä jopa hyvältä, kun kaikki on yhä niin vaiheessa tai päin helvettiä. Ei siitä ainakaan jaksais aina olla niin pahoillaan. Kaikki on kumminkin niin paljon pelkkää suorittamista, ja niin paljon täytyis tehdä ja kokea kaikkea, ettei elämä vaan menis hukkaan. Että ois sosiaalisesti hyväksytty.
- Anonyymi
Selvittäkää asiat, kun yksi tulee keskustaan töihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selvittäkää asiat, kun yksi tulee keskustaan töihin.
Häh??
- Anonyymi
Mä en oikei vertaistukea pysty sillai sulle tarjota kun en ole käynyt samaa läpi kui sä mu vois varmaan mennä vielä paljon huonomminkin sulla tai jopa mullakin mu jos vai on liikunta kyky ni aloitat sen liikkumisen ihan vaikka lyhyillä kävelylenkeillä ja jaksamisen mukaan pidennät niitä kävelylenkkejä siitä en si noista lääkkeiden vaikutuksesta tiedä sun painon nousuun mu syömisessä sitä ei oikei voi rajoittaa muutoi kun syö sen minkä kuluttaa ja jaksamisen mukaan kai sä voit jotenkin sovitella niitä opintojakin miten saisit niitä suoritettua jos vain tietäsi mistä voisit aloittaa niiden suhteen ni neuvoisin kyllä mu pitäs si jo liian tarkkaa tietää sun tilanne mu hei psykiatrisen hoitajan kanssa avoimesti keskustelemalla te voitte katsoa yhdessä sulle parhaiten sopivat sopivan tavan aloittaa ainakin tuon toipumisen mä olen ainakin tykänny käydä keskustelemassa ja omalla tavallaan siitä on mulle ollu apua iloa vaikka en ny sillai niin tarpeelliseksi sitä ole itse sillai kokenut mu ollaan yhdessä voitu pohdiskella molempien mieliä askarruttavia kysymyksiä enämpi ja vähempi laidasta laitaan mitä milloinkin on mieleen tullu ollaan keskusteltu melkolailla kaikesta mielenkiintoisesta mistä on ehkä jopa ollu meille kummallekin jotain hyötyä enämpi tai vähempi
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
😋 Tyttö, jolla on hellä kieli ja huulet -> https://cum4.fun/?/fi017685664xn
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1656074- 1471684
- 1131478
- 511240
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️43849Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢28824Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu91785Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?5749- 41709
Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan218692