Mikä on paras suunnistusmuistosi? Siis sellainen jota on kiva muistella jälkeenpäinkin. :)

Ensimmäinen hyvin sujunut yösuunnistus.
Ensimmäinen nappiin mennyt katusprintti, kun suunnistaessa pystyi katsomaan seuraavan rastivälin valmiiksi.

Kävin loppukesästä treenaamassa yösuunnistusta. Harjoituksen jälkeen kuu oli noussut pilvettömälle taivaalle valaisten kesäisen maiseman. Jossain pelloilla oli noussut hieman usvaa. Kotimatkalla laitoin automankasta soimaan Joe Hisaishin Princess Mononoken ja ajelin hiljakseen läpi upean kesäyön maiseman.

Peukalokyydillä takaisin kartalle.

Upposin heti ensimmäisen rastin jälkeen pieneen suonsilmäkkeeseen, jota ei ollut merkattu karttaan. Juoksusta upposin. Uintiliikkeillä yli, vettä oli sen verran syvästi. :D Sää oli lämmin ja vesi viilensi, mutta karttamuovi ehti imaista vettä. Sen seurauksena mustesuihkarilla (kiva yllätys) tulostettu kartta alkoi imemään vettä kastuttuaan reunasta ja siinä suunnistaessa sain seurata paperikromatografian etenemistä kartalla.

Ensin kartalta liukenivat rastimääritteet ja koodit, sitten kartan tärkein osa. Sen verran näin ratamerkintää kartasta, että tiesin ottaa suunnan, mutta en kuitenkaan nähnyt lukea käyrää tms. kartalta. Arvioin etäisyyden ja koitin keksiä missä rastipiste on. :D Toivotonta touhua, mutta rasti kerrallaan löysin ne.

Loppuvaiheessa piti kysellä toiselta suunnistajalta missä on seuraava rasti. :D Olipahan suunnistus ja samalla radalla yksi rastipiste oli väärässä paikassa, mutta siinä vaiheessa karttani ei ollut tuosta kohtaa vielä sulanut, mutta ihmettelin asiaa hetken.

Olipahan suunnistus sekin. Kunpa järjestäjät käyttäisivät laser-tulostimia kuntorastikarttojen tekemiseen tai ilmoittaisivat tällaisesta vedelle herkästä kartasta niin tietäisin teipata karttamuovin umpeen niin kuin teen aina sadekelillä.

Varmaan Jukola 2017. Sain eka kerran pilluu.
t. miessuunnistaja