Turhautunut ääliö

Hei.
Kerronpa jotain omasta tilanteestani kun en vaan itse osaa tehdä elämässä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Olemme uusperhe ja minulla eli miehellä on yksi lapsi aikaisemmasta liitosta. Poika on tällä hetkellä 12 vuotias ja olen lähi vanhempi hänelle. Tapasimme nykyisen kumppanin kans 2 vuotta sitten ja aika nopeaa muutettiin saman katon alle. Aluksi kaikki oli hyvää ja ihanaa ja puoliso oli myös minun lapsen elämässä mukana, yhteisissä tekemissä ja asioissa. Pojan kasvatus ona aina ollut minun vastuulla ja olen ollut hänelle tuki ja turva koko elämän.
Alku huuman jälkeen kumppani alkoi puuttua minua häiritsevästi kaikkeen mikä liittyi lapseeni. Kaveri päivät oli tietyt viikonpäivät ja jos niistä luistettiin oli piru irti. Hänellä on muutama aikaisempi parisuhde takana joista erittäin traumaattisia kokemuksia. Jotka heijastuvat liikaa minuun ja lapseeni. Alku huumassa rakastuneena lupailin perhettä ja avioliittoa. Aika pian huomasin merkkejä mitkä mulle vaan ei sovi. Oli henkistä väkivaltaa ja fyysistä. Läpsimistä ja lyömistä esimerkiksi. Lapseni vaan ei toiminut kuten hän halusi, tottakai ainoana lapsena saattoi saada asioita mitä ehkä jossain perheessä ei olisi saanut.
No vuosi kului ja kosintaa en tehnyt. Hän päätti kosia minua mutten suostunut. Siitä seurasi tiettyjä pvm johon mennessä minun aika oli kosia ja jos en kosia olisi ero varma. Nykyään tilanne on se että omistamme paritalon yhdessä ja hän vannoo rakkautta minua kohtaan mutta omat tunteeni ovat laimenneet. Enään en lupaa asioita mistä en pidä kiinni ja tialnne jauhaa paikallaan hän uskoo silti yhteiseen tulevaisuuteen vaikka itsekkin tietää että kosintaa on turha odottaa.
Monenlaiset terapiat on käyty läpi mutta niidenkin tulos oli se että terapeutit on kaikki paskoja eikä ymmärrä avopuolisoa uusperheessä. Ja varsinkaan lapsetonta äitipuolta. Lapsi on joka toinen vkl äidillään ja meidän yhteinen aika menee riidellessä tai leffoja katsoessa. Ainut asia millä hän sää pidettyä minut kiinni hänessä on seksi . Sen varjolla on monet riidat selvitetty ja unohdettu. Minä en vaan näe meillä mitään yhteistä tulevaisuutta ja en osaa sanoa suoraan siitä hänelle. Riidan ollessa päällä kun kerron etten kosi koskaan nikn nauraa ja sanoo ettei mua kukaan edes huolis eikä kattoja perseilyä mitä kuulemma teen lapseni kanssa. Lapsi kärsii joka päivä tätä tilannetta ja on kysymyskin että miksi sä oot tuon naisen kanssa.


Mitä tässä voi tehdä muuta kun oottaa että toinen ymmärtää jättää minut kun en siihen itse kykene.?