Onko joku tunne toista heikompi tai huonompi tai toinen arvokkaampi ja ihailtavampi?
Miksi arvotamme tunteita?
Anonyymi-ap
1163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tietenkään, mutta nyt kun tunnetila on ärtymys, niin tuskin se ketään ilahduttaa kun näkyy kirjoituksissa.
Että miten luokittelisit nyt tämän, jos ei niin ihailtavaa omasta mielestäni.
Joku arvottaisi ärtymyksen pahaksi. Mietin, että miksi.
😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17693807e
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Tarkoitatko tunteita parisuhteessa, suhteen aloittamisessa vain elämässä yleensä?
Kaikki tunteet kuuluu elämään ja suhteisiinkin yleensä, mutta elämä käy suurimman osan mielestä rankaksi jos tunteet on epävakaita, voimakkaasti ylös-alas meneviä niin kuin hypomaanisella tai jos niitä ei voi millään tavalla ennakoida (esim. ilo muuttuu raivoksi minuutissa ilman näkyvää syytä).
On olemassa tunteita, jotka tuovat hyvää mieltä kuten esim. rakkaus, välittäminen, lämpö, ylpeys, onni, ilo, innostus, onnistumisen tunne ja tunteita, jotka ei ole niin kivoja kokea itse etsi toisen kautta kuten esim. suru, mustasukkaisuus, raivo, katkeruus, pelko, huoli, kateellisuus, turhautuminen. Elämässä harvoin selviää ilman kaikkia tunteita, mutta hyvässä elämässä hyvät tunteet on isommassa osassa.
Juuri noin sen pitäisi olla.
Yleensä elämässä.
Tunteet on olemassa tietyn tarkoituksen vuoksi. Miksi arvottaa niitä? Ihmisen turhaa kategorisointia.
En ainakaan omakohtaisesti haluaa jakaa vaikka elämää ihmisen kanssa, jonka kanssa hetki on iloinen ja läheinen ja seuraavassa minuutissa toinen huutaa, raivoaa, heittelee tavaroita ilman, että sille on mitään selitettävää syytä. Ennakoimattomuus aiheuttaa turvattomuuden tunnetta! Sitten taas riita ennakoitavissa syistä on ihan erilainen ja voi olla hyvinkin rakentava.
Tai en halua, että omassa elämässä riita, viha, katkeruus, inho ja raivo dominoi. En voisi sellaisissa oloissa itse hyvin ja kun elämiä on vain yksi (luultavasti) miksi sen käyttäisi huonosti? Sitten, jos vertaa tuohon listaan elämää, jossa normaalissa tunnepoolissa on enemmistö rakkautta, välittämistä, lämpöä, innostusta on elämän perusvire ihan toisenlainen.
Jos ap et kategorisoi tunteita, oletko yhtä tyytyväinen raivoon kuin rakkauteen? Vetääkö omat tunteesi vuoristorataa? Välilä high ja sitten täysillä päin betoni seinää (henkisesti) vai miksi koet niin kuin koet? Onko sinulle omassa elämässä vaikka pelko ja tuska yhtä arvokkaita kuin turvallisuuden tunne ja välittäminen?
Ovat, yhtä arvokkaita.
En nyt muista muuta vaihtoarvoja koskevaa viisautta kuin "itku pitkästä ilosta" Tai tylsyyden ja jännityksen vaihtoarvoa kuvaava "parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa"
Mutta ilmiönä kiinnostava, eikö?
Ja aika vaikea. Suomen kieli ei ole tehty tunteista puhumiseen. Meillä ei edes ole sanoja erottamaan feeling ja emotion käsitteitä.
Ja kielen voisi olettaa kuvastavan kulttuuria. Tunteita ei varmaan ole pidetty tärkeinä.