Mahtuuko ihmiseen enempää, ei varmaan.
Kulhon koko voi vain vaihdella.
Parisuhteessa siitä kulhosta on helppo jakaa vastapuolelle suurella kauhalla.
Lasten syntymä monimutkaistaa tilannetta, onkin kaksi ihmistä joille jakaa (itsensä lisäksi). Suuri kauha vaihtuu pienempään. Tulee toinen lapsi, kohta siitä kulhosta jakaa vain lusikalla, tai muuten tekee sen jaon epätasaisesti, antaa jollekin pienellä kauhalla ja sille jolle antoi suurella kauhalla, saakin omakseen vain teelusikallisia.
Riittääkö ihmiselle teelusikallinen, jos itse haluaa antaa kauhallisen?
Kaikki on suhteellista, elämä on valintoja täynnä.
Ulkona pieni pakkanen, ilma tuoksuu mukavalta. On pakko mennä jäädyttämään nenäänsä ja nuuhkimaan mitä pakkasilma voi tarjota. Karistaa ainakin unet silmistä.
AV
Kulhon koko voi vain vaihdella.
Parisuhteessa siitä kulhosta on helppo jakaa vastapuolelle suurella kauhalla.
Lasten syntymä monimutkaistaa tilannetta, onkin kaksi ihmistä joille jakaa (itsensä lisäksi). Suuri kauha vaihtuu pienempään. Tulee toinen lapsi, kohta siitä kulhosta jakaa vain lusikalla, tai muuten tekee sen jaon epätasaisesti, antaa jollekin pienellä kauhalla ja sille jolle antoi suurella kauhalla, saakin omakseen vain teelusikallisia.
Riittääkö ihmiselle teelusikallinen, jos itse haluaa antaa kauhallisen?
Kaikki on suhteellista, elämä on valintoja täynnä.
Ulkona pieni pakkanen, ilma tuoksuu mukavalta. On pakko mennä jäädyttämään nenäänsä ja nuuhkimaan mitä pakkasilma voi tarjota. Karistaa ainakin unet silmistä.
AV
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jotkuthan väittää että tämä on ehtymätön luonnonvara, että oman kulhon sisältö vaan kasvaa kun siitä jakaa.
Jaksaa vaan jakaa ja riittävän moniin osoitteisiin :)
-keinovaginamies-
Noin voi olla. Johtuu varmaan siitä että jakaessaan moniin kohteisiin kauhallisen, saa vastapuolelta kauhallisen takaisin tai jopa suuremman kauhallisen. Parisuhde ruuhkavuosineen voi tuottaa tilanteen missä tuntee ettei saa samaa takaisin minkä antaisi, kulho alkaa tyhjentyä?
Hmm...
AV
Ei ole kokemusta ns. ruuhkavuosista, enkä aio hankkiakaan, mutta tuollainen tunne voi varmaan syntyä muutenkin huonossa suhteessa.
Muori rakastaa minua kovasti. Hän ymmärtää että jos en pääse osoittamaan rakkautta tarpeeksi hänen suuntaansa, niin muitakin suuntia on olemassa :) jottei rakkaus ala kuihtua.
-keinovaginamies-
Älkää kusko toisten murokuppeihin!
Onneksi se kulho on loputon niin voi antaa ja saada rakkautta loputtomiin
Rakkautta on ihmisessä rajaton määrä. Rakkaus ei vähene jakamalla.
Niin.. se kulho tyhjenee sitä mukaan, kun alkaa odottamaan vastakauhallisia..
Kun on tunteita pelissä, ja haluaa antaa rakkautta, syntyy odotuksia vastarakkaudesta. Odotukset taas johtavat pettymyksiin ja pettymykset tyhjentävät sen rakkauden kulhon.
Tosiasiassa rakkaus voi olla itsekästä .. ajattelu siitä, että tarvitsee vastarakkautta yhtä paljon voidakseen antaa rakkautta, on itsekeskeistä rakkautta.
Moni vanhempi sortuu tähän rakkauteen lastensa kanssa .. ja kipuilevat sitten kun lapsi kasvaa ja haluaakin jotakin muuta kuin antaa vastarakkautta juuri vanhemman toivomalla tavalla. Usein edessä onkin teini-iän välirikko.
Jokainen vanhempi rakastaa lastaan. Sehän on kirjoittamaton sääntö. Mutta miten ja kuinka paljon, se onkin sitten eri juttu.
Itsekäs rakkaus voi muuttua jopa sairaaksi rakkaudeksi, jolloin haluaa hallita tai omistaa rakkauden kohteen. Silloin ollaan jo aidosta rakkaudesta aika kaukana.
Aito ja oikea rakkaus lähtee siitä, että haluaa rakastaa toista. Kun halu lakkaa, aito rakkaus katoaa kuin pieru Saharaan.
Eli rakastaminenkin on valintakysymys. Jos rakastamisen ehtona on, että paljonko saa vastarakkautta, niin kuulostaako se rakkaudelta?
Tyyliin .. en anna sinulle namia, jos et maksa siitä.
Paljon oikeaa asiaa, yhdestä olen kuitenkin eri mieltä. Vaikka itse antaisi rakkautta kauhalla ilman vaatimusta vastarakkaudesta, eikä saa mitään takaisin, rakkaus voi kestää vuosia, mutta lopulta kuihtuu pois. Lapset yleensä antaa rakkautta ihmiselle, joka on turvallinen, rakastaa ja pitää heistä pyyteettömästi huolta. Murrosiässä lapsi voi hetkellisesti etääntyä tai tyypillisimmin vaihdella etäällä-lähellä välillä (läheisyys tarve säilyy, mutta välillä on kokeiltava omia jalkojaan). Läheisen ja turvallisen kiintymyssuhteen saanut yleensä palaa lähelle, kun on saanut luotua oman tilansa ja oman elämänsä eikä turvallinen aikuinen riko sen takia välejä.
Parisuhteessa, jossa toinen osapuoli vain syö yhteisestä kulhosta, vaatii mahdollisesti aina vain lisää ja lisää, ja samaan aikaan torjuu kumppanin (henkinen ja fyysinen läheisyys, seksi), ei ole kestää ikuisesti. Ei ole olemassa ihmistä, jonka rakkaus ei horju pitkällä aikajänteellä noissa oloissa. Voi käydä, että torjuttu ja ”loppuun syöty” puoliso kauhoo ja kauhoo lisää ja lisää kulhoon kuin saadakseen hyväksyntää, kunnes ei ole enää mitä kauhoa. Jos kuppia ei pidetä tasapainossa ja jos vastuu ja halu kupin pitämisestä täynnä on vain toisella, jossain kohtaa kuppi vain yksinkertaisesti tyhjenee. Toinen osapuoli voi tässä kohtaa tuntea itsensä hyväksikäytetyksi (mikä joskus on ihan totta).
Vain omaan osuuteen voi vaikuttaa, mutta on myös tilanteita ettei vastapuoli ole yksinkertaisesti kiinnostunut ottamaan osaa yhteiseen jostain syystä (esim. mt, asperger, empatiakyvyn puute, itsekeskeisyys). Aina ei auta, vaikka kertoisi rakentavasti miltä tuntuu ja mitä itse tarvitsisi jotta voisi parisuhteessa hyvin. Kaikkia puolisoita ei vaan kiinnosta asia ja he näkevät vain oman navan. Näissä tilanteissa on pakko antaa kupin olla tyhjä ja jäädä muusta syystä esim. rakkaudesta lapsiin tai sitten lähteä. Tyhjästä ei voi jakaa, eikä kukaan oikea ihminen ole pohjaton ja rajaton äiti Teresa.
Normaleissa kaksisuuntaisissa ja molemminpuolisista suhteissa tuo mitä sanot pätee kyllä.
"en anna sinulle namia, jos et maksa siitä".
Hitsi, saisikohan tuolla rahaa, ehkä jotkut ovat sen jo hokanneet:)
Tottahan se on, pyyteettömästi rakkautta antava ja jakava ei joskus saa niin paljon palautusta kohteeltaan. Ainahan sen odottavan aika on pitkä.
Ihmiset tottuvat kyllä kaikkeen. Ihminen joka ei ole saanut huomiota omalta puolisoltaan voi olla hämmentynyt ja ihmeissään, jos joskus joku ulkopuolinen sitä haluaa antaa (syrjähypyn perusteet).
AV
Juu, rakkauden vapaamatkustajia löytyy aina. Mutta sellaisiin se rakkaus kuolee omaan mahdottomuuteensa ja suhteet päättyvätkin ennemmin tai myöhemmin eroon.
Itse elin vapaamatkustajan kanssa vuosia, mutten tiennyt sitä. Ammensin ja ammensin kulhostani, kunnes tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä. Ja ero hetkellä sain kuulla olevani itsekäs. Minä.
No mitäpä noista.
Minun itseni on hyvin vaikeaa ottaa vastaan huomiota juuri tuosta syystä.
Ny vähän hämmennän soppaa lisää, sillä olen rakkauden säännöstelyn puolestapuhuja.
Liiallinen rakkauden jakaminen turruttaa rakkauden kohteen. Tyyliin.. ei makeaa mahan täydeltä. Oppii liian hyvälle ja siksi mikään ei riitä.
Paras rakkauden jakaminen on sitä, että aina antaa sillä puolen desin mitalla. Niin hyvässä kuin huonossakin. Se kultainen keskitie. Mutta kuka siihen pystyy?
Olen ollut suhteessa mieheen, joka selvästi on saanut liian vähän rakkautta osakseen. Otin siis asiakseni korvata tuon vajeen. Omalla kustannuksellani. Siispä oma kulhoni tyhjeni liiallisen rakkauden jakamisesta.
Sitten ymmärrät mistä puhun. Tuohon syyllistyvä kokee olevansa oikeutettu imemään kaiken mikä irtoaa ja heille ei käy mielessäkään, että toimiva suhde on aina vastavuoroinen. Ja joskus, väliaikaisesti, vaikka mt-ongelmat on syynä ettei jaksa antaa mitään itsestään. Jos suhde on hyvä ja molemminpuolisesti tyydyttävä, harva lähtee väliaikaisen vaikeuden takia ja toivo ei tyhjennä astiaa kokonaan.
Kun ilmainen lounas loppuu, on sitä pyyteettömästi tarjonnut ihminen itsekäs. Kun omaan maailmankuvaan mahtuu vain oma napa, on ”hyökkäys” valtarakenteita kohtaan toiselta itsekkyyttä. Empatiakyky (sen puute) ei yksinkertaisesti riitä muuhun.
En voinut olla nauramatta tälle, vaikka paremminkin itkeä pitäisi.
>Ihminen joka ei ole saanut huomiota omalta puolisoltaan voi olla hämmentynyt ja ihmeissään, jos joskus joku ulkopuolinen sitä haluaa antaa.>
Ylivuotokulho.
Juu.. exä ei tiedä mitä empatia tarkoittaa. Yhä vielä se yrittää iskeä puukkoa selkään.. mutta mä jo tajuan sanoa heipat siinä pisteessä. Mä kannan yhä vastuuta perheestä kuin ennenvanhaan, mutta nyt mulla on valta sanoa milloin mulle riittää. Ja lupa poistua, kun siltä tuntuu. Omaan tilaani. Kotiini. Pois kaikesta siitä.
Olen oppinut sanomaa exällekin, kun hänen käytöksensä menee ylitse. Pystyn nyt sanomaan sen, koska ei tarvitse enää jäädä kuuntelemaan vittuilua. Voin sanoa vapaasti mielipiteeni ilman koston uhkaa. Kai.
Exä on yksi manipulatiivisimmista ihmisistä joita tunnen. Ja ilkeäkin kaupan päälle. Mutta hänellä on taito saada ihminen tuntemaan itsensä huonoksi, jos ei tee kuten hän haluaa. Ihmettelen että jaksoin häntä niinkin kauan kuin 25 vuotta. Mutta tein sen velvollisuudesta. Velvollisuudesta perhettämme kohtaan.
Vaikka olenkin moraaliton huithapeli joidenkin mielestä, olen äärettömän tunnollinen ja vastuuntuntoinen. Ja vastuuni kannan itseni takia. Ihan siksi, että se tuntuu minusta oikealta. Teen siis niin, mikä on minusta oikein tehty. Eli nykyäänkin hoidan perheelliset velvollisuuteni.
Niih.. munun kulhoni saamisineen on ylivuotokulho.
Jos ei oikein ole saanut rakkautta, sitä ei osaa vastaanottaa. Se on tosi.
Hmm...tottahan se on. Kumppanin tulee pitää huolta tarpeista ja huomiosta. Muuten sen tekevät toiset. Jos tuo tapahtuu ei voi syyttää kuin itseään.
Ihmetyttää joskus ihmisten ajatus siitä miten esimerkiksi syrjähyppy on niin kauhiaa. Onhan se mutta se joka sellaisen olisi tehnyt on ollut jotain vailla mitä ei omassa elämässään voi kokea vaikka haluaa. Tai, voihan sitä olla ihmisillä myös haaveita joita haetaan ja kokeillaan löytyykö se nirvana:)
AV
Rakkaus on rajaton ja ääretön. Ei sitä mistään kulhosta annostella. Itsellä rakkautta ainakin tuntuu olevan niin paljon, ettei se meinaa sydämeen mahtua. Melkein sattuu. Esim lastani kohtaan tuntema rakkaus on niin täysivaltainen ja voimakas, ja loputon, että sillä täyttäisi koko universumin.
Niin, hyvässä suhteessa ei koskaan kysytä "rakastatko minua".
AV
Olen samaa mieltä. Kyllä rakkaus pitää toiselle osoittaa niin, ettei asiaa joudu kyseenalaistamaan. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole ihan noin suoraviivainen. Ihminen saattaa esim vetäytyä kuoreensa vaikeina aikoina eikä osaa osoittaa rakkauttaan toiselle. Silloin vaaditaan sitä "rakasta minua eniten kun ansaitsen sen vähiten"-ajattelua.
Elämässä on väkisin painetilanteita meillä jokaisella jolloin toivoisi sen kumppanin niiden tuottamia vaikutuksia ymmärtävän. Lisäksi ihmisten hormonaalinen toiminta vaihtelee (ainakin naisilla), oliko sen kerran kuukaudessa kun pitää ymmärtää enemmän mitä normaalisti:)
AV
Valitettavasti joudun omalta osaltani toteamaan tuon hormonijutun ihan todeksi 🙈 Olen onneksi päässyt kohtuullisen vähällä, mutta kerran kuukaudessa tulee päivä, jolloin olen epäonnistunein, surkein, rumin ja tyhmin olento maan päällä, jota kukaan ei voisi koskaan rakastaa. Silloin ei mikään onnistu eikä mikään tunnu muulta kuin ahdistavalta ja alakuloiselta. Itkettää ja tekee mieli vain piiloutua surkuttelemaan kaameaa kohtaloaan peiton alle. Tiedostan tuon johtuvan hormoneista, mutta en silti kykene hallitsemaan noita tuntemuksia niiden vyöryessä päälle. Se on aika kamalaa, mutta minkäs sille voi 🤷♀️
Kaikilla meillä tulee elämässä vaikeampia aikoja eikä rakkaus ole jatkuvasti kukoistuksessaan. Ei se rakkauden häviämistä tarkoita, se on vain elämää eikä vaikeuksia kohdatessa ensimmäisenä saisi ainakaan heittää hanskoja tiskiin. Sitkeyttä ja tahtoa vaaditaan rakkauden kohdalla.
Juu, kaksi pientä lasta ja nainen jolle kuukautiset tuottavat suuret mielentilavaihtelut kyllä saavat miehen toivomaan toivomustähdeltä "olisipa tuo jo 80-vuotias, ei tartteis tällaista kestää".
AV
Voin kuvitella. Se on vierestä seurattuna aika raskasta ja joillain hormonien vaikutukset ovat niin rajuja, että pahimmillaan ne vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Itse olen yrittänyt minimoida vaikutukset niin, että olen avoimesti kertonut asiasta ja antanut miehelle mahdollisuuden pysyä poissa. En ole mitenkään raivohullu eli kanssani kyllä pärjää jos jaksaa silitellä ja lohdutella, mutta se vain on todella rasittavaa miehelle kun olen sellainen itkuinen ihmisraunio ja ymmärrän, jollei sitä jaksa katsella 😄
Onneksi mulla on nuo hormonijutut ollu ohitse jo kauan. Eikä muutenkaan ole ollut taipumusta menkkaränkkään. Vain 3 vrk migreeniin menkkojen aikaan ja makeanhimoon.
Ei rakkautta voi mitata, se on tunne. Keneenkään ei voi väkisin rakastua. Kyllä lasten synnyttyä tajusin, ettei sitä rakkautta mistään määrällisestä kulhosta annostella, vaan sitä on yhtä paljon ollut jokaista lasta kohden eli se on lisääntynyt. Olen myös rakastanut miehiä, ja koen että joihinkin tunteet ovat edelleen olemassa ja joihinkin sammuneet jo yhdessäoloaikana. Miksi rajata tunteita.
Vanhaa musaa väliin.
https://www.youtube.com/watch?v=i28UEoLXVFQ
AV
Täydellistä pyyteetöntä rakkautta voi osoittaa vain Jumala, mutta ihminenkin saattaa päästä lähelle sitä. 🌹👀