Hei!
Nyt kävi ties monennenko kerran niin, että mulla olleeseen ilmoitukseen vastasi mies, jonka lapsensietokyky on vajavainen. No, ilmoituksessani kerron tietenkin olevani yksinhuoltaja. Eli lapset ovat elämässäni mukana kaikkine puolineen.
Miksi mies vastaa yksinhuoltajan laittamaan ilmoitukseen, jos sitten ne arjen realiteetit saavat heti alun jälkeen heittämään hyvän alun sikseen?? Ei sitten kestetäkään sitä, etten voi heti seurustelun alkuviikkoina jäädä yöksi tms.
Epäillään suhteen toimivuutta ja jatkuvuutta. Laitetaan siis lasten syyksi se, ettei voida suhdetta jatkaa. Mua todella tympii tää juttu.
Vinkiksi miehille: JOS et ole todella lapsirakas kypsä ihminen, älä ihmeessä vastaile yksinhuoltajien ilmoituksiin. On todella tuskallista, kun ihastuu/rakastuu ja hetken päästä mies osoittautuu kaikkea muuta kuin lasten olemassaolon hyväksyväksi. Siinä tuotat tuskaa samalla viattomille lapsillekin, jotka ehtivät ehkä elättelemään toiveita...että nyt äiti on löytänyt kivan miehen... Surullista.
Vastatkaa harkinnan kanssa, ettette tule pelanneeksi toisten tunteilla.
Nyt kävi ties monennenko kerran niin, että mulla olleeseen ilmoitukseen vastasi mies, jonka lapsensietokyky on vajavainen. No, ilmoituksessani kerron tietenkin olevani yksinhuoltaja. Eli lapset ovat elämässäni mukana kaikkine puolineen.
Miksi mies vastaa yksinhuoltajan laittamaan ilmoitukseen, jos sitten ne arjen realiteetit saavat heti alun jälkeen heittämään hyvän alun sikseen?? Ei sitten kestetäkään sitä, etten voi heti seurustelun alkuviikkoina jäädä yöksi tms.
Epäillään suhteen toimivuutta ja jatkuvuutta. Laitetaan siis lasten syyksi se, ettei voida suhdetta jatkaa. Mua todella tympii tää juttu.
Vinkiksi miehille: JOS et ole todella lapsirakas kypsä ihminen, älä ihmeessä vastaile yksinhuoltajien ilmoituksiin. On todella tuskallista, kun ihastuu/rakastuu ja hetken päästä mies osoittautuu kaikkea muuta kuin lasten olemassaolon hyväksyväksi. Siinä tuotat tuskaa samalla viattomille lapsillekin, jotka ehtivät ehkä elättelemään toiveita...että nyt äiti on löytänyt kivan miehen... Surullista.
Vastatkaa harkinnan kanssa, ettette tule pelanneeksi toisten tunteilla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
äiti nyt ihan heti lapsille kerro jokaisesta miehestä, jonka kanssa käy ulkona? Ehkä kannattaisi kertoa heille vasta kun suhde on jo jokseenkin vakiintunut.
Ehkä noilla miehillä ei alun alkaenkaan ollut mitään vakavaa suhdetta mielessä. Meinaan, kyllä luulisi aikuisen ihmisen käsittävän, että lapset tarvitsevat äitiänsä.
Jotkut miehet ovat hirveän itsekkäitä ja huomionkipeitä. Mitä muuta on valittaminen siitä, ettei voi jäädä yöksi :)
En heti haluaisi kertoa. Mutta tiedätkö miten utelias voi olla toisella kymmenellä oleva tyttö, joka huomaa väkisinkin, että nyt on jotain äidillä meneillään?! En heti viikon päästä kerrokaan, mutta mahdotonta on pitää salassa kauaa, kun lapsi kuulee puhelinkeskustelusta osan tms. Jos hänen kysyessään vastailisin aina hämilläni tyyliin "ei mitään...hmm..." jokellellen, ei sekään kivaa ole pitkän päälle.
Haluan olla avoin lapselleni enkä ole hyvä pitämään pokkaa, kun mieli on onnesta sekaisin... Vaikeaa, voin kertoa.
Pointtini on siinä, että MIKSI mies esittää olevansa tositarkoituksella etsimässä. Sitten menee pupu pöksyyn heti kättelyssä. Säästäisi nuo juttunsa vaikka lapsettomille, joilla ei ole "pelissä" mukana muita kuin itsensä. Ällöttää tuollaiset tapaukset. ...Tai sitten on helpoin tapa ilmaista, ettei tästä mitään tule eli että nainen ei kiinnosta, kun voi laittaa "syyllisiksi" lasten olemassaolon. Tiedä hänestä, monta voi tietysti syytä olla.
Luulempa että moni mies aattelee että yh on helppo saalis, pääsee harvoin ulos ja on miehen kipeä. Luultavasti miehet jotka hakevat seuraa netissä ovat aika puutteessa? Näin aattelisin.
Kerran tutustuin yksinhuoltajaa enkä aluksi tiennyt että hänellä on lapsia, mutta koska hän oli mukava niin aattelin ettei se haittaa. Tosiasiassa en oikein tullut tilanteen kanssa toimeen kun itselläni ei ole lapsia, kaikki se oli aika vierasta. Vuosi oltiin yhessä ja sitten yksissä tuumin erottiin koska se juttu jotenkin jumittui.
Varmasti kannattaa katsella sellaista miestä jolla itselläänkin on jo lapsia, hän luultavasti tulee paremmin toimeen sinnunkin lastesi kanssa ja muutenkin osaa ottaa huomioon perheellisen tilanteen. Tää nyt on vain mun ajattelua.
Kannattaa hiukka katsoa minkä tyyppiselle palstalle laittaa ilmoituksen, joissain liikku enemmän pelkästään pillunkipeitä kuin toisilla.
Kyllä sä varmaan vielä mukavan miehen löydät :)
Voithan sä törmätä sellaiseen vaikka lenkkipolulla tai jossain muualla kuin seuranhakupalstalla, ja luultavasti tapaatkin hänet muuten kuin seuranhakupalstan välityksellä.
Niin, ehkä palsta, millä ilmoittaa voi vaikuttaa jonkin verran. Nää kokemukseni ovat 9-yhdistää -palstalta. Mutta. Kyllä miehet ovat olleet muuta kuin pelkästään "sen perässä", ihan fiksuja, mukavia miehiä. Mutta ehkä ei ole tarpeeksi mietitty, että olen tosiaan lapsissani "kiinni".
Tuttavuuksista viimeisellä oli itselläänkin lapsia, siis vkl-isä. No, sattuuhan näitä.
Se jostain lenkkipolulta löytäminen tässä maassa ei ole mitenkään todennäköisintä arkea ;) Taitaa olla utopiaa, että joku tulisi juttelemaan. No, silmät auki kuljetaan tietenkin. Ravintoloissa käyn todella harvoin. Mutta toivossa eletään edelleen. Malttamaton vaan oon...
Oon itse lapseton ja tapailin muutaman kerran yksinhuoltajaa. Hänellä oli ihan mukava pojanvesseli ja ainakin minusta tuntui, että tulimme toimeen. Äiskä itse vaan ei tuntunut, tai ei osannut tuoda julki kiinnostustaan ihan silleen kuin olisin ehkä toivonut. Siihen se minunkin kiinnostukseni sitten raukeni. Myönnän etten ole ollut hirveästi lansten kanssa tekemisissä, mutta kyllä sen huomaa kenen kanssa tulee juttuun ja kenen ei. Varmasti lasten ikäkin vaikuttaa. Jos on monta ja vielä villikkoja luonteeltaan voi olla, että tulee pupu pöksyyn.
Niin no yksinhuoltaja olen itsekin, mutta aivan erilaisessa elämäntilanteessa eli pystyn tapaamaan poikaystävääni usein....siksi vaikka olenkin tilanteestasi pahoillani niin älä yleistä noin...jokainen yksinhuoltaja, yhteishuoltaja tai lapseton elää omassa elämäntilanteessaan...meistä yksinhuoltajista tehdään ihan riittävästi yleistyksia muutenkin...meitä on niin yksi- kuin monilapsisiakin, rikkaita ja köyhiä, nuoria ja vanhoja, koulutettuja ja kouluttamattomia...anteeksi!
Hei!
En nyt ihan ymmärtänyt, mitä luulit minun yleistäneen?!? Tiedän itsekin, että yksinhuoltajia (kuten mitä tahansa "ryhmää") on niin monenlaista ja monenlaisissa olosuhteissa elävää kuin ketä tahansa ihmistä.
En tarkoittanut viestilläni muuta kuin herättää miesväkeä tajuamaan, että miettisivät ENNEN kuin aloittavat tapailemaan naista, jolla on lapsia. Minun tapauksessani kaikki ovat jo ENNEN ensi tapaamista tienneet elämäntilanteeni JA sen, etten hae mitään hetken tuttavuuksia vaan jotain, mikä kestää, jos hyvin käy.
Sitä tarkoitin kirjoituksellani, etteivät ihmiset näissä netin ihmissuhderuleteissa toimisi hälläväliä-tyyliin...
tää on sinkkupalsta. Yksinhuoltajille on varmaan ihan omat palstansa...hieman itsekritiikkiä pliis !
Minulla on just päin vastaiset kokemukset miehistä kuin sinulla,ehkä olet etsiny miestä vääristä paikoista.Itse olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja omasta vapaasta tahdosta."Isä-ehdokkaita" kyllä olis lapsille,mut en tartte sellaista,koska heillä on maailman paras sellainen.Ekaksi etsin miestä itselleni,jonka tottakai täytyy hyväksyä myös lapset samaan pakettiin.Olen seurustellut kaksi vuotta ihanan miehen kanssa,jonka lapset ovat tavanneet muutaman kerran ohimennen,mutta eivät tiedä että seurustelemme.Etenemme hitaasti,mutta varmasti.Ja tätä miestä en löytäny kapakoista,en ole kyllä sieltä koskaan etsinytkään enkä muualtakaan,ajattelin aina,että kyllä se vielä vastaan jossain tulee.Ja niinkuin tuliki eräänä iltana,ku olin pikkupojan kanssa iltäkävelyllä ja siitä se lähti.Eron jälkeen ajattelin nauttia sinkkuudesta pitkään,mutta kokonaiset kaks päivää ehdin olla vapailla mrrkkinoilla,kunnes tää mies tuli ja vei.Kyllähän se elämää helpottaa paljo ku on kavereita ja ystäviä,minne lapset saa yökylään,jos tarve vaatii,samoin kaks mummolaa lähellä ovat suuri pelastus sekä lapsin isä,jossa he viettävät paljon aikaa.
Tsemppiä sinulle,kyllä se vielä joskus sinuaki onnistaa ja yleensä silloin ku sitä vähiten odottaa.Etsimällä ei löydä ketään,vaan anna elämän kuljettaa.
Minulla on just päin vastaiset kokemukset miehistä kuin sinulla,ehkä olet etsiny miestä vääristä paikoista.Itse olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja omasta vapaasta tahdosta."Isä-ehdokkaita" kyllä olis lapsille,mut en tartte sellaista,koska heillä on maailman paras sellainen.Ekaksi etsin miestä itselleni,jonka tottakai täytyy hyväksyä myös lapset samaan pakettiin.Olen seurustellut kaksi vuotta ihanan miehen kanssa,jonka lapset ovat tavanneet muutaman kerran ohimennen,mutta eivät tiedä että seurustelemme.Etenemme hitaasti,mutta varmasti.Ja tätä miestä en löytäny kapakoista,en ole kyllä sieltä koskaan etsinytkään enkä muualtakaan,ajattelin aina,että kyllä se vielä vastaan jossain tulee.Ja niinkuin tuliki eräänä iltana,ku olin pikkupojan kanssa iltäkävelyllä ja siitä se lähti.Eron jälkeen ajattelin nauttia sinkkuudesta pitkään,mutta kokonaiset kaks päivää ehdin olla vapailla mrrkkinoilla,kunnes tää mies tuli ja vei.Kyllähän se elämää helpottaa paljo ku on kavereita ja ystäviä,minne lapset saa yökylään,jos tarve vaatii,samoin kaks mummolaa lähellä ovat suuri pelastus sekä lapsin isä,jossa he viettävät paljon aikaa.
Tsemppiä sinulle,kyllä se vielä joskus sinuaki onnistaa ja yleensä silloin ku sitä vähiten odottaa.Etsimällä ei löydä ketään,vaan anna elämän kuljettaa.
Hei!
Sama täällä, kukapa jaksaisi enää hehkuttaa, kun suhteen maksimipituus on kaksi kuukautta. Joskus riittää jo se, että käyttää miestä kotona (silloin kun lapset eivät ole kotona), jossa on lastenhuone leluineen. Itse olen myös heti kertonut, että minulla on kaksi lasta ja että en etsi yhden illan juttuja. Ehkä yh:t ovat tosiaankin jonkin ihmisen mielestä vain niitä "helppoja nakkeja", joille riittää jo se, että heidät edes joskus huomioidaan. Meneehän tässä usko vähemälläkin pysyviin ihmissuhteisiin.