poikaystäväni (4vuotta yhdessä, kihloissa ja yhteinen kämppä) lähetti vuosipäivämme jälkeen armeijasta viestin että hänen tunteensa ovat sekaisin ja suhteemme hiipumassa. parhaalle kaverilleni hän sanoi ettei tunne enää mitään minua kohtaan. hän ei suostunut vastaamaan puhelimeensa päiviin ja kun viimein puhuimme asiasta hän ehdotti että pitäisimme kuukauden tauon ja tekisimme omia asioitamme. tänä viikonloppuna kuitekin erään väärinkäsityksen johdosta hän laittoi viestin että viettää yönsä kenen kanssa tahtoo. siksi päätin olla paikalla katsomassa kenen kanssa hän tulee kotiin. poikaystäväni suuttui todella paljon koska olin rikkonut sopimustamme. (asunto piti olla hänellä viikonlopun) hän tuli onneksi yksin kotiin (tod.näk. vain uhitteli) mutta ei suostu puhumaan suhteestamme. en tiedä enää mitä tehdä tai ketä uskoa. isäni on varma että poika aikoo jättää minut, poikaystävän äidin mielestä hän tarvitsee vain tilaa. poika siis sanoo etteivät hänen tunteensa ole muuttuneet, olemme vielä kihloissa (vaikka hänellä ei ollut sormusta-kuulemma iso kun hän on laihtunut paljon)että hän välittää minusta ja tahtoo yrittää kuukauden kuluttua uudestaan, mutta kohtelee minua kuitenkin nyt todella huonosti. mitä mieltä olette- onko kyse vain tilan kaipuusta vai onko hän lopullisesti kyllästynyt? ja mitä minun pitäisi tällä hetkellä tehdä?
missä nyt mennään?
Nimetön
8972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla oli melkolailla sama tilanne.
annanko toiselle tilaa ja aikaa miettiä elämäänsä.. vaika siinä oli riski, että menetän tän ihmisen.
jos sulla on kanttia ja mahdollisuus. ota tämä aika lisä. luultavasti teidän suhde oikeasti vaatii tän tauon. joko se antaa tai ei anna mitään, mutta sen jälkeen voitte olla varmempia siitä, mitä tahdotte, kummatkin.
itse en silloin tähän ratkaisuun voinnut sopeutua ja lopulta erosimme.
jos mulla olisi ollut mahdollisuus.. ja olisin itse pystynyt tähän..olisin sen tauon pitänyt ja nähnyt sen mitä se tuo tullessaan.
lopputuloksena tuolla menolla...että ei pidä sitä taukoa..voit olla varma, että tämä toinen osapuoli ahistuu entisestään..ja turhia riitoja todella tulee.
anna miehellä tämä aika. sano kuitenkin, hänelle että olisitte toisillenne rehellisiä. eli jos jompikumpi sitten pettää.. tai kokeilee rajojaan ja käy 'aidantoisella' puolella, tämä kerrottaisi toiselle. ettei toinen kuvittele liikojakaan suhteesta ja sen olemassaolosta. pakko sanoa tähän, että samoja neuvoja sain minäkin vanhemmilta ja ex:n vanhemmilta.. en vain kuunnellut niitä.
jos sulla on paikka missä olla kuukausi, tee niin ja mene sinne. elä pidä hirveästi yhteyttä..anna hänen kokea ja nähdä mitä elämä on yksin.. vaikeaa se on, varsinkin jos toista rakastaa ja välittää ja teilläkin on pitkä suhde takan.
toivottavasti osaat ottaa vaarin mun neuvoista. itse olen nyt 26 ja erosin ex:stä vajaa 2 vuotta sitten. sattuihan se.. pirusti.. elämää on vain jatkettava. jos haluut niin laita mulle viestiä, jos voit.. olisi hienoa saada kuulla kuinka tämä teidän juttu sujuu... onnea matkaan!
en kokenut että mulla oli edes vaihtoehtoa valita haluanko olla tauolla vai en. poikaystävä halusi niin eikä siinä vaiheessa mulla ollut sanottavaa asiaan.toivottavasti asiat paranevat tauon jälkeen ja hän pystyy puhumaan asiasta. (nyt ei pysty enkä edes yritä pakottaa)
hänen äitinsä kävi juuri kylässä ja jotenkin se aina auttaa. se selittää aina että miten samanlainen on poikansa kanssa. molemmat tarvii aina välillä taukoa muista ihmisistä. yritän nyt antaa tilaa jos se sitten tajuais että tää meidän juttu toimii sittenkin aika hyvin.
mulle tää jätkä sanoo vaan tarvitsevansa tilaa ja haluaa olla kamujensa kanssa mutta esim. äidilleen oli sanonut ettei kestä kun yritän muuttaa häntä. itse en ole asiaa huomannut, paitsi tupakan polton kanssa. ja se nyt on aika avuton syy jättää toinen.
en kuitenkaan usko että meistä kumpikaan puuhailee toisen sukupuolen kanssa. jätkä oli vaan vihainen sanoessaan niin ja vaikka mun läsnäollessa ei pitänyt sormusta, piti sitä kuitenkin kotonaan. =)
yritän nyt pitää mielen positiivisena, kun se kuitenkin sanoo vielä rakastavansa.. antaa sen nyt hillua kamujensa kanssa vähän aikaa. tiedän kyllä että sitä vaivaa joku mistä se ei pysty puhumaan, mutta ehkä joku päivä... toivottavasti sitten se antaa mulle tilaisuuden korjata asia.
Takerruin tuohon kun kirjoitit että miehesi on armeijassa...onko hän "intti-ikäinen" vai käykö armeijan tavallista myöhemmin?Jos hän (ja sinä) on niin nuori ja olette olleet jo 4v yhdessä niin sekin on mielestäni jo melkoinen saavutus!4v on piiitkä aika varsinkin jos ikää on itsellä vasta parikymmentä vuotta.
Itselläni meni hyvin alkanut suhde myös pyllylleen miehen armeija-aikana.Mikään ei vaan kuulemma tuntunut miltään,jotenkin armeija sekoitti pään.Kun intti loppui 3kk eron jälkeen,olisi mies halunnut minut takaisin.Ehkä olisin mennytkin jos mulla ei olisi ollut jo uutta.Joskus olen miettinyt vieläkö olisimme yhdessä jos olisimme tavanneet vasta armeijan jälkeen...hän kun oli parin viikon päästä tapaamisestamme lähdössä armeijan harmaisiin ja viipyi siellä pidemmän kaavan mukaan,Haminan kautta.
No,tämä nyt oli vaan tämmöinen pohdiskelu...mieti mitä teet,4v yhteiseloa on varmasti vaikeampi lopettaa kuin omaa puolen vuoden viikonloppusuhdettani.
Ei hyvä suhde mihinkään armeija reissuun kaadu eikä sekoita kenenkään päätä. Mutta jos on pariskunta jotka ovat olleet monta vuotta, ehkäpä vielä nuoruudesta alkaen yhdessä, armeija voi tuoda eteen sen elämän ilman toista ja moni voi silloin tutkiskella itseään ja ajatuksiaan ja huomata että on väärän ihmisen kanssa. Mutta ei se millään tavalla itse armeijaan liity. Suhteiden loppumiseen on aina omat syynsä, eivät ulkopuoliset tekijät.
Itselleni kävi niin että lähdin matkustamaan 4kk ja matkalla ollessani en kokenut varsinaisesti mitään erityistä fiilistä omista tunnoista.Poikakaveria oli ikävä jne..Mutta kun tulin takaisin kotiin..yhtäkkiä kaikki tuntuikin niin loputtoman tylsältä ja ihmiset ympärillä lapsellisilta ääliöiltä. Siinä meni poikakaveri ja muutama kaverikin.
Alkuperäsiselle haluaisin sanoa että jos mies haluaa pitää tauon niin älä ihmeessä lähde omasta kodistasi mihinkään. Tauo pitäjä pakatkoon kamansa.
olemme tosiaan vasta parikymppisiä. ja tässä iässä 4 vuotta on pitkä aika, uskoin silti suhteen kestävän vielä kauemmin. juuri nyt en voi muuta kuin odottaa. tahtoisin itse suhteen jatkuvan mutta en tiedä mitä hänen päässään pyörii.
poikaystäväni on kuitenkin sellainen että tarvitsee omaa tilaa. ja nyt kun hän on armeijassa, näemme vain n.2kertaa kuukaudessa haluaisin tietysti olla hänen kanssaan joka minuutti. luulen että hänellä tuli raja vastaan ja nyt hän haluaa vain tehdä omia juttujaan. armeija kaverit tietysti ovat myös tärkeitä ja tiedän että hän kokee ettei voi olla heidän kanssaan koska minä suutun siitä. mielestäni se ei ole totta mutta näin hän asian kokee.
nyt toivonkin että hän ei ole kyllästynyt minuun lopullisesti. (sanoo kuitenkin rakastavansa vielä ym.) tuntuu vaan todella pahalta kun hänestä ei kuulu mitään! en itse uskalla ottaa yhteyttä - annan nyt vaan olla rauhassa. haluaisin puhua asian selväksi saman tien mutta en voi pakottaa toista. laitan nyt toivoni sunnuntaihin, koska minulla on silloin syntymäpäivä. jos en saa onnitteluviestiä alkaa toivo hiipua.
sovimme yhdessä että olemme vuoro viikonloput kodissamme. molemmilla on kuitenkin mahdollisuus yöpyä vanhempiensa luona. eli mistään tavaroiden pakkaamisesta sinänsä ei ole kyse (ainakaan vielä) ja puhe oli tosiaan vain yhdestä kuukaudesta. ainakin silloin kun hän toi asian esille..
toivon vain etten mennyt pilaamaan koko kuukauden tarkoitusta olemalla paikalla kun hän sunnuntai aamulla tuli kotiin. (lähetti viestin että saattaa tarttua tilaisuuteen jos joku tulee vastaan - ymmärrän nyt että hän lähetti sen vain koska provosoin tilannetta niin paljon, yritti vain satuttaa)sen jälkeen hän ei suostunut asiasta enää puhumaan.
vaikken ole jätkästäni mitään nyt kuullutkaan, niin sain sentään syntymäpäivä onnittelu viestin, hän kertoi kuulumisiaan ja kysyi miten minulla menee. vastaus viestiini hän ei kuitenkaan enää vastannut. mitä mieltä nyt olette asiasta?