Missä on Mirjami Penttinen vuonna 2023?

Veikkaisin että valmentamassa.

Ongelma lasten ja nuorten urheilussa on se, että ilman minkäänlaisia pedagokisia valmiuksia ja empatiataitoja pääsee valmentamaan, jos on innokas ja itsellä lajitausta.

Kunnianhimo alkaa kasvaa, jos huomaa, että valmennettavat ovat innostuneita ja melko lahjakkaita. Menestystä voi aluksi tulla piirisarjoissa. Nälkä kasvaa.

Kovin nopeasti vain käy niin, että melko lahjakkaat eivät enää pärjää ilman suunnatonta harjoittelua ja kurinalaisuutta vastuksen lähentyessä kansallista saati ulkomaista huippua. Tulosta voi tulla jonkin aikaa, kun sekä valmennettavat, valmentaja ja perheet pistävät ns. ”kaiken likoon”… ja kun kaiken sen työn ja uhrautumisten jälkeen joku ns. ”mokaa”, niin valmentajan pinna alkaa pettää - ja yhä useammin ajan myötä.

Kehittävästä harrastuksesta tulee painajainen, jonka kustannuksia maksetaan ehkä vuosia.

Opetus? Melko lahjakkaan ei kannata uhrata elämäänsä kreisin valmentajan kunnianhimon edessä: huippulahjakkaankin kannattaa miettiä vaivan väärtiä.
Urheilijan vanhemmilla on lopulta päävastuu ja sananvalta. Lapsen harrastuksen toteutusta pitää seurata tarkkaan ja ongelmiin puuttua heti.

”Joukkueen asiat eivät kuulu vanhemmille” kommentti on varoitusmerkki numero yksi!