sääliksi käy pikku tyttöämme.mieheni herpaantuu vaikka sen itsensä ei tarvii omien töiden takia paljoa edes sitä hoitaa.jos lapsi ei esim.pue itse päälleen kun ollaan ulos lähdössä niin alkaa hirveä jankutus mieheltä.esim.elämä ei laiskoja elätä,olet läpipaska syöt ja juot kaikki tulee ulos.näin hän tänään puhutteli lasta.minä suutuin täysin ja oli aihetta.eikä tämä ole ainoa kerta.lapsi säikähtää ja itkee.minä kuulemma lellin vaan.ja en kasvata oikein.eikös lasta saa auttaa joskus pukemisessa.eihän niitä aina huvita itse toimia.hirveää showta aina kun se on vapaalla.jankuttaa että kuinka hän itse toimi tuon ikäisenä ja että heillä oli kuri.joka ikinen kerta sama juttu.eli perheriita jos lapsi ei saa itse päälleen kun itse mies ei viittinyt laittaa sen vertaa lapsensa päälle.musta toi on vittumaista tollanen,anteeksi vaan.)mitä pitäisi tehdä tai mitä puhua??
mies komentaa liikaa
sääliksi käy
51872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kauheaa :( Mun ex-nainen oli samanlainen enkä hänen kanssaan enää lapsia lisää halunnutkaan ja erohan siinä tuli. Joskus hän veti herneen nenään ihan pienestäkin ja yleensä purkauksen kohteena oli lapsemme. Henkinen väkivalta on hirveää, etenkin kun se kohdistuu lapseen, joka ei pysty puolustautumaan sanavalmiimpaa aikuista vastaan.
Joka hemmetin aamu ja ilta sitä huutoa. Pukeutuminen liian hidasta ja hampaiden pesu ei suju tarpeeksi nopeasti, muka. Nyt kun lapseni on mun luon puolet ajasta niin mitään ongelmaa ei ole aamulla pukemisessa ja iltapesussa. Eikä muissakaan jokapäiväisissä asioissa.
Mitään neuvoa mulla ei ole antaa, en sitä itsekään keksinyt mikä olisi auttanut. Tiedätpähän vaan ettet ole ainut jolla on samanlainen ongelma.
Näin toimii välillä minunkin mieheni. Alkaa raivota, jollei lapset pue tai saa siivottua omatoimisesti. Minä kuulema lellin lapset piloille. Vaikka tosiasia on, että saan lapset tekemään asioita oikein hienosti, kun hän ei ole paikalla, mutta lapset menevät ikäänkuin lukkoon isin ollessa kotona. Tai haluaisivat sitä "laatuaikaa" isin kanssa, kun hän sattuu olemaan kotona!
Meillä on ihan kunnon perheriita käyty aiheesta. Olin jo lähtemässä lapsineni (edelleen valmiustila päällä) ja nyt hän vasta suostui katsomaan asiaa vähän silmiin, että hän huutaakin lapsille omaa pahaa oloaan.
Ei tässä siis muu auta, sinunkin olisi mielestäni tartuttava härkää sarvista ja selitettävä, että lapsi pelkää häntä ja lapsen on joskus saatava olla lapsi. Tehkää yhteiset sopimukset, millä linjoilla liikutte kasvatuksen suhteen, koska jos toinen tekee asiat toisin ja toinen toisin, lapsi menee sekaisin eikä ymmärrä, kuinka tilanteessa pitää oikeasti toimia.
Voimia ja tsemiä, nämä eivät ole olleet kovin helppoja meilläkään!! (Muutosta odottelen ja seurailen tässä...)
Kun meidän muksu tuli uhmaikään, isän ja pojan väliset suhteet meni täysin vika raiteille.
Mies ei pystynyt ymmärtämään, että ei lasta huutamalla saa mitään tekemään. Kun lapsi uhmasi, mies menetti hermonsa täysin ja jopa oli kovakourainen. Itsekin säikähti käytöstään.
Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan. Sanoin miehelleni, että tästä lähtien aina kun tulee ongelmatilanne, hän kutsuu minut paikalle ja lähtee itse pois tai ainakin seuraa vain sivusta tapahtumia.
Tämä oli hyvä ratkaisu. Useita kuukausia mies pysyi taustalla. Vähitellen tilanne rauhoittui. Myöhemminkään toisten lasten kohdalla ei enää tullut suurempia ongelmia asian suhteen.
Tuo kuulosti pahalta, kun miehesi moittii lasta laiskaksi. Yritä saada miehesi tajuamaan, ettei lapselle saa sanoa noin. Pitää jotenkin kiertää asia. Teko on paha mutta lapsi hyvä.
Osuit asian ytimeen ehkä terävämmin kuin itse huomasitkaan.
"Teko on paha mutta lapsi hyvä."
Aikuinen tietää sen. Lapsi ei. Pieni lapsi ei osaa erotella itsestään erilaisia ominaisuuksia tai pitää tekojaan irrallisina minästään (tai no joo, ulkoistaminen on sitten asia erikseen, mutta siitä toiste). Jos lapselle sanoo, että hän vaikkapa puhui rumasti, hän kuulee: Olen huono ihminen. Hän ei ymmärrä, että teon ja hänen itsensä huonous tai hyvyys ovat kaksi erillistä asiaa.
Asiaa voi parantaa ihan pienillä huomioilla. Jos aikuinen sanoo "minusta tuntui pahalta kun minulle puhutaan noin" se tuntuu lapsesta lievemmältä kuin "sanoit rumasti". Ensimmäisen lapsi pystyy ehkä käsittelemään objektiivisesti ja oppia jotain. Hän ajattelee tekoa huonona ja miettii sitä kriittisesti. Jälkimmäisessä taas vika on suorana hänessä, ja sitä hän ei ehkä osaakaan käsitellä... hänelle tulee vain huono olo ja lievä itseinho, ja oppiminen jää väliin.
Älä anna sen äijänketaleen nimitellä ja haukkua lastasi, ei tee hyvää lapsen itsetunnolle, ennenpitkää se on sun silmillä se asia!
Mua on isä haukkunu ja alistanu koko ikäni, tosin tänä päivänä menee korvasta sisään toisesta ulos.
Mutta ei todellakaan tee haukkuminen hyvää lapselle, sun on puututtava siihen!