Kiertotalouden kritiikitön hypetys

Jos etsii netistä tietoa kiertotaloudesta, löytää lähinnä hypetystä, joka on kirjoitettu yhdestä näkökulmasta käsin. Se on aina vain ympäristönäkökulmasta ja vain hyvin harvoissa jutuissa edes mainitaan sosiaaliset tai taloudelliset näkökulmat.

Myös kiertotalouden kritiikki on harvinaista. Yleensä se esitetään yksinomaa tavoiteltavana asiana, koska se on hyvä ympäristölle. Piste. Harva kiertotalouteen liittyvä kritiikkikin on hyvin ympäristöpainotteista. Se keskittyy kiertotalouden epätäydellisyyteen luonnonsuojelun näkökulmasta.

Mikä kuitenkin puuttuu lähes täysin on sosiaalinen näkökulma. Kiertotalous voi esimerkiksi vähentää luonnonvarojen käyttöä, koska siinä minimoidaan uutta tuotantoa. Miten tämä vaikuttaa työllisyyteen, talouskasvuun ja innovaatioon unohtuu täysin.

Kiertotaloudesta puhutaan usein aivan erityisen innovatiivisena, koska se on suhteellisen uusi ajatus. Kuitenkaan käytettyjen tuotteiden myyminen second hand liikkeissä tai niiden korjaaminen ei pidä sisällään erityistä innovointia. Päinvastoin, innovaatio lähes poikkeuksetta liittyy uuden luomiseen, oli sitten kyseessä tiede, taide, arkkitehtuuri tai teknologia.

Myös kiertotalouden tavoiteltavuus ja sen perustelut ovat hämärän peitossa. Puhutaan resurssien loppumisesta, muttei tarkenneta mitkä resurssit ovat loppumassa. Ainakaan kivi ja siitä jauhamalla saatu hiekka eivät vielä pitkään aikaan lopu, sillä onhan pelkkä maan kuorikin jo kymmeniä kilometrejä paksu. Loppumassa ei ole vesikään, jota valtamerissä riittää, joten ainakaan resurssien rajallisuus ei koske kaikkia resursseja. Mikä siis on todellinen syy siirtyä kiertotalouteen?

Taustalla lienee keinotekoinen jako uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin, mutta jos uusiutumattoman luonnonvaran voi kierrättää, silloin se on käytännössä uusiutuva. Maailmassa on voimassa aineen häviämättömyyden laki, eli aine ei häviä vaan pelkästään muuttaa muotoaan. Siksi kerran ylös kaivettu ja jalostettu raaka-aine on aina käytettävissä, vaikka sen käyttötarkoitus voikin muuttua.

Toki teoriassa Maapallon massa on rajallinen. Silloinkin lisää raaka-aineita on tarjolla Kuussa, lähiplaneetoilla ja asteroideilla. Käytännössä Maa tarjoaa meille silti enemmän resursseja kuin ikinä voisimme tarvita. Niin suuri on planeettamme koko. Se ettei kaikkia resursseja vielä ole löydetty ei muuta tätä faktaa.

Kiertotalous esitetään usein ainoana vaihtoehtona nykyiselle lineaariselle taloudelle, joka nähdään ongelmallisena rajallisten resurssien ja jätteen vuoksi. Mutta mitä muita vaihtoehtoja saattaisi olla? Jos ottaisimme mallia luonnosta, niin ei luontokaan säilytä luomuksiaan ikuisesti. Luonnossa organismit kuolevat, mätänevät maahan ja muuttuvat ravinnoksi muille organismeille. Luonto siis pikemminkin hävittää tekeleensä kuin museoi ne. Hävittämisestä saatu raaka-aine laitetaan sitten kiertoon.

Mielestäni kiertotalouden kanssa ollaan menossa soitellen sotaan side silmillä. Ei oikein tiedetä mitä ollaan tekemässä, koska asiaa ei olla mietitty tarpeeksi eikä tarpeeksi monesta näkökulmasta. On valittu tämä lähestymistapa, kenties koska ympyrän geometrinen muoto tuo mieleen kestävyyden, eikä olla vaivauduttu miettimään muita mahdollisia lähestymistapoja, jotka olisivat mahdollisesti parempia.

Kiertotalous ei välttämättä ole paras lähestymistapa, kun otetaan ympäristön lisäksi huomioon sosiaaliset ja taloudelliset tekijät sekä ihmiskunnan edistys tulevaisuudessa. Toisaalta, kuten harvinainen kritiikki osoittaa, kiertotalous ei välttämättä ole paras vaihtoehto myöskään luonnon kannalta. Silti kiertotalous on ympäristöpiireissä erittäin hypetetty.