Malliesimerkki työpaikkakiusaamisen oikeasta hoidosta: ensin haukutaan kaikesta mitä keksitään. Tästä suivaantuneena haukuttu ilmoittaa esimiehelleen vaativansa asian käsittelyä työpaikkakiusaamisena. Josta seurauksena tehtävät otetaan kiusatulta pois. Asia käsitellään kertaalleen kiusatun pyynnöstä sekä hänen että kiusaajan kanssa. Kiusaaja esimiesasemassaan ilmoittaa asian käsittelyn päättyneen työnantajan puolesta tähän. Kiusattu ei lannistu, vaan vaatii vielä palaveria osapuolten välille. Kiusaaja lisää höyryä ja jatkaa pompottelua.
Lopulta kiusaaja (kiusaantuneena?) alkaa vaatia asian käsittelyä omalta esimieheltään. Tämä pitää kiusatulle ankaran palaverin, jossa kiusattua uhkaillaan irtisanomisella, jos tämä vie asian eteenpäin. Kiusaajaa ymmärretään loputtomiin, onhan hänellä vakavia paineita vaativasta työstään. Kiusatulle luvataan vielä erä kiusaajan kanssa.
Sekin päivä koitti. Kiusattu on syytettynä, ei kiusaaja. Taas uhataan irtisanomisella, jos kiusattu ei lopeta asian käsittelyä. Kiusaajan kunniaa on loukattu, kun tämän joka toivetta ei ole täytetty.
Kiusatun pompottelu jatkuu; organisaation muutos on hyvä keino siihen. Kiusatulle näytetään tämän paikka: ravintoketjun pohjalla.
Aiempien uhkausten siivittämänä kiusattua vaaditaan viemään asia työsuojelupiiriin. Kiusaajan esimies kun uhkasi sopivasti kiusattua irtisanomisella, jos sinne mennään.
Liitosta ei juuri joudeta kantaa ottamaan. Firma taas pyrkii lakaisemaan maton alle joko asian tai vaihtoehtoisesti kiusatun (kilometritehtaalle). Työsuojelu ja luottamusmies ovat kohtalaisen voimattomia ja pelokkaita ottamaan omaa kantaa.
Itse ongelmaan eli kiusaajaan ei kajota. Tätä suojellaan ja hänelle on ihan omat sääntönsä. Saa vähätellä, olla ivallinen, arvostella vaikka tuulesta temmatuista asioista. Kantelujärjestelmä toimii tavalla, josta STASI olisi ollut kateellinen. Osasto savustaa esimiehiään ulos yksi kerrallaan ja ihmettelee sitten, kun he eivät osastolla viihdy. On arvostuksen puutetta, kun esimiehet koko ajan vaihtuvat.
Kerrassaan hauskaa.
Lopulta kiusaaja (kiusaantuneena?) alkaa vaatia asian käsittelyä omalta esimieheltään. Tämä pitää kiusatulle ankaran palaverin, jossa kiusattua uhkaillaan irtisanomisella, jos tämä vie asian eteenpäin. Kiusaajaa ymmärretään loputtomiin, onhan hänellä vakavia paineita vaativasta työstään. Kiusatulle luvataan vielä erä kiusaajan kanssa.
Sekin päivä koitti. Kiusattu on syytettynä, ei kiusaaja. Taas uhataan irtisanomisella, jos kiusattu ei lopeta asian käsittelyä. Kiusaajan kunniaa on loukattu, kun tämän joka toivetta ei ole täytetty.
Kiusatun pompottelu jatkuu; organisaation muutos on hyvä keino siihen. Kiusatulle näytetään tämän paikka: ravintoketjun pohjalla.
Aiempien uhkausten siivittämänä kiusattua vaaditaan viemään asia työsuojelupiiriin. Kiusaajan esimies kun uhkasi sopivasti kiusattua irtisanomisella, jos sinne mennään.
Liitosta ei juuri joudeta kantaa ottamaan. Firma taas pyrkii lakaisemaan maton alle joko asian tai vaihtoehtoisesti kiusatun (kilometritehtaalle). Työsuojelu ja luottamusmies ovat kohtalaisen voimattomia ja pelokkaita ottamaan omaa kantaa.
Itse ongelmaan eli kiusaajaan ei kajota. Tätä suojellaan ja hänelle on ihan omat sääntönsä. Saa vähätellä, olla ivallinen, arvostella vaikka tuulesta temmatuista asioista. Kantelujärjestelmä toimii tavalla, josta STASI olisi ollut kateellinen. Osasto savustaa esimiehiään ulos yksi kerrallaan ja ihmettelee sitten, kun he eivät osastolla viihdy. On arvostuksen puutetta, kun esimiehet koko ajan vaihtuvat.
Kerrassaan hauskaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No tuollaistahan se on. "Kuiskutuskampanjat ja mafiat" toimivat, jotta itselle saataisiin tepasteluun paremmat jalasijat pysyä hyvän talon kirjoissa.
Kiusaajia suojellaan kaikin tavoin kun he sattuvat olemaan heidän oman maakunnan heimolaisia.
Sanotaan ettet sinä ymmärä huumoria. Kaikki selvät työnteon häirinnät laitetaan huumorin piikkiin.
Hyvänkin asian, jos kiusattu uskaltaa tuoda esiin ne tyrmätään. Kiusatulle nauretaan ja suoraan vittuillaan. Sisäpiiri toimii.
Pahinta oli se kun siihen syyllistyivät jotkut luottamusmiehetkin ja ulkopuoliset toiselta osastolta.
Sivullisetkin tulivat sanomaan että kun sinä lähdet niin sitten ilmapiiri paranee ja kuitenkaan asia ei ollut näin mustavalkoinen. Onko tämä sitä ihmisten , tässä tapauksessa työtovereiden välistä yhteistyöhenkeä? Ei todellakaan!
Solidaarisuudesta ei ollut merkkiäkään. Sellaista on työelämä jossain... ! ?