Kysymys varmaan lähinnä miehille.

Mua ahdistaa hirveästi kun eräs mies vilkuilee kokoaika. Tai se ei ahdista eikä ole pääpointti sinällään. Sanotaan näin että lapset on samassa päiväkodissa. Tuijottaa salaa ja hymyilee,ehkä siis kun puhun lapsille ja siinä on jotain hauskaa kai?en tiedä kun nostan katseeni ja katson niin ei ota katsekontaktia vaan äkkiä katsoo joko lattialle tai kääntää pään pois. Vaikka menisin naaman edestä ohi eteisessä ja voisin tervehtiä niin ei katsokkaan vaikka seisoisi ihan tekemättömönä siinä,en itsekkään siinä paljoa ehdi kun on tekemistä tietenkin. Mua siis ahdistaa kun en tiedä hymyilikö mulle silloin alkuunsa jne mutta itse en ehtinyt hänen katseeseen reagoida mitenkään ensimmäisinä kertoina kun ensimmäisellä kerralla kerkesin huomata että katsoo silmiin ja varmaan odotti että tervehdin tms. mutta just sillon lapset jotain puhuivat että käänsin katseeni salamana pois enkä siis ehtinyt tervehtiä. Nyt sitten ei enää ota katsekontaktin ollenkaan mutta huomaan että aina vilkuilee jos samaan aikaan sinne törmätään. Tuntuu että tein itsestäni ylimielisen tai hän ajattelee niin😂 vaikkei se todella ollut tarkoitus. Tervehdin aina kaikkia jos suinkin ehdin ja huomaan.. Mua jotenki jo ahdistaa mennä samaan aikaan sinne kun tuntuu että toinen loukkaantui 😑 oon siis tämmönen yliajattelija ja kaikki päivän tapahtumat kelaan aina läpi 🙈saako kukaan tästä kiinni että mitä tarkoitan ja täytyykö mun nyt yrittää jotenkin asia korjata. Vaikka ei sinänsä asia hetkauta mutta onhan se nyt kamalaa olla jonkun mielestä ylimielinen ja itsekäs .. muutenkin saa aina varoa ja miettiä mitä sanoo kun jään niitä vaan sitten miettimään että olinko töykeä tai teinkö itsestäni hölmön tai tai tai😅