Soitan itkien ja hädissäni miehelle koska voin niin huonosti. Lupaa tulla heti kotiin. Eikä tule moneen tuntiin. Soitan ei ole edes pahoillaan. Mulla on niin turvaton olo . Joku päivä löydyn täältä varmaan kuolleena eikä toista kiinnosta.
Mietin että pitäisikö vaan erota?
Anonyymi-ap
35225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ihan kuin meidän tarina kesti 12v. Ja lopulta sai mies lähteä.
Joo eikä todellakaan ole ensimmäinen kerta kun jotain vastaavaa sattuu. Tietää vielä ettei mulla ole ketään täällä jolta pyytää apua.
Älä soittele silloin, kun se on panemassa vierasta muijaa 🤭
Paniskin. Niin oispahan tää touhu taputeltu.
Ymmärrän asian kurjuuden sinun näkökulmastasi, mutta mietin kuitenkin, että kuinka usein tätä tapahtuu? Minulle tuli rivien välistä fiilis, että toimit näin useamminkin kuin vain nyt ja mies on jo niin tottunut siihen (kyllästynyt? turtunut?) ettei jaksa tai halua kiirehtiä, kun tietää ettei ole todellista hätää vaan enemmänkin huomion hakua... Ellei jopa manipulointia? Jos näin on, kannattaa pysähtyä miettimään asiaa syvemminkin. Mikäli olen väärässä ja kyse on muusta, kannattanee pohtia yhdessä miehen kanssa kohtaavatko toiveenne ja tarpeenne. Tai miksei joka tapauksessa.
Kyseessä ei ollut mikään huomionhaku olin todella sairas. En olisi edes pyytänyt apua jos minulla ei olisi lapset. Miksi ihan minun pitäisi mennä psykologille . Koska mieheni käyttäytyy kuin mulkku?
Sekä kyllä se on enemmän manipulointoa miehen puolesta. Minä en oikein tiedä enää keneltä pyytää edes apua tarvittaessa. Hän olisi voinut edes tarkistaa viestillä tai soittaen vointini tai ilmoittaa ettei tule .
Niin ja edelliset kerrat kun pyysin apua jouduin pian sen jälkeen leikkaukseen. Ja raskausaikana jouduin sairaalaan kun lapsi meinasi mennä kesken. Että en minä ihan huvinvuoksi apua pyytele.
Kun multa murtui jalka. Valitti vaan ekana vihaisena miksi sinä mulle soitit olisit soittanut ambulanssin ja hälläkin koskee korvaa tai johonkin vastaavaan.
Kumpi teistä oli raskaana? Epäilen, et ei kumpanenkaa!
Epäile rauhassa. Ei minua jonkun hullun epäilyt kiinnosta .
Mene lääkäriin, että saat paremmat lääkkeet. On tärkeää hakea apua ajoissa. Luultavasti pääset myös psykologille ja hän sanoo samaa kuin minäkin.: "hyvä että hait apua".
Nekö lääkettä auttaa siihen että mies välittää enemmän? Psykologi todennäköisesti kehoittaisi vain eroamaan.
Jos hädissäsi itkien soitat miehellesi, kun voit niin huonosti, niin kyllä psykogi voi sua auttaa ja jotkin rauhoittavat lääkkeet näin ensi tilaan. Sitten voit miettiä, olisiko eron jälkeen elämäsi rauhallisempaa, ettei tarvitsisi olla hädissään ja itkeä. Ei tuollainen ole kenellekään saati lapsille hyväksi.
Joo vedäppä itse jotain lääkettä vaikkapa purkillinen kerralla.
Minua koski niin kovasti että itketti. Sen takia sen saakelin isin olisikin pitänyt tulla lasten luokse että pääsen lepäämään. Enkait mä lasten nähden itke. Idiootti.
Sulla ei sitten itselläsi ole vissiin muita ongelmia kuin henkisiä? Voi se rauhittava nappi otsaam tehdä sullekin poikaa. Kun minun ongelmat ovat fyysistä luokkaa. Niihin kun ei kato psykologi auta niinkuin sulla .
Tiesitkö muuten ettei psykolgi voi määrätä lääkettä koska ei ole lääkäri. Tuttavani sattuu olemaan sellainen niin pitääkin kysästä häneltä nyt tässä tilanteessaertä tarvitsenko rauhoittavaa lääkitystä. Ja sisareni on erikoistunut lasten ja nuorten mielenterveys ongelmiin. Eli kysyn häneltä kuinka traumaattisen kokemuksen tämä lapsi joka ei osaa vielä puhuakaan sai kun äiti purskahti itkuun puhelimessa.
Tiedän ettei psykologi voi määrätä lääkkeitä. Tässä tarvitaan sekä psygologia, että lääkäriä, joka voi tarvittaessa määrätä lääkkeet. Psykologi on se joka on asiantuntija määrittelemään missä mennään. Eli ensin psykalle ja sit lääkäriin. Paras tilata ajat tässä järjestyksessä.
Lapsilla on oikeus rakastaviin ja tasapainoisiin vanhempiin. Jos se ei yhdessä onnistu, niin parempi kaksi erossa olevaa kasvattajaa.
Mene hoitoon. Ihan itse.
Pärjään yleensä hyvin yksin mutta sairastuin joku vuosi sitten tasapinoelimen tulehduksen, meillä oli lapset silloin 7-14v,4 lasta. Mua huimasi valtavasti puoli vuotta ja mies meni mökki reissuun joka ikinen viikonloppu ja teki pitkää työpäivää viikolla, lisäksi oli harrastukset. Kun kysyin että eikö voisi olla enemmän kotona niin nousi älämölö. Jätti meidät selviämään keskenämme. Nyt oon tervehtynyt vaan jäi paska maku niin lapsille kuin mulle. Ei oo osanneet antaa isälleen vielä anteeksi lapset. Kaikenkaikkiaan mun huimaus kesti 2 vuotta ja mies huiteli milloin missäkin eikä auttanut kotona Huitelee edelleenkin mutta pärjään jo yksinkin. Tympeä vaan ettei lapset tunne isäänsä, koska isää ei kiinnosta tarpeeksi olla läsnä
Joskus tuntuu että ois helpompi kun eroasi. Silloin ilkeäsi edes läheisiltä tarvietta pyytää apua. Nyt jos pyydän alkaa ihmettely että miksi piip ei auta.
Valhetta taasen, hävetkää jos osaatte!
Jos ei puhuminen auta, niin kyllä, silloin kannattaa erota. Eihän sellaisessa suhteessa ole järkeä, jossa tuntee, ettei toista kiinnosta. Voi sitten etsiä jonkun, jota kiinnostaa
Jollain tavalla koen. Että olen sen verran turha ihminen. Ei minussa ole mitään ihmeellistä tai rakastettavaa. Jos nyt eroasin. Niin olisin yksin. En minä halua olla mikään taakka tai rasite kenenkään elämässä. En koe että minua olisi koskaan kunnolla rakastettu.
Voi jättää nuo turhat kommentit täysin huomiotta. Täällä pyörii ties minkälaista hörhöä, niin ei niistä kannata välittää. Sinä osaat varmasti rakastaa ja olla lämmin sekä välittävä. Ja sehän riittää rakkauden löytämiseksi.
Jos mies kohtelee sinua noin välinpitämättömästi, niin ei teillä ole edes suhdetta. Joten sen kun vain alat katsella muita. Eihän häntä kiinnosta. Jos haluat, voit vaikka ilmoittaa, että sinä alat nyt etsiä itsellesi parempaa seuraa
Onhan siitä hyvin hyvin kauan kun olen tuntenut itseni onnelliseksi hänen seurassaan. Joskus jopa eräs läheinen sanoi minun suoraan että minusta sinä olet ihan vääränlaisen ihmisen kanssa tarvitsisit erillaisen miehen. Kyllä se kieltämättä pistää miettimään. Mutta kaipa mun elämän piti näin mennä.
Läheisesi on täysin oikessa. Älä tyydy epätyydyttävään elämään, vaan anna itsellesi mahdollisuus löytää parempaa. Kuvitteletko olevasi ainut ihminen, joka ajattelee, ettei kukaan sinua haluaisi? Entä jos löytäisit toisen, joka ajattelee samoin? Jos voisit olla jollekin toiselle se ihminen, joka haluaa häntä kuitenkin. Ihan hyvin tuolla jossain voi olla joku, joka kuumeisesti kaipaa kosketustasi ja palaa halusta antaa sinulle rakkautta. Haluatko tosiaan antaa tuon mahdollisuuden mennä täysin ohi ja tyytyä kylmyyteen ja tyhjyyteen ihan vain voidaksesi sanoa, että sinulla "on joku"?
Olisiko syytä mennä juttelemaan perheneuvolaan joko yksin tai kumppanin kanssa?
Puhuminen auttaisi löytämään ratkaisuja ongelmiin.
On siitä puhuttu. Mulla vaan ei ole enää oikein tahtotilaa yrittää. Hänelle on ura tärkein. Se ei puhumalla muutu.
Meidän talossa oli naapurin rouvalla samanlainen ongelma. Juu senkään mies ei tullu koskaan töistä suoraan kotiin ja eikä pyydettäessä. Tämän kaiken kuulin parvekkeelta kun rouva oli puhelimessa avautumassa jollekin ystävälleen ja oli jättänyt ikkunan auki .ja näin kuulin koko keskustelun .... Totesin ....että epäreilu äijä ..että nyt tarvii naapurin rouva semmosen pano kaverin ja sehän voisin olla minä!!! itsekkin puutteessa oon ollu jo kohta 8 vuotta ,että painetta olis....menin samantien uimahousut jalassa rimpauttamaan rouvan kelloa. Rouva joka oli pitkä 50 vuotias hyvän näköinen vaalea isorintainen .. tuli avaamaan ovea hymyillen ,,että mitäs .???..onko sulla rantapallo hukkunut??? Arveli kysymykseni johtuvan uima asustani...Ei ei oo hukassa on tallessa.. oon Hietanen tosta ala kerran asunnosta kuulin että tarvisit munaa koska .
sun äijä on koko ajan töissä ja matkoilla.!!! Minulla on kyllä melkoinen sperma linko ja siinä noin ainakin 8 vuoden lataus.... Nainen katseli minua suu auki.... Hetken täytti se paljon puhuttu kuoleman hiljaisuus.... Sekunnit kuluivat ....
Ai että, tulit kuin tilauksesta!
Vaikee on ottaa kantaa mutta kun tässä nyt ollaan ja kysymykset on esitetty, mietin että mitä sinun pahaolo koski. Oliko se henkinen vaiko fyysinen. ja aloin miettimään että jos henkinen niin minkä ikäinen oikein olet.
Ihan fyysisesti. Ei kuulu sinulle. Yhtään . Jos kukluisi olisin sen kertonut. Niinkuin ei kuulu sairauteni laatu tai mikään muukaan.
Moni ukko on tuollainen ettei takua
Munkin ukko tekee tuota jos joskus oon ollut sairaana. Kerrankin alkoi suunnittelemaan kelkkareissua vaikka minä ja 3 alle kouluikäistä lasta olimme ärhäkssä mahataudissa. Ukkos sitten siinä pakkaus kamojaan viikon kelkkareissua varten Lappiin läjti ukko porukalla ja minä istun tukka pystyssä yövaatteet päällä huonossa oloissani oksenteleva vauva sylissänioksensi siinä mun päälle ja itselläni viittä vaille oksennus olo niin mies vaan viheltelee ja kulkee edes takas pakkailen kamojaan, iloisesti huikkaa että hei jei painuen ulos ovesta. Ei ees kysyny pötjäätyekö tms ja aina sama kaava. Ei koskaan kysy pötjänkä vaikka olisi jalka murtunut eikä jaksanko tai onko kipeä tai mitä lääkäri sanoi ei mitään ikinä. Minä siksi sisuunnuin ja aattelin että olkoon ja menköön koska ei takua, minä en ala nillittämään perään. Mutta sen sanon että etääntynyteitä olemme kosk mies on niin kylmä
Ei monikaan ukko takua, liian moni menee sen oman halun ja mukavuuden halun mukaan.