Punaisessa langassa oli tänään tärkeä ohjelma jossa keskusteltiin naisten tekemästä väkivallasta.
Itsellä on tuollaisesta kokemuksia, nuorempana seurustelin neljä vuotta naisen kanssa joka nakkeli astioilla, löi joskus vasaralla, veitsellä tai mikä nyt käteen sattuikaan. Puukon iskuista on vieläkin jälkiä muistona. Ainakaan tuohon aikaan asiaa ei kyllä millään kehdannut kertoa muille, päinvastoin piti valehdella että kompastuin portaissa jne. Sairastuin masennukseen kolme vuotta suhteen päättymisen jälkeen, varmaan tuo väkivalta vaikutti paljon asiaan.
Historialla on tapana toistaa itseään, pari vuotta sitten seurustelin taas "tempperamenttisen" naisen kanssa joka tahtoi provosoida läpsimällä naamalle. Siinä kyllä kysytään hermojen kovaa hallintaa kun nainen ensin nalkuttaa puoli tuntia ja kun se ei auta, alkaa fyysinen läpsytys, miten hitossa tuossa voi olla läpsäyttämättä takaisin. Ja kerran kun tönäisin takaisin, hän heti soitti sukulaisilleen että mies löi..
Nyt alan kyllä ymmärtämään sellaisia miehiä joilla on "naksahtanut" ja ovat antaneet naiselle turpiin. Vika ei tosiaan ole aina miehessä. Nyt kuitenkin olen jo sen verran viisastunut että heitin akan pellolle ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu, eli oli pakko suojella häntä itseltäni, jossain vaiheessa minullakin olisi varmaan naksunut ja olisin rökittänyt akan kunnolla. Ja olisin saanut syytteet ja muiden vihat päälleni.
Itsellä on tuollaisesta kokemuksia, nuorempana seurustelin neljä vuotta naisen kanssa joka nakkeli astioilla, löi joskus vasaralla, veitsellä tai mikä nyt käteen sattuikaan. Puukon iskuista on vieläkin jälkiä muistona. Ainakaan tuohon aikaan asiaa ei kyllä millään kehdannut kertoa muille, päinvastoin piti valehdella että kompastuin portaissa jne. Sairastuin masennukseen kolme vuotta suhteen päättymisen jälkeen, varmaan tuo väkivalta vaikutti paljon asiaan.
Historialla on tapana toistaa itseään, pari vuotta sitten seurustelin taas "tempperamenttisen" naisen kanssa joka tahtoi provosoida läpsimällä naamalle. Siinä kyllä kysytään hermojen kovaa hallintaa kun nainen ensin nalkuttaa puoli tuntia ja kun se ei auta, alkaa fyysinen läpsytys, miten hitossa tuossa voi olla läpsäyttämättä takaisin. Ja kerran kun tönäisin takaisin, hän heti soitti sukulaisilleen että mies löi..
Nyt alan kyllä ymmärtämään sellaisia miehiä joilla on "naksahtanut" ja ovat antaneet naiselle turpiin. Vika ei tosiaan ole aina miehessä. Nyt kuitenkin olen jo sen verran viisastunut että heitin akan pellolle ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu, eli oli pakko suojella häntä itseltäni, jossain vaiheessa minullakin olisi varmaan naksunut ja olisin rökittänyt akan kunnolla. Ja olisin saanut syytteet ja muiden vihat päälleni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta niinkuin ohjelmassa haastateltu psykologi Hannele Törrönen sanoi naisten väkivalta on kulttuurillinen tabu. Se lakaistaan maton alle ja siitä ei saa puhua. Törrösen mukaan naisten agressiot on usein epäsuoria. Piilotetaan sakset tyynyn alle ja uhataan tappaa mies hänen nukkuessaan.
Olen pahoillani puolestasi. Ja ylpeä siitä, ettet ole alentanut itseäsi kaikesta kokemastasi huolimatta samalle tasolle väkivallantekijän kanssa.
Niinkuin Punaisessa langassakin kävi ilmi, kyllä meillä kaikilla sukupuoleen katsomatta on se pimeä puoli ja se on pahimmillaan juuri tuo, lyö tai tule lyödyksi, syö tai tule syödyksi.
Voi miten häpeänkään olla ihminen, kun törmään tähän ala-arvoiseen, häpeälliseen, eläimelliseen käytökseen, lajitoveri toistansa satuttamassa, tappamassa --- nitistämässä jopa poikasensa...
Niinpä.... yritettäiskö kuitenkin pitää toivetta yllä, pysyä ihmisenä :)
Aika mielenkiintoista tuo "historian" toisto. Oletko koskaan tahollasi miettinyt mahdollisia syitä Naistesi käyttäytymiseen?
Kuten sanotaan. Tarvitaan kaksi myllynkiveä, kun jauhoja jauhetaan.
Onko itselläsi "puhtaat jauhot pussissa"?
Itse lähes 40 vuoden parisuhdekokemuksella voin sanoa, että Naisen "tempperamentin" esiin tuomiseen ei taitoa tarvita.
Toisaalta. Sen piilossa pitäminenkään ei ole itselleni ongelmia tuottanut.
Asioita ei voida yleistää, mutta "akkojen" < anteeksi Naiset, nalkutukselle on usein myös perustelunsa.
Jos tuo kertomasi on totta (provoksi epäilen), niin olet todennäköisesti mies, jolla ei ole nimeksikään munaa.
Just joo, eli mies, joka ei lyö takaisin muijaansa, on mies, jolla ei ole nimeksikään munaa? Mitäköhän sellainen munallinen mies sitten tekee kun nainen lyö veitsellä?
Minulla on väkivaltaisista naisista kokemuksia äitini osalta. Raivostuessaan löi veitsellä, saksilla, lapsen sählymailalla, ihan millä vaan. Isä ei lyönyt takaisin, munaton vissiin? Ja munaton taidan olla minäkin, kun meitä lapsiakin löi, enkä minussa ollut edes miestä lyödä takaisin!
Juuri edellisen kirjoittajan kaltaiset ihmiset pitävät naisten väkivallan tabuna, jos nainen lyö niin se on aina miehen syy, ja nainen tekee sen vain koska mies on tilanteen siihen vienyt.
Olen sivusta seurannut muutamia pariskuntia, joissa on ilkeä nainen ottanut miehekseen tosi kiltin miehen. Näin vallanhaluinen pääsee määräilemään niin miehiä kuin lapsiakin. Näitten pariskuntien miehet eivät kunnolla uskalla edes mielipidettään sanoa. Samoin lasten kasvatuksessa käyttää äiti ruumiillista kuritusta, isä ei. Mikseivät nämä miehet tee mitään? Jos vaimo lyö, lyökää takaisin saatesanojen kanssa: ei sen suurempaa oikeutta lyödä sinulla kuin minullakaan.
Voi pahus, pyydän äitinä ja naisena niiden naisten puolesta anteeksi sinulta ja kaikilta niltä lapsilta, joita äiti on lyönyt ja saanut heidät jollain tasolla kostonhimoiseksi ja katkeraksikin - ja kun siten "kasvaa isoksi", näyttää haavansa ja sille yhdelle eniten, jonka bodya sitten vaikka "silvotaan" - kun itsellä vaan on niin paha olla ja keinoja ei osaa.
Ei lapsia saa lyödä, ei naisia saa lyödä, ei miehiä saa lyödä.... olkoon tämä lyöjä mitä sukupuolta hyvänsä.
Minun rakas poikani ei saa satuttaa naista, eikä kukaan nainen saa satuttaa häntä.
Minun kultaista tytärtäni ei saa hakata kukaan mies, eikä hän saa lyödä ketään.
Jos en muuta pystykään, tahdon heidän oppivan väistämään ja etsimään ratkaisut aivoillaan.
Tahdon opettaa heidät vihaamaan väkivaltaa ja muistamaan aina, että rakkaus ei käskien ja pakottaen elä, ei nyrkein, ei asein. Ja siitähän useimmiten kyse on, irti en päästä, kun sun on pakko tykätä musta... vai?
Mikä onkaan parempi kuin hyväksyvä suhde juuri ja nimenomaan naisen ja miehen välillä.
Ja sekin on suurelta osin tietoinen valinta ja tahtokysymys.!!!
Ei takaisin lyömisessä ole mitään miehekästä, kuka tahansa osaa lyödä takaisin, niin nainen, mies, kuin lapsikin. Harva osaa etsiä muuta ratkaisua tilanteeseen.
Jos mies lyö naista takaisin, saa samalla hyvästellä maineensa, lapsensa ja parhaassa tapauksessa vapautensa, koska lyövä mies lyö pahuuttaan, lyövä nainen hätää kärsimässä - näin tuumii yhteiskunta. Onko miehekästä lyödä takaisin oman kunniansa pelastaakseen, ja ottaa riski lasten huoltajuuden menettämisestä väkivaltaisena isänä? Mies kantaa vastuun muistakin kuin itsestään!
miestäni 2kertaa ennen kuin alkoi tulemaan "samalla mitalla" takaisin.Miehestäni paljastui asioita mitä en siedä miehessä,yritin puhua,mutta ei auttanut,voimat meni riitelyyn ja tuli huitaistua miestäni.No kun mieheni vähän väänsi minua niin kylkiluu murtui..
Pitää muistaa että miehen väkivalta saa aina pahempia seuraamuksia kun miehellä on enemmän voimaa.Nainen läpsäsee ja mies sen jälkeen kostaa niin on paikat hajalla.Sen takia korostetaan miesten väkivaltaa koska se on yleensä raaempaa tai on muuten vaan enemmän voimaa teoissa.Toki on naisiakin jotka saavat pahaa jälkeä aikaan,mutta pari naarmua on miehelläni ollut vaan mun ansiosta toisin kuin mulla.
Olen tosiaankin väkivaltaa vastaan,mutta meillä kävi näin.En hyväksy kummaltakaan sukupuolelta fyysistä väkivaltaa,mutta meillä kävi näin vaikka molemmat on väkivaltaa vastaan.
että nainen lyö veitsellä tai muulla kättäpidemmällä, ole raakaa väkivaltaa? Taitaa olla jopa vaarallisempaa kuin se, että vahva mies lyö naista nyrkillä.
"viestiäsi". Jos minua olisit tönäissyt, olisit saanut suukon poskelle ja toisen toiselle.
on asioita joista ei saa puhua
Meillä on niin, että mieheni on väkivaltainen. Väkivaltaa olin nähny jo pienestä pitäen.
Eräänä iltana sain tarpeekseni ja löin takaisin. Siihen loppui mieheni fyysinen väkivalta. Nykyään menetän sitten itse hermoni joka tilanteessa ja nakon astioita mm. seinään. Olisiko entisellä tyttöystävälläsi voinut olla samantapainen menneisyys takanaan?
By the way: minä olen se väkivaltainen osapuoli, ei mieheni. Hän ei ole koskaan ollut, vaikka muiden mielestä on. Nyt se väkivalta on muuttunut henkiseksi.
Minulla on valitettavasti omakohtaisia kokemuksia miehenä ja isänä sekä lapsiini että minuun kohdistuneesta sekä henkisestä, että fyysisestä väkivallasta joka uhkasi jopa henkeäni muutamaan otteeseen. Se on jatkunut myös useita vuosia eromme jälkeen eri muodoissa.
Mikä on mielenkiintoisinta, niin myös lapsi on näissä tilanteissa myös valitettavasti hyvä sekä väkivallan kohde että väline kohdistaa väkivaltaa entistä puolisoa kohtaan. En tapaa entistä puolisoani enää missään esim. kahden kesken, onneksi siitä on oikeuden päätös.
Tätä ilmiötä naisten tekemänä ei valitettavasti virallisesti kuitenkaan saa olla olemassa. Ja ne vuosia jatkuneen väkivallan vaikutukset ainakaan lapseen tai itseeni eivät ole mitään kivoja asioita. Tässä nykyisessä asenneilmastossa jossa naisiin kohdistuva väkivalta on ainoa asia josta ollaan kiinnostuneita olet miehenä ongelminesi lähes yksin.
Tsemppiä teille kaikille muille jotka kärsitte tästä asiasta mitä ei ole virallisesti olemassa.