ostin kolme vuotta sitten rullikset postimyynnistä silloin ne jäivät kaappiin nyt sain kipinän kaverilta ja aloin harjoitella tätä ihanaa lajia.
Tasaisella luistelua ja jarrutuksia...niin ja sauvatkin on.
Homma on alkanut toimia ja varmuuttakin on tullut,mutta mäet ,siis mäet alaspäin, kun tuntuu, että menee liian kovaa.
Kun olen lukenut muiden kirjoituksia niin kaikki haluaa mennä kovaa,olenkin miettinyt onko mulla vain'heikkopää' vai mistä tämä johtuu.
Rulliksien renkaat on 76mm abec3 kovuutta ilmaisevaa lukua en löytänyt,mutta ei ne mitkään pehmeet ole ainakaan tärinästä päätellen ja kulkevat kevyesti.
miten ihmeessä saan ne kulkemaan laskuissa hitaammin, ettei tarvitse lopettaa koko harrastusta.
pyörätiet on kaukana ja kaikilla luistelureiteillä on jokunen isompi mäki..Vaikuttaako renkaiden pehmeys miten paljon vauhtiin ja onko mitään tehtävissä?
Tiedän , että joku saa hyvät naurut...nauran tässä itsekin :))
Tasaisella luistelua ja jarrutuksia...niin ja sauvatkin on.
Homma on alkanut toimia ja varmuuttakin on tullut,mutta mäet ,siis mäet alaspäin, kun tuntuu, että menee liian kovaa.
Kun olen lukenut muiden kirjoituksia niin kaikki haluaa mennä kovaa,olenkin miettinyt onko mulla vain'heikkopää' vai mistä tämä johtuu.
Rulliksien renkaat on 76mm abec3 kovuutta ilmaisevaa lukua en löytänyt,mutta ei ne mitkään pehmeet ole ainakaan tärinästä päätellen ja kulkevat kevyesti.
miten ihmeessä saan ne kulkemaan laskuissa hitaammin, ettei tarvitse lopettaa koko harrastusta.
pyörätiet on kaukana ja kaikilla luistelureiteillä on jokunen isompi mäki..Vaikuttaako renkaiden pehmeys miten paljon vauhtiin ja onko mitään tehtävissä?
Tiedän , että joku saa hyvät naurut...nauran tässä itsekin :))
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pistitpä pahan! Kun itse aloitin piti minun selvittää itselleni paha alamäki. Aluksi selvisin siitä siten, että aurasin luistimilla puoleen väliin jolloin vauhti ei kasvanut liian kovaksi. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta mäen alla oli jyrkkä mutka jonka kulman taakse en nähnyt enkä tiennyt selviänkö käännöksestä. Pikku hiljaa mäki ei tuntunutkaan enää pahalta eikä se mutkakaan kun rupesi luottamaan luistimiin ja omiin taitoihin. Ehkä sait tästä jotain, TSEMPPIÄ!
Minulla oli alussa tekniikkana pujotella koko pyörätien leveydellä hyvin jyrkkää S-kuviota, joka tehokkaasti hidasti vauhdin. Sen jälkeen, kun mäkeä oli vähemmän jäljellä, niin laskin ihan suorana seisten ja vielä levitin kädet sivuille lisäämään ilmanvastusta. Luistimet pidin perätysten tukevuuden lisäämiseksi.
Mutta tehokkaan jarruttamisen opiskeluun kannattaa satsata. Jarrupalalla saa todella tehokkaan jarrutuksen, kun siihen laittaa lähen koko painonsa, mutta tätm vaatii tasapainoa ja paljon harjoittelua. jarrupaloja kannattaa samantien ostaa aina paljon kerrallaan, sillä niitä kuluu.
Kyllä jarrupalalla saa tehokkaasti hidastettua menoa, kun opettelee jarrutustekniikan kunnolla.
Jalat mäessä peräkkäin, jarrujalka ensimmäisenä. Takajalkaa hieman polvesta notkistaa ja reippaasti etujalan jarru katuun. Välillä voi jarrun vapauttaa ja antaa rullata vapaasti.
Moi,
Reilusti vain jarruttelet kantapäällä niin ei vauhti kiihdy.
Minun edelliset luistimet jotkin Niken tekeleet. Niillä jarruttaminen alamäessä oli todella hankalaa. Vaikka kuinka painoi jarrupalaa maahan niin ei meinannut pysähtyä. Vaihdoin luistimet toisiin ja uusilla jarruttaminen on paljon tehokkaampaa.
Voi olla, että sinunkin alamäki-ongelmaan syy löytyy jarruista :)
Lämmintä kesää ja loivia alamäkiä toivotellen..
kiitos kaikille vastauksista, aionkin ottaa kaikki ohjeet käyttöön.
varmaankin ahkeralla harjoittelulla saan varmuutta ja kesän kuluessa "kesytän" mäkeni.
Rohkaisevaa kuulla,että joku muukin on "mutkitellut"mäkiä alas,minäkin olen kokeillut tosin sellaisissa piiienissä mäissä,käsiä en kuiteskaan levitellyt :))
Miten rulliksilla auraillaan?
Talvella suksilla on mäkiä auraillut,mutta rulliksilla...
Aurinkoista kesää kaikille toivon...
tuo luistimilla tehtävä 'auraus' lähinnä luistimen laahausta. Eli luistin jolla liu'utaan osoittaa menosuuntaan ja toinen luistin on vinossa tai poikittain menosuuntaan ja sitä ikäänkuin laahataan perässä jolloin vauhti hidastuu.
Kannattaa harjoitella ekaksi vaikka tasamaalla ja käyttää liukuvana jalkana sitä jolla tasapaino pysyy paremmin. Sitten vain käännetään toista luistinta ja lasketaan se varovasti maahan (ei kokopainolla tai sitten tosiaan aurataan ja seurauksena on ihonsiirto) ja 'vedetään' perässä.
Hyviä luistelukelejä sinnekin.
Allaolevassa linkissä on esitelty eri tapoja ottaa vauhti pois:
http://www.kotiposti.net/timor/art-brake.html
Ei mäkeen meneminen ole mikään itsetarkoitus. Ei edes kovaa luistelevillakaan. Jotkut mäet ovat lisäksi tosi ilkeitä ja ei-toivottuja. Ne vain sattuvat olemaan reitillä. Alamäkiekspertit ovat luku erikseen.
Itsekin olen täällä puhunut kovasta vauhdista. Mutta puhe on silloin luistelijoista, jotka ovat luistelleet useita vuosia ja jotka ehkä ovat satsanneet useita satoja euroja luistimiin, kenkiin. kiskoihin ja pyöriin. Parhaat pyörät ja laakerit luistimissani maksavat pelkästään 200 euroa alennuksineen. Kyllähän niillä pääsee, jos jalat pysyy perässä. Luisteluekniikkaakin joutuu hiomaan jatkuvasti.
Olen kirjoitellut varovaisesta ja hitaasta etenemisestä rullaluistelusta kevään aikana. On viisasta aloittaa varovaisesti ja tyhmää kaatua ja loukata itsensä, koska kovassa vauhdissa pysty jarruttamaan. Esimerkiksi http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&conference=1500000000000048&posting=22000000007706975
Täällä Pirkanmaalla päin on mäkiä, joissa tuskin kukaan pystyy jarruttamalla hiljentämään vauhtia keskellä mäkeä. Kokeilkaapa, kun vauhti on 60km tunnissa tai vaikka paljon hitaampikin. Mäet voivat olla niin jyrkkiä tai pitkiä, että vauhti kiihtyy niin paljon, että jarrupalalla ei vauhti hiljene tai pysähdy ilman kaatumista. Isommissa mäissä jarruttaminen on kaikkein vaikeinta, koska vauhti on usein kovaa. Ensikokeilusta voi olla vain kaatuminen.
Isossa mäessä luistin ei rullaakaan noin vain suorassa linjassa. Vasta-alkaja ei koskaan ajattele asiaa, koska siitä ei ole kokemusta ennen kuin kaatuu ja loukkaa itsensä. Moni lisäksi pelästyy ja lopettaa harrastuksen! Mutta näin ei tarvitse käydä, jos vasta-alkaja saa varovaisuuteen kannustavia neuvoja.
Miksi luistin ei rullaakaan sitten mäessä suorassa ja vakaassa linjassa? Ensinnäkin vasta-alkajan jalat eivät ole tottuneet mäkilaskuun. Jalan tulisi pysyä vakaassa asennossa alas asti. Kun jalka alussa väistämättä väsyy, luistinkaan ei rullaa vakaasti vaan alkaa heittelehtiä sivusuunnassa. Tuloksena voi olla kaatuminen. Kannattaa harjoitella luistelua tasamaalla. Mäkien laskettelu ei ole itsetarkoitus. Luistelutekniikan perusharjoittelu onnistuu parhaiten tasamaalla.
Paitsi että jalat vikuroivat ja väsyvät mäessä, väsymystä lisää helposti asfaltin epätasaisuus ja tärinä. Muistan kun itse ekaa kertaa laskin isommassa mäessä. Ihmettelin kun jo puolimäessä luistin ei mennyt vakaasti vaan jalkojen väsyessä ja tärinän lisääntyessä toinen luistin alkoi mennä toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Vain vaivoin sain koottua kaikki voimat ja pääsin alas asti. Tottumaton jalka alkaa väsyä ihmeesti jo 2-300 pitkässä loivahkossakin mäessä. Tärinä lisää ihmeesti maitohappoja. Tunne on sama kuin lähti ekaa kertaa vesisuksilla liikkeelle. Tärinä laineiden päällä on melkoinen ja ensikertalaisella jalat väsyvät täydellisesti ja tuloksena on veteen kaatuminen!
Entä jos luistimet eivät ole napakat jalassa vaan pääsevät heilumaan jalassa jo muutenkin? Pehmusteet eivät missään nimessä lisää luistimen vakautta. Jos lisäksi luistimet ovat liian suuret, vaikeuksia pitää luistimet vakaana syntyy lisää, kun vauhti vain yltyy.
Pari asiaa pitäisi muistaa. Luistelua opettelevan ei tulisi koskaan luistella LIIKENTEEN seassa, risteyksissä, ei yleensä vilkkailla pyöräteilläkään. Pitäisi aina opetella tasaisella eikä saa mennä MÄKIKOKEILUIHIN. Siitä seuraa vähintään asfaltti-ihottumaa ja ehkä harrastuksen lopettaminen. Eihän mäessä voi opetella luistelua. Kaikilla kursseilla sanotaankin, että ei saa mennä heti mäkeen eikä liikenteen sekaan. Ne ovat ehdottomia kieltoja.
Toiseksi vasta-alkajakaan ei saisi mennä isoihin mäkiin. Ensin tulisi opetella pienemmissä mäissä ja ensin tietysti NORMAALI kantapääjarrutus, joka on turvallisin ja yleiskäyttöisin. Jalat vahvistuvat kyllä normaaliluistelussakin tasamaalla. Niihin tulee lisää voimaa, vakautta ja tasapainoa.
Tasamaalla luistelu on kaikkein mielekkäintä. Ei siis kannata koskaan hinkua mäkiin. Ennen kaikkea oppii parhaiten perusluistelutekniikkaa. Ja oppii jarruttelemaan. Ylämäet ovat siitä hyviä, että ylämäkiharjoittelussa jalkoihin saa lisää voimaa. Turvalliset alamäet antavat mahdollisuuden lepoon ja palautumiseen. Jotkut alamäet ovat tosi ilkeitä, sillä ne voivat päätyä alamäessä mutkaan tai risteykseen. Ja mutkan takana ja risteyksissä voi vaania yllätys juuri silloin kun vauhti on kovimmillaan.
Täyttä asiaa kirjoitat.
Olenkin harjoitellut tasamaalla, tosin tiellä,mutten liikenteen seassa.Vauhtini ei varmaan hirveen kovaa ja olen perehtynyt tekniikan opetteluun.Kantapää jarrutuskin onnistuu ja en todellakaan hingu isoihin mäkiin.olenkin löytänyt kivan reitin jossa iltaisin rauhallista,mäet ovat loivia ja pitkästi suoraa.
talven hiihdin ja alkukevään pyöräilin joten jonkunmoista kuntopohjaakin on...
hitaasti hyvää tulee ja tällä iällä on jo oppinut ettei kaikki tarvitse tapahtua tässä ja nyt.. ;))
MALTTIA KAIKILLE ....
ps.aurinko paistaa..
Olen itse myös aloittanut lajin parissa tänä keväänä, takana jokunen km. ja ei toistaiseksi kaatumisia, mutta läheltäpiti tilanteita aika monta, jollain kumman konstilla on aina tasapaino pitänyt.
Täytyy myöntää että mäet on aika pahoja, ja ei sen tarvi kummonen olla kun vauhti kiihtyy aika lailla.
Minä sitten olen haksahtanut ostamaan nämä Niken rullikset, joita jokunen on täällä moittinut ettei niillä edes kunnon jarrutusta saa aikaiseksi, minä tosin olen vielä suht harjaantumaton sanomaan johtuuko se just rulliksista vai vain omista taidoista, etten vielä kunnon jarrustusta saa aikaiseksi.
Meiltä olis hyvä lähteä liikenteeseen ihan kotipihalta, pyörätie on aivan vieressä, mutta asun vähän notkossa, ja lähti kumpaan suuntaan tahansa niin edessä on ylämäki, toinen pitkä ja loiva toinen suht lyhyt ja jyrkempi joka harmittavaa kyllä pienen suoran jälkeen kääntyy laskuun, ja suht pahaan, koska puolessa välissä sen katkaisee suojatie, sen ylitse kun pääset niin mäki jatkuu alikulkutunneliin.
Tästä syystä jos meinaan kotipihalta lähteä, pitää käyttää tätä toista reittiä, mutta se kun on loiva ja suht pitkä ja himskatin huonossa kunnossa niin kyllä se saa jalat aika hapoille jo heti alkuunsa.
Toistaiseksi en edes lähde yrittämään miten muijan kävis tässä tappomäessä, katson parhaammakseni siirtyä fillarilla tai autolla hyville mestoille josta lenkin aloittaa.
Rullaluistelu on mahtavaa, ihan just mun laji. Tekniikkaa pitää vielä fiilata ja jarrutusta...jos se noilla Niken luistimilla sit onnistuu...
Minkä reitin ikinä valitsetkin niin ajattele hyviä puolia
loiva ylämäki=tää ei ole niin raskas kun jyrkkä ylämäki
jyrkkä ylämäki=tässä saa reisilihakset kunnon treenin ja on nopeemmin ylhäällä
jyrkkä alamäki=nyt saan kevään tähänasti kovimman loppunopeuden
loiva alamäki=tää on niin pitkä että saa hyvänaikaa huilia ja liukua eteenpäin