Elämä ei ole aina helppoa. Joskus törmää asioihin, jotka on kipeitä tai vaikeita. Millä siinä kohtaa tsemppaat ja lohdutat itseäsi? Miten puhut itsellesi, jotta olo paranee? Miten nouset, kun kompastut?
Onko sinulla mottoja itsellesi kuten ’kaikki mikä ei tapa vahvistaa’ tai ’You will grow faster outside Your comfort zone’ tms.? Vai onko sinulla tsemppimusiikkia itsellesi?
https://m.youtube.com/watch?v=ADP65wbBUpc
Onko sinulla mottoja itsellesi kuten ’kaikki mikä ei tapa vahvistaa’ tai ’You will grow faster outside Your comfort zone’ tms.? Vai onko sinulla tsemppimusiikkia itsellesi?
https://m.youtube.com/watch?v=ADP65wbBUpc
Vastaukset 33
Vanhimmat
No tässä yksi https://youtu.be/AkFqg5wAuFk riippuu tietysti vähän aina tilanteesta.
Tuo ei kyllä sovi joka tilanteeseen läheskään mutta sellaiseen missä tarvii psyykata vähän potkua itseensä.
Fuck this shit! I'm better off alone.
Tähän päädyn lopulta aina. Me ollaan kaikki lopulta parempia puhumaan kuin kuuntelemaan. Ja se on se ongelma... :)
Mutta mainitsin jo aloituksessani. Musiikki, kirjallisuus, elokuvat, hyvät sarjat... Kaikki, mitkä ovat todellisuudessa kaukana minussa, ovat lopulta kuitenkin lähinnä minua. Mun ainoat kaverit... :)
Tämä on muuten kauneinta mitä yksi nainen on minulle joskus kauan sitten linkittänyt... <3
https://www.youtube.com/watch?v=NAj8suae3WY
But there's no more child in this man. Child is grown, the dream is gone...
https://www.youtube.com/watch?v=_FrOQC-zEog
Ok. Yksi vielä teille. The Great Gig in the Sky
Kolme upeeta taustalaulajaa. Sam Brown aloittaa tämän orgastisen shitin. En minä osaa kuvailla tätä muuksi kuin täydellisyydeksi. Kuunnelkaa itse. Hyvää yötä... :)
https://www.youtube.com/watch?v=_1jL8A20H_k
Ok. Mikä pitää minut minuna tai muuten vaan ihmisenä?
No tämä on yksi niistä. Jumalaista... <3
https://www.youtube.com/watch?v=ErFPA2_wfTs
Kerran oli hammas kipeä. Se harmitti.
>simiti<
Ai ai, voi voi. Vai mitä?
😁
>simiti<
Itseni lohduttamiseen henkisellä tasolla en sorru. Jos kuvitellaan jokin kohdalle osunut paskajuttu. Istun tuoliin, tuijotan eteen ja alan pureksia tapahtunutta pieniksi paloiksi. Käyn mielessäni läpi jokaisen ruuvin ja pultin mitä siihen liittyy, aikajärjestyksessä. Ensin nopeasti yleissilmäys alusta loppuun, sen jälkeen jaan jutun osiin suurennuslasin alle ja tämän jälkeen tarkempi yleissilmäys alusta loppuun. Suhtaudun kylmällä vittuuntuneisuudella antamatta itselleni armoa. En kaipaa armoa.
Jokainen saa toimia tyylillään. Oma valinta. Se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Olemme ja saamme olla erilaisia.
Itse uskon taas armollisuuteen. Ihminen ei ole erehtymätön robotti eikä täydellisyys ole mahdollista kuin hetkittäin. Jos haluaa olla täydellinen ja kelvata itse itselleen, siihen tai ainakin lähemmäs pääsee iteroimalla (uusi yritys, pieni parannus monta kertaa) kuin vaatimalla itseltään täydellisyyttä. Kun tavoittelee jotain mitä ei voi samantien saada, helposti turhautuu eikä valista välttämättä tule. Jos samaan lopputuloksen menee iteraatioden kautta, vähän kerrallaan ja keskittyen aina helposti tehtävään tehokkaaseen ”korjaukseen”, saa onnistumisen ilon monta kertaa (kukin iteraatio) ja lopputuloksen saavuttaminenkin on helpompaa.
Elämässä harvoin tulee täysin valmiiksi. Jos ja kun pystyy hyväksymään keskeneräisyyden, on elämä onnellisempaa. Itseään voi ruoskia tai sitten olla hellä itseään kohtaan! Ainakin itse olen pystynyt hyväksymään oman ja elämän keskeneräisyyden helpoiten juuri armollisuuden kautta.
Mutta kuten jo sanoin, se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle ja ainoa kuka sinun kohdallasi tekee valintoja tekee on sinä. t. unilta ääneen herännyt pökkyrässä
Voi se toimia monellekkin? Jos elämä onkin vain i ter ter-resepti. Pharmaca fennica on jeppe ja valvira ylijumala. Siinä laillistettu lääkäri on sitten jokin ihme maahinen tai ihan vain taivaallinen perseenreikä. Sovitaan että resepti on se a4-kokoa oleva paperi, ei se vanha vihree. Siihen voi tämä "maahinen" määrätä mitä milloinkin ja itse päätät mitä lunastat ulos. On myös hyvä muistaa, että iteroitua reseptiä ei voi puhelimitse uusia vaan se vaatii sen "LL" käymisen tai että se tuo sinulle uuden tilalle. Noh, tässähän on myös mahdollisuus, että taitat sen a4-koon pienemmäksi ja unohdat taskuun, jolloin se saattaa rispaantua ja leimatkin kulua. Sinua ei enään apossa uskota vaan saatetaan jopa syyttää? Kyllähän on niitä söpöjä sametti-kansisia reseptikoteloita missä se sailyy ehjänä. Sitte tuleekin mietittyä, että kuinka monta eri tablettia/ampullia ym, joutuukaan uskon nimissä ottamaan? En tiedä? Onko se pharmacan kannesta kanteen vai lentääkö opus roskiin kokonaan? Ja mikä on sitten se paha jos nämä edellä mainitut edustavat hyvää? Kuka ne valinnat viime kädessä tekee? Vai odotellaanko vielä, että tekoäly hoitaa nämäkin maalmanluokan moraalilla?
Kerran oli hammas kipeä.
>simiti<
Ensin pitää antaa itsensä voida huonosti. Itkeä, huutaa, kiroilla, hakata nyrkkeilysäkkiä tms. Jos sen koittaa peittää tai ohittaa ja jatkaa hammasta purren… ei hyvä. Kun antaa pahan olo tulla ja olla se väistyy aikanaan, niin kuin kaikki elämässä. Orgaanisesti. Tsemppilauseet on niille jotka ei kestä olla pahassa olossaan, jotka luulevat että elämä pitää ratkaista. Ei sitä tarvi ratkaista, vaan elää.
Funtsimalla moneen kertaan eri päin asiaa pyöritellen. Välillä jätän hetkeksi syrjään ja palaan taas, jos tunnen tarvetta palata asian ääreen. Pitkällisiä juttuja, ei mikään hetkessä tapahdu.
Lapsena hoin itselleni vaikeitten ja tylsien asioitten edessä, mistä en oikein meinannut suoriutua ja selvitä eteenpäin, että kerran se vaan kirpaisee, sitten se on tehty. Ja kumma kyllä se toimi tsemppinä monessa kohtaa.
Mulle on aina epämukavat asiat tuottanut sitä, että lykkään niitä. Yhäkin..
Kannattaa leipoa vaikka korvapuusteja ja ahmia niitä lohduksi. Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä! 👍🏼
Mä en ikävä kyllä ole pullan mussuttajia ollenkaan. En leivonnaisten perään yhtään.
Mielummin teen kana tai kalasalaatin.
Kyllä se on musiikki. Viisaammat ihmiset jotka osaavat kirjoittaa. Teatteri. Ilmassa kevään lupaus. Elokuvat. Orgasmi. Seitinohut. Nautinto. Aito ystävällisyys arjen keskellä. Hymyyn vastaaminen. Tarttuva hyvä huumori oikeassa paikassa. Hyvä neuvo kun sitä kaipaa.
Ei ole paljon vaihtoehtoja... <3
https://www.youtube.com/watch?v=2DgL93A1NqE
Ihmisyys on joskus tekee kipeää, mutta ilman ihmisyyttä elämässä ei ole mitään järkeä. 😔
https://m.youtube.com/watch?v=Br_HW6FClO4
Jokainen meistä antsaisee tulla kuuluksi ja nähdyksi itsenään, ihmisenä. Joskus sekin tekee kipeää.😔
https://m.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU
Disseltä lainaan myös yhden viisaan kappaleen, joka on aina kolahtanut.” Kaikki loputon kauneus, Kaikki järjettömyys, Kaikki RUOSKIVAT toiveet, Kaikki päättämättömyys, Ovat lopulta tarkoituksen palasia”👌
https://m.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A
Pahaa oloa on oltava. Kuka muuten tunnistaisi mereen pudonneen ilon kyyneleen? Sitten on taas elämässä on hetkiä, jossa ilonkyyneliä osaa todellakin arvostaa. Niitä hetkiä on monenlaisia, mutta tässä kaksi hienoimmasta päästä.❤️
https://m.youtube.com/watch?v=lfEwpZb8PRA
https://m.youtube.com/watch?v=eYUxr47mY9o
Ja joskus myös tämäkin osasto on aiheellinen. 😁
https://m.youtube.com/watch?v=1KGpcvJiDEE
Teen kuten lapsenakin, olen yksin, vetäydyn, luen kirjoja, kirjoitan. Nykyisin toisinaan täällä netissäkin.
Riippuu tosi paljon sen kipeää tehneen asian suuruudesta. Voin harmitella omaa tyhmyyttäni. Voin pelätä jotakin. Voin tsempata itseäni parempaan.
Ensipaniikista selvittyäni pystyn yleensä vakuuttamaan itselleni, että asioilla on taipumus järjestyä. Olen sen kuitenkin kokenut elämässä niin monta kertaa, että ne ovat järjestyneet. Eivät ehkä siten kuin olisin itse toivonut, mutta jollakin tavalla kuitenkin.
Sitten on ollut sellaista surua, mistä en enää muista, kuinka olen selvinnyt. Päivä kerrallaan, varmaan. - Keskittynyt työhön ja muihin tehtäviin siten, että minulla ei ole ollut aikaa ajatella.. Se on kuitenkin osoittautunut huonoksi tavaksi, koska se vain viivästyttää iskun osumista. Joskus se suru kuitenkin saavuttaa ja silloin se on vain surtava. Ei siinä ole kiertotietä. - Puhun, puhun ja puhun ystävien ja läheisteni kanssa. Aina silloin kun jaksan. - Joskus en jaksa, vaan vetäydyn omiin oloihini. Kotiin, etätyöhön, TV:n / Areenan sarjojen katseluun ja kävelen juoksumatolla, kun en jaksa lähteä edes ulos. En vastaa puhelimeen..
Musiikki on se, mikä usein myös helpottaa. 👍Joskus 15 vuotta sitten kuuntelin paljon Irinan biisejä, kuten Pokka.
Viime aikoina olen palannut ja palannut tähän biisiin. Tai pidän radiohiljaisuutta. Tai molempia.
Robbie Williams: Angels
https://youtu.be/luwAMFcc2f8
Täytyy etsiä joku lohduttamaan
Kyllä minulla lohduttajia on ollutkin.
Minulle on tosi tärkeää tuntea olevani merkityksellinen läheisilleni.
En halua ketään kokoamaan palasiani. Minun täytyy itse kerätä palaset ja yhdistää ne uudelleen. Jos joku toinen kokoaisi ne, niin mitä minulle sitten tapahtuisi, jos hän lähteekin ja vie liiman mennessään?
Ihmisen täytyy olla ehjä, jotta hän voi antaa toiselle tasavertaisen kumppanuuden.
Minä en tsemppaa vaan totean että tämä ei ole niin iso asia kuin miltä se tuntuu. Hyväksyn negatiivisen tunteen ja annan itselleni mahdollisuuden kokea sen kokonaan. Tavallaan annan luvan itselleni tuntea surua, pettymystä tai mitä ikinä. Se jo helpottaa. Ja sillä tavoin se tilanne menee nopeasti ohi.
Ei mua kiinnosta miksi jokin tapahtui, se tapahtui, joten turha sitä on vatvoa. Paree vaan antaa sen tulvia ylitseen ja sit jatkaa elämäänsä.
Ei elämästä selviä hengissä ja haasteelliset asiat kuuluvat elämään.. ihan jokaisella. Pidän jopa noita tilanteita itseäni rikastuttavina.
Menen hänen luo, kuuntelen hänen puhettaan ja hengitystään ja uppoudun ajatuksiinsa. Keskityn häneen ensin. Se on jotain sellaista, kun ei tarvitse ajatella niin paljon itseään ja saan avun itselleni siitä.
Ajatella 🙄 nyt kun tuota asiaa mietin.
Sinulla on tosi paljon kysymyksiä.
Millä siinä kohtaa tsemppaat ja lohdutat itseäsi?
- Kuuntelen musiikkia joka nostattaa. Tiettyyn rajaan asti sitä voi tehdä
Miten puhut itsellesi, jotta olo paranee?
- Kirjoitan ajatuksiani. Vakuuttelen itselleni, ettei mitään hätää. Elämä nyt vaan tätä on.
Miten nouset, kun kompastut?
- Eristäydyn kaikesta ja näytän ajan kanssa yleensä elpyvän, tai sitten jonkun kummallisen sattuman
Yksi motto on: "onhan näitä nähty ja onhan näissä oltu". Sen kun sanoo hyvin alakuloisella ja mahdollisimman matalalla äänellä niin tuntuu että ehkä tämäkin murhe tai harmi on vain yksi kipu koko elämän mittaisessa sairaskertomuksessa.
Elämä on useimmiten kaikkea muuta kuin helppoa.. ja niin on hyvä. Haasteisina hetkinä olo paranee tekemällä itselle mieluisia asioita (yleensä yksin). Asiat voivat mitä vaan, riippuu haasteiden luonteesta.
Voi esimerkiksi kuunnella musaa, jolla on minuun yliluonnollinen voima:
Haloo Helsinki, Reiviluola:
https://www.youtube.com/watch?v=KK4fW67Q9nQ
Mottoja on lukuisia, niistä pari tässä:
If you think you are too old to rock 'n roll, then you are.” — Lemmy Kilmister
"Elämä on sellaista millaiseksi sen tekee" - Äiti.
- Sheena
Kumpikin motto on aivan loistavia! Tuota jälkimmäistä olen itseasiassa toteuttanut oikeassa elämässäni intuitiivisesti.
Ei ole havaittavissa, että itsensä psyykkaaminen tuottaisi pienintäkään tulosta. Silti moni väittää tuottavan, ja suosittaa sitä vielä toisillekin. 🌹👀
Mitäpä se minulle kuuluu jos joku yrittää psyykata itseään, vaikka ei siinä itse onnistuisi. Minulle on ihan se ja sama mitä tekevät elämässään ne joiden nimi on tiedossa! En arvosta heitä ollenkaan!
Jos sinä et onnistu, se ei tarkoita, etteikö muut onnistuisi.
Sama