Kesämopon juhannuskyydit

Niitä näitä olimme ehtineet jutustella, kun Mirkun auto vihdoin mahtui lossille. Ajosilta kolahti takanamme kiinni ja lossin moottorit kiihdyttivät keltaisen lautan vauhtiin. “Ihana tuuli”, sanoi Mirkku, ja vilvoitti itseään kesähameensa helmalla, lossin ajoviiman virratessa avointen sivuikkunoiden läpi. Totta, autossa oli alkanut olla jo todella kuuma. Katsoin Mirkkua sivusilmällä ja huomasin päivettyneelle iholle, nenänpielen kesakoille kihonneita pieniä helmiä. Kaunis nainen. Yhtäkkiä tunsin itseni ihan mahdottoman janoiseksi. Kurotin takapenkiltä putkikassiani, jossa oli eiliseltä krapulailtapäivältä yli jäänyt vissypullon puolikas. Tällöin Mirkku huomasi hummerin punaisen oikean olkapääni ja käsivarteni. “Kamalaa, sinähän olet ihan palanut”. Otin aimo kulauksen kamalaa lämmintä vissyä, jota tarjosin myös Mirkulle, ja kerroin että juhannuspäivänä olin poltellut krapulaa ja univelkaa pois veneen etukannella, uikkareissa, ja nukahtanut hetkeksi vasemmalle kyljelleni. “Joo onhan toi vähän arka”, yritin vähätellä oloani. Se oli oikeasti tosi arka. Mirkku ei halunnut kuumaa vissyä, ei ihme. Sen sijaan hän sanoi, että tuo palanut iho pitää hoitaa. Sain ohjeet minkälaista voidetta ja miten minun pitää siihen käyttää. Ihmettelin että mistäs sellaista näin juhannussunnuntaina saa kun kaupat ja apteekit on kaikki kiinni. Mirkku totesi minun olevan oikeassa. Hänellä oli kuulemma sopivaa voidetta kotonaan, jota hän voi tarjota “päivystysannoksen”. Kiitin, itseäni alkoi samalla jo hirvittää maanantaina päiväohjelmassa oleva ensimmäinen täyspakkausmarssi. Varmaan tuo palanut olkapää muistuttaa olemassa olostaan tetsarin, repun ja rynkyn hihnojen alla. Auts…

Saavuimme mantereelle. Auton ajoviima vilvoitti vihdoin ja olo alkoi olla liki siedettävä. En voinut olla vilkuilematta Mirkkua, jotenkin nuo kesakot näyttivät niin viehättäviltä. Punertavan ruskeat korkkiruuvikiharat valahtivat usein otsalta silmille ja nuori nainen vuoroin puhalsi, vuoroin pyyhkäisi kädellään se syrjään. Nuori nainen, niin, itse oli piakkoin täyttämässä yhdeksäntoista vuotta, Mirkku oli jotain hmmm… naisen iän arviointi on niin vaikeaa. Kolmekymmentä, plus miinus kolme. Tai viisi. Muun jutustelun ohessa koetin muodostaa kokonaiskuvaa hänestä. Pituus, keskimittainen. Vartalo, no jaloista näkyi vain nilkat - sirot, jenkkakahvat - ei ole, kädet - ei alleja, ei voimailulajeja, rinnat - nytpä oli yllä väljä paita joka ei paljastanut asiasta mitään, tai tarpeeksi! Turvavyö kuitenkin oli jonkinnäköisessä painanteessa. Mielenkiintoista. Nämä ajatukseni piti kuitenkin pitää kurissa. Ylläni oli t-paita ja farkkushortsit, joista jälkimmäinen asuste ei olisi paljoakaan peittänyt pikkuveikan osoittamaa mielenkiintoa.

“Oliko juhannuksenvietossa mukana naisväkeä”, Mirkku kysyi yllättäen. Häkeltymättä vastasin että eipä juurikaan ollut. Kerroin aikovani palvella intissä pidemmän kaavan mukaan ja kavereiden huonojen kokemusten perusteella olin jo jonkin aikaa vältellyt kaikenlaista vakiintumista tässä elämäntilanteessa. Olihan minulla ja porukassamme tyttöjä, mutta viime ajat olin enempi keskittynyt juhlimiseen kuin parinhakuun. “Oi nuoruus”, Mirkku nauroi, “nauti vapaudesta niin kauan kuin voit”. Hän kuitenkin hiljeni ja tunnelma muuttui hetkeksi vaivautuneeksi. “Entäs sinä”, minä kysyin. Mirkku kertoi olleensa jo melkein kuluvan kesän morsiamia, mutta sulhosta oli onneksi paljastunut pimeitä puolia ajoissa, ennen kuin iso virhe olisi tapahtunut. “No ei sulla ole hätää, olet kuitenkin vielä nuori”, ja nätti, mutisin lopuksi itsekseni. “Mitä sanoit?” “Sanoin että olet vielä nuori” “Nuori ja-?” “Ai se kuuli”, ajattelin. “No nuori ja nätti”, sanoin, “ihan helkkarin nätti”, jatkoin. Mirkku oli kauan hiljaa, mutta punastui. En ollut ennen nähnyt punastusta ja kesakoita samoilla kasvoilla. Ne näyttivät, no, tavattoman näteiltä.

Mirkku kertoi täyttäneensä keväällä kolmekymmentä vuotta. “Vielä vaan tyttöseltä näytät”, siteerasin Arto Paasilinnaa, jonka kirjoista olin juuri talvella tehnyt äidinkielen opettajan vaatiman lopputyön. “Hävytön”, kuulin olevani, mutta Mirkku jo kihersi silti. Kunpa onnistuisinkin kaikessa kuin siltainsinööri Akseli Jaatinen. Samalla mietin, että oma äitinikin oli vasta hiljan täyttänyt neljäkymmentä. Mirkku kertoi työstään ja kyseli minun tulevaisuuden suunnitelmistani. Kerroin käyväni intin läpi niin kuin vain voin ja sitten tie vienee opiskelemaan jotain. Ihan lähituntien suunnitelmissa oli kuitenkin nousta Mirkun kotikaupungissa linja-autoon ja päästä bussilla isomman kaupungin kautta kiertämällä kotiin, ja sieltä illalla kohti varuskuntaa. Piti taas asettaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Neljän maissa saavuimme Mirkun kotipihalle. Hän oli saanut jo hankituksi isohkon rivitaloasunnon, “ja ottanut hemmetisti velkaa sitä varten”, mutta “maksoipa omaa eikä jonkun muun asuntoa pankille”. Itseäni ei vielä paljoa kiinnostanut asuntoasiat. Kruunu tarjoisi toistaiseksi yösijan. Kiitin taas kyydistä ja kysyin, tuoko Mirkku sen voiteen minulle tähän pihalle. Lähin linja-autopysäkki pilkotti heti tuuhean kurttulehtiruusupensaikon toisella puolella, ja toinen jalkani oli jo lähdössä sitä koti. Voide pitikin kuulemma levittää puhtaalle iholle, ja voisin pestä olkapääni Mirkun kylpyhuoneessa. “Sehän on aivan liikaa”, sanoin, “mutta kiitos. Tämä on kyllä melko arka.” Otin t-paitani pois asunnon eteisessä, ja käänsin selkäni näyttääkseni palaneen alueen kokoa Mirkulle, ja nähdäkseni itsekin sen peilistä. Hänen silmänsä rävähtivät auki, ja hän sanoi “eihän tuo ole vaan olkapää!” “No eipä taida olla”, vastasin. Sain komennon mennä suihkuun ja pestä koko selkäni huolella. Jo suihkun vesipisarat tuntuivat kivuliailta ja mieleni vaelsi väkisin kohti täyspakkausmarssia… ei helvetti, ei tule mitään… Peseydyttyäni yritin varovasti kuivata selkäni, siinä kunnolla onnistumatta. Märkäkin pyyhkeeni tuntui kovin karhealta. Puin alushousut ja shortsitkin jalkaani, mutta selkä jäi paljaaksi ja märäksi. Puoliksi pukeutuneena poistuin kylpyhuoneesta ja jouduin nolona pyytämään Mirkkua kuivaamaan selkäni, jonka hän teki varovasti painellen.

“Istu tuohon tuolille”, Mirkku komensi, ja minähän istuin. Tuubista valui selkääni ainetta, joka tuntui vuoroin viileältä ja vuoroin polttavan kuumalta. Varovasti, etten sanoisi hellästi, Mirkku alkoi levittää voidetta selkääni. Hän piti vasemmalla kädellään kiinni terveestä olkapäästäni ja voidetta levittäessään hänen korkkiruuvikiharansa koskivat sillitukkaani, korvaani ja niskaani. Hetken jopa tuntui, kuin vasen käsivarteni olisi ollut kahden pehmeän rinnan välissä. Oih. Vaikka selkääni sattuikin, en voinut olla kiihottumatta naisen läheisyydestä ja kosketuksesta. Farkkushortsini lahkeessa alkoi pullottaa. Peitin sen t-paitamytyllä. Mirkku vaan jatkoi selkäni voitelua, mutta mielestäni jo siihenkin osaan selkää joka ei ollut edes palanut. Hmmm, mitä ihmettä. Nyt piti avata peli varovasti. “Mitäs pahaa se sinun eeäks-sulhosi teki, että joutui menettämään sinut?”, kysyin Mirkulta. “Petti. Petti jonkun kakskymppisen harjoittelijatyön kanssa työpaikallaan”. “Ai perhana”, sanoin hämmästyneenä, “siis liki minun ikäiseni mimmin kanssa? Törkeätä” “Niin, vaikka se on kait yleistä että vanhempi mies ottaa ja käyttää hyväkseen asemaansa ja nuorta naista” “Ei pitäisi enää olla, nyt eletään sentään jo kahdeksankytluvun loppua” “Sanopa se. Silti sitä ei paheksuta, pidetään vaan merkkinä sen miehen elin- ja vetovoimaisuudesta” “Mites sitten sanottaisiin jos nainen olisi kymmenen vuotta vanhempi kuin poika, kenen silloin sanottaisiin vievän ja ketä?”, kysyin. Hetken oli ihan hiljaista. Tosin aivoni raksuttivat aika lujaa kaikkea sitä mitä keskustelusta olikaan mieleeni tullut, mutta se kaikui vain omassa pääkopassani.

“Valmista tuli.” No nih, ajattelin, paita päälle ja pihalle, se siitä sitten. Ehdin jo ajatella että joudun varmaan mielikuvissani muistelemaan Mirkkua omin käsin, kotioloissa ennen varuskuntaan paluuta. “Mitäs pidät asunnosta”, hän kuitenkin kysyi, “enhän ole edes näyttänyt sinulle kaikkea. Siis asunnosta”. Jopas jopas. “No näytä, kiitos, ihan hyvältä näyttää tähänastinen”. Totta, asunto oli uudehko ja hyväkuntoinen. Emäntänsä myös. Alakerrassa oli eteisen ja kylpyhuoneen lisäksi keittiö ja olohuone. Olohuoneen nurkasta nousi portaat yläkertaan. “Tule”. Minä menin. Yläkerrassa oli pieni aula ja kaksi makuuhuonetta. Pienempi oli lähes kalusteeton, isommassa oli parivuode ja kampauspöytä kymmenine purkkeineen ja purnukoineen. “Viihtyisä ja viehättävä”, sanoin, koska nyt piti jo koettaa kepillä jäätä. “Mikä on viihtyisä ja mikä viehättävä?” “Sinä olet. Sekä että”, liki kuiskasin ja nielaisin sanani hermostuneesti. Mirkku ohjasi minut istumaan vuoteensa reunalle, ja sanoi minulle: “Odota”. Sitten hän poistui portaita alakertaan ja minä jäin odottamaan, mutta mitä?

Alakerrasta kuului ääniä ensin vessasta ja sitten pesuhuoneesta. Kävin vasemmalle kyljelleni maate vuoteelle. En voinut olla vähän jännittämättä tulevaa. Silti… nukahdin. Heräsin, kun vuode keinahti vähäsen. Mirkku istui vieressäni, aamutakki yllään ja vesipisaroita kuin pieninä helmiä korkkiruuvikiharoidensa latvoissa. “Hei”, hän sanoi. “Heipä hei”, kakistin vastaan. “Sinähän olet aikuinen”, hän totesi sitten minulle. “No, aikuisesta en niin tiedä”, vastasin yllättävässä rehellisyyden puuskassa itseäni yli kymmenen vuotta vanhemmalle naiselle, “mutta täysi-ikäinen ainakin”. “Se riittää. Minulla on sinulle ehdotus, josta voit toki kieltäytyäkin. Sinä olet nuori mies ja haluat naista - nuoret miehet yleensä aina haluavat naista, eikö vaan?”

“ Kyy-llä, olet oikeassa molemmissa”, myönsin. “Olen aika pidättyväinen”, Mirkku jatkoi, “mutta aiemman keskustelumme aikana ymmärsin että olen kostoseksin tarpeessa” “Kosto-minkä?” kysyin hämmästyneenä, koska en ollut moisesta koskaan ennen kuullut. “No, se ex-sulhoni on jo ollutta ja mennyttä enkä kaipaile hänen peräänsä yhtään. Jotenkin kuitenkin se hänen hyppäämisensä nuoremman naisen - tytön! - kanssa petiin kuitenkin loukkaa minua yhä. Voisin päästä siitä yli kokemalla saman, nyt sinun kanssasi.” “Ei kai minun sitten tarvitse sinulle mitään vastata, tiedät jo mitä sanoisin”.

Mirkku tuli viereeni ja katsoi minua silmiini, kysyi sitten: “Oletko ollut ennen naisen kanssa?” “En”, vastasin rehellisesti, “mutta muutaman tyttösen kanssa kyllä”. Nauru ylsi Mirkun silmiin asti, hän näytti aivan jumalaisen kauniilta siinä edessäni. Kesakkoineen ja kiharoineen. “Arvostan rehellisyyttäsi. Tutustutaan ensin toisiimme, ota vaan vaatteesi pois”. Shortsit, sukat ja kalsarit lähtivät vauhdilla, mutta t-paidan pois otto sai minut valittamaan vähän arkaa ihoani. “Voi pientä, on varmaan parasta että sinä et ole alla”. Klup. Mirkkukin nousi ja avasi ensin vuoteensa, sitten aamutakkinsa. Sen alla ei ollut muuta kuin naista. Toinen klup. Pian makasimme toisiamme vasten vuoteella.

Mirkku otti kädestäni kiinni ja vei sen vasemmalle rinnalleen. Se tuntui kädessäni ihmeelliseltä. Raskaalta mutta kuitenkin niin pehmeältä. Rinnan kruunasi tumma, soikea nännipiha jonka keskellä tunsin kovettuvan nännin. En ollut koskaan ennen tuntenut nännin kovettumista sormissani, enkä nähnyt laajan nännipihan supistumista niin että siihen nousi pieniä, nänniä ympäröiviä nyppyjä. “Miltä tuntuu? Miltä näyttää? Eroaako tyttösten tisuista?” “Eroaa. En ole ennen koskenut aikuisen naisen rintaa. Sellaisia pieniä tötteröitä vaan.” “Maista sitä”. Kumarruin ja nappasin nännin huulieni väliin. Päästin irti, ja lipaisin kielelläni nännipihaa. Jos mahdollista, nänni pingottui entisestään ja nöpötti kuin nortin natsa. Oikea käteni laskeutui Mirkun vatsalle, tunnustelin pientä naisellista, pehmeää vatsan kumpua navan ympärillä. Lantion kaarikin oli kuin akustisen kitaran kopassa. Tämä oli kuitenkin Landolaa pehmeämpi. Mirkun käsi hyväili myös sileää vatsaani. Oli aika huultemme hamuta toisiaan. Parin hapuilevan ensi kosketuksen jälkeen suudelmaan tuli imua ja kielemme leikkivät keskenään. Mirkku hengitti jo raskaammin. Suutelin hänen kaulaansa. “Edetään yhdessä, samaa tahtia”, Mirkku sanoi ja vei kättään hitaasti alaspäin vartalollani. Kohta se jo tökkäsi jäykkään kulliini ja tarttui siihen varresta puristaen. Oma käteni löysi ihmeen lyhyeltä tuntuvan karvoituksen, jota seuraamalla löysin varmasti perille Mirkun pyhimpään. Etusormeni tavoitti kostean nipukan jonka kosketus sai naisen huokaisemaan ja aloittamaan kullini hyväilyn, ensin hellän varovasti ja sitten jo vaativammin. “Varo…” Muuta en ehtinyt sanoa, kun sykkivä kullini jo ryöpsäytti nesteensä Mirkun vatsalle ja kädelle. “Herra olikin herkässä!?” Olin vähän nolo mutta kuitenkin tyytyväinen. En epäillyt yhtään, etteikö minulla olisi taas pian soiva peli. “No arvaa, onhan tämä jotain… ihan toista, vähän odottamatta, ja sitä kaikkea pitkästä aikaa.” Mirkku levitti nesteitäni vatsalleen. “Tämä kuulemma pitää naisen ihon parhaiten kunnossa”. Nyt nauratti minuakin. Suutelimme. Mirkun käsi löysi taas kullini ja alkoi hyväillä sitä. Jatkoin Mirkkuun tutustumista, käsikopelolla, tunnustellen sormillani kosteaa vakoa. Sen reunoilla tuntui röpelöiseltä ja runsaalta, ihan toiselta kuin teinityttösten siloisat pimpsat, vähälihaiset raot laihojen reisien välissä. Tämähän pitäisi nähdä omin silmin, ajattelin. Kullini olikin pian kunnossa ja Mirkkukin oli huomannut sen. Hän kääntyi selälleen ja veti minut päälleen. “Mites ehkäisy?” “Kiitos huomaavaisuudesta, mutta älä huoli. Syön pillereitä. Eiköhän molemmat olla oltu niin kauan ilman että ollaan varmaan terveitä”. Kullini lepäsi Mirkun vaolla, liu’utin sitä vähän ja kun terskani koski häpykieltä, kuulin vaimean voihkaisun. Oli aika. Nostin lantiotani ja Mirkku työnsi vastaan. Sujahdin sisään kuin, no, siihen kuuluisaan vanhaan ihmiseen. Mirkku vaan ei tuntunut yhtään vanhalta. Ihan parhaassa iässä olevalta. Ja miltä tuntui! Naisen pyhin tuntui nuoren pojan vehkeeseen ihan erilaiselta ilman kumia. Jos minusta tuntui hyvältä, niin varmaan tuntui myös Mirkusta. Lanteet eivät valehtele, voisi olla vaikka hyvä laulun nimi, koska minusta tuntui siltä että minua viedään ja nainen jonka sylissä olin, määrää tahdin. Tahti tuntui kuitenkin luontevalta ja pystyin vaihtelemaan työntöjeni pituutta ja syvyyttä. Kohta kuitenkin tahti kiihtyi enkä ollut ennen kokenut moista. Tuntui siltä että on parasta vaan keikkua mukana ja yrittää pysyä päällä. Mirkku tuli. Hän tuli kyntensä pakaroihini puristaen, puhisten ja puuskuttaen, silmät kiinni. Paljoa ei oltu puhuttu eikä puhuttu nytkään.

Minä tulin myös vaikken omaan tulemiseeni ollut ehtinyt ja pystynyt keskittymäänkään alla olevaa naista ihaillessani ja ihmetellessäni. “Oi ihana, anna anna, tule tule”, Mirkku kuiski minulle kun vartaloni jännittyi ja tikkasin tiuhemmin työntöjäni. Katsoin Mirkkua. Ihanat kesakot ja kiharat. Hän hymyili minulle. Tulin ja tulin. Tältä ei ollut tuntunut koskaan ennen. Mirkun pesä imi siemeniäni ja tunsin sen liukastuvan niistä. Kortsun kanssa ei tunne tällaista. Työntelin vielä vetäytyvällä elimelläni ja olin nousemassa jo pois, kun Mirkku käski minun jäädä siihen.

Raskauskammoisiin teinityttöihin oli tässä kohtaa aina iskenyt jälkipaniikki. “Ota kortsusta kiinni, onko se ehjä, vuosiko siitä, valuiko siitä, apua mitä jos tulen raskaaksi, mene pois, minun pitää mennä pesulle…” Se siitä romantiikasta.
“Sinähän olit kuin aikamies”, Mirkku sanoi, “ja kuin aikamiehen on pelisikin”. Itsetuntoani hiveli. Itseäni yli puolet vanhempi nainen oli tullut selvästikin hyvin tyydytetyksi. Oloni oli kuin isommankin kukkulan Kuninkaalla. Kunnes vilkaisin yöpöydällä olevaa kelloa. Se näytti jo lähes kuutta. Yritin nousta ylös mutta Mirkun sääret kietoutuivat ympärilleni ja kantapäät painautuivat pakaroihini. “Mihin sinulla on kiire, eikö tässä ole hyvä olla?” “On, hyvä olla on”, hitto minähän olin isoksi ihmeekseni vielä Mirkun sisällä, “mutta puolelta öin pitää olla kasarmilla. Sitä ennen pitää käydä kotona, vaihtaa kamat ja pukea harmaatkin ylle. Lomabussi lähtee jo kymmenen jälkeen, enkä tiedä millä aikataululla täältä pääsee ensiksi kotiinkaan.” Mirkussa olo tuntui kyllä vieläkin hiton hyvältä. Kuumalta ja tosi märältä. Kullini tuntui tietävän sen, koska se värähti. Mirkku värähti myös, ja nosti lanteitaan. Työnsin vähän. Olin taas kovenemassa. Vedin vähän. Mirkun märkä pesä maiskahti. Tältäkö tämä kuuluisa jälkilämmössä hehkuttelu tuntuu, ajattelin. Olin jo kova kuin luu. “Odotas hetki”, Mirkku sanoi ja veti kulliani syvemmälle pesäänsä, “kuule kävisikö sulle jos - ooh - lähtisin vielä ilta-ajelulle ja - ah - veisin sut sinne - oi - varuskuntaan, niin ei olisi niin - uh - turha kiire.” Vastasin lantiollani, sehän ei valehtele… Toinen kerta tuntui tietysti aluksi liukkaammalta, oli muuten rauhallisempi ja kesti vieläkin kauemmin. Olisin halunnut olla alla voidakseni hyväillä ja suudella Mirkun rintoja, mutta arka selkäni ei sallinut sitä. Piti “tyytyä” perinteiseen.

Lopulta oli pakko nousta ja lähteä. Kävimme vuorotellen suihkussa ja Mirkku voiteli vielä selkäni. Kotonani Mirkku jäi autoonsa, selitin jotain ympäripyöreää juhannuksestani vanhemmilleni, jätin vaatteet pyykkiin ja puin armeijan harmaat ylleni. Varuskunnan portilla sain elämäni kuumimman suudelman ja hersyvän naurun kera Mirkku totesi tuntevansa olonsa taas kuin teinitytöksi. Mielestäni hän sai tuntea itsensä ihan minkä ikäiseksi tahtoi, kunhan hän ymmärsi olevansa ihana nainen. Kiitin “kyydeistä” ja lähdin lopulta kohti kasarmeja ja jäljellä olevaa yli kolmeasataa aamua. Seuraavana aamuna näytin selkäni ryhmänjohtajalle ja hän määräsi minut vastaanotolle tarkastettavaksi. Hoitoa saaneena ehdin takaisin komppaniaan ennen marssille lähtöä, mutta suoritin sen kevennettynä, vain tetsarit ja rynkky varusteinani. Rynkky tosin oli vasemmalla, terveellä olallani.

Torstai-illan vahvuuslaskennassa jaettiin postia. Sain kirjeen, jossa Mirkku kiitti yhdessä vietetystä päivästämme, kertoi että olin korvannut hänen kyytinsä omillani “tyydyttävästi (sic)” ja jos vaan haluaisin vielä tavata häntä, niin soittaisin hänelle kun pääsen lomille. Lähdin kirje mukanani komppanian puhelinautomaatille, ja tärisevin käsin kiersin numerovalitsinta. Puheluuni vastattiin ja sanoin innosta vapisevalla äänellä: “Hei, kiitos kirjeestä, pääsen lauantaina puolilta päivin lomille, tuletko hakemaan täältä vai lähdenkö buss…” “Nähdään portilla kello 12. Mulla on ikävä sua jo nyt”