Oli kansakoulussa kaksi vuotta sekaluokalla, sitten putkeen kansakoulussa ja oppikoulussa yhteensä 7 vuotta POIKALUOKALLA. Tunsin saaneeni tarpeeksi ja hakeuduin yhteiskouluun.
Olin kasvanut niin araksi, etten uskaltanut tyttöihin päin edes katsoa. Lienen tehnyt siirtymispäätöksen viime tingassa, mutta silti vielä varoiteltiin, että tätä päätöstä saan vielä katua. Siirryin näes tunnetusti huonona pidettyyn kouluun. En taatusti ole katunut, sillä se oli normaalielämän alku, ja aivan välttämätön.
En toki vieläkään uskaltanut käydä yhteiskoulun illanvietoissa, joissa olisi ollut matalalla (mutta minulle vielä aivan liian korkealla) kynnyksellä mahdollista tavata tyttöjä, mutta tapasinhan sentään oppitunneilla. Voi olla, että ylivoimakas himo luonnontieteisiin olisi edes hiukan ollut kohtuullisempi, jos kasvuympäristöni olisi ollut edes hiukan tasapuolisempi.
Nyt luin kaiken aikani, hyllymetreittäin, vain luonnontieteellistä kirjallisuutta. Lukionkin hissanope ujutti kokeisiin kysymyksiä tieteen kehityksestä, jotta olisi saanut minusta edes jotakin irti. Eihän niihin muut vastanneetkaan, kuin minä ja kaverini.
On nykyajan ihmisen vaikea käsittää, kuinka koko yhteiskunta voi olla niin SAIRAS, että pitää tuollaista luonnollisena. Niin vain kuviteltiin, ettei siinä ole mitään ongelmaa, jos nuori jo aivan lapsesta pitäen neuvotaan 'valitsemaan' tuollainen kamaloitteellinen mylly.
No kun sitten aloitin yliopisto-opinnot, havaitsin, että siellä oli silloin vielä kosolti samanlaisia sosiaalisia invalideja. Eivät nykyajan ihmiset voi kuvitella, miltä rääkkäykseltä ja vinoumalta ovat säästyneet.
Nykyaika on parempi kuin entinen. 🌹👀
Olin kasvanut niin araksi, etten uskaltanut tyttöihin päin edes katsoa. Lienen tehnyt siirtymispäätöksen viime tingassa, mutta silti vielä varoiteltiin, että tätä päätöstä saan vielä katua. Siirryin näes tunnetusti huonona pidettyyn kouluun. En taatusti ole katunut, sillä se oli normaalielämän alku, ja aivan välttämätön.
En toki vieläkään uskaltanut käydä yhteiskoulun illanvietoissa, joissa olisi ollut matalalla (mutta minulle vielä aivan liian korkealla) kynnyksellä mahdollista tavata tyttöjä, mutta tapasinhan sentään oppitunneilla. Voi olla, että ylivoimakas himo luonnontieteisiin olisi edes hiukan ollut kohtuullisempi, jos kasvuympäristöni olisi ollut edes hiukan tasapuolisempi.
Nyt luin kaiken aikani, hyllymetreittäin, vain luonnontieteellistä kirjallisuutta. Lukionkin hissanope ujutti kokeisiin kysymyksiä tieteen kehityksestä, jotta olisi saanut minusta edes jotakin irti. Eihän niihin muut vastanneetkaan, kuin minä ja kaverini.
On nykyajan ihmisen vaikea käsittää, kuinka koko yhteiskunta voi olla niin SAIRAS, että pitää tuollaista luonnollisena. Niin vain kuviteltiin, ettei siinä ole mitään ongelmaa, jos nuori jo aivan lapsesta pitäen neuvotaan 'valitsemaan' tuollainen kamaloitteellinen mylly.
No kun sitten aloitin yliopisto-opinnot, havaitsin, että siellä oli silloin vielä kosolti samanlaisia sosiaalisia invalideja. Eivät nykyajan ihmiset voi kuvitella, miltä rääkkäykseltä ja vinoumalta ovat säästyneet.
Nykyaika on parempi kuin entinen. 🌹👀
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.