Millainen murrosikäinen olit?

Ajattelin nyt vielä lisätä, että isäni kanssa minulla oli aina hyvät välit ja joskus pienennä mä jopa jossain määrin toivoin, että vanhempani olisivat eronneet ja olisin voinut asua vain isän kanssa. Vähän vanhempana sitten tajusin, että saattaisinkin joutua vain äidin luokse ja lakkasin toivomasta heidän eroaan. Ja sitäpaitsi he rakastivat toisiaan, eli epäreiluahan se olisi ollut erota vain minun takiani, kun ei heillä keskenään ongelmia ollut, muusta kuin minusta. Suurin syy miksi mä päätin peruskoulun kahdeksannella, että tulen hakemaan muualle lukioon oli se, että en halunnut aiheuttaa vanhemmilleni enää enempää riitoja. Mä koin, että jos olisin jäänyt kotiin vielä niiksi kolmeksi lukiovuodeksi, niin he luultavasti olisivat eronneet. Oli siis minusta parempi, että häivyn omilleni.

Tota julmuutta en ole koskaan ymmärtänyt, että oma lapsi heitetään kotoa ulos. Vaikka on ongelmia tai mitä vaan murrosikään liittyviä juttuja, pahin mitä sille murkulle voi käydä on menettää viimeinenkin turvapaikka.

MaximiIIian kirjoitti:

Tota julmuutta en ole koskaan ymmärtänyt, että oma lapsi heitetään kotoa ulos. Vaikka on ongelmia tai mitä vaan murrosikään liittyviä juttuja, pahin mitä sille murkulle voi käydä on menettää viimeinenkin turvapaikka.

Lue lisää

No minulle oli helpotus päästä julman isäpuoleni kynsistä pois. Vuosikausia kestänyt haukkuminen ja alistaminen oli poissa. Sain olla kuten olin. Löysin itseni noina hylkäyksen vuosina. Minusta tuli sen ansiosta vahva ja kaunis ihminen.

Pikku-pirpana kirjoitti:

No minulle oli helpotus päästä julman isäpuoleni kynsistä pois. Vuosikausia kestänyt haukkuminen ja alistaminen oli poissa. Sain olla kuten olin. Löysin itseni noina hylkäyksen vuosina. Minusta tuli sen ansiosta vahva ja kaunis ihminen.

Lue lisää

Se varmasti onkin ainoa hyvä syy, päästä pois väkivaltaisesta alistussuhteesta pois. Mutta 14-vuotias on lapsi vielä ja kysymys herää miksi ei se julma mies lentänyt pellolle, vaan lapsi.. ei ehkä ollut vaihtoehto äidillesi, jos pelko oli kantava voima huushollissa. Aina kiva kuulla, että elämä voitti rankasta alusta huolimatta.

MaximiIIian kirjoitti:

Se varmasti onkin ainoa hyvä syy, päästä pois väkivaltaisesta alistussuhteesta pois. Mutta 14-vuotias on lapsi vielä ja kysymys herää miksi ei se julma mies lentänyt pellolle, vaan lapsi.. ei ehkä ollut vaihtoehto äidillesi, jos pelko oli kantava voima huushollissa. Aina kiva kuulla, että elämä voitti rankasta alusta huolimatta.

Lue lisää

Rakkaus on ihmeellinen voima. Äitini rakasti miestään enemmän kuin lastaan.

Asia joka oli minun vaikeaa myöntää, mutta tosiasia. Jokainen tekee valintansa itse elämässään. Niin myös äitini teki.

Ja minä päätin elää elämäni siitä huolimatta. Elämä voittaa aina, jos sille antaa mahdollisuuden.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Rakkaus on ihmeellinen voima. Äitini rakasti miestään enemmän kuin lastaan.

Asia joka oli minun vaikeaa myöntää, mutta tosiasia. Jokainen tekee valintansa itse elämässään. Niin myös äitini teki.

Ja minä päätin elää elämäni siitä huolimatta. Elämä voittaa aina, jos sille antaa mahdollisuuden.

Lue lisää

Toinen mysteeri; miten voi rakastaa jotakuta muuta enemmän kuin omaa lastaan. Mutta meitä on moneen junaan. Tuon selityksen jälkeen sitä suuremmalla syyllä bileet sen kunniaksi, että elämä kuitenkin kantaa. Voimia kuitenkin varmasti kysynyt ja paljon.

MaximiIIian kirjoitti:

Toinen mysteeri; miten voi rakastaa jotakuta muuta enemmän kuin omaa lastaan. Mutta meitä on moneen junaan. Tuon selityksen jälkeen sitä suuremmalla syyllä bileet sen kunniaksi, että elämä kuitenkin kantaa. Voimia kuitenkin varmasti kysynyt ja paljon.

Lue lisää

En todellakaan ota elämäni harteille äitini syntejä. Minä olen yksilö, oma itseni ja valinnut elämän lähtökohdistani huolimatta.

Eikä tästä elämästä selviä hengissä, eikä synnittömänä kukaan.. minäkään.

Pikku-pirpana kirjoitti:

En todellakaan ota elämäni harteille äitini syntejä. Minä olen yksilö, oma itseni ja valinnut elämän lähtökohdistani huolimatta.

Eikä tästä elämästä selviä hengissä, eikä synnittömänä kukaan.. minäkään.

Lue lisää

Rankkoja kokemuksia. Ja hienoa, että olet niiden yli päässyt, vaikka jälkensä ovat varmasti jättäneet. Parasta mahdollista tulevaisuutta sulle Pirpana 🤗

Pikku-pirpana kirjoitti:

No minulle oli helpotus päästä julman isäpuoleni kynsistä pois. Vuosikausia kestänyt haukkuminen ja alistaminen oli poissa. Sain olla kuten olin. Löysin itseni noina hylkäyksen vuosina. Minusta tuli sen ansiosta vahva ja kaunis ihminen.

Lue lisää

Sinun voimavarasi mu joistain sinun kirjoituksista on hieman läpikuultanut että jotain katkeruutta tuo kokemasi on sinuun jättänyt joka olisi ollut hyvä purkaa kyseistä kohdetta kohtaan jos se nyt on muutoin myöhäistä ni käyt vaikka joku ilta yö hautuumaalla huutamassa hänen hautakivelleen ni ei tarvitse niin nolostua jos ny joku yksittäinen sattuu kuulemaan kun olet hänelle huutamassa sitä kun joku saattas pitää hullun touhuna kun menet yksin hautuumaalle huutamaan hautakivelle

Anonyymi kirjoitti:

Rankkoja kokemuksia. Ja hienoa, että olet niiden yli päässyt, vaikka jälkensä ovat varmasti jättäneet. Parasta mahdollista tulevaisuutta sulle Pirpana 🤗

Voi kun ihanan positiivinen viesti. Kiitos.
Toivon sinulle samaa.. mitä antoisinta ja täyteläisintä elämää. 🤗

Anonyymi kirjoitti:

Sinun voimavarasi mu joistain sinun kirjoituksista on hieman läpikuultanut että jotain katkeruutta tuo kokemasi on sinuun jättänyt joka olisi ollut hyvä purkaa kyseistä kohdetta kohtaan jos se nyt on muutoin myöhäistä ni käyt vaikka joku ilta yö hautuumaalla huutamassa hänen hautakivelleen ni ei tarvitse niin nolostua jos ny joku yksittäinen sattuu kuulemaan kun olet hänelle huutamassa sitä kun joku saattas pitää hullun touhuna kun menet yksin hautuumaalle huutamaan hautakivelle

Lue lisää

Olen antanut anteeksi. He molemmat ovat iän myötä tajunneet virheensä ja pyytäneet anteeksi. Niin isäpuoli kuin äitinikin.

Äitini tosiaan menehtyi reilu vuosi sitten. Katkeruutta ei jäänyt. Olen juuri tälläinen, siksi koska olen elänyt tämän elämän. Ja nautin olemisestani ja pidän itsestäni juuri näin. Minun on hyvä olla.

Onnittelut siitä ettet jäänyt sille tiellesi. Moni jää kun eivät löydä voimia muuttaa sitä suuntaa, vaikka tietävät, että tuhon tiellä ollaan.

MaximiIIian kirjoitti:

Onnittelut siitä ettet jäänyt sille tiellesi. Moni jää kun eivät löydä voimia muuttaa sitä suuntaa, vaikka tietävät, että tuhon tiellä ollaan.

Kiitos paljon!🙂. Ei se kyllä helppoa ollut. Joo on niin monta lapsuuden ja nuoruuden ystävää ja tuttua ketkä sille tielle on jäänyt lopullisesti.

Mikkojuhan kirjoitti:

Kiitos paljon!🙂. Ei se kyllä helppoa ollut. Joo on niin monta lapsuuden ja nuoruuden ystävää ja tuttua ketkä sille tielle on jäänyt lopullisesti.

Elä heistä huolehdi pidä huoli itsestäsi ei ole helppoa se mitä olet oman elämäsi eteen saanut tehtyä kun olet aineista päässyt eroon muistithan kiittä sitä joka sai sut tajuamaan että merkitset jotakin jollekin

Anonyymi kirjoitti:

Elä heistä huolehdi pidä huoli itsestäsi ei ole helppoa se mitä olet oman elämäsi eteen saanut tehtyä kun olet aineista päässyt eroon muistithan kiittä sitä joka sai sut tajuamaan että merkitset jotakin jollekin

Lue lisää

Kiitos kauniista sanoista! Kiitollinen olen kyllä ollut ehdottomasti. Mutta kyllä se ihan itsestä lähti. Piti valita joko täysi ammattirikollisuus, vankila ja kuolema tai sitten elämä. Näin mä sen itse näin.🙂. Ja halusin yrittää sitä elämää vielä kun tiesin jo mihin toinen tie johtaa.

Vau teini ikä oli 3-vuotiaana ja todellisuus tuli tutuksi 35 v-vuotiaana.

Anonyymi kirjoitti:

Vau teini ikä oli 3-vuotiaana ja todellisuus tuli tutuksi 35 v-vuotiaana.

Pöh, se oli uhmis 3v ja 6v. Nekin tarpeellisia kasvamisen vaiheita omana aikanaan. Kova uhma aiemmin lievensi vain murrosikää, omaa tahtoa ei tarvinnut toista kertaa enää taistella esiin.

Mistä tuon 35v keksit ja mihin se liittyy?

Huostaanotoissa on se ongelma kun niistä sossun tarkastuksista pitää ilmoittaa etukäteen ja poliisilla taas ei ihan aina välttis ne resurssit riitä asiaan puuttua poliisi kun voi soittaa sen päivystävän sosiaalivirkailijan paikalle joka tekee.pikaisen huostaan oton mu sekin on pitkä prosessi kun ensisijaisesti yritetään vielä kuitenkin antaa vanhemmalle vanhemmille mahdollisuus yrittää muuttaa tapansa kun se on vaikea tehdä se arviointi kuka on jo lähtökohtaisesti jo toivoton tapaus vanhemmista siis

Sain=Arja

Anonyymi kirjoitti:

Sain=Arja

Sori, tuon piti olla Arka.

Veikkaan, että olet vieläkin. 🤔

Citrinella kirjoitti:

Veikkaan, että olet vieläkin. 🤔

Kyllä kyllä, vielä enemmän kuin murkkuna

Oikeasti rakastava ja välittävä aikuinen ei seurustele murrosikäisen kanssa.

Eikä vanhemmat reagoineet mitenkään nuoruuden törttöilyyn siis ilmeisesti poliisiasioihinkin? TIETÄMÄTTÄ taustoja se haiskahtaa hieman rajattomuudelta? Haluatko selittää tarkemmin mitä tarkoitat?

Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee ja ilmoitusvelvollisuuden missä suurinpiirtein menee kuulloinkin. Ainakin omat nuoret kokee sen välittämiseksi. Pelkästään nuo kaksi suojelee paljolta ja se, että kaverit on tervetulleita kotiin.

Citrinella kirjoitti:

Eikä vanhemmat reagoineet mitenkään nuoruuden törttöilyyn siis ilmeisesti poliisiasioihinkin? TIETÄMÄTTÄ taustoja se haiskahtaa hieman rajattomuudelta? Haluatko selittää tarkemmin mitä tarkoitat?

Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee ja ilmoitusvelvollisuuden missä suurinpiirtein menee kuulloinkin. Ainakin omat nuoret kokee sen välittämiseksi. Pelkästään nuo kaksi suojelee paljolta ja se, että kaverit on tervetulleita kotiin.

Lue lisää

Kotiintuloajat, kyllä. Ilmoitusvelvollisuus, kyllä. Pikatsekkaus kotiin tullessa, kyllä.

Ei vanhemmat mitään poliisiasioista silloin tienneet, jos homma pysy aisoissa, ei poliisi kotiin soitellut niihin aikoihin ihan pikkujutuista. Ja monet tötöilytkin hoidettiin silloin kun oltiin kavereilla "yökylässä", vaikka toki varmasti kaikkien vanhemmilla oli vahva epäilys ettei kaikki mene kuin strömsöössä 😂

Oli se myös rajatonta, siitä on porukoiden kanssa puhuttu aikuisiällä monesti. Ja se oli myös kuluttavaa, etsiä paikkaansa ja sitä mikä on oikein tai väärin, tuomaroida ja kontrolloida itseään pienenä untuvaposkena periaatteessa itsenäisesti. Mutta toisaalta näen sen myös vahvuutena nykyisin, osaa miettiä asioita monelta kantilta ja ottaa toiset huomioon, ei tule tehtyä valintoja vain itsekkäästi, vaan enemmän yhteisöllisesti, toisinaan suorastaan altruistisestikin.

Citrinella kirjoitti:

Eikä vanhemmat reagoineet mitenkään nuoruuden törttöilyyn siis ilmeisesti poliisiasioihinkin? TIETÄMÄTTÄ taustoja se haiskahtaa hieman rajattomuudelta? Haluatko selittää tarkemmin mitä tarkoitat?

Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee ja ilmoitusvelvollisuuden missä suurinpiirtein menee kuulloinkin. Ainakin omat nuoret kokee sen välittämiseksi. Pelkästään nuo kaksi suojelee paljolta ja se, että kaverit on tervetulleita kotiin.

Lue lisää

"Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat"

Ei tarvitse, jos nuori on vastuullinen kuten minä 🤣☝

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

"Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat"

Ei tarvitse, jos nuori on vastuullinen kuten minä 🤣☝

- Sheena

Rohkenen väittää, että nuori Sheena She-devil ja vastuullisuus eivät välttämättä sopineet tuolloin samaan lauseeseen 😂

Anonyymi kirjoitti:

"Nuori tarvitsee esim. kotiintuloajat"

Ei tarvitse, jos nuori on vastuullinen kuten minä 🤣☝

- Sheena

”tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee”. Et lukenut loppuun asti.

Minullakaan ei ollut kotiintuloaikoja, koska pidin aina mitä lupasin. Äiti kysyi, monelta tulet ja itse vastasin monelta. Ja yleensä olin jo itse miettinyt, että ehdotan jotain kohtuullista. Kerran taisi neuvotella aikaa hieman aikaiemmin. Vasta 17v+ en ilmoitellut enää ja sanoin, ettei tarvitse valvoa. Sen sijaan pikkusiskolla oli kotiintuloajat, kun oli paljon enemmän huitshapeli,

Jos lapsi ei käy missään, ei kotiiintulosta neuvottelua tarvita tai jos tulee aina oma-aloitteisesti kotiin alkuillasta kotiin. Kumpikaan noista ei välttämättä ole hyvä asia myöskään?

Citrinella kirjoitti:

”tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee”. Et lukenut loppuun asti.

Minullakaan ei ollut kotiintuloaikoja, koska pidin aina mitä lupasin. Äiti kysyi, monelta tulet ja itse vastasin monelta. Ja yleensä olin jo itse miettinyt, että ehdotan jotain kohtuullista. Kerran taisi neuvotella aikaa hieman aikaiemmin. Vasta 17v en ilmoitellut enää ja sanoin, ettei tarvitse valvoa. Sen sijaan pikkusiskolla oli kotiintuloajat, kun oli paljon enemmän huitshapeli,

Jos lapsi ei käy missään, ei kotiiintulosta neuvottelua tarvita tai jos tulee aina oma-aloitteisesti kotiin alkuillasta kotiin. Kumpikaan noista ei välttämättä ole hyvä asia myöskään?

Lue lisää

Oliko neuvottelusopimus voimassa myös pahimmissa teini-ikäsi kuohuissa 2,5-vuotiaana?

randombypasser kirjoitti:

Kotiintuloajat, kyllä. Ilmoitusvelvollisuus, kyllä. Pikatsekkaus kotiin tullessa, kyllä.

Ei vanhemmat mitään poliisiasioista silloin tienneet, jos homma pysy aisoissa, ei poliisi kotiin soitellut niihin aikoihin ihan pikkujutuista. Ja monet tötöilytkin hoidettiin silloin kun oltiin kavereilla "yökylässä", vaikka toki varmasti kaikkien vanhemmilla oli vahva epäilys ettei kaikki mene kuin strömsöössä 😂

Oli se myös rajatonta, siitä on porukoiden kanssa puhuttu aikuisiällä monesti. Ja se oli myös kuluttavaa, etsiä paikkaansa ja sitä mikä on oikein tai väärin, tuomaroida ja kontrolloida itseään pienenä untuvaposkena periaatteessa itsenäisesti. Mutta toisaalta näen sen myös vahvuutena nykyisin, osaa miettiä asioita monelta kantilta ja ottaa toiset huomioon, ei tule tehtyä valintoja vain itsekkäästi, vaan enemmän yhteisöllisesti, toisinaan suorastaan altruistisestikin.

Lue lisää

”Oli se myös rajatonta, siitä on porukoiden kanssa puhuttu aikuisiällä monesti. Ja se oli myös kuluttavaa, etsiä paikkaansa ja sitä mikä on oikein tai väärin, tuomaroida ja kontrolloida itseään pienenä untuvaposkena periaatteessa itsenäisesti.”

Tuon allekirjoitan ja myös sen, että aikuiseksi kasvaminen on huomattavasti rankempaa kun ei ole rajoja ja on huomattavasti rankempaa löytää aikuinen itsensä kun raamit pitää itse määrittää ja ei ole mitä vastaan kapinoida. Silloin on voi olla hieman haastavampi löytää miksi aikuisena haluaa tulla ja mihin suuntaan haluaa kasvaa.

Vaikka se mitä omat vanhemmat ovat valinneet, on usein paras mihin silloin ovat pystyneet ja moni on esim. kannattanut vapautta sen takia että heidän oma nuoruutensa on ollut hyvin auktoritääristä, jopa alistavaa ja moittivaa. Tämä siis ihan yleisenä, ei sinuun vanhempiisi viittaavana.

Anonyymi kirjoitti:

Oliko neuvottelusopimus voimassa myös pahimmissa teini-ikäsi kuohuissa 2,5-vuotiaana?

Ei tietenkään ollut, eikä myöskään 6v, Mutta pistin kyllä ihan kunnolla kamppoohin. 🤣

Citrinella kirjoitti:

”tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee”. Et lukenut loppuun asti.

Minullakaan ei ollut kotiintuloaikoja, koska pidin aina mitä lupasin. Äiti kysyi, monelta tulet ja itse vastasin monelta. Ja yleensä olin jo itse miettinyt, että ehdotan jotain kohtuullista. Kerran taisi neuvotella aikaa hieman aikaiemmin. Vasta 17v en ilmoitellut enää ja sanoin, ettei tarvitse valvoa. Sen sijaan pikkusiskolla oli kotiintuloajat, kun oli paljon enemmän huitshapeli,

Jos lapsi ei käy missään, ei kotiiintulosta neuvottelua tarvita tai jos tulee aina oma-aloitteisesti kotiin alkuillasta kotiin. Kumpikaan noista ei välttämättä ole hyvä asia myöskään?

Lue lisää

No otetaanpas nyt huomioon se, että varin iso osa nuorista muuttaa kotoa jo peruskoulun jälkeen.

Citrinella kirjoitti:

Ei tietenkään ollut, eikä myöskään 6v, Mutta pistin kyllä ihan kunnolla kamppoohin. 🤣

Noh rohkenen väittää että sulla on liioiteltu mielikuva/muistikuva 2,5-vuotiaan kyvykkyydestä tehokkaaseen kapinaan kun haluat tuoda uhmaikäkapinan (tehoton) murrosikäkeskusteluun.

Anonyymi kirjoitti:

Noh rohkenen väittää että sulla on liioiteltu mielikuva/muistikuva 2,5-vuotiaan kyvykkyydestä tehokkaaseen kapinaan kun haluat tuoda uhmaikäkapinan (tehoton) murrosikäkeskusteluun.

Lue lisää

Uhmaikä ja murrosikä on eri asioita, mutta niillä on erilaiset ilmenemismuodot tietenkin, älä ole tyhmä… Kuitenkin en ole ainoa, jolla vahva uhma pienenä on helpottanut murrosikää tai ainakin itse henkilöt on niin kokeneet.

No vaikka otin kaupassa 2.5v kiinni jäätelöarkusta ja päätin että minä saan jäätelön. Kauppias, myyjä ja äiti yrittivät repiä minua irti pari kymmentä minuuttia ennen kuin onnistuu ja pääsimme ulos pikkukaupasta. Siis ihan perus uhmaikää se oli.

Anonyymi kirjoitti:

No otetaanpas nyt huomioon se, että varin iso osa nuorista muuttaa kotoa jo peruskoulun jälkeen.

Täh? Onko maalla näin? Kaupungissa muutettiin 19-24v omassa elinpiirissä. Pitääkin katsoa mitä google sanoo tähän.

Citrinella kirjoitti:

Täh? Onko maalla näin? Kaupungissa muutettiin 19-24v omassa elinpiirissä. Pitääkin katsoa mitä google sanoo tähän.

”Toki nuorten asumisratkaisuihin vaikuttavat myös asuntotarjonta ja asumiskustannusten kohtuullisuus sekä opiskelu- tai työpaikan saaminen, mihin koronapandemiakin osaltaan vaikuttaa. Nuorten toiveissa on muuttaa kotoa jo 18-vuotiaanaSiirryt toiseen palveluun., mutta kaikilla toive ei toteudu, sillä keskimäärin kotoa muutetaan 21,8-vuotiaana.”

Lähde tilastokeskus
https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/suomalaisnuoret-muuttavat-omilleen-eurooppalaisittain-varhain-koronan-vaikutuksia-voimme-vasta-arvailla/

Citrinella kirjoitti:

Täh? Onko maalla näin? Kaupungissa muutettiin 19-24v omassa elinpiirissä. Pitääkin katsoa mitä google sanoo tähän.

Maalla ose tekee noin juu. Kun ei niitä jatkokouluja ole siinä kotinurkilla. Peruskoulun jälkeen on pakko lähteä vielä sitä peruskouluakin kauemmaksi ja jokapäiväinen matkanteko olisi useita tunteja. Virallisesti usein kyllä asutaan vanhempien luona, mutta ei aina sitäkään. Myös jos haluaa vähänkään erilaiseen kouluun, niin muualle on muutettava. Itse en edes niin pieneltä paikkakunnalta ol kotoisin, mutta peruskoululuokastani (35 oppilasta), alle puolet jäi kotipaikkakunnalle enää peruskoulun jälkeen. Eikä tainnu kahdelta rinnakkaisluokalta jäädä yhtään sen useampi.

Citrinella kirjoitti:

”Oli se myös rajatonta, siitä on porukoiden kanssa puhuttu aikuisiällä monesti. Ja se oli myös kuluttavaa, etsiä paikkaansa ja sitä mikä on oikein tai väärin, tuomaroida ja kontrolloida itseään pienenä untuvaposkena periaatteessa itsenäisesti.”

Tuon allekirjoitan ja myös sen, että aikuiseksi kasvaminen on huomattavasti rankempaa kun ei ole rajoja ja on huomattavasti rankempaa löytää aikuinen itsensä kun raamit pitää itse määrittää ja ei ole mitä vastaan kapinoida. Silloin on voi olla hieman haastavampi löytää miksi aikuisena haluaa tulla ja mihin suuntaan haluaa kasvaa.

Vaikka se mitä omat vanhemmat ovat valinneet, on usein paras mihin silloin ovat pystyneet ja moni on esim. kannattanut vapautta sen takia että heidän oma nuoruutensa on ollut hyvin auktoritääristä, jopa alistavaa ja moittivaa. Tämä siis ihan yleisenä, ei sinuun vanhempiisi viittaavana.

Lue lisää

Jep, se on juuri, pitää itse ne raamit määrittää ja se on kuluttavaa. Ja myös opettavaista, kun ei täällä maailmassa kuitenkaan vain yksin olla. No olihan mulla mitä vastaan kapinoida, mm. opettajat ja yhteiskunta, normit, kyllä ne sai osansa 😂

No se oli kirjaimellisesti paras mihin silloin pystyivät, siitäkin on puhuttu varsin suoraan. Se on mittaamattoman arvokasta, kun näitä asioita voi kypsemmällä iällä käydä rakentavasti läpi yhdessä, ihan vain asioina, ilman syyttelyä ja turhaa katumista.

Kaiken kaikkiaan olen lapsuuteeni ja nuoruuteni hirveän tyytyväinen, puutteistaan huolimatta, semminkin kun niitä asioita ja niiden mahdollisia seurauksia on voitu kypsempänä pureskella ja puntaroida yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Maalla ose tekee noin juu. Kun ei niitä jatkokouluja ole siinä kotinurkilla. Peruskoulun jälkeen on pakko lähteä vielä sitä peruskouluakin kauemmaksi ja jokapäiväinen matkanteko olisi useita tunteja. Virallisesti usein kyllä asutaan vanhempien luona, mutta ei aina sitäkään. Myös jos haluaa vähänkään erilaiseen kouluun, niin muualle on muutettava. Itse en edes niin pieneltä paikkakunnalta ol kotoisin, mutta peruskoululuokastani (35 oppilasta), alle puolet jäi kotipaikkakunnalle enää peruskoulun jälkeen. Eikä tainnu kahdelta rinnakkaisluokalta jäädä yhtään sen useampi.

Lue lisää

Osa muutti "vain" reilun 100:n kolimetrin päähän, niin kävivät sitten viikonloppuisin kotona. Silloin harvoin edes kirjoja muutettiin, kun ei silloin edes saanut mitään opintotukia ja muita, jos vanhemmat tienasivat liikaa. En tiedä onko tuo muuttunut, mutta jos ei ole niin ei tuo silloin tilastoissa isommin näy. Itse muutin (ja ainakin kymmenkunta muutakin silloista 9-luokkalaista tuttua) reilusti kauemmas, itse noin 1000 kilometrin päähän, eli tuli kyllä
muutettua kirjatkin.

Citrinella kirjoitti:

Täh? Onko maalla näin? Kaupungissa muutettiin 19-24v omassa elinpiirissä. Pitääkin katsoa mitä google sanoo tähän.

Ja todella monethan asuvat asuntoloissa, eli siis virallisesti kirjat ovat vanhmepien luona. Asuntolassa ei yleensä voi asua virallisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Maalla ose tekee noin juu. Kun ei niitä jatkokouluja ole siinä kotinurkilla. Peruskoulun jälkeen on pakko lähteä vielä sitä peruskouluakin kauemmaksi ja jokapäiväinen matkanteko olisi useita tunteja. Virallisesti usein kyllä asutaan vanhempien luona, mutta ei aina sitäkään. Myös jos haluaa vähänkään erilaiseen kouluun, niin muualle on muutettava. Itse en edes niin pieneltä paikkakunnalta ol kotoisin, mutta peruskoululuokastani (35 oppilasta), alle puolet jäi kotipaikkakunnalle enää peruskoulun jälkeen. Eikä tainnu kahdelta rinnakkaisluokalta jäädä yhtään sen useampi.

Lue lisää

Maalla (mökillä) oli kyllä samassa kunnassa lukio ja ammattikoulu naapurikunnassa 30km päässä. Lukion jälkeen, jos lähtee korkeakouluun se vaatii muuttoa, mutta silloin myös ikää on jo 19v. Omassa elinympäristössä oikeastaan kaikki meni lukioon. Ja kun lukiolaiset ei silloin saaneet opintotukea ja kirjat maksoi paljon ei yksikään edes ajatellut muuttaa kotia.

Maalla toinen serkku meni lukioon ja toinen amnattikoulun. Ammattikoulukainen eli arjet kylällä asuntolassa ilmeisesti aika paljon kaverisyistä ja lomat ja viikonloput kotona 15km päässä.

Varmaan kaupungit dominoi keskiarvoa (21.8v).

Citrinella kirjoitti:

Maalla (mökillä) oli kyllä samassa kunnassa lukio ja ammattikoulu naapurikunnassa 30km päässä. Lukion jälkeen, jos lähtee korkeakouluun se vaatii muuttoa, mutta silloin myös ikää on jo 19v. Omassa elinympäristössä oikeastaan kaikki meni lukioon. Ja kun lukiolaiset ei silloin saaneet opintotukea ja kirjat maksoi paljon ei yksikään edes ajatellut muuttaa kotia.

Maalla toinen serkku meni lukioon ja toinen amnattikoulun. Ammattikoulukainen eli arjet kylällä asuntolassa ilmeisesti aika paljon kaverisyistä ja lomat ja viikonloput kotona 15km päässä.

Varmaan kaupungit dominoi keskiarvoa (21.8v).

Lue lisää

Vaan kun niissä lukioisskin on eroja ja ammattikouluissa varsinkin. Sitä linjaa, jolla haluat, ei välttämättä lähimmässä amattikoulussa ole. Ei niillä kouluilla tuolla syrjäseuduilla turhaan niitä asuntoloitta yhä edelleen vaan ole.

Citrinella kirjoitti:

Maalla (mökillä) oli kyllä samassa kunnassa lukio ja ammattikoulu naapurikunnassa 30km päässä. Lukion jälkeen, jos lähtee korkeakouluun se vaatii muuttoa, mutta silloin myös ikää on jo 19v. Omassa elinympäristössä oikeastaan kaikki meni lukioon. Ja kun lukiolaiset ei silloin saaneet opintotukea ja kirjat maksoi paljon ei yksikään edes ajatellut muuttaa kotia.

Maalla toinen serkku meni lukioon ja toinen amnattikoulun. Ammattikoulukainen eli arjet kylällä asuntolassa ilmeisesti aika paljon kaverisyistä ja lomat ja viikonloput kotona 15km päässä.

Varmaan kaupungit dominoi keskiarvoa (21.8v).

Lue lisää

No meillä sieltä kotoa muutti pois valtaosa, ainakin viikoiksi ja todella moni ihan kokonaan.

Citrinella kirjoitti:

Maalla (mökillä) oli kyllä samassa kunnassa lukio ja ammattikoulu naapurikunnassa 30km päässä. Lukion jälkeen, jos lähtee korkeakouluun se vaatii muuttoa, mutta silloin myös ikää on jo 19v. Omassa elinympäristössä oikeastaan kaikki meni lukioon. Ja kun lukiolaiset ei silloin saaneet opintotukea ja kirjat maksoi paljon ei yksikään edes ajatellut muuttaa kotia.

Maalla toinen serkku meni lukioon ja toinen amnattikoulun. Ammattikoulukainen eli arjet kylällä asuntolassa ilmeisesti aika paljon kaverisyistä ja lomat ja viikonloput kotona 15km päässä.

Varmaan kaupungit dominoi keskiarvoa (21.8v).

Lue lisää

Se on tuo syrjäseutujen realiteetti hieman eri.

Anonyymi kirjoitti:

Ja todella monethan asuvat asuntoloissa, eli siis virallisesti kirjat ovat vanhmepien luona. Asuntolassa ei yleensä voi asua virallisesti.

Kaupungissa ei ole asuntoloita yleensä, on siis maaseudun juttu. En kyllä sanoisi asuntolaa itsenäiseksi asumiseksi vielä. Käsittääkseni niissä on valvojat (onko?) ja kuitenkin nuori asuu silloin osan ajasta kotona.

randombypasser kirjoitti:

Jep, se on juuri, pitää itse ne raamit määrittää ja se on kuluttavaa. Ja myös opettavaista, kun ei täällä maailmassa kuitenkaan vain yksin olla. No olihan mulla mitä vastaan kapinoida, mm. opettajat ja yhteiskunta, normit, kyllä ne sai osansa 😂

No se oli kirjaimellisesti paras mihin silloin pystyivät, siitäkin on puhuttu varsin suoraan. Se on mittaamattoman arvokasta, kun näitä asioita voi kypsemmällä iällä käydä rakentavasti läpi yhdessä, ihan vain asioina, ilman syyttelyä ja turhaa katumista.

Kaiken kaikkiaan olen lapsuuteeni ja nuoruuteni hirveän tyytyväinen, puutteistaan huolimatta, semminkin kun niitä asioita ja niiden mahdollisia seurauksia on voitu kypsempänä pureskella ja puntaroida yhdessä.

Lue lisää

Armollisuus on tässäkin asiassa iso onni, molemmin puolin ja kyky puhua vielä isompi! Olemme kuitenkin vain ihmisiä, jotka toimii sen mukaan mitä pystyy.

Se mitä puhut, antaa ulkopuolelta kuvan, että kuitenkin sait lapsena osaksesi rakkautta. Se on kaikista tärkeintä ja kaikista oleellisinta!

randombypasser kirjoitti:

Rohkenen väittää, että nuori Sheena She-devil ja vastuullisuus eivät välttämättä sopineet tuolloin samaan lauseeseen 😂

Ihan saletisti ja varmasti sopi ☝! Olenhan INFJ-persoona.

Mitä siihen sanot, että vanhempani luottivat minut jäämään viikonlopuksi yksin kotiin (omakotitalo) 10-vuotiaana (tai no olihan koira kanssani)? Saman ikäisenä kävin yksin pikkuruisesta kotikaupungista Helsingissä ostoksilla. Parikymppisenä huvitti ja hiukan huolestutti, kun työkaverini ei päästänyt 15-vuotiasta tytärtään yksin edes pikkukaupunkiin ostoksille. Varotin häntä harmeista myöhemmin, ihmisellä täytyy olla vapautta. Parin vuoden kuluttua tytär olikin jo raskaana eikä halunnut jäädä kotiin asumaan. Se vapaus.

- Sheena

Citrinella kirjoitti:

Kaupungissa ei ole asuntoloita yleensä, on siis maaseudun juttu. En kyllä sanoisi asuntolaa itsenäiseksi asumiseksi vielä. Käsittääkseni niissä on valvojat (onko?) ja kuitenkin nuori asuu silloin osan ajasta kotona.

Lue lisää

No on kai niissä valvojat, mutta en minä juuri niiden varaan laskisi. Ja asuu kotona, jos asuu. On ainakin kirjoilla, mutta onko koskaan kotona, niin se on sitten eri juttu.

Citrinella kirjoitti:

Kaupungissa ei ole asuntoloita yleensä, on siis maaseudun juttu. En kyllä sanoisi asuntolaa itsenäiseksi asumiseksi vielä. Käsittääkseni niissä on valvojat (onko?) ja kuitenkin nuori asuu silloin osan ajasta kotona.

Lue lisää

Itse tosiaan muutin kerralla ja kauaksi, enkä ollut ainoa. Tosin mä nyt olin viettänyt jo 14- vuotiaana lähes kaikki viikonloput yksikseni kotona, kun vanhemmat menivät mökille.

Citrinella kirjoitti:

Uhmaikä ja murrosikä on eri asioita, mutta niillä on erilaiset ilmenemismuodot tietenkin, älä ole tyhmä… Kuitenkin en ole ainoa, jolla vahva uhma pienenä on helpottanut murrosikää tai ainakin itse henkilöt on niin kokeneet.

No vaikka otin kaupassa 2.5v kiinni jäätelöarkusta ja päätin että minä saan jäätelön. Kauppias, myyjä ja äiti yrittivät repiä minua irti pari kymmentä minuuttia ennen kuin onnistuu ja pääsimme ulos pikkukaupasta. Siis ihan perus uhmaikää se oli.

Lue lisää

"Kauppias, myyjä ja äiti yrittivät repiä minua irti pari kymmentä minuuttia ennen kuin onnistuu ja pääsimme ulos pikkukaupasta. "

Juu juu. Tämähän vasta uskottavaa. 2,5-vuotias lähtee vaikka kainalossa. Vai oliko erittäin kyvytön äiti.

Citrinella kirjoitti:

Kaupungissa ei ole asuntoloita yleensä, on siis maaseudun juttu. En kyllä sanoisi asuntolaa itsenäiseksi asumiseksi vielä. Käsittääkseni niissä on valvojat (onko?) ja kuitenkin nuori asuu silloin osan ajasta kotona.

Lue lisää

Ja lukioni kävin lukiossa, jonne noin 70% oppilaista oli tullut muualta, maakunnista lähinnä. Ja siis mitään asuntolaahan heillä ei tietenkään ollut, vaan jokainen meistä asui ihan omillamme.

Anonyymi kirjoitti:

"Kauppias, myyjä ja äiti yrittivät repiä minua irti pari kymmentä minuuttia ennen kuin onnistuu ja pääsimme ulos pikkukaupasta. "

Juu juu. Tämähän vasta uskottavaa. 2,5-vuotias lähtee vaikka kainalossa. Vai oliko erittäin kyvytön äiti.

Lue lisää

Ei ollut kyvytön äiti, päinvastoin erittäin hyvä äiti. Käsiäni ei vaan saatu irti, koska olin akkupakastimen kahvassa kiinni kovalla voimalla (silloin ne oli arkun sivulla ja kansi nousi ylöspäin). Varmaan väkivallalla olisi saanut helposti irti, mutta se ei kuulut kasvatusperiaatteisiin.

Citrinella kirjoitti:

”tai yhdessä sovitun aikataulun koska tulee”. Et lukenut loppuun asti.

Minullakaan ei ollut kotiintuloaikoja, koska pidin aina mitä lupasin. Äiti kysyi, monelta tulet ja itse vastasin monelta. Ja yleensä olin jo itse miettinyt, että ehdotan jotain kohtuullista. Kerran taisi neuvotella aikaa hieman aikaiemmin. Vasta 17v en ilmoitellut enää ja sanoin, ettei tarvitse valvoa. Sen sijaan pikkusiskolla oli kotiintuloajat, kun oli paljon enemmän huitshapeli,

Jos lapsi ei käy missään, ei kotiiintulosta neuvottelua tarvita tai jos tulee aina oma-aloitteisesti kotiin alkuillasta kotiin. Kumpikaan noista ei välttämättä ole hyvä asia myöskään?

Lue lisää

Luin toki. Ei tarvinnut sopia mitään aikatauluja, ymmärsin tulla ajoissa kotiin muutenkin. Silloin kun en aikonut tulla ajoissa, sanoin mihin menen ja koska tulen. Teini-ikäisenä en edes vaivautunut menemään muualle kuin rock-konsertteihin tai leffaan. Äiti ei pitänyt, että heilun Helsingissä rokkia kuuntelemassa yömyöhään, mutta minkäs sille voi 🤷‍♀️ Minulla oli kassin pohjalla pikkuinen rahapussi vuosikausia täynnä markan kolikoita katupuhelimiin; voi soittaa jos myöhästyy. Kertaakaan ei tarvinnut soittaa, en myöhästyt, aikataulut hallussa, perfect 👌

- Sheena

Citrinella kirjoitti:

Ei ollut kyvytön äiti, päinvastoin erittäin hyvä äiti. Käsiäni ei vaan saatu irti, koska olin akkupakastimen kahvassa kiinni kovalla voimalla (silloin ne oli arkun sivulla ja kansi nousi ylöspäin). Varmaan väkivallalla olisi saanut helposti irti, mutta se ei kuulut kasvatusperiaatteisiin.

Lue lisää

Ehheeehehehehhhh.

Mihin sitä myyjää ja kauppiasta tarvittiin sitten? Eikö äiti jaksanut suostutella 20 minuuttia itse vai tarvitsiko mehutauon?

Anonyymi kirjoitti:

Luin toki. Ei tarvinnut sopia mitään aikatauluja, ymmärsin tulla ajoissa kotiin muutenkin. Silloin kun en aikonut tulla ajoissa, sanoin mihin menen ja koska tulen. Teini-ikäisenä en edes vaivautunut menemään muualle kuin rock-konsertteihin tai leffaan. Äiti ei pitänyt, että heilun Helsingissä rokkia kuuntelemassa yömyöhään, mutta minkäs sille voi 🤷‍♀️ Minulla oli kassin pohjalla pikkuinen rahapussi vuosikausia täynnä markan kolikoita katupuhelimiin; voi soittaa jos myöhästyy. Kertaakaan ei tarvinnut soittaa, en myöhästyt, aikataulut hallussa, perfect 👌

- Sheena

Lue lisää

Eli sinulla oli periaatteessa sama systeemi kuin minulla oli.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan saletisti ja varmasti sopi ☝! Olenhan INFJ-persoona.

Mitä siihen sanot, että vanhempani luottivat minut jäämään viikonlopuksi yksin kotiin (omakotitalo) 10-vuotiaana (tai no olihan koira kanssani)? Saman ikäisenä kävin yksin pikkuruisesta kotikaupungista Helsingissä ostoksilla. Parikymppisenä huvitti ja hiukan huolestutti, kun työkaverini ei päästänyt 15-vuotiasta tytärtään yksin edes pikkukaupunkiin ostoksille. Varotin häntä harmeista myöhemmin, ihmisellä täytyy olla vapautta. Parin vuoden kuluttua tytär olikin jo raskaana eikä halunnut jäädä kotiin asumaan. Se vapaus.

- Sheena

Lue lisää

No se persoonatyyppi nyt sinällään ei vielä kerro mitään, varsinkaan kun lapsena se on vielä kehittymässä, tukki ja tikkari kiinnostavat enemmän 😁

Sulla on ollut aika samanlaista vapaata kasvatusta kuin mullakin. Yksin sai tulla ja mennä melkein miten huvitti kunhan kertoi minne oli matkalla ja koska oli kuvitellut palaavansa. Siinä piti osata pitää huolta itsestään ja asioistaan tai sitten oppia kantapään kautta touhuillessaan ja seikkaillessaan 😂

Citrinella kirjoitti:

Armollisuus on tässäkin asiassa iso onni, molemmin puolin ja kyky puhua vielä isompi! Olemme kuitenkin vain ihmisiä, jotka toimii sen mukaan mitä pystyy.

Se mitä puhut, antaa ulkopuolelta kuvan, että kuitenkin sait lapsena osaksesi rakkautta. Se on kaikista tärkeintä ja kaikista oleellisinta!

Lue lisää

Niin, kyllähän sitä oman kokemukseni mukaan tuli kaikkea tarpeeksi lapsuudessa, rakkauttakin. Ihan hyvä lapsuus on ollut 😁

Anonyymi kirjoitti:

Luin toki. Ei tarvinnut sopia mitään aikatauluja, ymmärsin tulla ajoissa kotiin muutenkin. Silloin kun en aikonut tulla ajoissa, sanoin mihin menen ja koska tulen. Teini-ikäisenä en edes vaivautunut menemään muualle kuin rock-konsertteihin tai leffaan. Äiti ei pitänyt, että heilun Helsingissä rokkia kuuntelemassa yömyöhään, mutta minkäs sille voi 🤷‍♀️ Minulla oli kassin pohjalla pikkuinen rahapussi vuosikausia täynnä markan kolikoita katupuhelimiin; voi soittaa jos myöhästyy. Kertaakaan ei tarvinnut soittaa, en myöhästyt, aikataulut hallussa, perfect 👌

- Sheena

Lue lisää

Kuulostaa kovin tutulta minullekin 😁

randombypasser kirjoitti:

Niin, kyllähän sitä oman kokemukseni mukaan tuli kaikkea tarpeeksi lapsuudessa, rakkauttakin. Ihan hyvä lapsuus on ollut 😁

Rakkaus ja välittäminen kantaa elämässä pitkälle.

Citrinella kirjoitti:

Ei ollut kyvytön äiti, päinvastoin erittäin hyvä äiti. Käsiäni ei vaan saatu irti, koska olin akkupakastimen kahvassa kiinni kovalla voimalla (silloin ne oli arkun sivulla ja kansi nousi ylöspäin). Varmaan väkivallalla olisi saanut helposti irti, mutta se ei kuulut kasvatusperiaatteisiin.

Lue lisää

Ekassa tarinassasi ne repi sua irti kolmeen pekkaan kun olit niin vahva ja itsenäinen 2-vuotias.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan saletisti ja varmasti sopi ☝! Olenhan INFJ-persoona.

Mitä siihen sanot, että vanhempani luottivat minut jäämään viikonlopuksi yksin kotiin (omakotitalo) 10-vuotiaana (tai no olihan koira kanssani)? Saman ikäisenä kävin yksin pikkuruisesta kotikaupungista Helsingissä ostoksilla. Parikymppisenä huvitti ja hiukan huolestutti, kun työkaverini ei päästänyt 15-vuotiasta tytärtään yksin edes pikkukaupunkiin ostoksille. Varotin häntä harmeista myöhemmin, ihmisellä täytyy olla vapautta. Parin vuoden kuluttua tytär olikin jo raskaana eikä halunnut jäädä kotiin asumaan. Se vapaus.

- Sheena

Lue lisää

Nykyisin 10v jättäminen yksin kotiin olisi viikonlopuksi olisi lastensuojeluasia. Vaikka olisi kuinka itsenäinen, osaava ja fiksu, jä pärjäisi hyvin, 10v on vielä ihan lapsi.

Pienin lapseni on juuri sellainen kuin kuvaat. Omatoiminen, ei haluaisi mennä syksyllä koulun alkaessa iltapäiväkerhoon, koska omasta mielestä pärjää. Silti ja erityisesti, koska pärjää hänestä pitää muistaa että on vielä ihan pieni. Päätin tehdä ip kansaa kompromissin, että saa lähteä kerhosta omatoimisesti esim. klo 15.30-16, jos haluaa. Saa hetken harjoitella isona oloa, mutta kuitenkin saa olla pieni pidempään. Liika vastuunotto liian pienenä opettaa, mutta osa joutuu maksamaan siitä muulla tavalla hintaa myöhemmin.

Itse kävin Espoosta Helsingin keskustassa 11v leffassa kavereiden kanssa päiväaikaan. Itsenäinen liikkuminen ei ole pahasta, kun on sovittu rajat. Enemmän on kiinni siitä saako 10-12v pyöriä keskustan asemalla huumeporukoissa klo 22 jälkeen tai muuta.

Minulla on parikin ystävää, jolla kuri oli melkein samanlainen kuin työkaverisi lapsella. He eivät päätyneet teiniraskaaksi eikä elämä mennyt huonosti, vaan päin vastoin. Kumpikin on hyvin tasapainoisia aikuisia. Sitten tiedän myös pellossa eläneitä, jolle on käynyt huonosti. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Ekassa tarinassasi ne repi sua irti kolmeen pekkaan kun olit niin vahva ja itsenäinen 2-vuotias.

Oletko vähän yksikertainen muumi?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko vähän yksikertainen muumi?

Olen varmaan kun en ymmärrä mitä repiä tarkoittaa.

Citrinella kirjoitti:

Nykyisin 10v jättäminen yksin kotiin olisi viikonlopuksi olisi lastensuojeluasia. Vaikka olisi kuinka itsenäinen, osaava ja fiksu, jä pärjäisi hyvin, 10v on vielä ihan lapsi.

Pienin lapseni on juuri sellainen kuin kuvaat. Omatoiminen, ei haluaisi mennä syksyllä koulun alkaessa iltapäiväkerhoon, koska omasta mielestä pärjää. Silti ja erityisesti, koska pärjää hänestä pitää muistaa että on vielä ihan pieni. Päätin tehdä ip kansaa kompromissin, että saa lähteä kerhosta omatoimisesti esim. klo 15.30-16, jos haluaa. Saa hetken harjoitella isona oloa, mutta kuitenkin saa olla pieni pidempään. Liika vastuunotto liian pienenä opettaa, mutta osa joutuu maksamaan siitä muulla tavalla hintaa myöhemmin.

Itse kävin Espoosta Helsingin keskustassa 11v leffassa kavereiden kanssa päiväaikaan. Itsenäinen liikkuminen ei ole pahasta, kun on sovittu rajat. Enemmän on kiinni siitä saako 10-12v pyöriä keskustan asemalla huumeporukoissa klo 22 jälkeen tai muuta.

Minulla on parikin ystävää, jolla kuri oli melkein samanlainen kuin työkaverisi lapsella. He eivät päätyneet teiniraskaaksi eikä elämä mennyt huonosti, vaan päin vastoin. Kumpikin on hyvin tasapainoisia aikuisia. Sitten tiedän myös pellossa eläneitä, jolle on käynyt huonosti. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Lue lisää

Nykyajassa kehitys onkin mennyt taaksepäin. Lapsilta/nuorilta ei odoteta mitään, ei siinä vastuullisuuskaan kasva.

En ollut ajattelultani kovinkaan lapsi 10-vuotiaana, ikä ei tosiaan kerro kaikkea. Olin siihen mennessä jo käräyttänyt mm. kaksi namusetää ja nuohoojan, joka ei hoitanut hommiaan. Kanssani oli turha yrittää leikkiä 🧐

Koulussa kirjoitin psykologisia aineita. Opettajani sanoi, ettei abiturientitkaan osaa niin hyvin kirjoittaa, täydellistä 👌

- Sheena

randombypasser kirjoitti:

No se persoonatyyppi nyt sinällään ei vielä kerro mitään, varsinkaan kun lapsena se on vielä kehittymässä, tukki ja tikkari kiinnostavat enemmän 😁

Sulla on ollut aika samanlaista vapaata kasvatusta kuin mullakin. Yksin sai tulla ja mennä melkein miten huvitti kunhan kertoi minne oli matkalla ja koska oli kuvitellut palaavansa. Siinä piti osata pitää huolta itsestään ja asioistaan tai sitten oppia kantapään kautta touhuillessaan ja seikkaillessaan 😂

Lue lisää

Lapsena minua ei kiinnostanut mikään niin paljon kuin erilaiset ihmiset, mitä he tekivät ja puhuimat. Alle koulukäisenä vietin aikaa paljon naapurin Villen perheessä. Siellä asui Villen mummikin, joka oli myös kaikkein parasta.

Kouluikäisenä aloin olla enemmän toisen kaverin Sannan seurassa. Hänkin asui lähes naapurissa. Siihen aikaan kävimme korttelit läpi etsien ikäistämme seuraa. Kierisimme talosta taloon josko ketään näkyisi. Jos näimme aikuisen kysyimme "asuuko teillä lapsia?" Kauempana n. 3 km päässä oli kamala römiskä talo. Kerran sen pihalla oli romanihenkilöitä pesemässä keskellä pihaa pyykkiä pulsaattoripesukoneella. Heiltä tiedustelimme "Miksi pesette pyykkiä pihalla?" Saimme vastauksen "Mikäs tässä on pestessä kauniilla ilmalla, ollaan kesälomalla Ruotsista." 🤔 Tämän raportoin äidille.

Niinikään ystävystyimme vanhan mummon kanssa samoilla nurkilla. Hän asui nimensä mukaisesti mummonmökissä. Piha oli rehevöittynyt rikkaruohoista. Mummolla ei ollut kotonaan mitään ehjää. Mökki oli rämä, huonekalut kaameita, matot reikäisiä, petivaatteet surkeita. Radio oli, se toimi pattereilla, ja yleensä ne olivat loppu. Mutta söpö kissa mummolla oli! Erityisen hienoa oli se miten kauniisti mummo puhui kissalleen ja niin, meille. Kissalle oli silakoita tai kalaa, vaikka mummon omat eväät oli aina loppu.

Eli ts. lapsuuteni ei ollut kovin tavallinen, mutta ehdottoman hyvä ja mielenkiitoinen. Paljastin äidilleni vasta hänen erittäin vanhoilla päivillään mitä kaikkea hääräsimme kavereiden kanssa koulun jälkeen.

En ollut kiinnostunut edes tikkareista. Tätini ja setäni toivat säännöllisesti karkkeja, joista valitsin pienen osan mistä tykkään, loput annoin kavereille. Sitten setäni alkoikin antamaan minulle karkkirahaa, kun huomasi, ettei mitkä tahansa namut maistuneet. En ostanut rahoilla koskaan karkkia enkä muutakaan, laitoin säästöön 👌

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Lapsena minua ei kiinnostanut mikään niin paljon kuin erilaiset ihmiset, mitä he tekivät ja puhuimat. Alle koulukäisenä vietin aikaa paljon naapurin Villen perheessä. Siellä asui Villen mummikin, joka oli myös kaikkein parasta.

Kouluikäisenä aloin olla enemmän toisen kaverin Sannan seurassa. Hänkin asui lähes naapurissa. Siihen aikaan kävimme korttelit läpi etsien ikäistämme seuraa. Kierisimme talosta taloon josko ketään näkyisi. Jos näimme aikuisen kysyimme "asuuko teillä lapsia?" Kauempana n. 3 km päässä oli kamala römiskä talo. Kerran sen pihalla oli romanihenkilöitä pesemässä keskellä pihaa pyykkiä pulsaattoripesukoneella. Heiltä tiedustelimme "Miksi pesette pyykkiä pihalla?" Saimme vastauksen "Mikäs tässä on pestessä kauniilla ilmalla, ollaan kesälomalla Ruotsista." 🤔 Tämän raportoin äidille.

Niinikään ystävystyimme vanhan mummon kanssa samoilla nurkilla. Hän asui nimensä mukaisesti mummonmökissä. Piha oli rehevöittynyt rikkaruohoista. Mummolla ei ollut kotonaan mitään ehjää. Mökki oli rämä, huonekalut kaameita, matot reikäisiä, petivaatteet surkeita. Radio oli, se toimi pattereilla, ja yleensä ne olivat loppu. Mutta söpö kissa mummolla oli! Erityisen hienoa oli se miten kauniisti mummo puhui kissalleen ja niin, meille. Kissalle oli silakoita tai kalaa, vaikka mummon omat eväät oli aina loppu.

Eli ts. lapsuuteni ei ollut kovin tavallinen, mutta ehdottoman hyvä ja mielenkiitoinen. Paljastin äidilleni vasta hänen erittäin vanhoilla päivillään mitä kaikkea hääräsimme kavereiden kanssa koulun jälkeen.

En ollut kiinnostunut edes tikkareista. Tätini ja setäni toivat säännöllisesti karkkeja, joista valitsin pienen osan mistä tykkään, loput annoin kavereille. Sitten setäni alkoikin antamaan minulle karkkirahaa, kun huomasi, ettei mitkä tahansa namut maistuneet. En ostanut rahoilla koskaan karkkia enkä muutakaan, laitoin säästöön 👌

- Sheena

Lue lisää

Itteeni ei ehkä niinkään kiinnostanut ihmiset, tai kyllä nekin, mutta luonto kaikkinensa oli loputon kiinnostuksen kohde. Ja kaikki vanha sinällään, etenkin vanhat hylätyt talot.

Naapurusto oli täynnään kivoja ihmisiä, kenestäkään ei ollut harmia. Ja naapurissa asui romaniperhe, siellä oltiin myös paljon, kun romaneille kaikki lapset on kuin omiansa. Tai ainakin siihen aikaan oli.

Mutta sain elää rikkaan lapsuuden, kun oli paljon vapautta, tule ja mene, touhua omiasi. Kaikkea en ole vieläkään porukoille kertonut, mutta jos asiat mieleen sopivalla hetkellä palaavat, niin kerron, siinähän sitten nauretaan yhdessä. Kaikki pahimmat konnankoukut muistaakseni olen jo kertonut, niin ei ole luurankoja ainakaan kaapeissa odottamassa 😁

En halua muistella varhaista elämääni

Mietitään vaikka tulevaa

Mitä siinä Halla-ahon solmiossa oikein oli? Saitko selvää?

Nuoruusikä on pitkittynyt, se on totta,. Evoluution mittakaavassa viime sata vuotta on muuttanut maailman täysin (luontaistalous -> teollisuus > digiaika )
Kulttuuri muuttuu ja aikuisetkin siinä mukana. Kouluttautuminen kestää tuonne 22-25 v asti. Työpaikoista kilpailua senkin jälkeen. Lukion jälkeinen aika on yleensä jo itsenäistä aikaa, harvempi enää opiskelee käytännönkin syistä kotoaan käsin, koska myös työharjoittelut.
Mikä rooli enää on vanhempien ns.kasvatuksella siinä mielessä kun kirjaimellisesti kasvatetaan vielä 13- 17 vuoden iässä.
Ei niin täydellisen uskottavaa, että vanhemmat ovat kategorisesti "syyllisiä" nuoruuden ongelmiin.
Fysiologisten muutosten ja sen 'ongelmien' aikaa sanottaneen varhaisnuoruudeksi eli 13-17 .
Toki silloin vanhempien tuki tarpeen, esim.jos syömishäiriöitä, ja muita oikeita ongelmia (ilman hipsuja)

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruusikä on pitkittynyt, se on totta,. Evoluution mittakaavassa viime sata vuotta on muuttanut maailman täysin (luontaistalous -> teollisuus > digiaika )
Kulttuuri muuttuu ja aikuisetkin siinä mukana. Kouluttautuminen kestää tuonne 22-25 v asti. Työpaikoista kilpailua senkin jälkeen. Lukion jälkeinen aika on yleensä jo itsenäistä aikaa, harvempi enää opiskelee käytännönkin syistä kotoaan käsin, koska myös työharjoittelut.
Mikä rooli enää on vanhempien ns.kasvatuksella siinä mielessä kun kirjaimellisesti kasvatetaan vielä 13- 17 vuoden iässä.
Ei niin täydellisen uskottavaa, että vanhemmat ovat kategorisesti "syyllisiä" nuoruuden ongelmiin.
Fysiologisten muutosten ja sen 'ongelmien' aikaa sanottaneen varhaisnuoruudeksi eli 13-17 .
Toki silloin vanhempien tuki tarpeen, esim.jos syömishäiriöitä, ja muita oikeita ongelmia (ilman hipsuja)

Lue lisää

Vanhemmat eivät missään tapauksessa ole 'syyllisiä' mutta he tuovat kulttuurin, johon itsekään eivät ole sopeutuneet. Sanoin tämän selkeästi myös rippikoululaisille, mutta lisäsin vielä, että he tekevät aivan samoin, kun itse ovat vanhempina.

Mutta se lienee selvä, että nuoret eivät itse ole murrosiän kapinaa synnyttäneet. Se on nuorten LUONNOLLINEN ja VÄISTÄMÄTÖN reaktio kamaloitteelliseen kulttuuriin. 🌹👀

Kynis kirjoitti:

Vanhemmat eivät missään tapauksessa ole 'syyllisiä' mutta he tuovat kulttuurin, johon itsekään eivät ole sopeutuneet. Sanoin tämän selkeästi myös rippikoululaisille, mutta lisäsin vielä, että he tekevät aivan samoin, kun itse ovat vanhempina.

Mutta se lienee selvä, että nuoret eivät itse ole murrosiän kapinaa synnyttäneet. Se on nuorten LUONNOLLINEN ja VÄISTÄMÄTÖN reaktio kamaloitteelliseen kulttuuriin. 🌹👀

Lue lisää

Eikö tuollaisessa olisi ainesta julkisempaankin kannan ottoon, jos on vakuuttunut, että
"väärä kulttuuri!"
Löytyiskö yhteisymmärrystä asiaan laajemminkin. Ja mitä tulisi pitemmän päälle tehdä.
Kyllä näkemystä joltain kantilta ymmärtääkin, koska hyvinvointiyhteiskunnasta löytyy myös pahoinvointia, noin tekoälyllä ajateltunahan sen pitäisi olla mahdotonta.
*
Keskustelin taannoin palstalla kompromisseja ymmärtämättömän nikin kanssa; hänkin tuli siihen tulokseen, että ajamansa asiat kaatuvat siihen, että meillä on väärä kultuuri.
- olin sitä mieltä, että pieneltä samisyhteisöltä menee korjaamiseen niin paljon aikaa ettei ole tottakaan ...no, saapas näkee mitä kenkä tekee...

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tuollaisessa olisi ainesta julkisempaankin kannan ottoon, jos on vakuuttunut, että
"väärä kulttuuri!"
Löytyiskö yhteisymmärrystä asiaan laajemminkin. Ja mitä tulisi pitemmän päälle tehdä.
Kyllä näkemystä joltain kantilta ymmärtääkin, koska hyvinvointiyhteiskunnasta löytyy myös pahoinvointia, noin tekoälyllä ajateltunahan sen pitäisi olla mahdotonta.
*
Keskustelin taannoin palstalla kompromisseja ymmärtämättömän nikin kanssa; hänkin tuli siihen tulokseen, että ajamansa asiat kaatuvat siihen, että meillä on väärä kultuuri.
- olin sitä mieltä, että pieneltä samisyhteisöltä menee korjaamiseen niin paljon aikaa ettei ole tottakaan ...no, saapas näkee mitä kenkä tekee...

Lue lisää

Ei meillä väärä kulttuuri ole. Elämme juuri sen takia maailmanhistorian parasta aikaa. Ongelma on siinä, että geneettinen pohjamme on jo aikoja jäänyt jälkeen, koska se korjautuu hyvin hitaalla viipeellä.

Tuloksena on KOVA karsinta ja ÄÄRIMMÄISEN KOVA kognitiivien dissonanssi, jota monet eivät kestä, luuserismia, kelkasta putoamista. Uuden tasapainon saavuttaminen, jos sitä edes saavutetaan, tulee kestämään ainakin satoja vuosituhansia. 🌹👀

Kynis kirjoitti:

Ei meillä väärä kulttuuri ole. Elämme juuri sen takia maailmanhistorian parasta aikaa. Ongelma on siinä, että geneettinen pohjamme on jo aikoja jäänyt jälkeen, koska se korjautuu hyvin hitaalla viipeellä.

Tuloksena on KOVA karsinta ja ÄÄRIMMÄISEN KOVA kognitiivien dissonanssi, jota monet eivät kestä, luuserismia, kelkasta putoamista. Uuden tasapainon saavuttaminen, jos sitä edes saavutetaan, tulee kestämään ainakin satoja vuosituhansia. 🌹👀

Lue lisää

Tässä mennään sivistyssanojen taakse mitkä ei sinällään paljon kerro.
Onko kyse paineesta, liiallisista edistymisodotuksista, missä joutuu usein tuloksen hyödyntämisen kannalta pettymään, ja tähän ei nykyihminen verrattuna entiseen,ole enää valmis? Paineiden luonti vanhempienkin virhe?
Jo omaksuttu asenne vs arvaus tulevista muutoksista; otsikko oli murrosikäisen kasvatus, siis pystyykö nykykasvatuskeinoin aikuistumispaineita lievittämään vai ei.
Jotain tällaisia kai kogn.dissonassi ym.termeillä pyritään tiiviisti sanomaan. Tätäkö tarkoittaa, helpotusta ei näkyisi vaikka vanhemmat toimisivat oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä mennään sivistyssanojen taakse mitkä ei sinällään paljon kerro.
Onko kyse paineesta, liiallisista edistymisodotuksista, missä joutuu usein tuloksen hyödyntämisen kannalta pettymään, ja tähän ei nykyihminen verrattuna entiseen,ole enää valmis? Paineiden luonti vanhempienkin virhe?
Jo omaksuttu asenne vs arvaus tulevista muutoksista; otsikko oli murrosikäisen kasvatus, siis pystyykö nykykasvatuskeinoin aikuistumispaineita lievittämään vai ei.
Jotain tällaisia kai kogn.dissonassi ym.termeillä pyritään tiiviisti sanomaan. Tätäkö tarkoittaa, helpotusta ei näkyisi vaikka vanhemmat toimisivat oikein.

Lue lisää

Nykyisin kykymme olla kulttuurin mukana on jo ulosmitattu, sillä aivojemme muokkautuvuudesta kaikki on jo käytetty. Pudokkaiden määrä on jo ainakin nelinkertainen nuoruusaikaani verrattuna. Heille ei yhteiskuntamme tarjoa mitään työtä, koska he eivät pysty oppimaan uutta, mitä kulttuurimme vuoksi tarvitsisi.

Pudokkaiden määrä koko ajan kasvaa, koska mukautuvuus on hidas geneettinen prosessi. Nuoruudessani vähän oppineillekin oli työtä, mutta ei enää ole, eikä koskaan tule. Nuoriso-ongelma eli 'murrosikä' edelleen kasvaa ja pahenee, yltää reilusti korkeammallekin iälle ja levottomuus lisääntyy samalla, kuin aineellinen hyvinvointi on kasvanut aivan käsittämättömästi. 🌹👀