Kuten tiedetään, on Schubert säveltänyt sadoittain (n. 450)pianominiatyyreiksi nimitettyjä tansseja; ländlereitä, ecossaiseja, saksalaisia tansseja, menuettoja, pari galoppia, valsseja sekä ainakin yhden cotillon-nimisen tanssin. Kysynkin nyt siis mielipidettänne, mikä tai mitkä Schubertin vuosien 1811-1828 välillä säveltämistä tansseista on/ovat lähinnä sydäntäsi?. Schubert lienee kirjoittanut nuottipaperille tosin vain pienen osan kaikista alkujaan schubertiadeissa improvisoimista tansseista, joista hän soitti niitä, joista piti eniten, useampaan kertaan, jotta olisi muistanut ne paremmin sitten kun hänellä oli aikaa merkitä ne nuottipaperille. Maalari Moritz von Schwind kuvasi niitä toinen toistaan kauniimmiksi, galanteiksi, lumoaviksi tai bakkanaaleiksi, jotkut jopa fuugatyyliin kirjoitetuksi. On toki ymmärrettävää, että yli 400 tanssin hyvin vaihtelevasta kokoelmasta on vaikeaa ellei mahdotonta nimetä vain yhtä taikka paria selkeää suosikkia, mutta ainakin se antaa tiettyä osviittaa kyseisen musiikinnauttijan makutottumuksista.
Jaa-a, näitähän löytyy vaikka lampaat söis. Tänään kuuntelin tuossa ohimennen muutaman päivälliseksi, pari rytmisesti läiskähtelevää ja räiskyvää, melodisessa suloisuudessaan hivelevän kaunista ja ongelmatonta saksalaista tanssia esim. D 973 Alice Aderin tulkitsemana (Harmonia Mundi). On vain pieni harmi, että kaikki pianistit eivät suinkaan ole luotuja Schubertin tanssien tulkitsijoita, tanssien, jotka vaativat esittäjältään myös ripauksen virtuositeettiäkin. Ikuinen, mutta ratkaisematon on myös kysymys oikeanlaisen instrumentin valinnasta, eli turvautuako Steinway & sons-konserttiflyygelin objektiiviseen sointiin vai valitako sonoriteetiltaan hiukan subjektiivisempi autenttinen periodisoitin, jollaisella Schubertkin lienee soittanut, esim n. vuosina 1815-1820 Benignus Seidnerin rakentama fortepiano vasaraklaveeri, jollaista esim. Trudelies Leonhardt käyttää sekä Divertimento-että Globe-merkeille taltioiduissa tulkinnoissaan. Myös esim. Giampaolo Muntonin tulkinnat peräti 99 Schubertin valssista Arts-merkille äänitettyinä taltiointeina (CD-levylle ei taida sen enempää kappaleita mahtuakaan), ovat tanssisarjojen hyvinkin vaihtelevasta luonteesta johtuen hiukan epätasainen kokoelma kaikenkaikkiaan, mutta äänitykseltään ja äänikuvansa kirkkaudessa tosin varsin onnistunut, toisin kuin esim. Ivan Klanskyn Supraphon-merkille soittamansa kokoelma valittuja "Sentimentaalisia valsseja", jotka eivät kutittele kuulijan korvaa myöskään haparoivien ja puolitiehen jääneiden tulkintojensa osuvuudella, vaan päinvastoin pianisti sortuu liian usein muunmuassa liian nopeisiin tempovalintoihin, aivan niinkuin wienervalsissa konsanaan. Toinen pieni taikka vähän suurempikin harmi on se, että kaikkia näitä tanssin muotoon puettuja Schubertin pianominiatyyrisiä ihanuuksia ei ole äänityksen muodossa käsittääkseni vielä edes saatavilla, ainakaan täällä meillä päin, kylmässä pohjolassa kaukana EU:n ytimestä. Ja niin edelleen, sanoi
Sanotaan nyt vaikka, että kaunis, elegantti ja samalla syvällinen valssi G-duuri ns. "Albumblatt" D 844.
Käsittääkseni Schubert lainaili joissakin tansseissaan tuttuja teemoja jostakin varhaisemmista teoksistaan taikka muilta säveltäjäsuuruuksilta kuten luullakseni esim. erästä motiivia Beethovenin arkkiherttua-trion Scherzosta Valses Nobles-sarjan kahdestatoista valssista toiseen, laajamittaiseen ja hidastempoiseen voimakkaailla dynaamisilla aksenteilla ja vaihteluilla kontrastoituun valssiin, jossa Beethovenin amatöörimäisen suppeasta melodisesta aihemotiivista Schubert kehittää valloittavan ja pitkälinjaisen, laveasti soivan lyyrisen valssisävelmän. Kolmen valssin kokoelmasta D 973 ensimmäisen viehättävä melodia on peräisin erääseen rakkausaiheiseen runoon sävelletystä Schubertin omasta laulusta vuodelta 1817.
Saattoi hän käyttää jo kerran esiintynyttä tanssia uudelleen jossakin toisessa kokoelmassaan, kuten esim. 16 saksalaisen tanssin 2 ecossaisen, ensimmäistä, 12-Ländlerin kokoelman D 791 toisena tanssina.
Brahmsin valssit, varsinkin se As-duurissa soiva, ovat Schubertilta enemmän taikka vähemmän plagioituja.
Käsittääkseni Schubert lainaili joissakin tansseissaan tuttuja teemoja jostakin varhaisemmista teoksistaan taikka muilta säveltäjäsuuruuksilta kuten luullakseni esim. erästä motiivia Beethovenin arkkiherttua-trion Scherzosta Valses Nobles-sarjan kahdestatoista valssista toiseen, laajamittaiseen ja hidastempoiseen voimakkaailla dynaamisilla aksenteilla ja vaihteluilla kontrastoituun valssiin, jossa Beethovenin amatöörimäisen suppeasta melodisesta aihemotiivista Schubert kehittää valloittavan ja pitkälinjaisen, laveasti soivan lyyrisen valssisävelmän. Kolmen valssin kokoelmasta D 973 ensimmäisen viehättävä melodia on peräisin erääseen rakkausaiheiseen runoon sävelletystä Schubertin omasta laulusta vuodelta 1817.
Saattoi hän käyttää jo kerran esiintynyttä tanssia uudelleen jossakin toisessa kokoelmassaan, kuten esim. 16 saksalaisen tanssin 2 ecossaisen, ensimmäistä, 12-Ländlerin kokoelman D 791 toisena tanssina.
Schubertinvalssithan alkavat yleensä mollissa ja päättyvät duurin päivänpaisteeseen odottamattomien modulaatioiden jälkeen, sillä hänellä oli synnynnäinen moduloinnin ja melodian taito, vaikkakaan ihan aina ei voi välttää latteutta kun tavallaan kirjoittaa yli tuhat teosta 16 vuodessa, joista pienet tassitkin heijastelevat Schubertin taidetta mikrokosmoksen tavoin.
Hänen tansseistaan nimittäin tuli romanttisen pianokappaleen esikuva ennakoiden mm. Schumannin pianokokoelmia ja Chopinin preludeja opus 28.
Näissä kappaleista, joiden melodiat kehittyvät säännönmukaisesti 8 tai 16 tahdin jaksoissa, kestäen vain muutamia kymmeniä sekunteja, löydämme koko Schubertin vihätysvoiman odottamattomissa modulaatioissa, kuten myös hänen taitonsa vangita täydellisesti aforistinen tunnelma, ele tai asenne, ennakoiden samanlaisia pianokokoelmien ekspressiivisiä saavutuksia kuin Schumannin " Polyptychs" tai Chopinin preludit op. 28.
Monet sivut Schumannin teoksista, kuten Papillons op. 2, tai Carnaval, op. 9, ovat itse asiassa pieniä valsseja, jotka heijastelevat Schubertin valsseja tai sisältävät selviä lainoja niistä.
Jaa-a, näitähän löytyy vaikka lampaat söis. Tänään kuuntelin tuossa ohimennen muutaman päivälliseksi, pari rytmisesti läiskähtelevää ja räiskyvää, melodisessa suloisuudessaan hivelevän kaunista ja ongelmatonta saksalaista tanssia esim. D 973 Alice Aderin tulkitsemana (Harmonia Mundi). On vain pieni harmi, että kaikki pianistit eivät suinkaan ole luotuja Schubertin tanssien tulkitsijoita, tanssien, jotka vaativat esittäjältään myös ripauksen virtuositeettiäkin. Ikuinen, mutta ratkaisematon on myös kysymys oikeanlaisen instrumentin valinnasta, eli turvautuako Steinway & sons-konserttiflyygelin objektiiviseen sointiin vai valitako sonoriteetiltaan hiukan subjektiivisempi autenttinen periodisoitin, jollaisella Schubertkin lienee soittanut, esim n. vuosina 1815-1820 Benignus Seidnerin rakentama fortepiano vasaraklaveeri, jollaista esim. Trudelies Leonhardt käyttää sekä Divertimento-että Globe-merkeille taltioiduissa tulkinnoissaan. Myös esim. Giampaolo Muntonin tulkinnat peräti 99 Schubertin valssista Arts-merkille äänitettyinä taltiointeina (CD-levylle ei taida sen enempää kappaleita mahtuakaan), ovat tanssisarjojen hyvinkin vaihtelevasta luonteesta johtuen hiukan epätasainen kokoelma kaikenkaikkiaan, mutta äänitykseltään ja äänikuvansa kirkkaudessa tosin varsin onnistunut, toisin kuin esim. Ivan Klanskyn Supraphon-merkille soittamansa kokoelma valittuja "Sentimentaalisia valsseja", jotka eivät kutittele kuulijan korvaa myöskään haparoivien ja puolitiehen jääneiden tulkintojensa osuvuudella, vaan päinvastoin pianisti sortuu liian usein muunmuassa liian nopeisiin tempovalintoihin, aivan niinkuin wienervalsissa konsanaan. Toinen pieni taikka vähän suurempikin harmi on se, että kaikkia näitä tanssin muotoon puettuja Schubertin pianominiatyyrisiä ihanuuksia ei ole äänityksen muodossa käsittääkseni vielä edes saatavilla, ainakaan täällä meillä päin, kylmässä pohjolassa kaukana EU:n ytimestä. Ja niin edelleen, sanoi
Sanotaan nyt vaikka, että kaunis, elegantti ja samalla syvällinen valssi G-duuri ns. "Albumblatt" D 844.
Käsittääkseni Schubert lainaili joissakin tansseissaan tuttuja teemoja jostakin varhaisemmista teoksistaan taikka muilta säveltäjäsuuruuksilta kuten luullakseni esim. erästä motiivia Beethovenin arkkiherttua-trion Scherzosta Valses Nobles-sarjan kahdestatoista valssista toiseen, laajamittaiseen ja hidastempoiseen voimakkaailla dynaamisilla aksenteilla ja vaihteluilla kontrastoituun valssiin, jossa Beethovenin amatöörimäisen suppeasta melodisesta aihemotiivista Schubert kehittää valloittavan ja pitkälinjaisen, laveasti soivan lyyrisen valssisävelmän. Kolmen valssin kokoelmasta D 973 ensimmäisen viehättävä melodia on peräisin erääseen rakkausaiheiseen runoon sävelletystä Schubertin omasta laulusta vuodelta 1817.
Saattoi hän käyttää jo kerran esiintynyttä tanssia uudelleen jossakin toisessa kokoelmassaan, kuten esim. 16 saksalaisen tanssin 2 ecossaisen, ensimmäistä, 12-Ländlerin kokoelman D 791 toisena tanssina.
Brahmsin valssit, varsinkin se As-duurissa soiva, ovat Schubertilta enemmän taikka vähemmän plagioituja.
Käsittääkseni Schubert lainaili joissakin tansseissaan tuttuja teemoja jostakin varhaisemmista teoksistaan taikka muilta säveltäjäsuuruuksilta kuten luullakseni esim. erästä motiivia Beethovenin arkkiherttua-trion Scherzosta Valses Nobles-sarjan kahdestatoista valssista toiseen, laajamittaiseen ja hidastempoiseen voimakkaailla dynaamisilla aksenteilla ja vaihteluilla kontrastoituun valssiin, jossa Beethovenin amatöörimäisen suppeasta melodisesta aihemotiivista Schubert kehittää valloittavan ja pitkälinjaisen, laveasti soivan lyyrisen valssisävelmän. Kolmen valssin kokoelmasta D 973 ensimmäisen viehättävä melodia on peräisin erääseen rakkausaiheiseen runoon sävelletystä Schubertin omasta laulusta vuodelta 1817.
Saattoi hän käyttää jo kerran esiintynyttä tanssia uudelleen jossakin toisessa kokoelmassaan, kuten esim. 16 saksalaisen tanssin 2 ecossaisen, ensimmäistä, 12-Ländlerin kokoelman D 791 toisena tanssina.
Schubertinvalssithan alkavat yleensä mollissa ja päättyvät duurin päivänpaisteeseen odottamattomien modulaatioiden jälkeen, sillä hänellä oli synnynnäinen moduloinnin ja melodian taito, vaikkakaan ihan aina ei voi välttää latteutta kun tavallaan kirjoittaa yli tuhat teosta 16 vuodessa, joista pienet tassitkin heijastelevat Schubertin taidetta mikrokosmoksen tavoin.
Hänen tansseistaan nimittäin tuli romanttisen pianokappaleen esikuva ennakoiden mm. Schumannin pianokokoelmia ja Chopinin preludeja opus 28.
Näissä kappaleista, joiden melodiat kehittyvät säännönmukaisesti 8 tai 16 tahdin jaksoissa, kestäen vain muutamia kymmeniä sekunteja, löydämme koko Schubertin vihätysvoiman odottamattomissa modulaatioissa, kuten myös hänen taitonsa vangita täydellisesti aforistinen tunnelma, ele tai asenne, ennakoiden samanlaisia pianokokoelmien ekspressiivisiä saavutuksia kuin Schumannin " Polyptychs" tai Chopinin preludit op. 28.
Monet sivut Schumannin teoksista, kuten Papillons op. 2, tai Carnaval, op. 9, ovat itse asiassa pieniä valsseja, jotka heijastelevat Schubertin valsseja tai sisältävät selviä lainoja niistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Webern, Cage ja Allen. En ehdi analysoida juuri nyt.