Olen siis outo, poikkeava, erilainen. Olen aina tiennyt sen mutta vasta viime aikoina kunnolla hyväksynyt. Ei ihme että sosiaaliset suhteet vaikuttavat olevan ydinfysiikkaa. Omituisuus on vähemmistön piirre eli samanhenkisten ihmisten kohtaaminen on epätodennäköistä jo pelkästään lukujen perusteella. Tällaisena tämä dynamiikka myös pysyy jatkossa, sillä muuttuakseni minun täytyisi alituisesti teeskennellä ja siihen en pysty tai suostu.
Niin se on
Anonyymi-ap
675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellaiseta se on. Et ole ainoa outo ja poikkeava. Parempi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Olla monsteri. Olisi niin mukavaa vain kun eläisi aina äärirajoilla, vaikka se olisikin närkästyttävää käyttäytymistä muiden silmissä. Avoin hulluus on se juttu, kunhan siihen ei sekoitu pahuutta.
Omaa erikoisuuttaan korostavat ihmiset ovat kamalan tavanomaisia.
Tässä maassa yksin asuminen ja yksinäisyys on yleistä. Prosentteja en tiedä mutta se on paljon. Koska se on yleistä, niin se on "normaalia", mutta sen ei pitäisi olla normaalia jos se laskee ihmisen hyvinvointia. Yhteiskunnallisesti tätä asiaa ei hoideta vaan korkeintaan puhutaan psykologille ja sitten lätkäistään turruttavat lääkkeet käteen. Eli mitä se oikein on? Se on sitä, että haastavat ongelmat joita ei osata ratkoa, niin ne vain yksinkertaisesti lakaistaan maton alle 😅. Really? That's the solution? Enemmänkin voitaisi tehdä tämän asian edistämiseksi. Se on osa sosiaalista kulttuuria ja jälleen tähänkin asiaan kietoutuu se lähimmäisenrakkauden käsite. En näe sitä juuri missään. Siihen ei lasketa sitä että on parisuhteessa olevia, toisilleen läheisiä ihmisiä. Viimeksi mainittu ilmiö voi muokata tuota sosiaalista kulttuuriamme jos parisuhteessa olevien suhteellinen osuus olisi suuri. En tiedä onko se näin kun yksin eläviä täällä tosiaan riittää.
"Enemmänkin voitaisi tehdä tämän asian edistämiseksi."
Ole hyvä ja tee.
Sitähän voi miettiä että ootko rehellisesti oma itsesi. Hyväksyttiin sinut sitten sellaisena tai ei. Vain lähdetkö muuttamaan itseäsi sen takia että tulisit hyväksytyksi. Mutta tuletko silloin oikeasti hyväksytyksi ja onko se silloin hyvä juttu?