Täällä kun on noita syntyvyydestä niin huolestuneita, niin mitäpä sanotte tästä https://www.is.fi/perhe/art-2000009346494.html ? Se tilastoista ilmiselvänä näkyvä asiahan on palstalla kyllä moneen kertaan kerrottu, että suurin syy syntyvyyden laskuun on lapsiperheiden lapsiluvun lasku, ei niinkään kokonaan lapsettomiksi jäävien määrä.
Itse muuten allekirjoitan tuon tarinan täysin ja vaikka tarinani on erilainen, niin ajattelen samoin kuin tuo nainen tuossa. Aiemmin ajattelin, että ehkä 2 tai 3 lasta. Nyt totean, että ei tule toista ja tuo yksi riittää, kun sentään sain elävänä tuon syliini. Sen verran voin omaa tarinaani avata, että mä kitkuttelin 3 päivää kotona supistuksissa, jotka eivät vain suostuneet voimistumaan, soitellen aina välillä sairaalaan ja kysellen, että voinko nyt tulla edes tarkistuttamaan tilannetta. Joka kerta vastaus oli, että pysy kotona, synnytys ei ole käynnistynyt. Lopulta siskoni, jolla on useampi synnytys takanaan sanoi, että sinä menet nyt sinne sairaalaan, vaikka sanoisivat mitä. No onneksi menin, sillä lopputulemana oli lapsen syke heikko ja heti leikkaussaliin sektioon.
Mitenkäs muilla ja mitä ajatuksia herää?
Itse muuten allekirjoitan tuon tarinan täysin ja vaikka tarinani on erilainen, niin ajattelen samoin kuin tuo nainen tuossa. Aiemmin ajattelin, että ehkä 2 tai 3 lasta. Nyt totean, että ei tule toista ja tuo yksi riittää, kun sentään sain elävänä tuon syliini. Sen verran voin omaa tarinaani avata, että mä kitkuttelin 3 päivää kotona supistuksissa, jotka eivät vain suostuneet voimistumaan, soitellen aina välillä sairaalaan ja kysellen, että voinko nyt tulla edes tarkistuttamaan tilannetta. Joka kerta vastaus oli, että pysy kotona, synnytys ei ole käynnistynyt. Lopulta siskoni, jolla on useampi synnytys takanaan sanoi, että sinä menet nyt sinne sairaalaan, vaikka sanoisivat mitä. No onneksi menin, sillä lopputulemana oli lapsen syke heikko ja heti leikkaussaliin sektioon.
Mitenkäs muilla ja mitä ajatuksia herää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei noilta traumoilta ole voinut välttyä, mutta vika ei ole sairaalan henkilökunnassa vaan omassa kropassa.
Ap tarinaan viitaten on aika tavallista, että supostukset alkaa ja loppuu. Isolla osalla niin käy, omassa kaveripiirissäkin melkein kaikilla käy samaa loppuraskaudesta. Itselläni suhteellisen kovia supistuksia oli isompien lasten kohdalla rv 20 alkaen. Ja ekan kanssa ei osaa itse arvioida mikä on synnytyksen alkua. Itse ekan kanssa menin tarkastukseen rv35, kun supisteli ja ottivat sisään sydänäänien vaihtelun takia. Itse vain mietin panadolin voimalla, että aika paljon sattuu ja minkähän lainen synnytys on, kun tämäkin tekee näin kipeää. En ole koskaan ollut turhan valittaja… Kun hoitaja tuli paikalle supistuksen kohdalla, sanoi hän, että suoraan ja kiireellä synnytyssaliin, ei tässä ehdi alkaa tilannetta tarkistaa… Matkalla meni lapsivesi ja kun tarkastivat tilanteen olin jo 10cm auki, mutta kohdunsuu oli laskeutumatta…. Siis siinä kohtaa olin ollut useamman tunnin ilman kipulääkkeitä. Sain epiduraalin, oksitosiinin ja nukuin hetken. Kun vaikutus loppui, en heti pyytänyt uutta ja ja sitten sitä enää annettu. Ilokaasunkin ottivat pois, koska sillä menin hetkeksi tajuttomaksi.
No eihän se kohdunsuu laskeutunut koskaan ja vaikka lapsen pää oli oman nyrkin kokoinen (hiton pieni) ja kun sydänäänet alkoi heiketä, lapsi vedettiin ilman kipulääkkeitä ulos 6 ihmisen voimin. Hätäsektio oli 1min päässä. Lapsi oli sininen, mutta hetken päästä 9/10 kunnossa. Vauva oli pieni (46cm 2.2kg) 44-kokoiset vaatteet roikkuu päällä, muuten olisi voinut tulla aika rajua jälkeä. Parin viimeisen tunnin kipu oli niin kova, etten muista mitään…. Luonto on armollinen.
Olin jo 1 vrk päässä täydessä vauhdissa. Kalibroin sairaalan vaakoja ja laitoin niitä vaateriin, kun aika kävi pitkäksi. Keskoset pitää punnita ennen ja jälkeen joka syöttöä, ja vaaka oli niin viturallaan, että koko mittaus oli järjetön. Kipu on hyvin pientä siihen verrattuna, että saa lapsen! Vaikka kipu oli kova, se oli vain vuorokausi kaikkinensa! Sain vielä 2 lasta, jotka jouduttiin isompina leikkaamaan.
Ap:n tarinaanviitaten ap kertoo, että et tajunnut tilannetta lainkaan oikein. Ne supistukset eivät missään kohtaa loppuneet vaan tulivat viimeisen vuorokauden noin minuutin välein. Ne vaan eivät voimistuneet, vaan kestivät n. 30 sekuntia ja loppuivat. Siitä minuutin päästä taas seuraava ja sitten taas seuraava ja seuraava. Mitä olen tuosta ihan ammattilaisten kanssa jälkikäteen puhunut, niin se mihin päädyttiin todellakin OLI henkilökunnan vika, joka ei ottanut tilannetta tosissaan, eikä kysellyt riittävästi ja ottanut selvää mikä tilanne oikeasti oli. Kropalle he tietenkään eivät mitään voi, mutta tuossa olisi pitänyt jo paljon aiemmin käskeä sairaalaan ja tilanne oli lapselle hengenvaarallinen. Ei kannata vetää oletuksia tilanteesta omien tai muiden puheiden kautta, kun et tiedä mikä ap:n tilanne oli.
Aloittaja lisää vielä, että tuollainen "on tavallista, että supistukset alkaa ja loppuu" ajattelu oli juurikin se juurisyy aloittajan kohdalla tila pääsi niin vakavaksi. Sinällään totta tietenkin, että noin on ja se on tavallista, mutta tuohon ajatukseen tuudittatuminen ja vieläpä terveydenhoitohenkilökunnan taholta täysin selvittämättä todellista tilannetta olisi maksanut lapseni hengen, jos olisin henkilökuntaa, enkä siskoani.
Syntyvyyden tippumiseen on varmasti useita syitä. Sopivaa parisuhdetta ei enää löydetä 20v. Koulutus halutaan saada valmiiksi ja usein urakin alkuun. Nuoret haluavat elää itselleen pidempään. Perhe ei ole enää yhtä iso arvo kuin ennen luultavasti. Kun eka lapsi hankitaan usein yli 30v, ensimmäisillä hedelmällisyys alkaa heiketä jo 35v jälkeen.
Naiset myös, osa ainakin, ei hyväksy äitiyden jättämiä arpia kehossaan niin kuin ennen vanhaan. Ollaan huolissaan kehon muuttumisesta ja alapään vaurioista. Kaikillehan noita ei tule, mutta arvot on yleistäen muuttuneet ulkonäkökeskeisempään suuntaan. Myös oma mutu on, että nyt lisääntymisiässä oleva sukupolven stressinsietokyky ja kipukynnys on alhaisempi kuin mitä se oli esim. nykyisillä 50v tai 70v. Huomio perustuu yhden tiedekunnan opiskelijoihin 20v sitten eli ei välttämättä ole koko totuus.
Perussyy lienee, että minkään eliön lisääntyminen ei perustu lisääntymishaluun, vaan kopulaation ja sen versioiden tuomaan nautintoon. Lisääntyminen on ollut vain nautinnon tuoma SIVUOIRE.
Tehokkaiden ehkäisymenetelmien tulo, erityisesti e-pillerin ja katumuspillerin, on vain tuonut selvemmin esiin ihmisenkin todellisen halun, nautinnon saamisen ilman mitään muuta, nautinnon ilman sivufunktioita. Ts. VAHINKORASKAUDET ovat käyneet harvinaisiksi. 🌹👀
Juuri noin. Sarkastisen ironisesti voi lisätä, että hormonaalinen ehkäisy latistaa rajusti tyttöjen himoa kopuloida.
Suurin tekijä mielestäni on tasa-arvo-utopia. Kaksi tai kolme lasta perheessä jossa kummatkin vanhemmat käyvät töissä on kuluttavaa/rasittavaa ja taloudellisesti siedettävää vain erittäin hyvin toimeentuleville.
Järkyttävää. Siinä on asia, mikä pitäisi laittaa jatkuvien leikkausten sijaan kuntoon.
Sovitaanko näin, että mamut saavat hoitaa nämä syntyvyyden murheet, niin me kantikset pääsemme helpommalla!
Miehet ei juo viinaa baareissa enää joten eivät halua tutustua naisiin. Sen takia ei lapsiakaan tehdä koska ei parisuhteita synny entiseen tahtiin. Tärkein asia on että miehet alkais juomaan viinaa baareissa jotta voivat kumppanin löytää.
T: viinamies
Geriatrikkona kun synnyttää niin helposti on mahdollista kehitellä itselleen tuollaisia "traumoja".
Mikäli viittaat linkin naiseen, niin en tajua miten kuvittelet epiduraalissa ilmenevien ongelmien liittyvn ikään. Kyseistä toimenpidettä käytetään muissakin kuin synnytyksissä ja tuota vanhemmillekin yksilöille. En myöskään tajua miten tuon linkin mieheen liittyvät asiat olisivat iästä riippuvaisia.
Aloittajaan et voi viitata, sillä sinulle ei ole mitään tietoa siitä minkä ikäinen hän oli synnyttäessän. Supistusheikkous on useammin nuorten ensisynnyttäjien ongelma, eli veikkaan hänen olleen suht nuori.
Suomessa ei kannata synnyttää. Jos teette lapsia niin menkää ruotsiin synnyttämään. Siellä on 3 synnytys hoitajaa aina paikalla yhtä synnyttäjää varten. Minä menin mieheni kanssa tukholmaan synnyttämään.
Henkseli-pappaqrainen Salatuiss Elämissä heh.
Siis ovathan nuo luvut ihan järkyttävän kokoiset, jos melkein 20% jättää tekemättä useamman lapsen, joita alunperin halusivat, huonojen synnytyskokemusten takia. Tuossa on asia, johon pitäisi ehdottomasti herätä ja tehdä sille jotakin. Ensinnäkin ihan vaan lisätä sitä henkilökuntaa, jotta niitä huonoja kokemuksia ei ainakaan pelkän resurssipulan takia syntyisi ja sitten myös niiden huonojen kokemusten jälkihoitoon ja läpikäyntiin pitäisi panostaa. Mikään ei aiheuta suurempaa pelkoa kuin se, jos sille tapahtuneelle ei edes löydy (tai edes etsitä) juurisyytä, eikä sitä pureta kunnolla auki.
Ei ollut minunkaan ensimmäinen synnytysreissu mikään kiva kokemus. Jäi pienoinen ahdistus kokemuksista ja lääkärin epävarmuudesta, sektionkin suhteen. Pelkäsin etten selviä sektiosta eikä kellään ollut aikaa selitellä tai lohdutella. Oletettiin että pärjää se ittekseenkin. Ja jotkut kätilöt oli tosi töykeitä, kun kysyi neuvoja.
Onneksi mieheni oli kanssani perhehuoneessa, muutoin kokemus olisi ollut vielä huonompi.
En minäkään ensin ajatellut toista lasta saavani tai edes haluavani, mutta ajan kanssa vauvakuumeeni nousi niin isoksi, että halusin toisen lapsen ihan välttämättä ja sainkin sitten. Ja toka synnytysreissu vaikka hätäsektio olikin, oli jo mukavempi kokemus kaikkineen.
Paitsi se sikiökalvon jääminen kohtuun ja verellä täyttyminen joka piti alateitse puhkoa oli ihan hirveä ja kivulias kokemus. Paineinen veripussi puhkotaan ilman puudutuksia alapään kautta, voi arvata että sattuu.
Nuorten aikuisten itsekkyys ja laiskuus.