Aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa kuutisen vuotta sitten. Olemme alusta asti olleet luonteeltamme aika erilaisia: itse olen tunnollinen ja harkitseva ihminen ja miehen huolettomuus ja impulsiivisuus viehätti minua heti alkuun. Voisi siis sanoa kliseisesti, että täydensimme toisiamme. Kaikki sujui hyvin, koska kiinnostuksemme suuntautui paljolti samoihin asioihin.
Viime vuosien aikana mieheni on luisunut yhä enemmän kohti "perusmiestä", jos näin voi sanoa. Mieheni ei alkuun ollut kiinnostunut esimerkiksi formulasta tai jalkapallosta, mikä viehätti minua. Kiinnostuksenkohteet mitä ilmeisimmin määräytyivät silloisen kaveripiirin mukaan ja jalkapallo ja formula olivat "tylsiä ja tapahtumaköyhiä lajeja, joita ei hullukaan jaksa seurata". Nykyään mieheni tuijottaa kaikki tällaiset tv-lähetykset hartaana ja kukapa yksin haluaisi niitä katsella - tie vie siis usein ystävien luo tai pubiin screenin äärelle.
Mieheni ei liiemmin myöskään pelannut mitään aikaa vieviä pelejä suhteemme alkuvuosina, mutta nykyään vapaahetket tahtovat kulua tietokonepelien ääressä.
Itse olen harvinaisen muuttumaton ihminen, en siis muuttele intressejäni kulloisenkin seuran mukaan, vaan mieltymykseni, arvoni ja asenteeni istuvat tiukassa. Mieheni mielestä sellainen on epätervettä - saattaapa olla tottakin.
Tällaisessako tilanteessa ihmiset toteavat kasvaneensa erilleen ja eroavat? En haluaisi lopettaa näin pitkäaikaista suhdetta tällaisen takia, mutta toisaalta ahdistun ja masennun, kun parisuhteesta ei ole välillä tietoakaan, kun mies käy kotona vain kääntymässä tai jumiutuu peliensä ääreen. Kaikesta huolimatta hän hokee jumaloivansa minua ja väittää, ettei osaa kuvitella elävänsä ilman minua.
Viime vuosien aikana mieheni on luisunut yhä enemmän kohti "perusmiestä", jos näin voi sanoa. Mieheni ei alkuun ollut kiinnostunut esimerkiksi formulasta tai jalkapallosta, mikä viehätti minua. Kiinnostuksenkohteet mitä ilmeisimmin määräytyivät silloisen kaveripiirin mukaan ja jalkapallo ja formula olivat "tylsiä ja tapahtumaköyhiä lajeja, joita ei hullukaan jaksa seurata". Nykyään mieheni tuijottaa kaikki tällaiset tv-lähetykset hartaana ja kukapa yksin haluaisi niitä katsella - tie vie siis usein ystävien luo tai pubiin screenin äärelle.
Mieheni ei liiemmin myöskään pelannut mitään aikaa vieviä pelejä suhteemme alkuvuosina, mutta nykyään vapaahetket tahtovat kulua tietokonepelien ääressä.
Itse olen harvinaisen muuttumaton ihminen, en siis muuttele intressejäni kulloisenkin seuran mukaan, vaan mieltymykseni, arvoni ja asenteeni istuvat tiukassa. Mieheni mielestä sellainen on epätervettä - saattaapa olla tottakin.
Tällaisessako tilanteessa ihmiset toteavat kasvaneensa erilleen ja eroavat? En haluaisi lopettaa näin pitkäaikaista suhdetta tällaisen takia, mutta toisaalta ahdistun ja masennun, kun parisuhteesta ei ole välillä tietoakaan, kun mies käy kotona vain kääntymässä tai jumiutuu peliensä ääreen. Kaikesta huolimatta hän hokee jumaloivansa minua ja väittää, ettei osaa kuvitella elävänsä ilman minua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..miehet lähtivät useiksi kk metsästämään ja hakemaan ruokaa perheelle..naiset olivat kiltisti kotona ja rakastivat miestään sekä hoitivat tälle kuuluvat asiat ilman mukinoita.. nykyisin nainen vaatii huomiota jatkuvasti itselleen ja jos miestä ei kotona näy käy kato ja mies vaihtuu seuraavaan joka lupaa maat ja kuut naiselle, ja mikä parasta nainen uskoo nämä lopinät ja *rakastuu* kunnes mies taas muuttuu kyllästymisen takia arkiseksi ja rumba jatkuu..
Olen aika saman tyyppinen mitä itsekin sanoit olevasi. Eli mulla on arvot tiukassa. Ei sen takia, että niitten jostain syystä pitäisi olla, mutta ne vaan ovat. Olen tällainen enkä usko että hevillä muutun. Jotkut asiat toki ovat sellaisia että saattavat muuttua. Panostan myös meidän suhteeseen paljon ja yksi mahdollisen eron pelko olisi juuri se että mies sanoisi jotain yhtäkkiä jotain mitä on aiemmin sanonut toisenlaiseksi asiaksi. Tästä tuli yhdessä vaiheessa jonkun asteinen kriisi ja sitten minäkin sain kuulla että "ihmisillä mielipiteet muuttuu" yms. Sitten hän sentäs tajusi itsekin tilanteen ja otti minut huomioon ja asiaan löytyi ratkaisu.
Että se taitaa olla just sitä erilleen kasvamista. Mutta jos suhteen alussa sovitaan tiettyjä juttuja, ei mun mielestä voi kymmenen vuoden päästä sanoa toiselle että minä teenkin nyt näin; ja toinen on yhä samaa mieltä kun 10v sitten. Tai voi toki sanoa, eihän sille välttämättä mitään voi, mut mä todellakin toivon että toinen ei tulisi muuttumaan radikaalisti.
Minä täällä taas hei :)
Me olemme näköjään hyvin erilaisia ihmisiä, ja on todella mielenkiintoista lukea sun mielipiteitä.
Minun perusarvoni ovat myös tiukassa, ja ne ovat perinteiset suomalaiset, perhe, koti ja isänmaa, suunnilleen tuossa järjestyksessä. Mielipiteeni asioista tai unelmani ja toiveeni tulevaisuudelle saattaa kuitenkin muuttua, sillä eihän mikään elämässä ole kiveen kirjoitettua. Olen myös elämäni (25v) aikana kokeillu useita eri harrastuksia. Sallin mielipiteen muutoksia tai uusien harrastuksien löytämistä ja kokeilemista myös miehelleni.
Mikäli perusarvot muuttuvat todella radikaalisti (esim. toinen huomaa ettei haluakaan perhettä tai avioliittoa) niin se saattaa mielestäni olla jopa eron paikka. Mutta, mikäli mielipide jostakin "vähemmän radikaalista" asiasta muuttuu, sen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa suhteeseen.
Meillä ei kyllä suhteen alussa sovittu mitään asioita (ei edes sitä missä jussit vietetään ;) ), mutta ilmeisesti jotku päättävät jo suhteen alussa mitä puoluetta aikovat äänestää, kuinka monta lasta hankkia ja minkä auton hommataan. Minä en oikein tällaistakaan ymmärrä, elämä vie ja kyllä kaikki järjestyy.
En toivo, että mieheni juuri muuttuisi tuosta, hän on lähes täydellinen, mutta pienemmät muutokset saattavat jopa piristää suhdetta.
Jatketaan tästä :)
Itsekin tarkoitin niitä radikaaleja muutoksia, esim jos toinen ilmoittaisi ettei ikinä haluaisikaan lapsia niin se olisi jo sen verran iso muutos että joutuisi kyllä miettimään ja luulen että se voisi johtaa eroon. Mun mielipiteet voi muuttua oman elämän suhteen, mutta se periaate mulla on, että toisille ei voi sanoa kuinka elää. Eli vaikka itse teen näin, niin toiset saavat ihan rauhassa tehdä eri tavalla. Ei tästä juhannuksen vietostakaan mitään kirjoitettua tai sanatonta kaavaa ole, se on tähän asti ollut aika itsestään selvää että sitä mietitään "mitäs me tehdään jussina". Ei ne vähemmän radikaalit muutokset vaikuta suhteeseen, sillä kaikkihan muuttuvat enemmän tai vähemmän vuosien varrella. Eli jos toinen löytää vaikka uusia harrastuksia niin mikäs siinä, tiedän että itselleni niitä varmasti tulee kun on monia juttuja joita haluaa kokeilla. Suhteen alussa sovittuja asioita on juuri nämä arvot, ja oikeastaan niitäkään ei ole sovittu vaan on keskulteltu mitä kumpikin haluaa ja kun on todettu että on samat suunnitelmat niin sitten on ollut hyvä mennä siltä pohjalta kimppaan. Lapsi luvusta on arviota mutta sitä ei voi tarkkaan tietää. Ja politiikastakin meillä voi olla eri näkemyksiä siltä osin, että miehen mielestä joku tyyppi olisi hyvä presidentiksi sen ja sen takia, ja minä saatan ajatella miksi hän ei olisi sopiva. Mutta politiikka on muutenkin sen verran monimutkaista ettei siitä oikein itsekään voi tietää kuka olisi hyvä ja kuka ei. Eli tässä asiassa varmaankin oltiin kuitenkin suht samoilla linjoilla :) Kirjoitankohan mä näitä juttujani siihen tyyliin että niistä syntyy välillä väärinkäsityksiä? Hmm.
ihmiset muuttuvat ajan ja karttuvan elämänkokemuksen myötä. Se on aivan varmaa.
Tuntuu äkkiseltään huvittavalta, mutta arkielämässä väliä on enemmän sillä, mitä TV-ohjelmaa haluaa katsoa kuin sillä, onko vaikkapa isänmaallinen vai ei. Eli perusarvot voivat mielestäni olla mitä lystäävät - agreement of disagreement - mutta ongelmia syntyy, kun sitä arkea pitäisi jaksaa yhdessä eivätkä samat asiat enää kiinnostakaan.
En odota keneltäkään kuuta taivaalta enkä myöskään ikinä sitoutuisi tällaiseen lipevään haihattelijamieheen.
Taisit jo aloitusviestissäsi kertoa, ettet ymmärrä miehesi harrastuksia tai niiden vaihtoa. Itse olen intohimoinen harrastaja, vuosien varrella on tullut kokeiltua kaikkea kiipeilystä pianonsoittoon. Myös tv-ohjelmamaku on muuttunut vuosien varrella, olen löytänyt uusia mielenkiintoisia ohjelmia/lajeja jota seurata ja jotain vanhoja on jäänyt pois.
Mielestäni silloin suhde on jo huonolla mallilla, jos tv-ohjelmista tulee suurempi ongelma kuin perusarvoista. Mielestäni on kuitenkin tärkeämpää, että molemmat haluavat elämästään samat asiat (perhe tai ei, avioliittoa tai ei jne) kuin se, mitä ohjelmaa illalla katotaan. Ja jos tv:n katselusta oikeasti tulee ongelma niin kannattaa ostaa toisen telkkarin.
Miksi samojen asioiden pitäisi jaksaa kiinnostaa kokoajan? Ei parisuhteessa elävät ole yksi yhtenäinen ihminen, kyse on kuitenkin kahdesta yksilöstä. Oletko ajatellut hankkia itsellesi harrastuksen, tai tehdä jotakin sinua kiinnostavaa, samalla kuin miehesi harrastaa? Jos se nyt oikeasti on se suurin ongelma.
Joo. Mäkin oon ihan sitä mieltä että se on ihan sama onko isänmaallinen vai ei, kunhan kattoo oikeita telkkariohjelmia. Niitä sanoja mitä alussa lupas.
NOT!!!!!!!!!!
WANTED! Etsitään ketjun aloittajalle uutta miestä! Perusarvot saa olla ihan mitä lystää, kunhan vannoo ja vakuuttaa ettei ikinä katso formulaa! Ai niin, vissiin sanassaan pysyminen noin niinkun tossa vannomisjutussa ois perusarvona kuitenkin ihan plussaa...
... =D
parisuhteessa, mitä ne ovat :)? Eikö täällä kenelläkään ole omia vanhempia, jotka eivät ole eronneet? Jotka tekevät omia (etenkin vanhemmalla iällä, yli kolmikymppisenä..) juttujaan, vaikkei ne edes kovin ihmeellisiä olekaan.
Minun ja mieheni vanhemmat ovat vielä onnellisesti yhdessä, minun vanhempani ovat olleet yhdessä kohta 30v ja hänen vanhempansa noin 25v. Ainakin omien vanhempieni harrastukset ovat vaihdelleet ja muuttuneet vuosien varrella, ja uskon, että tv-makukin on kehittynyt. Eikä meidän vanhemmat aina pidä samoista asioista tai tee kaikkea yhdessä, mutta silti he ovat yhdessä :)
Ehkä minä ja mieheni olemme kotoa jo saaneet hyvän "koulutuksen" parisuhteeseen; ei erota heti ensimmäisestä riidasta tai pienimmästä muutoksesta. Rakkaus kyllä kestää, vaikka erilaisia harrastuksia :D
että aikansa kutakin? Sitäpaitsi jos itse olet ja pysyt aina samanlaisena niin eikö ole kivaa vaihtelua :) että miehesi edes muuttuu???
Parisuhde ei kestä jos lähdetään siitä olettamuksesta, että nyhrätään aina yhdessä ja unohdetaan muu elämä. Maailma on täynnä avioliittoja, joissa asutaankin eri paikkakunnalla (jopa eri maassa) milloin minkäkin syyn takia, opiskellaan tai harrastetaan ahkerasti: Onko se lopultakaan paha asia?
Omassa parisuhteessani olen huomannut mielenkiintoisen seikan: Vielä 10 vuotta sitten mieheni ei juuri kotosalla käynnytkään kuin kääntymässä; opiskelu, työ ja harrastukset ym. veivät aikaa. Olinkin aina halunnut miehen, joka ei olisi turhan paljon kotoa niin ettei minun tarvitsi tuntea huonoa omaatuntoa harrastuksistani ja tarpeestani olla yksin... Mutta liika on liikaa.. Jossain vaiheessa aloin huomautella miehelleni hänen aina vain lisääntyvistä menoista. Entä sitten nyt? Nyt hän on AINA kotona. Tekisin melkein mitä tahansa, että voisin joskus olla YKSIN ja mikä hauskinta.. että mieheni olisi taas menevämpi ;D. Jos/kun hänestä tulee menevämpi veikkaan, että haluaisin hänen olevan enemmän kotona :D!!!!
Miehesi jumaloi sinua; se on pääasia!
Elävä vai kuollut?
Sitä se miehesi miettii, eli mistä saada päivän annos hubaa arjen puudutukseen.