Tartten pärviälyn tukea siihen, että pitäskö olla huolissaan kun uusi kumppanini (tapailtu pari kk) oli eronnut alle puoli vuotta sitten (~4kk) edellisestä pidemmästä suhteestaan (kauheasti en tiedä taustoja tästäkään) ja juuri ennen suhdettamme myös vanhempansa oli sairastunut vakavasti, ja nyt menehtyi muutama viikko sitten.
Ihan aikuisia, yli neljäkymppisiä (tahoillaan lapsellisia) ollaan mutta että onkohan tästä kehkeytymässä ns. terapiasuhde? Kaikki tuntuu juuri nyt hyvältä, mutta onhan tuossa isoja prosesseja meneillään...
Kaikki kokemukset on tervetulleita, kiitos
Ihan aikuisia, yli neljäkymppisiä (tahoillaan lapsellisia) ollaan mutta että onkohan tästä kehkeytymässä ns. terapiasuhde? Kaikki tuntuu juuri nyt hyvältä, mutta onhan tuossa isoja prosesseja meneillään...
Kaikki kokemukset on tervetulleita, kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan on mahdollista että on laastarista kyse... Ajan kanssahan se selviää. Riippuu ihan, miten hyvin on siitä erosta selvinnyt. Veikkaan ettei tuo aika ole vielä riittänyt kokonaan ylipääsemiseen, ja tietysti tuo teidän suhde auttaa siinä.
No sehän se, tiedän että auttaa mutta kun omasta erosta on jo pidempi aika (yli vuosi) niin tiedän varmuudella että käsiteltävää on, ja paljon. Ystäväni taannoin alkoi seurustella miehen kanssa, jonka erosta oli myös mennyt vasta vähän aikaa ja parin vuoden seurustelun jälkeen se lasti pamahti näkyvästi esille. Ero siitä sitten tuli heillekin.
Hirvittää, että on jotain vastaavaa edessä. Ja myös tämä kuolemantapaus vaikuttaa tietysti äärimmäisen paljon. Pelkään että jää suruprosessikin kesken, koska on tämä kaikki meneillään.
No, jos kuitenkin tuntuu hyvältä yhdessäolo, niin miksi ei jatkaisi. Ei kannata aina kaikkea etukäteen liikaa murehtia. Tietenkin kannattaa jutella näistäkin asioista sen miehen kanssa. Edetä päivän kerrallaan... Ymmärrän kyllä että tällainen hiertää mielessä. Mutta jos vaan yrittäisit keskittyä siihen mikä teillä on hyvin.
Kaksipuoleisella teipillä saa eristettyä ettei ole koko ajan toistensa sähköissä.
Edetkää hitaasti.Tunnistan ajatuksesi sillä tasolla että itse annan suhteelle kaikkeni joten jos siinä tapahtuu jotain hyvin ikävää tunne tasolla niin menen melko romuksi ja säpäleiksi. En halua enää kokea sellaista ja olen varovainen
Eipä tuosta pysty oikein noilla tiedoin sanomaan mitään. Se kauanko erosta virallisesti on, ei varsinaisesti kerro yhtään mitään. Eroa voi tehdä pitkään ennen varsinaista eroa ja osa on jo virallisesti erotessaan käsitellyt sen eron. Toiset taas tarvitsevat vuoden tai vuosia niiden asioiden käsittelyyn. Että yksilöstä ja tilanteesta kiinni.
Toiset ei tietysti osaa olla yksin vaan siirtyvät suhteesta seuraavaan varsin nopeasti -hyvässä ja huonossa. Itse olisin varovainen uuteen ihmissuhteeseen ryhtymisessä isomman elämänkriisin aikana, vanhemman menetys on aikuisellekin valtava kriisi -riippuen tietysti monesta tekijästä. Ehkä on ainakin hyvä pitää omista rajoista kiinni, ettei suhteesta tule "hoivapaikka".
Kuten joku mainitsikin, eroa on voitu käsitellä jo suhteen aikana etenkin, jos on itse halunnut eroa. Eli eroja on erilaisia, eivätkä kaikki tarvitse pitkää aikaa toipua virallisen eropäätöksen jälkeen. Mielestäni lyhyt tai olematon "toipumisaika" kertoo vain siitä, että ero on ollut tarpeeksi pitkään ja tarkkaan harkittu päätös, jota ei ole tehty kevyin perustein. Tällöin ero on vain helpotus.
Tarkoitatteko laastarisuhteella sellaista, joka heitetään menemään sitten kun on parannuttu, vai miksi nähdään niin pahana, vaikka alussa suhde auttaisikin toista