Ylen Perjantai!

Mitäs siinä Perjantain jutussa sitten sanottiin? En ole nähnyt, kun teevee on kiinni.

Norppa83 kirjoitti:

Mitäs siinä Perjantain jutussa sitten sanottiin? En ole nähnyt, kun teevee on kiinni.

Siinä oli juttua syrjäytyneistä ja pahoinvoivista ihmisistä kuten inceleistä ja rikoksia ja gangsterielämää ihannoivista nuorista.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Siinä oli juttua syrjäytyneistä ja pahoinvoivista ihmisistä kuten inceleistä ja rikoksia ja gangsterielämää ihannoivista nuorista.🙂.

Eli jännämiehiä ja heidän ihailijoitaan =D

Joo, jotkut varmaan näkee gangsterielämän hohdokkaana kuin jonain Hollywood-elokuvana.

Aika paljon saa lukea pahoinvoivista ihmisistä ja teeveestäkin tulee heihin liittyviä ohjelmia.

Mikkojuhan kirjoitti:

Siinä oli juttua syrjäytyneistä ja pahoinvoivista ihmisistä kuten inceleistä ja rikoksia ja gangsterielämää ihannoivista nuorista.🙂.

Osittain myös yhteiskunta ajaa syrjäytymiseen. Tosin myös itsekin voi jonkun ainakin yrittää tehdä sen eteen, ettei ihan syrjäydy. Jos ei aina jaksa tehdä kaikkea, niin tekee sen verran kuin pystyy ja jaksaa.

Nyky-yhteiskunta on myös aika hektinen ja pitäisi olla jatkuvasti sinkoilemassa joka puolelle ja tekemässä koko ajan jotain. Jos ei ole koko ajan mentaliteetilla "vie mennessäs, tuo tullessasa", niin on lasiaka. Aina pitäis olla kädet täynnä työtä.

Suomalainen yhteiskunta on myös niin työorientoitunut, että jos joku ei kykene työskentelemään tai on syystä tai toisesta jäänyt työttömäksi, aina löytyy tyyppejä, jotka haluaa leimata laiskaksi/luuseriksi/siipeilijäksi/yhteiskunnan varoilla turhaan eläväksi jne. Tuo työorientoituneisuus näkyy myös ihmisten keskusteluissa. Puhutaan lähes jatkuvasti työn tekemisestä, kun vois puhua vaikka harrastuksista tai muista mielenkiinnonkohteista välillä tai vaikka small talkiakin, jos osaa.

Norppa83 kirjoitti:

Eli jännämiehiä ja heidän ihailijoitaan =D

Joo, jotkut varmaan näkee gangsterielämän hohdokkaana kuin jonain Hollywood-elokuvana.

Aika paljon saa lukea pahoinvoivista ihmisistä ja teeveestäkin tulee heihin liittyviä ohjelmia.

Joo hohdokkaana nähdään mutta voin kyllä kokemuksesta sanoo että se hohto katoo hyvin nopeesti ja muuttuu pahaksioloksi ja kärsimykseksi.

Pahoinvoivia ihmisiä on tosi paljon nykyään yhteiskunnassa ikäväkyllä. Monista eri syistä johtuen. Jotain pitäis asioille tehdä mutta kun keinoista ollaan niin erimieltä niin mitään ei tapahdu kun vaan väännetään ja kiistellään kaikesta.

Norppa83 kirjoitti:

Osittain myös yhteiskunta ajaa syrjäytymiseen. Tosin myös itsekin voi jonkun ainakin yrittää tehdä sen eteen, ettei ihan syrjäydy. Jos ei aina jaksa tehdä kaikkea, niin tekee sen verran kuin pystyy ja jaksaa.

Nyky-yhteiskunta on myös aika hektinen ja pitäisi olla jatkuvasti sinkoilemassa joka puolelle ja tekemässä koko ajan jotain. Jos ei ole koko ajan mentaliteetilla "vie mennessäs, tuo tullessasa", niin on lasiaka. Aina pitäis olla kädet täynnä työtä.

Suomalainen yhteiskunta on myös niin työorientoitunut, että jos joku ei kykene työskentelemään tai on syystä tai toisesta jäänyt työttömäksi, aina löytyy tyyppejä, jotka haluaa leimata laiskaksi/luuseriksi/siipeilijäksi/yhteiskunnan varoilla turhaan eläväksi jne. Tuo työorientoituneisuus näkyy myös ihmisten keskusteluissa. Puhutaan lähes jatkuvasti työn tekemisestä, kun vois puhua vaikka harrastuksista tai muista mielenkiinnonkohteista välillä tai vaikka small talkiakin, jos osaa.

Mä oon ihan täsmälleen samaa mieltä! Itelle työ ja työn tekeminen ei oo mitenkään kovin tärkeä ja merkityksellinen asia. Mun mielestä työ ja varallisuus ei ole elämän tarkoitus vaan onnellisuus ja toisista välittäminen.🙂.

Mikkojuhan kirjoitti:

Mä oon ihan täsmälleen samaa mieltä! Itelle työ ja työn tekeminen ei oo mitenkään kovin tärkeä ja merkityksellinen asia. Mun mielestä työ ja varallisuus ei ole elämän tarkoitus vaan onnellisuus ja toisista välittäminen.🙂.

Jep. Toisista pitäis välittää enemmän. Se mitä työtä tekee vai onko töissä ja kuinka paljon pankkitilillä on rahaa ei pitäis olla ihan niin suuri asia. Toki työ on sikäli tärkeää, että voi saada rytmiä elämäänsä, sosiaalisia kontakteja enemmän jne. ja vähän enemmän toimeentuloakin, mutta se ei sais olla koko elämän sisältäö ja ihmisarvon mittari.

Mikkojuhan kirjoitti:

Mä oon ihan täsmälleen samaa mieltä! Itelle työ ja työn tekeminen ei oo mitenkään kovin tärkeä ja merkityksellinen asia. Mun mielestä työ ja varallisuus ei ole elämän tarkoitus vaan onnellisuus ja toisista välittäminen.🙂.

Elämän tarkoitus on elämä itse. Se, että tällä planeetalla on ylipäätään elämää on jo tarkoitus sinänsä.

Norppa83 kirjoitti:

Osittain myös yhteiskunta ajaa syrjäytymiseen. Tosin myös itsekin voi jonkun ainakin yrittää tehdä sen eteen, ettei ihan syrjäydy. Jos ei aina jaksa tehdä kaikkea, niin tekee sen verran kuin pystyy ja jaksaa.

Nyky-yhteiskunta on myös aika hektinen ja pitäisi olla jatkuvasti sinkoilemassa joka puolelle ja tekemässä koko ajan jotain. Jos ei ole koko ajan mentaliteetilla "vie mennessäs, tuo tullessasa", niin on lasiaka. Aina pitäis olla kädet täynnä työtä.

Suomalainen yhteiskunta on myös niin työorientoitunut, että jos joku ei kykene työskentelemään tai on syystä tai toisesta jäänyt työttömäksi, aina löytyy tyyppejä, jotka haluaa leimata laiskaksi/luuseriksi/siipeilijäksi/yhteiskunnan varoilla turhaan eläväksi jne. Tuo työorientoituneisuus näkyy myös ihmisten keskusteluissa. Puhutaan lähes jatkuvasti työn tekemisestä, kun vois puhua vaikka harrastuksista tai muista mielenkiinnonkohteista välillä tai vaikka small talkiakin, jos osaa.

Katsoin kerran ohjelmaa, jossa Pekka Sauri vastasi nuoren huoleen siitä, miten täytyisi suhtaua jatkuvaan menestymisen ja tekemisen paineeseen.

Vastaus oli viisas: täytyy miettiä, kenen vaatimuksia haluaa toteuttaa. Kannattaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja elää sen mukaan. Ulkopuolisia "vaatimuksia" seuraamalla kadottaa itsensä.

🦄

Norppa83 kirjoitti:

Jep. Toisista pitäis välittää enemmän. Se mitä työtä tekee vai onko töissä ja kuinka paljon pankkitilillä on rahaa ei pitäis olla ihan niin suuri asia. Toki työ on sikäli tärkeää, että voi saada rytmiä elämäänsä, sosiaalisia kontakteja enemmän jne. ja vähän enemmän toimeentuloakin, mutta se ei sais olla koko elämän sisältäö ja ihmisarvon mittari.

Juuri näin! En olis ite sitä osannut paremmin muotoilla. Jos ihmiset keskittyis enemmän välittämään ja huolehtimaan toisistaan niin niitä syrjäytyneitä ja pahoinvoiviakin olis vähemmän ja mitä vähemmän olis syrjäytyneitä ja pahoinvoivia sitä enemmän olis onnellisempia ihmisiä niitä töitäkin tekemään.🙂.

Norppa83 kirjoitti:

Elämän tarkoitus on elämä itse. Se, että tällä planeetalla on ylipäätään elämää on jo tarkoitus sinänsä.

Ei yhtään huono tapa katsoa asiaa tuokaan.🙂.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Katsoin kerran ohjelmaa, jossa Pekka Sauri vastasi nuoren huoleen siitä, miten täytyisi suhtaua jatkuvaan menestymisen ja tekemisen paineeseen.

Vastaus oli viisas: täytyy miettiä, kenen vaatimuksia haluaa toteuttaa. Kannattaa miettiä, mikä on itselle tärkeää ja elää sen mukaan. Ulkopuolisia "vaatimuksia" seuraamalla kadottaa itsensä.

🦄

Tuo oli hieno vastaus.

Mikkojuhan kirjoitti:

Ei yhtään huono tapa katsoa asiaa tuokaan.🙂.

Mutta nyt öitä.

Norppa83 kirjoitti:

Mutta nyt öitä.

Öitä. Hyviä unia.🙂.