Ystävän ominaisuus

Ystävyys on parhaimpia asioita mitä voi olla. Joskus sitä vain erehtyy pahasti ja joutuu pettymään

Ystävä opetti tänään, kuinka iskuporakonetta käytetään. Tosi ystävä on, kun polvivaivaisena ja räkäsenä, lähti mukaani. Lupasi kysellä multa kökkätöitä, kun taas haluaa saikulle, palkkatöistänsä. Tais polvi pahentua, tikkaille kiipeilystä.

>> Ystävyys ei ole missään tapauksessa... palvelusten pyytämistä ilman, että itse auttaa tai tukee >>

Kaikissa suhteissa jokainen on se, joka tarvitsee jotain, ja on myös jonkun toisen tarpeen täyttäjä. Ihmissuhteissa siis täydennetään aina jotenkin toinen toistaan.

Itsekin varmasti tuosta ystävyyssuhteesta jotain myös saat, etkä ainoastaan. anna. Tarpeet voivat kuitenkin olla ihan erilaiset. Ystäväsi tarvitsee ehkä käytännön apua, jota sinä et tarvitse koskaan. Tarpeet siis vain ovat erilaiset, ei se ole mitään hyväksikäyttöä, jos joku tarvitsee suhteiltaan eri asioita kuin sinä.

Itsekin tarvtsen ihmissuhteita, joissa saan myös apua arjen asioihin. En todellakaan nauttisi ystävyydestä jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa ainoastaan seurustelisin, mutta joka ei osaisi tai haluaisi auttaa minua, kun apua tarvitsen. Tai muuta vastaavaa.

>> Ystävä tulee juhliisi. Sen sijaan, jos ei ole ystävä, ei hän välitä tulla.... Ystävä Ystävä ymmärtää... lähettää ystävänpäivänä toivotukset. <<

Jaa ihanko totta?! Itse en välitä juhlimisesta lainkaan ja minusta koko ystäväpäiväkin on ihan jonninjoutava keksintö. Keksintöhän se nimittäin on. Joku vain päätti 80-luvun Suomessa, että aletaan täälläkin sellaista asiaa juhlimaan.

Tuntuu, että käsityksesi ystävyydestä on kovin kiiltokuvamainen, jossa ei koskaan tapahdu mitään pahaa, eikä kukaan koskaan loukkaannu tai muuta vastaavaa.

Kyllä suhteissa on myös särmiä. Ja se aito ystävyys koostuu ihan muusta kuin merkkipäivistä, juhlista, toivotuksista yms. Ystävyys punnitaan arjessa, varsinkin, jos ei mene oikein hyvin.