Kaikki on hyvin. Hyvä työ, saan oppia ja olla luova, taloudellinen turvallisuus, elämässä on rakkautta: lapset, perhe, ystävät, lemmikki. Ja elämässä on kivoja asioita ja nykyisin myös omaa aikaa. Tasapaino elämässä on vähintään kohtalainen, sekään ei ole itsestäänselvyys saavuttaa. Terveysongelmia ei ole.
Haluan lisätä liikuntaa huomattavasti, se lisää hyvää oloa ja parantaa myös jaksamista. Haluan taas matkustaa, en tänä kesänä (lyhyt 2-3vko loma menee maalla), mutta ehkä jo seuraavana kesänä. Työssä on uusi avaus työn alla, olen leikeissä ja näen ison kuvan mikä merkitys työllä on onnistuessaan. Siis tavoitteita ja haaveitakin on. Nekin on tärkeitä onnellisuudelle.
Olen ollut aiempaan verrattuna aktiivisempi myös miesasioissa kuluneen vuoden aikana. Tosin vertailukohta on nolla-aktiivisuus, 😂 mutta hyvää hiljaa tulee ja minulla ei ole kiire mihinkään. En silti ole mitään varsinaista tapailua aloittanut tai ollut edes lähellä, ei pussailua eikä mitään intiimiä. Ja olen käynyt hierojalla pari kertaa, eli kosketuksen vajettakin olen onnistunut vähän siinä samalla helppttamaan. Silti… silti taidan potea jonkin pariutumisahdistusta.
Ahdistus ei täytä kliinisen ahdistuksen kriteerejä, eikä haittaa elämää, mutta ärsyttävää se on. Taas eilen selitin palstalla tarvettani löytää älykäs kumppani ja asian sanoittaminen sai itseni taas tajuamaan, että se mistä olin ajatellut käyväni katsomassa (baarit, terassit, deitti) ympärilleni ei kovin hyvin vastaa siihen mitä etsin. Helmiä löytyy kyllä joka ”pinosta”, mutta myös minun pitää kelvata takaisin päin ja lisäksi molempien tunteiden syttyä, ja kun sopivia on vähän todennäköisyys matchiin heikkonee. Ajatus jo turhauttaa. Töissä ja työhön liittyvissä menoissa, on paljon saman tyyppisiä ihmisiä. Mutta mistä sapioseksuaali muuten omaansa tapaa?
Mutku- sitku elämä ei ole se mitä haluan. Olen miettynyt, että mitä jos unohtaisi miehet, sinkkuuden ja palstan kokonaan ja elää muuten täysillä. Tai pitääkö oikeasti kåäriå hihat ja lähteä villiin sinkkuelämään katselemaan ”tosissaan” ja se hän tarkoittaa todennäköisesti try and cry-metodia… Ei hyvältä kuulosta sekään. Ainoa mitä tiedän on, etten ota huonoa suhdetta vain saadakseni jonkun. Kummallekin pitää syntyä vahvat tunteet ja oma halu tavata vain yksinoikeudella ja halu keksittyä vain toisiinsa, jotta epäsäännöllistä tapailua kannattaa edes tiivistää.
Haluan lisätä liikuntaa huomattavasti, se lisää hyvää oloa ja parantaa myös jaksamista. Haluan taas matkustaa, en tänä kesänä (lyhyt 2-3vko loma menee maalla), mutta ehkä jo seuraavana kesänä. Työssä on uusi avaus työn alla, olen leikeissä ja näen ison kuvan mikä merkitys työllä on onnistuessaan. Siis tavoitteita ja haaveitakin on. Nekin on tärkeitä onnellisuudelle.
Olen ollut aiempaan verrattuna aktiivisempi myös miesasioissa kuluneen vuoden aikana. Tosin vertailukohta on nolla-aktiivisuus, 😂 mutta hyvää hiljaa tulee ja minulla ei ole kiire mihinkään. En silti ole mitään varsinaista tapailua aloittanut tai ollut edes lähellä, ei pussailua eikä mitään intiimiä. Ja olen käynyt hierojalla pari kertaa, eli kosketuksen vajettakin olen onnistunut vähän siinä samalla helppttamaan. Silti… silti taidan potea jonkin pariutumisahdistusta.
Ahdistus ei täytä kliinisen ahdistuksen kriteerejä, eikä haittaa elämää, mutta ärsyttävää se on. Taas eilen selitin palstalla tarvettani löytää älykäs kumppani ja asian sanoittaminen sai itseni taas tajuamaan, että se mistä olin ajatellut käyväni katsomassa (baarit, terassit, deitti) ympärilleni ei kovin hyvin vastaa siihen mitä etsin. Helmiä löytyy kyllä joka ”pinosta”, mutta myös minun pitää kelvata takaisin päin ja lisäksi molempien tunteiden syttyä, ja kun sopivia on vähän todennäköisyys matchiin heikkonee. Ajatus jo turhauttaa. Töissä ja työhön liittyvissä menoissa, on paljon saman tyyppisiä ihmisiä. Mutta mistä sapioseksuaali muuten omaansa tapaa?
Mutku- sitku elämä ei ole se mitä haluan. Olen miettynyt, että mitä jos unohtaisi miehet, sinkkuuden ja palstan kokonaan ja elää muuten täysillä. Tai pitääkö oikeasti kåäriå hihat ja lähteä villiin sinkkuelämään katselemaan ”tosissaan” ja se hän tarkoittaa todennäköisesti try and cry-metodia… Ei hyvältä kuulosta sekään. Ainoa mitä tiedän on, etten ota huonoa suhdetta vain saadakseni jonkun. Kummallekin pitää syntyä vahvat tunteet ja oma halu tavata vain yksinoikeudella ja halu keksittyä vain toisiinsa, jotta epäsäännöllistä tapailua kannattaa edes tiivistää.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Mikä lemmikkieläin teillä on?
Ehkäpä se mies löytyy, kun et edes etsi. Luovut koko ajatuksesta löytää joku ja elät vaan niin täysipainoisesti, kun elät.
Pian saattaa se herra hyvä tulla vastaan. Hyvät asiat usein tapahtuu, kun niitten vatvomisen lopettaa ja tekee rauhan sen suhteen itsensä kanssa. 🙂
Sipilätukkaisia pitää kuitenkin varoa?
Ainakin omituisia höpöttäjiä. 😌😉
En oikeastaan ole vielä etsinyt, vain aavistuksen aktivoitunut nollatasolta…
Olen tästä eri mieltä.
Nuorena kumppanimahdollisuuksia kaikilla on pilvin pimein. Senkun valitsee.
Vanhempana täytyy nähdä vaivaa.
Tinder on muuttanut kaiken.
Itsensä pitää virittää erityisesti ulkonäöllisesti niin kovatasoiseksi, mihin rahkeet riittävät.
Fiksuista miehistä käydään kovaa kamppailua, jos ei ole parikymppinen enää.
Viinamiehiä ja moniongelmaisia on paljon nykyään.
"Nuorena kumppanimahdollisuuksia kaikilla on pilvin pimein. Senkun valitsee."
Ei pidä paikkaansa, olen elävä esimerkki.
Vanhemmiten speksit paranee oikeaan rakkaussuhteeseen. Nuorena enemmistö ei tiedä yhtään mitä on edes vailla ja suhteet hajoilee.
Hyvä tilaisuus trokata nosse Citrikselle. :)
Että laita lapsi karuselliin? 😉
Heistä ei tulis toimivaa paria. Citriksellä palaisi käämit nopsaan. 😄
No..
Käsittääkseni olet ollut saman miehen kanssa nuoresta asti.
Onko sinulla siis jotain kokemusta siitä, mitä on etsiä keski-ikäisenä oikeaa parisuhdetta?
Heh, en ole ollut. Käsitit väärin. Olen päälle kolmekymppisenä vasta alkanut nykyiseni kanssa suhteeseen. 2010 vuonna. Ja olen 46, pian 47v. laske siitä. 🙂
Täytin 34 samassa kuussa, kun alettiin yhdessä olemaan eli en enää mikään tyttönen silloin. 😄
Lapseton 3-kybänen on täysin eri asia kuin 4-5-kybänen äityli.
Nojoo kyllä sillä varmaan merkitystä on. En kiistä. Silti taas jos itse mietin, että olisin kumppania vailla näin liki viisikymppisenä ja äitinä, niin vahvoilla olisi ikäiseni naiset, äitejä todennäköisesti myöskin. Olipa lapset sitten pieniä tai aikuisia.
Hiukan skeptisempi olisin lapsettomien naisten suhteen, että onko heillä millainen asenne esim. mun lapsiin ja äitiyttä kohtaan. En voisi hyväksyä naista, joka ei hyväksy että oon äiti ja lapset on mulle ennen aikuisia.
Huomionkipeetä kiukuttelevaa lapsille mustasukkaista aikuista kakaraa en kattelisi.
Jos annat vielä satasen välirahaa 🫰
Hahhaha. 😆
Anteeksi.
En tarkoittanut olla tyly.
Olet ihan ehd. suosikkipalstailijani täällä.
Tarkoitin vaan, että vaikeammaksi mene kumppanin etsintä vuosi vuodelta jos ei hae pelkkää seksiseuraa.
Ei ole enää varaa odottaa ja haahuilla, että tuleeko joku potentiaalinen vastaan.
Tuota just tarkoitin.
Eipä mitään, en ottanut kommenttiasi tylyytenä ensinkään.
Menee toki, kun moni on vanhempana jo varattu. Vapaita pitäisi jostain löytää ja tutustua, eikä koko elämän alusta perustaminenkaan ole ihan yksinkertaista.
Onneksi sentään vanhemmiten ulkonäkökeskeisyys vähenee aikuistuneilla. 😊
Mutta meinasin, että vanhempana osaa arvostaa asioita mistä nuorena ei tajunnut mitään. Asioita joilla on väliä, jotta suhde voi onnistua.
Mulla on kokemusta monella tapaa identtisestä miehestä. 😁 Aika monta vuotta jaksoin, mutta helpompi on elää ilman. 🙄 Jasu voi siis kierrättää muualla tavalla, sitten kun siltä alkaa tuntua ja on itse siihen valmis.
Joo, niin mä arvelinkin, että kaipaat jotain aivan muuta ja muunlaista. 😂
😆😁🤣 Jotenkin ymmärrämme toisiamme tässä asiassa. Se mitä kerrot on ihan samaa mitä itse kelasin 5v sitten voimalla. Jaksoin jonkin aikaa, mutta jossain kohtaa tajusin, että menetän itseni kokonaan jos en lähde.
Usko pois, mä vatvon seuraavat 5 vuotta tätä asiaa ja välillä murraan ja purraan, kun potuttaa koko ukko. 🤣
Itseni menettäminen muakin huolettaa. Olen jo alkanut vähättelemään itseäni ja huomaan itsetuntoni saaneen kolhujakin. Toinen jalkaa vetää eri suuntaan, kun toinen. 😅
Myy tori.fissä Nossen pleikka. 👍🏼
En mä viitti tehdä kiusaa. Suuttuu ikihyviksi. Laittanu niin pal rahaa niihin ettei katso hyvällä sellasta tempausta.
Itse mietin, että jatkan niin kauan kuin jaksan ja niin kauan kuin en sillä ala itseäni vaurioittamaan. Ei ole edes lasten etu, että äiti menettää itsensä, on onneton ja ei jaksa. Kun vanhemmat voi hyvin, se on helpompaa lapsellekin. Kun raja alkoi lähestyä, tein päätökseni.
Ei kyllä ettimällä löydy, en oikein usko, vaikka kaikkeahan sitä tapahtuu.
Omalla kohdalla asia on toiminut parhaiten kun ei ole etsinyt. On vain avoin mahdollisuudelle ja toki kaipaa kumppania, mutta ei etsi kumppania. On liikkeellä paikoissa joissa uusia ihmisiä kohtaa ja myös tähtää noihin kohtaamisiin, mutta vailla mitään odotuksia.
Eikä etenkään mieti jotain ominaisuuksia, jotka on must tai not, vaan antaa kohdattaville mahdollisuuden itse näyttää keitä ja millaisia he ovat. Vailla odotuksia.
Se kai on se pääpointtini, vailla odotuksia.
Vähän mietin onko se vailla oletuksia oikeasti vain tapa estäö pettymyksiä???! Puolella jalalla tehdystä harvoin tulee kokonaista ainakaan ilman jomman kumman tietoista päätöstä katsoa pidemmälle. Siis ”treffailu” vain katsastamismielessä harvoin johtaa mihinkään eikä tunteetkaan kehity, kun käsijarru on kiinni.
Teen samaa kuin sinä, pidän jalat maassa enkä odota, En ole kyllä varma onko siinä mitään järkeä? Luultavasti ei. Ainakin itselläni se on itsesuojelua. Näennäisesti on tavoitettavissa, mutta kuitenkaan ei ole avoin. Ja mitä laajempi tapailuhaaremi pyörii, sitä vaikeampi on oikeasti keskittyä kenenkään ja edes tutustua kenenkään ilman suojauksia. Suojauksien kanssa ei saa kovin paljon iri kumminkaan päin. Tutustun töissä ja työelämässä miehiin ihmisenä. Tai ehkä pitää osallistua vaikka hitsauskurssille, jossa voi laajentaa näkökulmaa. 😆 En vaan usko teoriaasi moista mainituista syistä, neutraali tutustuminen vaatii neutraalin tilanteen,
Meillä on varmaan erilainen näkemys mitä tuo vailla odotuksia pitää sisällään. Minulle se on vain neutraali lähestymistapa, joka tottakai myös suojaa pettymyksiltä, mutta vastaavasti ei sulje mitään mahdollisuuksia poiskaan. Ja käsijarru ei todellakaan ole kiinni, tuossa tilanteessa sellaista ei ole olemassakaan, vaan objektin liikettä hallitaan ainoastaan kaasulla.
Meitä on monenlaisia ja se mikä sopii yhdelle, ei ole hyvä toiselle. Mikä toimii tuolla, ei todellakaan toimi tällä ja niin edelleen. Minulle suora etsiminen ei toimi, ei ole ikinä toiminut, koska silloin sen etsinnän liikevoimana on tarve ja se väistämättä "näkyy", on vastapuolen aistittavissa ja olen vääjäämättä ns. alisteinen toisen valinnoille, suopeudelle minun suhteeni, mikä taasen ei ole kovin tasa-arvoinen lähtöasema. Tarvitsevuus myös usein koetaan negatiivisena ominaisuutena, jos se on voimakasta.
Tuo minun ajatusmallini toimii minulla, kai, mutta tietenkin se edellyttää, että koko "oman elämän filosofia" tukee sitä, koska muuten se on mahdollisimman väärä tapa toimia. Eikä kellään toisella ole minun elämän mittaista taustaani jolle perustaa tuo "filosofia" ja toimintamalli.
On totta, että liika tarvitsevuus liian alussa, usein karkoittaa ja jos vastapuolella on taipumusta ei niin kivoihin piirteisiin esim. jonkin sortin hyväksikäyttöön, alistamiseen, pomppottamiseen, henkiseen välivaltaan tai järjettömään kiukutteluun, pahaa jälkeähän siitä tulee. Tosin olen itse sitä mieltä, että puolisoksi kannattaa harkita vain lähtökohtaisesti hyvää, empaattista ja kohtuuden ymmärtävää ihmistä.
Puhumme luultavasti samoilla sanoilla hieman eri asiaa, olet siinä oikeassa.
Olen itsekin tarvitseva, mutta hyvin erilailla.
Ite otan yleensä päivä tai viikko kerrallaan. Yritän keskittyä hetkeen. En niin hirveesti vaivaa päätäni sillä pitäiskö mun asua jonkun kanssa. Mää tykkään myös siitä, että voin itse päättää mitä musiikkia kuuntelen, mitä ohjelmia katon teeveestä ( esim. viime yönä Oscar-gaala suorana), mitä syön, pistänkö saunan päälle vai en, miten sisustan ja millä väreillä jne. Oon aina tarttenu myös yksin olemista ja tykänny tai pystyny tekemään asioita myös yksin. Toki ihminen tarttee enemmän tai vähemmän myös juttuseuraa, mutta ei sen juttuseuran tartte välttämättä olla puoliso.
En oo immuuni seksuaaliselle viehätykselle. Jos katon esim. vanhojen artistien nuoruuskuvia, esim. Robert Plant, Paul Rodgers, Rory Gallagher, Mick Ralphs, Paul McCartney, niin tämä käy hyvin selväksi ja joskus tuolla ulkomaailmassakin, mutta olen kai aina ollut ehkä vähän oman tien kulkija (toisaalta kuitenkin melko tavallinen, vaikka toisaalta omien polkujen menijä), esim. musiikkimakukin on aina ollut vähän eri kuin muilla (tosin nykyään en tiedä, kun aika moni kuuntelee myös vanhempaa musiikkia, mutta teininä mulla soi eniten klassinen eikä vaikka pop).
Nykyään soi eniten ehkä 1960,-70-ja 80-lukujen rock ja kasaripop sekä country ja elokuvamusiikki, joskus myös esim. iskelmä, soul ja blues.
Ukko palstalta:>
Sinä hannailet etkä pyri olemaan se oikea vaan ehdollinen kärkkyjä.
Mutta et ole yksin. ainakin 90% ihmisistä on samanlaisia. Heidän ehdollisuutensa on se miksi he tapaavat ihmisiä mutteivät kiinnity kehenkään elleivät ole äärimmäisen seurankipeitä tai jostain syystä pääse vaikuttamaan toisen elämässä pidemmän aikaa.
Jos et pysty olemaan itse "se oikea" tarvitset jonkun joka sellaiseksi sinulle ryhtyy. Ongelma on se että tälläiset ihmiset ovat tyypillisesti suhteessa olleet jo pitkään. Ja miksi eivät olisi? Hehän nimenomaan menevät ja ovat se oikea, he aikaansaavat ne suhteet ja laittavat ne omalta osaltaan oikeaan suuntaan, joka todennäköisesti johtaa hyvään lopputulokseen.
Jos haluat suhteen sinun pitää olla suhteenluonnissa "se oikea". Silläkin uhalla että se toinen ei ole.
Lisäksi sinulla Citrinella on asiat silleen hyvin että sinulla on myös varaa olla aktiivinen ja kohtaava sekä ottaa kohtuullisia riskejä. Sinulla on niin paljon hyvää taustaa että se toimii eduksesi myös jos homma menee puihin.
Siksi sinun ei ehkä pidä laskeskella, tutkiskella ja pohdiskella, suhtautua asiaan kuin johonkin projektiin. Mene ja kohtaa ihminen aidosti ja suoraan; sinulla on varaa siihen.
Juuri näin.
Toimeen on ryhdyttävä ja nimen omaan itse. Ei haaveiltava palstalla.
Eli tee aloitteita hyvä citrinella-täti, jos seuraa haluat.
Ei nainen tuossa iässä pikkulapsilla ole mikään palkinto, joka voi jäädä odottelemaan ja pohdiskelemaan, vaikka olisi mikä uraohjus.
Tavoittelemasi ikäluokan raittiit, kunnolliset ja vapaat miehet ovat harvinaisia saaliita. Osa miehistä tässä meidän ikäluokassa on jo siinä pisteessä että naiset on nähty, vaikka muuten kunnollisia, älykkäitä ja vapaita olisivatkin.
Se on vanhenevana naisena varmaan vaikea sisäistää tuo tavoittelijan rooli, jos nuorempana on saanut olla vain tavoiteltava.
Ja tähän loppuun lisään, että kun tulit palstalle sillä edellisellä nimimerkillä, niin laitoit itsellesi aikamääreen palstailulle joka on käsittääkseni jo ylittynyt.
Ja vielä lisään, tämä palsta ei ole tehokas paikka metsästää. Kirjautuneita käyttäjiä on hyvin vähän ja hekin pitkin poikin suomea. Jos minä olisin citrinella, niin deittipalstat ja äpit olisivat olleet tehokäytössä jo kauan aikaa, todennäköisemmin suhteeseen olisin jo ennättänyt.
Terveisin varattu mies
Taidan vastata sinulle varattu mies vasta illalla, ei riitä työmatka vastaamiseen ja pitänee vähän myös järjestää omia ajatuksiaan. Nyt pitää aloittaa työt.
Varattuna miehenä kirjoitin tähän ketjuun ainoastaan yhden kommentin.
Siis tuon 00:07:44
Kaksi aiempaa olivat jonkun muun, joita vain komppasin ja lisäsin jatkoon oman näkemykseni, kun olen tätä sinun palstailua jo aika kauan katsonut.
Melkein sanoisin että oikeaa saamattomuutta on ilmassa. Tuosta kuntoilun aloittamisestakin olet haaveillut jo vaikka kuinka kauan. Odotatko että siihenkin tulee joku hoitamaan sen puolestasi tai vähintäänkin vetämään mukaan?
Älä ota pahalla, Haluan vähän ravistella sinua. Muistaakseni kirjoitit palstalle tullessasi, että jos olet täällä vielä silloin ja silloin, niin sinua saa alkaa potkimaan pois.
Laitan tämän asian nyt kytemään takaisin mieleesi.
Terveisin vanha palstatuttu eli varattu mies
Jos vastaat noisin kahteen ensimmäiseen viestiin niin vastaat vapaalle miehelle. Varattu mies on eri tapaus.
Kun olen luonut suhteeni olen tehnyt sen nimenomaan oman toimintani kautta, olemalla alusta saakka suhteen toinen osapuoli ja hoitamalla oman osani niin että suhde on mahdollinen ja alkaa toteutua. Tällä tarkoitan että olen käyttänyt aikaani ja energiaani sen ihmisen tavoittamiseen - en vain hänen arvioimiseesna tai odottamiseensa tai testaamiseensa - vaan ylittämään ne rajat jotka ihmisiä toisistaan erottavat. Tässä prosessissa on pakko antaa itsestään asioita ja luoda uskoa myös itselleen, tsempata myös itseään ja kannustaa toista jatkamaan myös itsensä suhteen.
Olen valinnut uskoa noihin suhteisiin ennenkuin ne ovat oikeasti olemassa, alkanut rakentamaan uskolle ja toivolle. Myös silloin jos vastapuoli ei ole täydellinen, vaan jos itse uskon että tästä voi tulla jotain ja asiat voivat ratkaista itsensä.
Sinulla on elämä hienoissa puitteissa - etteikö sanoisi että valmis. Mutta meissä ihmisissä on se vinha piirre että vaikka saisimme mitä aikaiseksi niin kaikkein tyytyväisimpiä olemme silloin kun menemme eteenpäin, emme silloin jos leijailemme hyvässä elämässämme. Siksi sinäkin varmaan koet hyvän suhteen niin tavoittelemisen arvoisena, siinä ulottuuvuudessa on vielä matkaa taitettavana ja tunnetta etenemisestä, saavuttamisesta.
Se mitä sanoit "luovuttamisesta" asian suhteen ja siirtymisestä nauttimaan ansaituista eduista... täysin järkevä ja rationaalinen mahdollinen valinta. Mutta hiukan sinua lukeneena osaan sanoa että hampaankoloon jäisi jotain jos niin valitsisit.
Yleensä kysytään että millainen olisi se ihannekumppani ... mutta tällä kertaa kysynkin Citrinellalta että millainen olisi sinun ja sellaisen miehen tarina tutustumisestanne jos sellainen kirjoitettaisiin? - tällä kertaa etuviisaana eikä jälkiviisaana - Mitä elementtejä se sisältäisi? Pelkkää nousua ja kaiken loksahtelua paikalleen? Vai ehkä tarina jossa olisi suvantokohtansa ja alamäkensä? Vaiko räiskyvää tivolimenoa?
Tavallaan miettimällä että millaiseen suhteen rakennuskaareen on valmis voisi olla helpompi etsiä niitä perustuksia joilla sen kaaren voisi sitten kokea ja myös henkisesti valmistautua siihen että ehkäpä ihmisen kohtaaminen ei olekaan aivan suorasukaista ja kaikilta osiltaan heti toimivaa.
Tälläisiä minä ajattelen.
Olin itseasiassa yhdessä deittiapissa ja nyt toisessa. Kuten sanoin, olen hieman aktivoitunut nolla-tasosta, Jos olet seurannut, olen myös ollut paljon pois palstalta, tarkoituksella. Olen myös liikkunut, en vielä niin paljon kuin haluaisin, mutta silti on liikkunut. Ei liikunta varmaan itselleni riitä, ja samaan toistan pitäisi, kunnes olen maratonkunnossa.🙃
Olen siis aloittanut kaiken mitä ehdotat ja matkalla.. En tosin halua tehdä hakemisesta elämäntarkoitusta enkä laittaa kaikkea aikaani ja tarmoani parisuhteen löytämiseen. Se löytyy, jos on löytyäkseen niillä eväillä mitä olen valmis siihen panostamaan.
Määritteletko tarkemmin mitä tarkoitat ”olla se oikea toiselle”?
”Tällä tarkoitan että olen käyttänyt aikaani ja energiaani sen ihmisen tavoittamiseen - en vain hänen arvioimiseesna tai odottamiseensa tai testaamiseensa - vaan ylittämään ne rajat jotka ihmisiä toisistaan erottavat. Tässä prosessissa on pakko antaa itsestään asioita ja luoda uskoa myös itselleen, tsempata myös itseään ja kannustaa toista jatkamaan myös itsensä suhteen.”
Näin minäkin olen pitkälti toiminut parisuhteissa ja niiden aluissa. Tosin olen paljon skeptisempi kuin sinä eli jos mies ei ole kiinnostunut itse, en näe miehen piirittämisessä ja käännyttämisessä mitään järkeä. Sillä voi saada suhteeseen, muttei kestävään suhteeseen. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Oikeastaan itsellä pelkääminen ja himmailu on alun juttu. Kun intuitio kantaa, en himmaile yleensä. Ja yleensä se alkaa kantaa kun päästään lähietäisyydelle, jos on yleensä ottaen millä kantaa.
Sitten kysymykseesi: Kaikista mieluiten tutustuisin irl arjessa tai harrastuksessa, jolloin tunteita ei tarvitsisi miettiä ja tunteet syttyisi siinä sivussa. Tässä vaihtoehdossa on toki haasteensa, noissa oloissa pitää olla aika hillitty ennen kuin saa selvää vastinetta ja kummallakin on kynnys tehdä aloite. En silti sylje muitakaan vaihtoehtoja, tapahtui sitten deitissä, keikalla, junassa, palstalla, uimahallissa, puntilla jne. Elementeistä se sisältäisi ehdottomasti juttelua, itsensä avaamista molemmin puolin, kosketuksia, elekieltä, silmiin katselua. Ei tarinan tarvitse olla korkea lentoa, harvoin alun tunteiden vuoristorata sitä on. Väitän, että mitä isommat tunteet, sitä kovempi vuoristorata ja tarkennan, että vuoristoradalla tarkoitan lähinnä omien tunteiden kasvamisen ja alun epävarmuuden aiheuttamaa ristiriitaa ja oman tarvitsevuutensa kohtaamista. En osaa tarinaa kirjoittaa etukäteen, se voi olla tasainen, nouseva tai ylös-alas kunhan ei mennä ihan äärimenoon.
Jaha. Narsistin itsekehu viesti taas jota ei jaksa muutamaa riviä pidemmälle lukea.
Missä "huomio huomio huomio"?🤣
Kummasti ihmiset vaan pariutuvat kuitenkin. Ehkei sitä pidä liikaa miettiä. Jos kriteereitä keksii listan, saa varmasti olla yksinään. Joku piirre on yhdellä ihmisellä ok ja toisella se sama ei todellakaan...
xLiner
Kirjoitit että sulla on kaikki hyvin. Hyvä...
Jotenkin tekstistä saa kuitenkin käsityksen, että kaikki voi romahtaa hetkellä millä hyvänsä. Onhan sulla oikeesti kaikki hyvin?
Ei tarvitse vastata tuohon, tuli vaan haiku huolesta.
xLiner
Ei romahdusvaaraa ole. Eikä elämä ole vaikeaa. On joskus ollut, enkä ole silloinkaan ole ollut kuilun reunalla. Voin siis hyvin.
Turhaan huolestut.
Okei, no hyvä. 😊
xLiner
Huomenta Citrinella!
Kirjoittaessani tunnistan, että tässä nyt sokea yrittää taluttaa sokeaa.., mutta rohkenen silti kommentoida 🙂
Tuohon yhteen kohtaan vain silmäni tarttuu, muuten niin hyvän kuuloisessa ajatelmassasi: "..mutta myös minun pitää kelvata takaisin päin ja lisäksi molempien tunteiden syttyä.."
- Minulla on äärimmäisen huono itsetunto. Lähimmät ystäväni tietävät sen. Se on siis melko ilmiselvää. - Lainaankin tässä sinulle yhtä IRL ystävältäni saamaani ihanaa viestiä, koska haluan välittää myös sinulle saman ajatuksen: "Hyviä vointeja myös sinulle! Ja muista että riität kenelle tahansa! Olet upea, älykäs ja menestynyt nainen!!!! Miehet jotka saavat olla seurassasi ovat onnekkaita."
Uskon myös Citrinella, että omien tunteiden sanoittaminen ohjaa useinkin ajatuksia positiivisempaan suuntaan.🙂
Aurinkoista päivää sinulle ❣️🌞
Kiitos Xena! Sitä juuri uskon, että sanoittaminen selkeyttää! Vaikka aihe on ahdistusta herättävä, en ole oikeasti kokonaisuutena ahdistunut enkä mieti parisuhdetta 100% ajasta. Välillä tulee pieniä popsahduksia pintaan ja sitten ne menee ohi.
Ahdistuksen tarkoitus on saada muutos aikaan.
En muuten itse osaa tuota kelpaamista ottaa mitenkään itsetunnon kannalta. En ajattele, että minun pitäisikään kelvata kaikille. Enemmänkin pidän tuota kohtaanto-ongelmana ja jos keksii missä muualla kuin töissä liikkuu itselle oikean tyyppisiä ihmisiä, ongelma voisi olla ratkaistu menemällä yksinkertaisesti toimintaan mukaan ja antaa ohjatulle sattumalle mahdollisuus.
Tämä tuli nyt kahdessa osassa kun juna tuli perille. Ensimmäistä kertaa sitten 16v käytän julkista liikennettä työmatkaan…. Pitää mennä aloittamaan töitä.
Onko treffit jo sovittu Maximilianin kanssa?
Niin, sillä tavalla minullakin mieli tavallaan aaltoilee. Välillä on tosi kiireistä arkea, mikä pitää tyytyväisenä, mutta sitten tuleekin sellainen pysähtyminen ja haikeus, parisuhteen kaipaus ajatuksiin.
Ja siitä tulee tunne, että jotain täytyy tehdä, tosielämässä, eikä vaan virtuaalisesti 🙂
Minultako kysyt vai Citronellalta?
Omalta osaltani totean, että se mitä rekkautuneiden kesken tapahtuu palstalla, on julkista näytelmää, mutta se mikä tapahtuu palstan ulkopuolella on yksityistä.
Se tunne, tarve tehdä jotain, usein kumpuaa ahdistuksesta. Tietysti, jos ahdistus olisi oikeaa ahdistusta myös kliinisessä mielessä, se luultavasti haittaisi toimintakykyä, mutta pienempi hyvä ahdistus voi olla toimeen paneva voima myös.
Evvk! Ei sun höpinät ketään kiinnosta!
Harva mies haluaa naisen jolla on lapsia, ainakaan mihinkään vakavempaan. Toisen miehen kanssa tehty jälkikasvu muistuttaa aina siitä että parempi mies on ehtinyt ähkimään ensin.
Tuo koskee keskenkasvuisia miehiä. Yli 35v en ole irl tavannut yhtään miestä, jolle lapset olisi oikea este. Suurimmalla osalla on itselläkin lapsia ja he toivovat myös lapsien kannalta hyvää puolisoa. Tosin olen ollut tekemissä vain suhtellisen älykkäiden tai koulutettujen kanssa.
Tuo koskee myös miehiä, jolla lapset on jo maailmalla ja oma elämä alkaa kallistua eläkkeen odotteluun tai viidenkympin villitykseen ja omaan itseensä keskittyvään elämään. Sen sijaan lämmin ja empaattinen ihminen pitää usein ihmisistä myös lapsista/nuorista. En hae lapsille isäpuolta (jos mies itse toivo nimeenomaan sitä roolia itse, sen sallin kyllä myös) enkä lasten likkaa enkä tarvitse elättäjää. Ymmärrän, että lapset mietityttää ja se on taatusti hidaste, se on täysin normaalia ja odotettavaa.
Kumpikaan noista ryhmistä ei ole omaa kohderyhmääni, enkä koe että minun pitäisi kelvata kaikille varsinkaan heille, joita en koe itselleni sopivaksi.
1. Ahdistus, lieväkin, on aistittavissa. Se haisee epätoivolta ja suorittamiselta, huonolta ololta, johon ei halua liittyä. Kun se yhdistyy näennäiseen hyvään oloon ”minulla on kaikki hyvin, en tarvitse mitään” tuloksena ”löyhkä” kasvaa (kaikki joka pyritään kieltämään, voimistuu), lisäten luotaantyöntävyyttä.
2. Listaus hyvistä asioista, joita seuraa MUTTA -rakenne kertoo jumiutumiselta, siitä että ollaan jo mietitty mitä haluttaisiin muuttuvan, mutta ei olla valmiita siihen itse, ei esim panostamaan haluttuun muutokseen.
Sinuna keskittyisin muuttamaan ainakin ne asiat, joista olen tietoinen (esim tuosta liikunnan lisäämisestä olet puhunut yli vuoden, miksi se ei toteudu?). Ehkä toteuttavissa olevat asiat lieventäisivät tuota ykköskohtaa, epätoivon löyhkää. Ehkä ykköstä toteuttaessa voisi jopa törmätä toiseen löyhkäävään.
Olen jo lisännyt liikuntaa. Tiedän olevani tyytyväinen siihen, kun olen maraton-kunnossa. Se ei käy parissa kuukaudessa.
Vedät johtopäätöksiä, jotka ei näy irl mitenkään.
No kirjoituksissasi näkyvät, miksi eivät näkyisi myös irl?
Soon kevät tulossa, kun kissat rupeaa mouruamaan.
Heh heh, tuo oli hyvä heitto.
AV
Herätti sinutkin talviuniltasi.
Luin aloituksesi ja heräsi kysymys, että onko parisuhde kanssasi samanlaista jaarittelua ja selittelyä mitä täällä harrastat? Jos on, niin kiitos mutta ei kiitos sellaiselle. Ja onnea etsinnöille.
Ääh, aloittaja vain kaipaa kipeästi taas sitä tunnetta mitä joskus aikaisemmin olisi kokenut.
Sehän on meillä kaikilla, eletään sitten sinkkuna tai parisuhteessa.
En teilaa aloittajaa tai hänen mietintöjään, koska tuo on kovin inhimillistä.
Toivon että joku mies veisi hänet taas tilaan jossa hän ei voisi enää itseään kontrolloida.
Se, kun on kontrolloinut omaa ja myös toisten elämää ja huomaa itsessään "uusia" piirteitä avaa elämän uudelleen, henkisesti sille uudelle polulle. Mutta, kannattaako hänen ottaa riski vain tunteakseen jälleen elävänsä, tuohan tarkoittaisi sitä ettei voisi enää kontrolloida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Juu, en suosittele hälle, vaikka kyllä se hyvältä tuntuu. Myönnettäköön.
AV
Kun mahdollinen tuleva suhde analysoidaan puhki jo ennen kun sellainen realisoituu, sillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Paitsi ehkä palstalla. Oikeassa elämässä ei tule onnistumaan.
Minulla on kaikki suhteet alkanut sillä, että joku on vaan kiinnostanut. Enkä ole ikinä etukäteen tietänyt sitä, minkälainen voisi olla se hyvä ja oikea. Se olisi liian helppoa. Ainoa, mitä olen miettinyt on se, että annanko sille mahdollisuuden.
Tuo lienee ”sapioseksuaalisuuden” lieveilmiö, asioiden puhki analysointi. Toki tarpeeksi ”sapio” tajuaakin, että kaikkea ei voi kontrolloida ja että viisainta on antaa elämän viedä.
Tunnen kyllä AV vahvasti eläväni.
Minäkin koen olevani sapio ja vähän lapioseksuaalikin, mutten halua analysoida puhki mitään. Mielummin kun tykästyn katson mihin se kuljettaa. Ihan uusien asioidenkin äärelle, jos hyvin käy ajatuksin.
Analysoin ennalta, se on tavallaan valmistautumista etukäteen. Silti kun kohtaan kiinnostavan ihmisen irl, ja homma saa tulta alleen, en enää pohdi vaan menen tunteella ja intuitiolla.
Juu. Näin olen arvellutkin. 👍
Ymmärrän tavallaan turhautumisesi. Ja ei se varmaankaan ole tuulesta temmattua.
Sellainen fiksu ja asialinen mies sinun ikäryhmässä (arvioin 40 ja +) on joko suhteissa jo tai samassa pyörityksessä kuin sä. Takana on kilometrejä ja yritystä, eikä mikään enää samoin "kolise". Nähty jo primpsessat ja vakaat äiti-ihmiset.
Ihmiset lukkiutuu... ei mikään toimi kuten 20-25 vuotiaana. Silloin ihastuttiin, rakastuttiin ja sit oli menoa...mutta nyt tulee arki vastaan. Ei voi sinkoilla sinne tänne, kun on asunnot, velat, lapset ja mummot ja papat ristinä. Nouseva asuntolainan korko painaa enemmän kuin ihastuminen johonkin tuntemattomaan.
Naistenlehtifn uskomattomat rakkaustarinat lähinnä v.tuttaa. Voihan sitä lotota, jos onnistuu, niin voi kirjoittaa jutun Annaan, jos menee mönkään, kairautuu kaikessa syvempään.
Itsekin pidän siitä, että on jo hyviä muistoja, tartteeko niitä enempää, tai lisää epäonnistumista? 🤔
En pelkää epäonnistumista, JOS itse tunnen vahvasti ja huomaan toisenkin tuntevan ja usein silloin hyppää yllättävänäkin rohkeasti suhteeseen. Tarvitsen siihen myös vahvan intuition, että hyppy kannattaa.
Olen muuten 5v sisällä rakastunut aivan järjettömästi, ihan samalla voluumilla kuin 19v. Vahinko vaan olin silloin avoliitossa ja pienen lapsen äiti… Siis tiedän, että keski-ikäinen tuntee ihan samalla tavalla kuin teini, jos olosuhteet ja ihminen osuu. Toki keski-ikäisenä tunteiden syttyminen vaatii pidempää tutustumista kuin 19v olisi vaatinut.
Olen turhautunut, siitå että tarvitsen fiksun miehen, joka osaa kirjoittaa tai puhua. Heitä ei ole 10-20% popullaatiosta. Toisaalta heitä on vaikka oma työelämä pullollaan ja onhan teitä täällä palstallakin useampi. 😁 Silti kun myös varatut poistaa joukosta ja menee baariin, ei sinne kovin montaa jää jäljelle. Siis tiedostan, että etsin helmeä tai hiomatonta timanttia heinäsuovasta, Tuokin on totta, ettei tässä elämäntilanteessa voi sinkoilla eikä lapsille voi esitellä 3kk välein vaihtuvia miehiä. 😉 Elämäntilanne siis rauhoittaa isoimman hölmöilyn ja estää sarjadeittailun. On siis keskityttävä oleellisimpaan.
Arvostan parisuhteen arkea: arkiseksiä, arkiläheisyyttä, arkijutteluita ja yhdessä liikkumista kotitöiden ja muun sälän joukossa. En tarvitse tuhkimotarinaa tai yltiöromantiikkaa kynttiläiden kanssa ollakseni onnellinen. Joskus sellainen on kivaa, mutta arki ratkaisee. Pelkkä kaveriparisuhde ei ole kuitenkaan vaihtoehto.
Hui ku kyynistä. Ihan kuin sulla olisi jo toinen jalka haudassa.
Lisään, että siksi ehkä sopisit aloittajalle, kuin kaksi marjaa.
Mä en löydä hirmuisesti mun esitelmään eriäviä juttuja? Ehkä eritavoin esitettyjä...
🤔
Joo voi olla, paitsi epäilet että tätinä ja setänä ei voi hullaantua kuin teini… 😁
Niinkö sanoin? En muista...
Mutta voi hullasntua... hetkeks... sit tulee ne lainankorot, jääkaapin takusen imurointi, polttopuuvarantojen lisäys.... kaikki se, mitä teinille ei ole tarpeen...😁
Ja mikä on karua faktaa... siinä ei auta rimpuilu...
Olen idealistimpi kuin sinä tässä asiassa. Uskon vielä rakkauteen ja myös tunteen voimaan. 😁
Silti, toki lasten takia on paljon asioita, jotka tekee esteen suhteelle eikä vaikka etäsuhde olisi kovin helppo, koska vasta kun suhde on vakiintunut pysyvöksi voisi miehen esitellä lapsille eikä äiti voi hävitä joka toinen viikonloppu omille reissuille ja jättää edes isompia lapsia mummipalveluun. Siis se vaatisi molemmin puolista ymmärrystä puolin sun toisin.
No itsehän sanot olevasi. 😁
So?
Mä tuumin vaan mitä mieltä mä oon. 😄
Ei sun mulle tartte mitään selittää...😁
Mä tunnen vastaavanlaista shittiä omalta suunnalta katsottuna. Kuvailen sen ehkä eri tavoin... onhan se mun fiilinki ja mä oon mä. 😁
Elämässä tulee kuule hiton hyviä ihmisiä vastaan. Paljonkin... mutta tännän ne kävis, huomenna ei enää... tokkopa ne ihmiset vrk;ssa muuttuu, mutta oma fiilis heihin kyllä.
Mä ainakin tasan tiedän, että minun päävastus olrn minä itse. Eikä siihen mitkään idealistisuudet vaikuta...kyllä siihen vaikuttaa ennen koetut asiat jne. Eipä siihen ladata ikinä puhdasta pöytää toiselle.
Hetku ketku tullee poistettua vielä.
yksi musiikki joka jäi ieleen kun ertään tyttökäverin kanssa nukkumasas jq kuuntelimimme... rokki-bäbändi mutta:
Love Hurts: https://www.youtube.com/watch?v=ryuCtW3RXoo
toivottavsasti ei ole kovin masentava fakta, mutta kuin näin noin 100 vuotta 3läneenä tiedän: elämä ei ole elämisen arvoista.
Vaikka itselläni ei ole vielä sinun ”sadasta” puoliakaan, oma elämäni on ollut tähän mennessä elämäni arvoista!
Lyhyesti:
Radalle, radalle reilusti ja iskuja on otettava vastaan.
Jos menee vaan sinkkuristeilylle seisoskelemaan, niin jää mutkuhommiksi. L ja K jää pois ja tilalle tulee tee :)
-keinovaginamies-