Se villi nuoruus

Olin kiltti.

Loppuelämä onkin sitten ollut yhtä kapinaa. 😂 Eikä loppua näy. 😵

🦄

Sitä se elämä oli kun omistin suuren autoyhtiön eli Mokian... oli mukavaa kunnes tuli kusta päähäön :D:D

Loppui työt, tytöt ja rahat ;D:D:D

Nokia = Mokia.

noh kerro mihin päädyit kun oikea työelämäsi loppui, kirpputorin myyjäksi?

Oon yrittänyt unohtaa sen ajan ja tänään sain todisteen että olen siinä aikas hyvin onnistunut.

Olin vaikea ihminen. Nykyisin vielä vaikeampi. :D

Olin ihan lukossa, oli niin kamalaa kotona, kannoin sukujeni traumoja. Sisus oli kuitenkin vahva, koska muun elämän ohella olen työstänyt kaikkea pienenä pesusienenä imemääni ja olen jo ihan eri paikassa. On jotenkin selvää että oma itse on tosi vahva; samaan aikaan ihmettelen, että kuka olen kaikkien selviytymisstrategioiden alla.

Kiltti introvertti joka kyllä sitten toisinaan sai porukan tuumimaan että onko tuo nyt sittenkään niin tomppeli miltä vaikuttaa 😁

Neitsyys meni 14v. jos sillä nyt väliä on mutta muuten olin äärimmäisen kapinallinen, vihasin maailmaa ja vedin kaiken suinkin päihdyttävän minkä käsiini sain ja varasteltiin autoja ja muuta pikkurikollista hölmöilyä. Siinä varhaisnuoruus pähkinänkuoressa. En tiedä lasketko mut mukaviin mutta vastasin nyt kuitenkin.🙂.

Olin kiltti ja kuuliainen. Runoilija ja haaveilija, yläkerran kahden huoneen valtakunnassani enimmäkseen kuuntelin musiikkia, tanssin, lauloin ja kirjoittelin runoja, rakkaudesta.

Niin ja haaveilin romanttisesta ikuisesta suuresta ja aidosta rakkaudesta. Elin omassa kuplassani.

Piirtelinkin välillä. Kesällä pyöräilin, lenkkeilin ja leikitin meidän koiraa. Kastelin meidän landella kasvimaata, kitkin. Tai istuin pikkukalliolla meidän pihassa ja kuuntelin ja katselin kesäistä maaseutua.

Välillä käytiin ystävän kanssa viikonloppua kylillä pällistelemässä ja tanssimassa.

Kun sain kevarin, ajelin yksinäni reissuja ja fiilistelin. Sitten kun seurustelin tuli oltua poikakaverilla ja hänen kavereilla ja kylillä.

Välillä vietin päiviä sängynpohjalla migreenissä, silloin en tehnyt edes läksyjä. Oksensin ja nukuin.

Autoiluikään ehtiessä ajelin taas pitkin ja poikin yksin ja kuskina. Sellasta.

Olin teininä hyvin vastuullinen "kympin tyttö" enkä aiheuttanut koskaan minkäänlaisia ongelmia. Hoidin kouluni, harrastukseni, kännissä toikkaroivat ystävät kotiin jne. Huolehdin myös itsestäni ja sisaruksistani parhaani mukaan, sillä alkoholistivanhempani olivat kiireisiä vetäessään päätään täyteen. Tein kyllä tavallisia teinijuttuja ystävien kanssa, livahdimme salaa baariin, vietimme juhannuksia meren rannalla telttailemassa, pidimme kotibileitä yms. Olin aina silti hyvin hallittu. Kai se oli johtui tarpeesta pitää muu elämä koossa, kun kotona kaikki oli riekaleina.

Seurustelin ensimmäistä kertaa vasta 19-vuotiaana. Sitä ennen en ollut päästänyt yhtäkään miestä lähelleni. Suhde kesti puolisen vuotta ja loppui siihen, kun silloinen poikakaverini koki minut "liian haavoittuvana". Ymmärsin tuon täysin vasta hieman aikuistuttuani ja olinhan minä aika rikkinäinen sisältä, vaikka parhaani tein, ettei se näkyisi ulospäin.

Hassua ajatella, miten pitkälle tuosta kaikesta on päässyt..

gGgg NUORUUS VASTA ALKAA KUN TYÄYTTÄÄ

Minä luin.

Ei moni pidä elostelijasta:)

Mä olin teininä masentunut, hiljainen ja aina sellainen "mutru"-ilme naamalla. Lapsena olin vielä ollut täysin päinvastainen eli puhelias ja alati hymyilevä. Muutos johtui rankasta koulukiusaamisesta.

Tuon murjottamiseni takia mulla ei myöskään ollut yhtä ainuttakaan teinisuhdetta, ja seurustelinkin ekan kerran vasta 22-vuotiaana.

Kirjautumaton palstalutka