Hei ! Olen luonteeltani aika kiltti ja tunnollinen. Olen joutunut kärsimään jo muutaman vuoden ajan esimiehen taholta joka päiväistä tiuskimista, kun vaikka käyn kysymässä neuvoa johonkin asiaan. Hän irvailee minulle vitsien varjolla joka päivä ja saa muutkin paikalla olijat nauramaan minulle. Hän suhtautuu hyvin negatiivisesti esimerkiksi siihen, että käyn työvuoroni aikana muutaman kerran vessassa,
kun työtehtäväni on sellainen että siksi aikaa tarvitaan tuuraaja paikalle. Olen itse 44 vuotias
nainen ja esimieheni hieman yli 30 vuotias mies,
joka nousi firmassa aika nopeasti esimies tasolle.
Hän on myös hyvin voimakas luonteinen ja nyt kun
hän on vielä saanut nakerrettua itsetuntoani alemmaksi jatkuvalla irvailulla, niin minun on
hirveän vaikea heikompana ihmisenä lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin, vaan olen ajatellut alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Nykyisestä työstäni tykkään kyllä muuten ja olen pärjännyt työssäni ihan hyvin. Tässä siis kiitos esimieheltäni työpanoksestani. Mielestäni hyvä esimies osaa käyttäytyä ja on reilu kaikille tasapuolisesti.
Hän osaa myös käyttäytyä hyvinkin jos haluaa,
mutta olen kuullut hänen irvailevan välillä muillekkin, mutta minä olen se joka on joka päivä
hänen vakituinen mollaamisen kohteensa. Mielestäni tälllätavoin käyttäytyvä ihminen on
henkisellä tasolla aika alhaalla. Olin pitkään aika sokea siis tyhmä, ennen kuin edes tajusin
että olen esimieheni "uhri" työpaikalla.
Nyt olen sitten alkanut jo oireilemaan henkisesti ja fyysisesti ja en haluaisi menettää terveyttäni
sen ihmisen takia. Harmi että hänellä on niin vahva tukijoukko ympärillään ja minä olen aika yksin...Huomenna aamulla pitäisi jaksaa lähteä taas töihin ja tässä vielä kirjoittelen tätä keskellä yötä, kun en unta saa....
Esimieheni käyttää mielestäni valtaansa väärin,
vaikka osaa hän välillä olla jopa ystävällinen
minuakin kohtaan, mutta en katso olevani syyllinen siihen miten ilkeästi hän minua
useasti kohtelee, Ei siis mikään ihanne tapaus...
Auttakaa mitä teen, olen aika maassa tämän takia tällä hetkellä ja kohtalotoverit kertokaa kokemuksista ja miten olette selvinneet !!
t. jaana
kun työtehtäväni on sellainen että siksi aikaa tarvitaan tuuraaja paikalle. Olen itse 44 vuotias
nainen ja esimieheni hieman yli 30 vuotias mies,
joka nousi firmassa aika nopeasti esimies tasolle.
Hän on myös hyvin voimakas luonteinen ja nyt kun
hän on vielä saanut nakerrettua itsetuntoani alemmaksi jatkuvalla irvailulla, niin minun on
hirveän vaikea heikompana ihmisenä lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin, vaan olen ajatellut alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Nykyisestä työstäni tykkään kyllä muuten ja olen pärjännyt työssäni ihan hyvin. Tässä siis kiitos esimieheltäni työpanoksestani. Mielestäni hyvä esimies osaa käyttäytyä ja on reilu kaikille tasapuolisesti.
Hän osaa myös käyttäytyä hyvinkin jos haluaa,
mutta olen kuullut hänen irvailevan välillä muillekkin, mutta minä olen se joka on joka päivä
hänen vakituinen mollaamisen kohteensa. Mielestäni tälllätavoin käyttäytyvä ihminen on
henkisellä tasolla aika alhaalla. Olin pitkään aika sokea siis tyhmä, ennen kuin edes tajusin
että olen esimieheni "uhri" työpaikalla.
Nyt olen sitten alkanut jo oireilemaan henkisesti ja fyysisesti ja en haluaisi menettää terveyttäni
sen ihmisen takia. Harmi että hänellä on niin vahva tukijoukko ympärillään ja minä olen aika yksin...Huomenna aamulla pitäisi jaksaa lähteä taas töihin ja tässä vielä kirjoittelen tätä keskellä yötä, kun en unta saa....
Esimieheni käyttää mielestäni valtaansa väärin,
vaikka osaa hän välillä olla jopa ystävällinen
minuakin kohtaan, mutta en katso olevani syyllinen siihen miten ilkeästi hän minua
useasti kohtelee, Ei siis mikään ihanne tapaus...
Auttakaa mitä teen, olen aika maassa tämän takia tällä hetkellä ja kohtalotoverit kertokaa kokemuksista ja miten olette selvinneet !!
t. jaana
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tarvitse sietää. Hakeudu lääkärille ja kerro tunteesi ja pyydä lomaa, jotta saat miettiä jatkoa rauhassa. Työelämä on raskasta muutenkin ja vie voimia monelta. Työpaikkojen puolesta taistellaan uupumukseen asti ja valtaa käytetään hävyttömin keinoin hyväksi.
Kenenkään ei pidä vetää itseään niin sairaaksi, ettei pysty enää toimimaan. Rohkeutta on katkaista tilanne ja muuttaa elämänsä vaikeuksia
jotenkin helpommiksi. Sano suoraan pomolle ja työkavereille, että henkinen ilmapiiri on vaikea ja haet lomaa. Näin ne tekevät muutkin, et ole ainoa tämän päivän työelämän paineissa.
Voimia rohkeisiin ratkaisuihin ja ajattele itseäsi enemmän kuin muita tuossa tilanteessa.
mutta totta mikään ei näy muuttuvan.Itse sairastuin kiusaamisen vuoksi viime syksynä ja olen sen jälkeen menettänyt aivan kaiken..en jaksanut tehdä mitään ja menetin paljon nyt jälkeenpäin tajuan että olisi ehkä pitänyt tehdä jotain jo aiemmin ,,,älä siis laske asioita yhtä pitkälle kun mulla meni ja todellakin hae pikimiten sairaslomaa niin saat aikaa punnita uusia mahdollisuuksia ja levätä.Elämme vain tämän elämän ja ei kannata antaa todellakaan jonkun TYHJÄ aivon pilata sitä.Itse oon 42v ja samanlainen liian kiltti ja tunnollinen eli toivon vaan sinulle jaksamista ja ymmärrän sinua täysin ja tässä sinulle sivusto josta voit lukea kohtalotovereistasi www.tyopaikkakiusatut.netmeitä on liian paljon....
Vaikea neuvoa, kun kaikki tapaukset ovat niin erilaisia!
Et kerro millä tavalla olet yrittänyt keskustella esimehen kanssa ongelmasta. Olisiko ystävällinen ja avoin keskustelu vielä mahdollista? Vai onko tilanne jo niin tulehtunut?
Esimieheni kanssa on turha yrittää keskustella
tästä aiheesta, hän on omasta mielestään niin
täysin pätevä hommassaan. Minusta kyllä lähinnä
alkaa tuntua siltä, että hän on kuin keskenkasvuinen kakara ja pätemisen tarvetta.
Olen luonteeltani muita kohtaan ystävällinen,
niin näin sitä liika kiltteyttä käytetään
hyväksi, kuten esimieheni tekee.
t. jaana
Eihän sinun tarvitsisikaan keskustella esimiehesi pätevyydestä työssään, vaan siitä miten sinä koet hänen käytöksensä. En kuitenkaan usko että kukaan ihan syyttä toista alkaisi kiusaamaan, vaan kyse saattaa hyvinkin olla siitä, etteä hän ei edes ymmärää satuttavansa sinua.
Itselleni kävi erään kolleegan kanssa juuri tuollalailla. Hän käsitti kireyteni itseensä kohdistuvana väheksyntänä, vaikka itse olin mielestäni vain tiukan asiallinen ja hoidin vain työni. Kova paine ja stressi minulla tosin oli. Asia sitten selvisi kun molemmilta paloi pinna ja saimme tuonkin asian selvitettyä kovan huutamisen jälkeen.
En sano että sinun tapauksessasi olisi samalla lailla, mutta sellainenkin mahdollisuus saattaa olla olemassa. Olemme niin erilaisia jokainen, että tulee helpolla väärinkäsityksiä...
Moi
suhtaudun nykyään nuoriin, urallaan nopeasti edenneisiin miehiin suurella varauksella. Syy on se, että olen kokenut heidän suuren kilpailuviettinsä tuhoavan hyvät asiat työpaikoilla alleen. Jos tällaisen kukkopojan eteen tulee heikompi (ts. hiljaisempi) työntekijä , niin heidät jyrätään alta pois oitis. Se on rakennettu tällaisten poikien geeneihin, että jatkuvasti pitää olla pudottamassa joku ja osoittaa jollekin omaa mahtavuutta.
Syy on se, että nuorilla pojilla on niin kovin hentoinen elämänkokemus. Eivät he osaa ajatella muita kuin itseään. Työyhteisössä tällainen johtaa siihen, että kaikki joutuvat vapisemaan tuollaisen narsistisen lapsikuninkaan edessä.
Koska olet pojua vanhempi ja kertomasi mukaan kiltti ja tunnollinen, on tuo pomosi saanut sinusta ihanan nyrkkeilysäkin. Hän saa laittaa sinua 6-0 aina kun HÄNESTÄ niin tuntuu.
Hmm. Neuvoksi en keksi muuta kuin tuon jo aiemmin mainitun sairausloman. Sen aikana voit kerätä itseäsi ja katsoa vaihtoehtoja. Jos työllistyt jonnekin muualle, lähde katsomaan se vaihtoehto. Jos taas tilanne on se, että sinun on pakko jäädä tuohon työhön, niin opettele pitämään puolesi. Ihminen pystyy muuttumaan, mutta sen pitää itse haluta muutosta. Joka tapauksessa yritä pitää itsetuntosi, ja muista että siinä pomossasi on vikaa, ei sinussa.
Olen sitä mieltä, että kilpailuvietti voi olla samanlainen myös naisilla. Yksi varma havainto on, toisesta olen vielä epävarma. Molempia yhdistää se, että kaikki on saatu ja heti. Varman havainnon kohdalla ikä lienee jo tehnyt tehtävänsä ja särmät toivoakseni hioutuneet.
Miehillä ilmiö on toki yleisempi ja elän itse yhden jopa huvittavan kilpailuhenkisen johtajan alaisuudessa. Kiusattuna, toki, koska olen kyennyt saamaan suuni auki ja puolustauduttua.
Mutta naiskilpailijoihin; eka on/oli hyvä ystäväni. Olimme kavereita opiskeluajoista lähtien. Opintojeni päätyttyä menin tekemään tämän ystäväni äikkäriä. Ja jostain kumman syystä hommaan minut pyytänyt ystäväni ei enää ollutkaan halukas opastamaan minua tehtävääni. Mitään selitystä en keksinyt, mutta ajan myötä käsityksekseni on muodostunut, että jollakin tapaa olin sittenkin uhka. Ja jotta hän varmasti saisi asemansa takaisin äikkärin päätyttyä, ei sijainen saa olla "liian hyvä". No, asia hoitui luonnostaan löydettyäni vakipaikan kesken tuurauksen. Ja ystäviä emme taida enää olla.
Toinen epäselvempi tapaus on nykyisistä töistäni. Nuori nainen, vasta valmistunut. Valittiin ilmeisesti kaverisuhteiden avulla paikalleen heti tämän päästyä koulusta. Melko pienistä piireistä lähtöisin. Ura on ollut rakettimainen - vajaassa parissa vuodessa osastopäällikön asemaan. Edeltäjä on onnistuttu raivaamaan tieltä kaveriklikin toimesta. Uraraketilla lienee näpit pelissä ainakin tiedon jakelijana eteenpäin. Sopivasti väritettynä, tietenkin.
Tämän jälkimmäisen kun yhdistää tätä naisurarakettia suosivaan äärimmäisen kilpailuhenkiseen johtajaan, saadaan aikaan soppa, joka todennäköisesti tulee häiritsemään lukuisia ihmisiä. Itse taidan olla ensimmäisten joukossa.
Neuvoja minun olisi parempi olla antamatta. Tähän mennessä en ole saanut itselleni mitään hyvää aikaiseksi. Toivottavasti edes muille vähäsen, jotta seuraava kiusaaminen ei päätyisi yhtä pitkälle ennen puuttumista.
Minun tieni oli: ilmoitus esimiehelle (ei tehnyt asialle mitään), avunpyyntö lakimiehelle (ollut sekä hyötyä että haittaa), palaverit (ei juuri hyötyä, uhkailtu), ilmoitus kiusaajan esimiehelle (ei mitään vaikutusta, uhkailtu), yhteydenotot työsuojelupiiriin (ei tukea, ei apua). Jäljellä on kaksi asiaa: varsinainen tutkintapyyntö työsuojelupiiriin, josta todennäköisesti seuraa irtisanominen, vaikka laitonkin sellainen.
Jatkot tultaneen käymään oikeudessa, täällä netissä ja ehkä toivoakseni myös lehdissä. Omaan kantaani kun on vahvat näytöt - ja ne osoittavat organisaatiossa aika ylös.
Mikä siis avuksi? Minun nähdäkseni näytön keruu myöhempää varten on aina paikallaan. Ja se antaa voimaa kestää kaikenlaista, kun ajattelee, että kaikki mitä kiusaaja sanoo kiusatakseen antaa minulle lisää näyttöä häntä vastaan. Oma kokemukseni ja tietoni taas voi olla arvokasta myös muille.
Näytön keruuseen: käytä kaikkia suoria ja epäsuoria keinoja. Minun mielestäni turha kursailu asiassa ei auta mitään. Oma terveys on uhattuna ja itsensä puolustamiseen saa käyttää sellaisiakin keinoja, jotka eivät normaalisti ole sallittuja.
Taisit osua juuri naulan kantaan !!
Ehkäpä otan hieman sairaslomaa ja katselen
kaikessa rauhassa uutta työpaikkaa.
Nykyisessä työssäni tuo " nuori juippi "
on onnistunut hyvin viemään työmotivaation.
En ole vielä mielestäni niin ikäloppu,
etteikö minulle muualta vielä löytyisi töitä.
On ne minua vanhemmatkin työllistyneet. t. jaana
Kokemusta on myös naisten vallankäytöstä. Kun naiset alkavat kisata keskenään, siinä on se ongelma, että se on kuin miina: ensin se on huomaamatonta ja näkymätöntä ja vähitellen taistelua ei enää voi olla huomaamatta. Pointin ydin on epäsuoruus. Epäsuorasti osoitetaan kilpasiskolle, mitä mieltä ollaan tästä ja juorutaan, vehkeillään ja manipuloidaan tukijoukkoja. Ja homma toimii aina selän takana. Avoin keskustelu ja aito ongelmanratkaisu kuuluu harvemmin tuohon kuvioon. Sillä eihän ole kyse mistään ongelmanratkaisusta, vaan valtapelistä.
Ja kun soditaan, niin kaikki keinot on sallittuja, että saadaan vastustaja tiputettua. Ihmetyttää, ettei työpaikoilla enää tunneta sanoja inhimillisyys, myötätunto ja empaattisuus. Työkaveriin suhtaudutaan kuin potentiaaliseen viholliseen. Ja varsinkin naiset, joilta voisi odottaa jonkinlaista empatiaa, ovatkin useimmiten suurimpia _henkisiä_ murhamiehiä.
Nimim. riivitylle en osaa muuta sanoa, kuin että "onnea valitsemallesi tielle". Mielestäni on hyvä, että joku jaksaa lähteä oikeustaisteluun, koska miten muuten asenteet työpaikoilla saataisiin muuttumaan? Oikeudenmukaiset tuomiot koituvat loppupelissä meidän kaikkien työhyvinvoinnin hyväksi. Voimia!
Minun tapauksessani on kyse sukupuolirajat ylittävästä kilpailusta. Kas kun olen itse mies. Ehkä tässä on osa ongelman ydintä - miehenä joudun kisaamaan ylivoimaista johtajaa vastaan, joka taas käyttää alaisiltani ja kollegoiltani - sekä naisilta että muutamalta mieheltä - saamaansa "tiedustelutietoa" vastaani.
Veikkaanpa, että naisella saattaisi olla miesvaltaisessa työyhteisössä hiukan samankaltainen tilanne.
Keinoista ollaan samaa mieltä, naisten kanssa ja välillä on perin harvoin avointa konfliktia. Kyräilyä, kuppikuntia ja henkistä painostusta sitäkin enemmän.
työterveyshuoltoon juttelemaan ja sitten otat yhteyttä liiton edustajaan. Voi olla, että se tyyppi tekee huomaamattaan tuommosta, ei ymmärrä tehneensä mitään väärää. Kait hänelläkin on esimies? Hän myös mukaan palaveriin. Tiedäthän, että työpaikkakiusaaminen on laitonta?
kiusaajan kanssa ovat todella raskas kokemus, olen sen itse läpi käynyt.
Kaikki syy kaatui minun niskaani ja pomo uskoi kiusaajan joka sanan.
Työpaikkakiusaaminen on laitonta, mutta monestikaan siihen ei puututa, vaikka laki niin edellyttääkin.
No kun tänään tulin töihin aamulla ja kyselin
kopiopaperia, kun en löytänyt ja jouduin
kysymään esimieheltäni apua niin vastaus oli,
" Käytä omaa päätäsi, äläkä häiritse, etsi itse "
Eipä löytäneet muutkaan kyseistä paperia osastolla....
Asiasta on turha istua alas, vaikka esimieheni
ja hänen esimiehensä kanssa, sillä minä tavallinen työntekijä olisin heikoilla.
keskustelu tulisi päättymään hänen edukseen,
sillä hän on hyvä näyttelijä ja hyvä myös
puhumaan ja muuttamaan asioita.
Siis saisin vain enemmän mielipahaa, joten olen
alkanut mielummin katsoa uutta työpaikkaa samalta
alalta, jota tykkään kuitenkin tehdä.
Oman esimiehensä läsnäollessa hän käyttäytyy
minua kohtaan yleensä vain silloin hyvin.
Kääntöpuoli on jotain aivan muuta,
minulle päin naamaa nauramista ja tiuskimista
ja tyhmäksi leimaamista. Hän on hyvin harvoin
asiallinen minua kohtaan. Minusta hänelle tekisi
hyvää käytöskoulu, tai no jos sekään, ehkä hänen
pitäisi vihdoin alkaa kasvaa aikuiseksi...
Hän käyttää mielestäni VALTAA VÄÄRIN esimiehenä.
t. Jaana
toiset käyttävät räikeästi väärin asemaansa.
Älä menetä terveyttäsi tuon työpaikan kanssa, koeta etsiä toinen työpaikka, onnea etsinnällesi! :)
On se niin, että jos on mahdollisuuksia löytää uuden työpaikan niin kannattaa ehkä yrittää. Erityisesti, että hakee ajoissa ennen kun on masentunut tai voimat lopussa. Niin kävi minulle ja miten nyt jaksan hakea työtä ja esittää, että olen kiinnostunut(?) Kun ei halua enää olla töissä lainkaan.
Neuvon ottamaan yhteyttä työpaikkasi luottamusmieheen. Jos sellainen ei ole mahdollista, kerro tilanteestasi esimiehesi esimiehelle. Jos tämäkään ei ole mahdollista, voit kertoa asiasta työsuojeluviranomaiselle. Alueesi työsuojelutarkastaja voi varmasti auttaa sinua. Kyllä tällainen pomo kuriin täytyy panna. Valitettavasti, kuten tältäkin palstalta voi lukea, voi työelämä olla joissakin työpaikoissa helvettiä, vaikka työhön pitäisi voida mennä iloisin mielin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että panokset ovat viimeisen 10 vuoden aikana koventuneet työelämässä. Ikädiskriminointi on yleistä. Koska itselläkin on kokematon 30-vuotias pomo, voin hyvin kuvitella tilanteesi. Kuten sanoin, kerro huolistasi työsuojeluviranomaiselle. Uskon, että sieltä löytyy apua. t. luottamusmies