Ketään ei ole määrätty olemaan ikuisesti sinkku

Kukas niin olisi määrännyt? Eiköhän elämä ole enimmäkseen vaan randomeita tapahtumia? Paljon siitä kiinni, miten hyvät geenit olet geenilotossa saanut, voi onni potkaista ja sinusta kiinnostuu joku prinssi taikka prinsessa. Taikka sitten ei.

Tulee jos on tullakseen, joku voisi sanoa kumppanin suhteen, monesti asenne ratkaisee? Silloin ei ulkoisilla seikoilla ole niin merkitystä. Minusta hyvä peruste suhteilulle mottona voisi olla, et rakasta ensin itseäsi niin voit sen jälkeen rakastaa myös muita paremmin.

Hymyily auttaa aina. Epäonnistumisen tunne ja pettymykset kaikkea kohtaan ei ruokia hyviä asioita. En rakasta itseäni ja sen huomaa siitä, etten hakeudu myöskään muiden seuraan, keskityn enemmän vain omissa oloissa olemiseen.

En tunnusta masennusta, enkä lääkitse koskaan mielialaani lääkkeillä. Epäilyksen määrä voi olla suuri ja luottamuksen puute muita kohtaan ruokkii enemmän yksin oloa. Joku voisi sanoa, että matka kohti katastrofia on käynnissä, mut itse haluan uskoa vielä hyvään ja toivoa parempia asioita tulevaan. Itsestä on moni asia kiinni.

Olette varmasti sinkkuja koko elämmänne.