Tässäpä kysymys lähinnä naisille. Ei ehkä aivan vielä tässä vaiheessa ajankohtaista tekstiä "suhteet" -palstalle, mutta tällaisestahan ne monesti alkavat - tai ainakin voivat alkaa....;-)
Kirjoitin nimittäin vastauksen naisen ilmoitukseen eräässä nettideittisivustossa.
Kerroin itsestäni peräti parin sivun verran. Sain melkein heti tällaisen vastauksen:
26.03.
"Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksestasi.Olen siis vaalea yksinäinen tamperelainen nainen.Työskentelen lasttentarhassa,omia lapsia ei ole. Asuntoni sijaitsee täällä XXXXssa.Olisin erittäin kiinnostunut tapaamaan sinut,mitä pikimmin. Tuntomerkkejäni ovat:Vaalea,1XXcm ja XXkg siniset silmät omasta mielestäni ihan kivan näköinen.Kertoisin mielelläni sinulle lisää itsestäni.Voinko soittaa sinulle? XXX"
27.03. luin edellisen ja toki innostuin, annoin heti numeroni ja pyysin häntä soittamaan. Sain pian palautteena tällaisen viestin:
"Kävisikö sinulle, että tapaisimme ensi keskiviikkona? Kun tulen Helsingistä voisin tulla sinua tapamaan vaikka koskipuiston hotelli Cumuluksen ravintolaan. Sopisimmeko ajaksi vaikka klo 20? Yritän ehkä tästä vielä soittaa, mutta joka tapauksessa toivon, että näemme tuolloin keskiviikkona. Jos sinulle ei sovi kyseinen aika ilmoitatko siitä pikimmiten.
XXX"
02.04. Pääsiäinen oli välissä. Vasta treffejä edeltävänä iltana sain tylyn viestin:
"En valitettavasti pääse huomenna tulemaan. T: XXX"
Siis ei mitään muuta! Treffejä edeltävänä päivänä.
24.04. kyselin muutamaan kertaan, miksi en saa vastausta? Sopisiko jokin toinen ilta? Kirjoitinko jotain väärää? Loukkasiko liialla innkokkuudellani? Asuimme samassa kaupunginosassa ja kaikki muukin tuntui täydellisesti kohtaavan ajatusvirrassamme.
Mutta tällaista sain palautteena:
"En ymmärrä miksi pyytelet minulta vastauksia.Luulin että ymmärsit. Kai sinulla nyt muutakin elämää on kuin tämä?! Tarkemmin luettuani viestejäsi tulin siihen tulokseen,ettet kiinnosta minua. Olisi vain ollut turhaa lähteä sinua tapaamaan kun tiesin jo tunteeni. Kaikesta mitä olet minulle kirjoittanut heijastuu jotain mitä en osaa kuvailla. Tekstini voi olla aika suorasanainen mutta kun sitä vastausta kyselit. Toivon,että jätämme tämän asian tähän. T: XXX
ps.En käytä enää tätä postia."
Onko tällainen tyypillistä fiksun ihmisen käytöstä? Mielestäni ei. Miten kukaan voi tietää toisesta kaiken vain muutaman kirjeen perusteella? Ja miten mielipide voi voin muuttua?
Toki kirjoititin hänelleehkä liikaa, sillä kokemus on toki osoittanut, että naiselle ei saa kirjoittaa kovin pitkiä kirjeitä, sillä salaperäisyys tuntuu olevan nettideittailun onnistumisen tae. Ja valehteleminen!
Toki minulla on muutakin elämää ja vaikutan kai oudolta, kun minulla ei ole lapsia eikä entistä vaimoa kummittelemassa. Olen siis oikeasti vapaa poikamies.
Normaalisti kai miehen pitää olla yhdenyön juttuja jahtaamassa ollakseen naisen mielestä kiinnostava?
Eivätkö nettinaiset ollenkaan ajattele, että me vastapelurit olemme silti ihmisiä, vaikka olemmekin miehiä...
Kertokaapas, miksi reilu peli ja rehellinen itsensä peliin pistääminen ei voi nettideittailussa koskaan tuottaa tulosta?
Sillä ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun nainen pistää tylysti rimaa silmille, vaikka emme olekaan tavanneet.
Ja miksi aina vain pienet ja sirorakenteiset naiset tekevät näin? Yksikään yli 165 senttinen ja yli 60 kiloinen nainen ei ole koskaan näin tehnyt. Pienemmät sitten sitäkin useammin....
Eniten ihmettelen tuota omahyväistä loppulausetta. Miehelle ei siis sovi antaa sanavuoroa eikä oikeutta tulla kuulluksi enää naisen mielipiteen tultua julki.
Ihkvisitiokin oli oikeudenmukaisempi.
Kirjoitin nimittäin vastauksen naisen ilmoitukseen eräässä nettideittisivustossa.
Kerroin itsestäni peräti parin sivun verran. Sain melkein heti tällaisen vastauksen:
26.03.
"Kiitos mielenkiintoisesta kuvauksestasi.Olen siis vaalea yksinäinen tamperelainen nainen.Työskentelen lasttentarhassa,omia lapsia ei ole. Asuntoni sijaitsee täällä XXXXssa.Olisin erittäin kiinnostunut tapaamaan sinut,mitä pikimmin. Tuntomerkkejäni ovat:Vaalea,1XXcm ja XXkg siniset silmät omasta mielestäni ihan kivan näköinen.Kertoisin mielelläni sinulle lisää itsestäni.Voinko soittaa sinulle? XXX"
27.03. luin edellisen ja toki innostuin, annoin heti numeroni ja pyysin häntä soittamaan. Sain pian palautteena tällaisen viestin:
"Kävisikö sinulle, että tapaisimme ensi keskiviikkona? Kun tulen Helsingistä voisin tulla sinua tapamaan vaikka koskipuiston hotelli Cumuluksen ravintolaan. Sopisimmeko ajaksi vaikka klo 20? Yritän ehkä tästä vielä soittaa, mutta joka tapauksessa toivon, että näemme tuolloin keskiviikkona. Jos sinulle ei sovi kyseinen aika ilmoitatko siitä pikimmiten.
XXX"
02.04. Pääsiäinen oli välissä. Vasta treffejä edeltävänä iltana sain tylyn viestin:
"En valitettavasti pääse huomenna tulemaan. T: XXX"
Siis ei mitään muuta! Treffejä edeltävänä päivänä.
24.04. kyselin muutamaan kertaan, miksi en saa vastausta? Sopisiko jokin toinen ilta? Kirjoitinko jotain väärää? Loukkasiko liialla innkokkuudellani? Asuimme samassa kaupunginosassa ja kaikki muukin tuntui täydellisesti kohtaavan ajatusvirrassamme.
Mutta tällaista sain palautteena:
"En ymmärrä miksi pyytelet minulta vastauksia.Luulin että ymmärsit. Kai sinulla nyt muutakin elämää on kuin tämä?! Tarkemmin luettuani viestejäsi tulin siihen tulokseen,ettet kiinnosta minua. Olisi vain ollut turhaa lähteä sinua tapaamaan kun tiesin jo tunteeni. Kaikesta mitä olet minulle kirjoittanut heijastuu jotain mitä en osaa kuvailla. Tekstini voi olla aika suorasanainen mutta kun sitä vastausta kyselit. Toivon,että jätämme tämän asian tähän. T: XXX
ps.En käytä enää tätä postia."
Onko tällainen tyypillistä fiksun ihmisen käytöstä? Mielestäni ei. Miten kukaan voi tietää toisesta kaiken vain muutaman kirjeen perusteella? Ja miten mielipide voi voin muuttua?
Toki kirjoititin hänelleehkä liikaa, sillä kokemus on toki osoittanut, että naiselle ei saa kirjoittaa kovin pitkiä kirjeitä, sillä salaperäisyys tuntuu olevan nettideittailun onnistumisen tae. Ja valehteleminen!
Toki minulla on muutakin elämää ja vaikutan kai oudolta, kun minulla ei ole lapsia eikä entistä vaimoa kummittelemassa. Olen siis oikeasti vapaa poikamies.
Normaalisti kai miehen pitää olla yhdenyön juttuja jahtaamassa ollakseen naisen mielestä kiinnostava?
Eivätkö nettinaiset ollenkaan ajattele, että me vastapelurit olemme silti ihmisiä, vaikka olemmekin miehiä...
Kertokaapas, miksi reilu peli ja rehellinen itsensä peliin pistääminen ei voi nettideittailussa koskaan tuottaa tulosta?
Sillä ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun nainen pistää tylysti rimaa silmille, vaikka emme olekaan tavanneet.
Ja miksi aina vain pienet ja sirorakenteiset naiset tekevät näin? Yksikään yli 165 senttinen ja yli 60 kiloinen nainen ei ole koskaan näin tehnyt. Pienemmät sitten sitäkin useammin....
Eniten ihmettelen tuota omahyväistä loppulausetta. Miehelle ei siis sovi antaa sanavuoroa eikä oikeutta tulla kuulluksi enää naisen mielipiteen tultua julki.
Ihkvisitiokin oli oikeudenmukaisempi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuvaillessasi pienten naisten olevan tylyjä, tuliko mieleesi että he saattavat pelätä ns. stalking-tyyppejä? Pienenä ihmisenä on vieläkin vaikeampi laittaa hanttiin jos joku korsto käy käsiksi.
Olen myös huomannut että joillekin tyypeille ei kertakaikkiaan pysty sanomaan kohteliaasti EI. Sitä yrittää pari kertaa, on kaikinpuolin kohtelias ja noin, mutta miehet kuvittelevat että se kohteliaisuus tarkoittaa että nainen on kiinnostunut hänestä! Törpöimmille ei mene perille vaikka rautalangasta vääntäisi ja olisi kuinka ynseä.
Miksi yrität deitata pikkunaisia jos he pelkäävät sinua ja laittavat välit poikki juuri kun on päästy melkein tapaamaan? Kokeile vaihteeksi kunnon naista jenkkakahvoineen päivineen... No ei sentään, kyllä keskikoostakin löytyy ihan ok väkeä.
Ei kai väkisin voi ketään ottaa... Olin itse vuosikausia retkussa yhteen tyyppiin ja käänsin ja väänsin kaiken päässäni siihen malliin että ehkä hän todella pitää minusta, on vaan ujo yms. skeidaa. Ehkä piti, mutta ei tarpeeksi asti.
Yksi jos jättää niin toinen jo ottaa!
no ei kai se nyt voi olla naisen koosta kiinni! Sattumaa, sanoisin.. Ei kai se pelko ole, joka tekee kylmäksi, vaan kiinnostuksen lopahtaminen. Nettideittailussa liika epätoivo/innokkuus on tehokkain latistaja, kun koko areena on sellainen mikä on. Jos toiselle osapuolelle tulee vähänkin sellainen olo, että netti on toiselle se ainoa mahdollisuus löytää seuraa, niin kiinnostus lopahtaa nopeasti. Tyhmää sinänsä.
Mutta neuvoisin, että ei kannata heti kirjoitella kauhean innokkaita kirjeitä. Siis sellaista mukavan rentoa toisen ihmisen tunnustelua ja sitten vaan aika nopeasti tapaamaan.
mitä selityksiä! Joiltakin ykisnkertaisesti puuttuu sydämen sivistys, ja usein juuri tällaisissa tapauksissa vastapuolelta puuttuu se.
Suosittelen muita kanavia hakea ystävää, oikeaa ihmistä. Täältä löytää useinmiten sen, jolla siltä illalta puuttuu seksikumppani. Tai sitten seikkailijoita. Tosissaan olevat, sitoutumiskykyiset ihmiset ovat jo aikaa sitten luovuttaneet, kun näkevät mitä aineistoa deitteihin vastaa.
Älkää ihmeessä yleistäkö, että kaikki sinkut.netissä, deitti.netissä ym. kirjoittelevat olisivat petollisia, seksiseuran hakijoita jne.
Itse kuulun siihen (tai kuuluin,kunnes aloin seurustella sinkut.netistä löytämäni ok miehen kanssa) kastiin, joka haki tosimielellä kaveria.
Mutta tosiasiahan on, että yksikin lause voi pilata koko jutun. Esim. "asun äitini/isäni kanssa", kun kyseessä on nelikymppinen mies...UUH-
voiko siitäkään muuta päätellä kuin että miehen itsenäistyminen on aivan kesken. No, siinä vain yksi esimerkki, mihin voi toisen kiinnostus lopahtaa. Koska meillä kaikillahan on omat toiveemme Sen Oikean suhteen. Tietysti toiveet eivät täysin toteudu, jostakin on aina tingittävä. Kunhan pääasiat ovat kunnossa; kumppanin luonne mieleinen ja ulkoinen olemus sellainen, että mieli tekee...ettei nää painajaisia ensimmäisistä suudelmista/kosketuksista, niin ok.
Ei kannata lannistua huonoista kokemuksista, uutta yritystä vaan!
No minun sympatiani on kyllä enempi sinun puolellasi tässä asiassa. Ehkä noita ilmoituksiisi vastaavia naisia on petetty tms joskus aiemmin, ja he ovat siksi varpaillaan. Ei se sinun avoimuutesi ole mitenkään huonoa, sehän on minusta toinen niistä (netti)deittailun valttikorteista (toinen valttikortti on se, että et pakoita etkä ahdistele ketään, vaan sanot tyyliin "voidaan tavata ihan muuten vaan ilman mitään sen kummepia velvoitteita tms").
Katsos naiseläjät saavat noihin ilmoituksiinsa vastauksia läjäpäin. Treffejä riittää... parhaina iltoina useita. On se semmosta karjamarkkinameininkiä...
Todennäköisesti tossa on käynyt niin, että pääsiäisen ajan treffiseurasta on löytynyt joku, jonka koukkuun tämä neitokainen on jäänyt pidemmäksi aikaa.
Sinun olis pitänyt vaan odottaa rauhassa vuoroasi kiltisti jonotusnumero kädessäsi...
Mä oon Eeron kans ihan samaa mieltä; näillä deittipalstoilla on n.75 % miehiä, eli suhdeluku on tosi huono verrattuna esim. kapakkatarjontaan. Näillä "tyttö-poikaleikki" markkinoilla vllitsee siis yksinkertaisesti kysännän ja tarjonnan laki. Todennäköisesti, jos tilanne olisi toisinpäin, me miehet valikoisimme naisia ihan samalla tavalla!?
Ylitarjontaa miehistä on, se on selvä! Ne kerrat kuitenkin mitä itse olen (päässyt) kokeilemaan nettitreffejä ovat olleet ihan mielenkiintoisia. Itse olen samantyyppinen kaveri, siis voisin kertoa itsestä paljonkin ekassa kirjeessä. En kuitenkaan kerro! Siksi että on parempi vaihtaa ajatuksia livenä ja nähdä miten ajatusten vaihto pelaa sillä tasolla. Kaikkihan me (naiset ja miehet) muodostamme jonkun käsityksen toisesta kirjeiden perusteella. Voi hyvinkin olla että jokin yksi, pienikin asia saa toisen ajattelemaan että en kyllä ton kanssa lähe mihinkään vaikka sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Kuitenkin, mielestäni parhaiten itsellä on toiminut erittäin lyhyet muutaman lauseen vastaukset. Ehkä siinä säilyy jokin salaperäisyyden verho ja juttu alkaa kiinnostaan. Tsemppiä, kyllä täällä on ihan kivaa porukkaa!
Älä nyt kaikkia pieniä ja siroja ihan moukkina pidä. On niitä mukaviakin ja jos ei muita niin minä ainakin : )
On hyvä että on rehellisiä ja avoimia ihmisiä, itsekin olen, mutta täytyy myöntää että jostain syystä tyypit jotka ovat avoimia netissä tuntuvat jotenkin pelottavilta.
Minullapa onkin omat pulmat ihan livenä tapaamisessa. Olen kovin sosiaalinen, positiivinen ja nätti ja ajatuksia löytyy uskomattomista asioista. Kuitenkin saan hyvin tylyjä vastaanottoja, joten kyllä ne miehetkin osaavat törppöjä olla. Sitä on itsekkin tullut kovin varovaiseksi ihan vaan ettei itseään satuttaisi. Siinä on tullut mieleen että pelkäävätkö he koska kovin epämiellyttävä en voi olla kun ystäviä ramppaa talossa jatkuvasti. No toivon kuitenkin säilyttäväni avoimmuuteni mummuun asti...se on elämän suola. Hyvää jatkoa!