Uudelleen aloittaminen on eräänlainen myönnytys sille, ettei edellinen projekti ollut järin suuri menestys.
Mutta kun tullaan aloittaneeksi uudelleen, tullaan astuneeksi jälleen samaan lähtöpisteeseen kuin edellisellä kerralla, kun uudelleen aloitettiin.
Uudelleen aloittaminen on siis mahdotonta, sillä tulos (ja polku sinne) on ennustettavissa.
Kuinka siis aloitetaan uudelleen prosessissa, joka koostuu uudelleen aloittamisista?
(hihitystä)
Mutta kun tullaan aloittaneeksi uudelleen, tullaan astuneeksi jälleen samaan lähtöpisteeseen kuin edellisellä kerralla, kun uudelleen aloitettiin.
Uudelleen aloittaminen on siis mahdotonta, sillä tulos (ja polku sinne) on ennustettavissa.
Kuinka siis aloitetaan uudelleen prosessissa, joka koostuu uudelleen aloittamisista?
(hihitystä)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Esimerkkialoitus
Koen olevani ”kahden tempun poni”, joten vaatekaapissani on vain yksi roolipuku, ja osaamisalueellani vain nämä kaksi temppua, joista toisessa osaan seisoa takajaloillani ja toisessa etujaloillani. Muuta minulta ei ole vaadittu. Ruoka on poneille sopivaa ja sitä on riittävästi.
En ole mikään pilttuunkeksijä, mutta eräs seikka sirkusponin elämässä askarruttaa, ja se on yleisö.
Tämä yleisö saapuu paikalle aina. Yleisö nauraa ja yleisö taputtaa ja kaikilla on hauskaa. Kaikki tämä alkaa siitä, että ilta illan jälkeen yleisö tulvii telttaan, istuutuu aloilleen ja odottaa kiltisti paikoillaan kahta temppuani.
En osaa kuin nämä kaksi temppua, mutta silti ilta illan jälkeen sirkustelttamme hihkuu riemusta taidokkaan ponin performansseille.
(hihitystä)
Virhe
Vaikka olen kahden tempun poni, niin silti temppuni ovat koreografialta ja ajoituksellisuudelta huippuluokkaa. Olemme hioneet temppumme täydellisiksi. Lisäksi olen saanut henkistä tukea sirkuksen ennustajalta, jonka kanssa käyn läpi erilaisia ponin sieluni tiloja; henkinen valmennus on iso osa sirkusponin elämää ja estraditaidetta, jolla pyritään valmentautumaan siten ettei koreografiaan synny tyhjiä hetkiä, tai muita mullistuksia. Jos poni ei muista mitä areenalla tehdä, tilanne on sirkukselle kiusallinen. Sillä poni ei ole pelle. Pellet ovat erikseen, ja lisäksi hyvin herkkätunteisia.
(hirn)
Poni rautateillä
Koska elämme varsin liikkuvaista elämänsorttia, niin näen paljon maisemia ponivaunumme ikkunasta. Muuta kosketusta meillä sirkusponeilla ei ole lajitovereihimme kuin tämä ohimenevä ja visuaalinen., kun bongailemme näitä tyhmältä vaikuttavia maalaiskäyskentelijöitä kaukaisista pihapiireistä tuijottamassa tyhjyyteen leuat liikkuen, tai sitten niitä raukkaja, joita on vaikea havaita taakkansa alta. Kaikinpuolin on niin että sirkusponin elämä on ponille se ainoa oikea: on ruokaa, suojaa ja jotain järjellistä tekemistä, kuten kahden tempun performanssi ilman improvisaatiota.
Improvisaatiosta meitä on peloteltu. Se on arveluttava keino lisätä jotain johonkin, koska lopputuloksesta ei voi olla varma.
)reps)
Improvisaatio
Virheen syntyminen on salakavala prosessi, joka saa alkunsa niinkin pienestä seikasta kuin toistuvuus, joka taas johtaa lievään kyllästymiseen, joka taas vie ponin häilyvään apatiaan.
Tuijotin sirkusteltan seinään ja pohdin sen toisella puolella elävien ponien elämää. En tiennyt siitä juuri mitään, Nin heidän elinolot, pölyiset kyljet ja auringossa paahtuneet korvat. Itse olin priimaponi, mutta apaattinen; nyttemmin jopa veltto ja keskittymiskyvytön. Olen tullut huomanneeksi, että sirkustirehtööri sipisee jotain ponienhoitajalle. Tirehtööri käyttää usein kohdallani kummallisia käsimerkkejä, joiden merkitystä en tunne.
Kysymys lienee lopulta siitä, että olin sortunut improvisaatioon kesken esityksen, eikä tällainen ollut sulatettavaa sirkuksen johdon mielestä. Olin tehnyt virheen. Ja tein tämän virheen vain ja ainoastaan viihdyttääkseni itseäni.
Olin kenties pulassa.
(hirn)
Poni
Periaatteessa minun ja pölyisen pihaponin välillä ei ole eroja. Ainoastaan ympäröivän elämämme rekvisiitat ja meille osoitetut työtehtävät erottavat meidät toisistamme. Muuten olemme yhtä ja samaa poniheimoa; joku pölyponeista saattoi olla jopa serkkuni, kaimani tai kavionsa koolta kanssani identtinen. Poni mikä poni, tuumin.
Mutta vaikka näin oli, en tuntenut syvällä ponin sydämessäni kuuluvani edes sirkusponien lajiin, sillä he olivat liian hyvin syötettyjä, suittuja ja taputeltuja. Ei se, että joku heistä osasi seisoa rantapallon päällä vaikuttanut minusta enää taidolta, vaan typeryydeltä. Lopulta päättelin, että olimme poneina menneet pilalle, sillä riitelimme jonnin joutavista asioista, kuten siitä, kenellä oli kauneimmin palmikoitu häntä ja kellä ei.
Halusin kieriskellä maan tomussa, mutta koska olin sirkusareenalla, niin minulle buuattiin ja pellet hätyytettin hätistämään minut ringistä pois.
Olin improvisoinut.
(hihitystä)
Poni & vastuu
Sirkuspäivillä sirkuksellamme on avoimet ovet, eikä varsinaisia esityksiä ole. Sen sijaan ihmiset saavat tutustua sirkuksen toiseen puoleen, eli arkeen. Sankoin joukoin he paikalle saapuvat, ja ilmassa riehakoi värikäs karnevaalitunnelma: sotkeudutaan hattaraan ja siemaillaan simaa, puheensorinan täyttää ihmetyksen hihkaisut ja lasten monipäinen nauru ja kiljunta. Pellet maalaavat joukkoonsa lisää pellejä ja ilmapallot poksahtelevat ja elefantit töräytteleät ilmoille serpentiinisateita. Tutkiskellaan kaikinpuolin naista, joka on eheä, vaikka juuri sahattiin poikki. Ihmetys ilmaantuu paikalle kuin kumea huudahdus lukemattomilta huulilta. Suolia ei roiku, todetaan.
Meille poneille lastataan kyytiin lapsia, jotka kiskovat harjasta ja potkivat kylkiin. Äidit nauravat ja napsivat kuvia tulevaisuudestaan ja tarjoilevat meille sokeria ja porkkanoita, kun kiertoajelun päätteeksi palaamme olemuksemme tarkoituksen alkuun, eli palvellaksemme ihmishaluja niiden tiellä kohti suurta onnea ja itsensä merkitystä.
Toisinaan minua ottaa päähän, mutta minulla on suurempi vastuu kuin halu pillastua tietoisesti.
Miesväestö ylenkatselee poneja, sillä me emme ole heidän mielestään muuta kuin koomisia, kömpelöitä ja suorastaan naurettavia, oli sitten roikkumassa millainen palmikko, tai kopisemassa jalassa millainen kenkä tahansa.
(hihitystä)
Siivotonta
Kummallista, mutta kun juhlat ovat ohitse ja ihmiset ja eläimet poistuneet näkyvistä, kuulen iltalintujen laulun, sillä me saamme toisinaan jäädä puistoihin maleksimaan kostealle nurmikolle koko yöksi, jos kaupunginhallitus antaa luvan. Kun tämä ihmeellinen, luonnollinen tila saa minusta otteen, koen olevani onnellinen. Olen olemassa ja koen olemassaoloni syvänä virran kaltaisena tilana, joka kutsuu minut mukaansa, ja me kuljemme halki tähtitaivaiden poistumatta paikoiltamme.
Olla poni. Se on sitä jotain.
(naurua)
Eihh 😂💦
Joskus vauhti on liian luja, jotta ehtisi jarruttamaan ajoissa. Pitää vaan todeta, ettei apualoitus ehtinyt apuun ajoissa 😅 Noh, mikäs tässä aloitellessa kun pitää paljon poniratsastuksesta 😉😘 🤣
t.sxth
Uhhuh 😮🙄😨 yläkertaan rakentunut pilvenpiirtäjä.
t.sxth
Sellaisia tulee hämmennyksen vallassa miettineeksi, voisiko ponille antaa nimeksi Titanic, jos sen vaikka kirjoittaisi pikkuteellä? :) t.sxth
Mjaa
Mä olen aina arvostanut selkeyttä näissä nimityksissä. Esmes kissa on Kissa ja koira Koira.
Siistii
(hirn)
Toivottsvsdyi ihminrnon suyo. js diyyrn ilmspsllo on brypommmi
ilma on auto ja vety on luoti?
parempi aloittas ennenkuin loperyyss aloitus ja lopetus
Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, mutta samaan paskaan astutaan aina uudelleen.
Tunne voittaa järjen.
(rapsutusta)
Vai niin :) Olen lähdössä äänestämään. En anna häiritä edellisen itseäni. t.sxth
Vain radikaali muutos mahdollisesti auttaa, ei uudelleen aloitus. Muutoksen on oltava todella tuntuva, ettei taas palata samaan lähtöpisteeseen. Vaikka muutos olisi tuntuva, silti riskinä on palata samaan lähtöpisteeseen kuin aiemmin. Tai sitten voi palata miinusmerkkiseen lähtöpisteeseen, eli huonompaan pisteeseen kuin ennen muutosta.
Jos palataan aina lähtöruutuun tai sen taakse, tämä kertoo vain projektille asetettujen tavoitteiden epärealistisuudesta. "Menestys" eli se mitä tavoitellaan pitäisi olla tarkoin kuvattu, samoin tie/suunnitelma/strategia "menestykseen".
Ihmisiä on karkeasti ottaen kahdenlaisia (samassakin projektissa). Niitä, joiden mielestä ei päästy lähellekään "menestystä" ja niitä, joiden mielestä menestyttiin hyvin tai ihan ok, olosuhteisiin nähden (myös projektin johdossa voi olla ja usein on, molempia).
Oli projektin "menestys" ja strategia "menestykseen" mikä tahansa, kaikkein eniten siihen vaikuttaa ihmiset projektissa. Heidän mieliala, tunne, intuitio, järki, luovuus, suunnitelmallisuus, itsensä johtaminen, projektin johtaminen, valta, vastuu, luottamus itseensä + toisiin, ihan kaikki ihmisissä. Ihmisten, siten siis myös projektin kannalta tärkeintä on innostuksen ilmapiiri, hyvä pöhinä. Niitä ei ainakaan saavuteta "aloittamalla uudelleen alusta" edes yhtä kertaa. Saman asian aloittaminen alusta on paitsi ajan hukkaa myös masentavaa = turmio.
- Sheena
Mjoo
Juurikin näin. Oikein hienosti purettu projektin muuttujat pöydälle riviin. Olin saada projektiähkyn.
Palatakseni tuohon alun radikalismiin ja sen tarpeeseen, niin en henkilökohtaisesti ole joutunut tilanteeseen, jossa tällaista uudelleen arviointia tulisi laittaa toteen. On riittänyt, että luovii, kiertää tai poistaa kohdatun ongelman projektistaan, sekä deletoi kaikki siihen liittyvät kytkökset,
Projektiin ei missään nimessä saa unohtaa mitään, eikä piilotella sinne minkäänlaisia epäkohtia, jotka eivät suuressa ikkunassa toimi. Tällainen toiminta rapauttaa kokonaisuuden, ja jälleen on edessä turma.
(hihitystä)