Olen kohta 10 vuotta seurustellut miehen kanssa, emme asu yhdessä mutta olemme mm. korjanneet vanhan talon, jossa minä asun ja mies omassaan aika lähellä. Miehellä on 3 lasta avioliitosta exnsä kanssa, minulla ei yhtään. Olemme eläneet siis aika erilaista elämää suhteen alkamiseen saakka, mutta tunsimme, että meillä synkkaisi hyvin, koska olemme kiinnostuneita samoista asioista. Niin onkin ollut aika pitkälle, mutta viime vuoden aikana on alkanut tulla miehen taholta lausahduksia, että kaikki ei hänen mielestään kuitenkaan ole hyvin. Olemme molemmat eläkkeellä, vähän vajaat 70-kymppisiä.
Hän on luonteeltaan erittäin ulospäinsuuntautunut, pitää juttujen kertomisesta ja muistaa niitä aina lapsuudesta ja työelämästä ja muista elämänsä tapahtumista monia. Samoin hänen sukulaisensa, joita tapaamme aika usein. Minä taas olen aika hiljainen ainakin heidän seurassaan enkä todellakaan muista kovin monia juttuja elämäni varrelta enkä osaa niistä kertoa. Tunnen olevani aika erilainen ja huonompi heihin verrattuna. Mies hermostuu siihen, kun sanon, että ei minun elämässäni ole tapahtunut mitään erityistä muisteltavaa, josta voisin tai tuntisin tarvetta kertoa. Muutamia juttuja toki, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin miehellä tai hänen sukulaisillaan. Enkä todellakaan muista niin tarkkaan mitä joku on vuosia sitten sanonut tai tehnyt.
Olen kai sitten niin introvertti verrattuna mieheen, että hän kai luulee, että minulla on jotain salattavaa. Mutta kun ei ole, kyllä hän perusjutut ja tärkeimmät tapahtumat tietää. Ja kun en kovin paljon itse muistele menneitä eikä lapsuudenperheessämme ole ollut tapana juurikaan keskustella mistään tai tavata kauheasti ihmisiä.
Minä en toivo eroa, miehestä en nyt vielä tiedä, mutta olen kyllä ollut aika ymmärtäväinen miehen suhteen ja toivoisin, että hänkin olisi omasta puolestaan.
Onko samanlaisia kokemuksia ?
Hän on luonteeltaan erittäin ulospäinsuuntautunut, pitää juttujen kertomisesta ja muistaa niitä aina lapsuudesta ja työelämästä ja muista elämänsä tapahtumista monia. Samoin hänen sukulaisensa, joita tapaamme aika usein. Minä taas olen aika hiljainen ainakin heidän seurassaan enkä todellakaan muista kovin monia juttuja elämäni varrelta enkä osaa niistä kertoa. Tunnen olevani aika erilainen ja huonompi heihin verrattuna. Mies hermostuu siihen, kun sanon, että ei minun elämässäni ole tapahtunut mitään erityistä muisteltavaa, josta voisin tai tuntisin tarvetta kertoa. Muutamia juttuja toki, mutta ei ollenkaan siinä määrin kuin miehellä tai hänen sukulaisillaan. Enkä todellakaan muista niin tarkkaan mitä joku on vuosia sitten sanonut tai tehnyt.
Olen kai sitten niin introvertti verrattuna mieheen, että hän kai luulee, että minulla on jotain salattavaa. Mutta kun ei ole, kyllä hän perusjutut ja tärkeimmät tapahtumat tietää. Ja kun en kovin paljon itse muistele menneitä eikä lapsuudenperheessämme ole ollut tapana juurikaan keskustella mistään tai tavata kauheasti ihmisiä.
Minä en toivo eroa, miehestä en nyt vielä tiedä, mutta olen kyllä ollut aika ymmärtäväinen miehen suhteen ja toivoisin, että hänkin olisi omasta puolestaan.
Onko samanlaisia kokemuksia ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei oo, mulla ei oo koskaan ollukkaan mitään suhdetta, enkä oo ees seurustellu. mutta vanhan talon korjaaminen kuulostaa mielenkiintoiselle. Mä tykkään vanhoista taloista etenkin hirsitaloista, mutta vanha teollisuusarkkitehtuurikin on kiehtovaa ja mm. vanhat koulut. Harmi vaan kun meillä ei suomessa arvosteta vanhaa ollenkaan. Asenne on se että ne kaikki on kuitenkin homeessa ja energiamääräyksiä noudatetaan tiukasti. Keski-Euroopassa eikä edes ruotsissa olla näin pilkun tarkkoja samoista direktiiveistä. Vanhaa rakennuskantaa on tuhoutunut paljon ja nyt on siirrytty purkamaan jälleenrakennuskauden taloja, joka on myöskin kiinnostava vaihe suomen historiassa. Mä oon viimeaikoina ruvennu harrastaan vanhojen talojen kuvauksia ja vaikka se osin on laillisuuden kannalta hiukan harmaalla vyöhykkeellä, niin se on kuitenkin moraalisesti parempaa, kuin vanhan historian tuhoaminen. Meillä kuitenkin tilaa riittää uudisrakentamiselle ja onko se enää tarpeenkaan kuihtuvassa suomessa. Sorry, meni aiheesta sivuun.
Kysy mieheltä mitä tunteitaan herättää se ettet muista elämäsi varrelta asioita ja koe tarvetta niiden kertomiseen.Miltä hänestä tuo tuntuu ja mitä ajatuksia se hänessä herättää.
Voit myös kertoa että hän on sinulle tärkeä ja rakastat häntä vaikket kerrokkaan omasta entisestä elämästäsi.
Voit myös kertoa että elät tässä hetkessä ja hän on niin tärkeä osa elämääsi ettet halua menettää häntä ja haluaisit rakentaa tulevaisuutta hänen kanssaan menneisyydestä huolimatta sillä olet ihminen joka elää tässä hetkessä ja tulevassa ja haluat hänen kuuluvan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen vai haluatko?
Jos et näe yhteistä tulevaisuutta,keskustelkaa asiasta.voitte pitää taukoa,ottaa etäisyyttä sovitun ajan esim 2 viikkoa.
Jos taas koet ettet halua luopua hänestä tai ajatus erosta ei tunnu yhtään hyvältä niin taistele.Kerro avoimesti kuinka ajatus tuntuu pahalta jne.kerro tunteistasi.näytä tunteesi niin että mies on varma sinun tunteistasi.
Jos mies taas ei enää halua jatkaa yhdessä sinun tunteistasi huolimatta,sille emme voi mitään.Hän päättää itse mitä tekee ja hänen tunteitaan ei voi hallita.mutta omat tunteesi häntä kohtaan tulee tehdä selkeästi näkyväksi miehelle.