Onko kenelläkään kokemuksia miten aloitettu ADHD -lääkitys (josta on ollut paljon apua) edesauttaa tunnesäätelyn hankaluuksia?
Miesystäväni sai siis vasta viime syksynä diagnoosin. Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä, mutta asumme edelleen erikseen. Kummallakin on lapsia.
Ongelmana on ollut miehen toistuvat raivokohtaukset, jotka useimmiten tapahtuvat alkoholin nauttimisen yhteydessä. Niin sanotusti "vintti pimenee" ja alkaa sättimään ja syyllistämään minua. Muu yhdessä olo sujuu, ja jälkikäteen mies sanoo ettei tiedä mikä iski, koska oikeesti kokee olevansa onnellinen ja huomioitu. Ja näin muu aika pnkin, ja tiedän itsekin ettei isompua ongelmia ole.
Mutta raivon aikana ottaa esiin yksityiskohtia kokemistaan ikävistä asioista, jotka kaikki liittyvät siihen, miten en ole riittävästi huomioinut häntä. Mies on myös herkästi mustasukkainen menoistani ja ystävieni seurassa olemisesta, vaikka en todellakaan esim käy yöelämässä vaan ihan normikyläilyistä ym.
Pohdin että onko tämä niinsanottua päihdepersoona käytöstä, sillä mietin että juoko mies itsekseen ollessaan enemmän kuin tiedän, vai onko kyse enemmän "vaan" adhd:n oireisiin kuuluvasta impulsiivisuudesta? Kun muissa tilanteissa ei ulos näkyvää impulsiivisuutta näy, siis tunnesäätelyn osalta.
Jälkikäteen näistä tilanteista puhuminen on miehelle hyvin työlästä ja silloin helposti myös uhriutuu ja ylisyyllistää itseään.
Nyt tovi on mennyt paremmin, kun laitoin isot rajat tilanteeseen ja mies on saanut sen adhd lääkityksen mutta pohdin että kyse vain "honeymoon" vaiheesta? On ollut ajatus muuttaa yhteen mutta mietin todella paljon sitä, riittääkö lääkitys muuttamaan käyttäytymistä riittävästi. Miehellä on ollut monta avokumppania (7-8) ennen minua, ja varmaan nämä piirteet ovat tähän vaikuttaneet.
Kaipaisin vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olleilta.
Miesystäväni sai siis vasta viime syksynä diagnoosin. Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä, mutta asumme edelleen erikseen. Kummallakin on lapsia.
Ongelmana on ollut miehen toistuvat raivokohtaukset, jotka useimmiten tapahtuvat alkoholin nauttimisen yhteydessä. Niin sanotusti "vintti pimenee" ja alkaa sättimään ja syyllistämään minua. Muu yhdessä olo sujuu, ja jälkikäteen mies sanoo ettei tiedä mikä iski, koska oikeesti kokee olevansa onnellinen ja huomioitu. Ja näin muu aika pnkin, ja tiedän itsekin ettei isompua ongelmia ole.
Mutta raivon aikana ottaa esiin yksityiskohtia kokemistaan ikävistä asioista, jotka kaikki liittyvät siihen, miten en ole riittävästi huomioinut häntä. Mies on myös herkästi mustasukkainen menoistani ja ystävieni seurassa olemisesta, vaikka en todellakaan esim käy yöelämässä vaan ihan normikyläilyistä ym.
Pohdin että onko tämä niinsanottua päihdepersoona käytöstä, sillä mietin että juoko mies itsekseen ollessaan enemmän kuin tiedän, vai onko kyse enemmän "vaan" adhd:n oireisiin kuuluvasta impulsiivisuudesta? Kun muissa tilanteissa ei ulos näkyvää impulsiivisuutta näy, siis tunnesäätelyn osalta.
Jälkikäteen näistä tilanteista puhuminen on miehelle hyvin työlästä ja silloin helposti myös uhriutuu ja ylisyyllistää itseään.
Nyt tovi on mennyt paremmin, kun laitoin isot rajat tilanteeseen ja mies on saanut sen adhd lääkityksen mutta pohdin että kyse vain "honeymoon" vaiheesta? On ollut ajatus muuttaa yhteen mutta mietin todella paljon sitä, riittääkö lääkitys muuttamaan käyttäytymistä riittävästi. Miehellä on ollut monta avokumppania (7-8) ennen minua, ja varmaan nämä piirteet ovat tähän vaikuttaneet.
Kaipaisin vertaistukea muilta vastaavassa tilanteessa olleilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä yli 45vuotiaalla tai miehellä mutta omasta kokemuksesta sanon että lääkitys auttaa, tosin alkoholia ei kannattais käyttää yhtään. Raivosta sanon että minulla ainakin se täysin tahatonta ja voin itse sen jälkeen todella pahoin koska en halua loukata mutta se on ihan kun en pystyis kontrolloimaan itteeni ollenkaa. Mustasukkaisuus on vielä pahempi tunne, mutta uskon että se ahdistaa enemmän sitä kehen se kohdistuu. Tahatonta sekin. Parhaana apuna sanoisin että puoliso vois ottaa asian hieman huumorilla mutta vakavasti ja ymmärtäväisyys ja rauhallisuus.
Väitän vielä mustasukkasuudesta että se on myös mulle paha tunne. Jos puoliso vielä edes auttaa asiaa tekemällä mustasukkaseks, ero ainoa asia mitä voi tehdä. Koska sillon menee oma olo täysin sietämättömäks. Sanon että adhd:n oireisiin auttaa lääkitys ja myös oikea seura. Kun on tullut paljon näitä vastaan jotka tahallisesti hakevat sitä raivoa ja mustasukkaisuutta.
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
😍 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17796659Q
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Kyllä se nyt niin on , että parempi on keskittyä askartelutehtäviin. Neula ja lanka se on parasta terapiaa.
Ei mun takäki kaipaa neulaa ei lankaa, mutta sielu kaipaa hyvää kipinää...
Vibaa punttiin :)))))))))))
Takki se varmaan oli
Jäin miettimään sitä kuinka paljon on aikuisella jo kysymys persoonallisuuden piirteitä ja siitä kuinka pysyviä ne ovat. Tai siitä onko kysymyksessä jo enemmän alkoholiongelmaan liittyvä käytös. Vaikea nähdä että pelkkä lääkitys muuttaisi asetelmaa.
Stimulanttiläääkityskin aiheuttaa joskus ärtymystä esim. lääkkeen ”laskut” voi tehdä niin. Jos lääkitys on kuitenkin sopiva, sen pitäisi helpottaa impulsiivisuutta, joka ADHD:ssä on yleinen. Alkoholia ei pitäisi käyttää yhtä aikaa lääkityksen kanssa. Pieni määrä ei kokemukseni mukaan ole haitannut, mutta ei ole suositeltavaa.
Mitään väkivaltaa ei mun mielestä tarvitse hyväksyä kenenkään toisen taholta. Jos impulsiivisuus aiheuttaa sellaista, on hyvä toisten suojella myös tätä henkilöä itseään sellaiselta. Tälle kun voi tulla kauheat morkkikset jos aiheuttaa toiselle pahaa mieltä ja tajuaa sen vasta jälkikäteen.
ADHD - ihmiset ovat usein rehellisiä ja hyväntahtoisiakin, tosin samaan aikaan myös hajamielisiä ja koheltavia. Monia hauskojakin kommelluksia tulee vastaan, jos ihmiset osaa ottaa huumorilla noita juttuja.