Valitsen aina erillissuhteesta seksikumppaniksi seuraa koska he ovat niin helppoja vietellä. Lasken ne avoimiksi suhteiksi kun eivät asu yhdessä. Toinen heistä pettää aina kun ei ole samaa osoitetta. Yksikään heidän kumppaneista eivät ole yllättyneet kun kuulevat että toinen pettää. Se kertoo paljon.
Vasta kun kärähtävät niin alkavat keskustella rehellisesti. Olen tietämättäni käräyttänyt tartuttamalla kondylooman ja hepatiitin kolmeen "pariskuntaan" vilkkaina aikoina.
Onko täällä vielä lapsenmielisiä etäsuhde uskovaisia? Miksi luulet että voi tulla rakkautta ja yksiavioisuutta jos vietätte muiden kanssa enemmän aikaa kun toistenne? Minulle on selvää että sellainen ei ole mikään oikea suhde ja on oikeus olla muiden kanssa.
Vasta kun kärähtävät niin alkavat keskustella rehellisesti. Olen tietämättäni käräyttänyt tartuttamalla kondylooman ja hepatiitin kolmeen "pariskuntaan" vilkkaina aikoina.
Onko täällä vielä lapsenmielisiä etäsuhde uskovaisia? Miksi luulet että voi tulla rakkautta ja yksiavioisuutta jos vietätte muiden kanssa enemmän aikaa kun toistenne? Minulle on selvää että sellainen ei ole mikään oikea suhde ja on oikeus olla muiden kanssa.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Voisin kyllä asua erillään kumppanin kanssa. Se olis jopa nykyään enää ainoa varteenotettava vaihtoehto. Mutten tuollasta säätöä kattelis kuunaan. Jos ollaa pari, ollaan pari eikä muita käy välissä sähläämässä. Piste.
Sinä olet siis jonkinlainen suhdekostaja. Pitäisikö sinun hankkia joku oma suhde. Mikään alla olevista ei sovi sinulle.
-erillissuhde
-avoin suhde
-etäsuhde
Piti oikein miettiä mitä puuhailet.
En halua suhdetta nyt ja "varatut" ei soittele perään.
-AP
Se ei kuitenkaan näy aloituksestasi. Se on somisteltu lausein patoutunutta vihaa. Helpottaako se oloasi?
Haluisin ilman muuta asua erillään, en osaisi asua kenenkään kanssa enää. Mutta pettäminen tuohon ei kuuluisi, suhde on suhde asuttiinpa erillään tai yhdessä. Eikä kaikki oli pettäjiä vaikka sä olisitkin.
"Mutta pettäminen tuohon ei kuuluisi, suhde on suhde asuttiinpa erillään tai yhdessä."
👍 Saman katon alla asuminen ei muuta suhteen määritelmää yhtään miksikään.
Pettäjät pettävät, olivat sitten millaisessa suhteessa tahansa. Parisuhde, työsuhde, kaverisuhde...
xLiner
Eikä se petetyksi tuleminen mikään maailmanloppu ole. Sellaiset tyypit poistetaan omasta elämästä ja jatketaan!
xLiner
Näin juuri xLiner
Aloittaja voi ihan rauhassa tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta ei erillissuhteissa asuvia ole kovinkaan paljon. Voi olla vaikeuksia löytää sopivia, jos ei löydä sinkkujakaan.
Itse sellaisessa elävänä voisin kertoa ettei kiinnosta nyt toiset naiset ollenkaan. Ei ainakaan seksuaalisessa merkityksessä, leikinlaskua lukuun ottamatta.
Ihmiset jotka pettävät tuntevat jotain puutetta, olkoon sitten henkistä, tai seksuaalista.
Tuo tunne voi tulla riippumatta aviosäädystä, tai asumismuodosta.
Tärkeintä on se että tuntee kuuluvansa vain yhdelle, kun noin on ei sen vastapuolen kannata tuhlata ajatuksiaan moiselle aiheelle. Mitäpä se vieraan tyydytys elämään toisi muuta kuin hetkellistä nautintoa ja helpotusta. Menee samaan kastiin syömisen kanssa, nälkä siirtyy syödessä mutta, syöminen ei vie kokonaan nälkää pois. Ahmiminenkaan ei auta, tulee vain paha olo.
AV
Vaikka on eronnut, voi silti tuntea kuuluvansa vain yhdelle. Siihen ei sitten mahdu muita, tai ketään muuta uuteen suhteeseen. Hyväksyy sen, että suhde on päättynyt. Mutta ei halua ketään toista.
Just näin.
Mun kokemukseni taas on täysin päinvastinen. Erillisuhteessa olevat ovat yleensä tyytyväisiä siihen suhteeseensa ja siksi uskollisia. Yhdessä asuvat taas joutuvt kestämään paljon paskaa toiselt osapuolelta ja ovat paljon herkempiä hyppimään vieraaseen petiin ja yrittämään pokata seksiseuraa.
Kummallisen paljon sä tiedät satunnaisten seksipartnereidesi elämästä ja parisuhteista. Mistä sä esimerkiksi tiedät ovatko heidän kumppaninsa yllättyneet vai eivät? Ovatko nuo kaikki ihmiset olleet sulle jotenkin muutenkin tuttuja, paneskelet kaveriedesi kumppaneita, vai mitä ihmettä? Minkä takia he sinulle sitä yllättymättömyyttään ovat tilittäneet? Ja mistä tiedät nuo "kärähdykset"? Sekä kondylooma ja hepatiitti ovat tauteja, jotka ovat usein pitkään hyvinkin oireettomia ja niiden kanssa pitää erikseen tajuta mennä testeihin.
Mäkin saanut sen kondyloomas?
Oisko ollu syytä opetella se kumin käyttö
Suoraan sanoen, aika paska aloitus, mutta vastaan silti, kun paljon muutakaan pohdittavaa ei näy listalla..
Ensin kysymys. Tuo tekstisi alkuosa antaa epämääräisen kuvan siitä, valkkaatko avoimesta suhteesta sekä miehiä että naisia. Näinkö on?
Seuraavaksi tulee tunne, että olet aika itsevarmasti "valitsemassa" seuraa. - Näkis vaan..
Ja vielä tuo sun tautisuus olisi aika ällöttävää.. - Siinä kohdassa lasken jo tämän aloituksen aprillipilaksi..
Mutta tuosta etäsuhteesta. Minulla on yli 7 vuoden kokemus hyvin toimineesta etäsuhteesta, eikä minulla jäänyt siitä mitään valittamista. Minä luotin täysin kumppaniini. Hän oli jonkin verran mustasukkainen, mutta ei liikaa. - Hän kuitenkin tiesi jo suhteen aloittaessamme mitä otti, eli että hän ei selviä, jos ei saa pidettyä mustasukkaisuuttaan aisoissa.
Ihan käytännön syistä emme koskaan muuttaneet yhteen. Vietimme 3-4 yötä viikossa yhdessä ja kaikki minun loma-aikani myös. Joskus arkisin vähän kauemminkin, jos täällä oli jotakin tapahtumaa, mihin menimme yhdessä.
Minä en siis mitenkään allekirjoita tuota, että etäsuhteessa oltaisiin jotenkin vähemmän sitoutuneita parisuhteeseen kuin yhdessä asuen.
Kummasta suhteesta sinä nyt oikein puhut, erillissuhteesta vai etäsuhtesta? Nuohan eivät todellakaan ole sama asia. Erillissuhteessa voidaan elää vaikka toistensa naapureissa ja viettää aikaa yhdessä vaikka joka päivä, mutta ei vain asuta saman katon alla. Etäsuhteessa taas ylensä asutaan selvästi kauempana toisistaan ja nähdään harvemmin. Eli kummasta nyt on kyse?
Itse olen elänyt ETÄsuhteessa nyt kohta kymmenen vuotta ja molemmat tietävät voivansa luottaa toisiinsa. Ainakin nykytilanteessa on epätodennäköistä, että tulisimme muuttamaan pysyvästi samaan osoitteeseen tai ede samalle paikkakunnalle. Näemme toisiamme harvemmin, mutta sitten kun näemme niin olemme yhdessä jopa kuukauden tai pari yhteen menoon.
Yhdessä asuminen sen enempää kuin erillissuhdekaan ei takaa hyvää ja uskollista parisuhdetta. Tilastojen mukaan erillissuhteisiin ollaan kaikkein tyytyväisempiä. Hyvin usein erillisssuhteet tulevat vasta vanhemmalla iällä, kun edellisistä saman katon alla parisuhteista on aikaa , joten tilastot voivat olla oikeassa. Mutta riippumatta tilastoista, jokaisen suhde on juuri sellainen kuin on. Siinä voi olla uskottomuutta, tai ei ole (kaikissa parisuhdetyypeissä).
Kukaan ei ole sanomaan toisten suhteita "oikeaksi" tai "vääräksi". Ihminen voi valita, millaisessa parisuhteessa haluaa olla. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi hyvin, olla rakastettu. Kuvitteletko kohtelevasi toisia ihmisiä hyvin?
- Sheena
Se että Suomessa 51 % avioliitoista päätyy eroon, ei ole mikään uutinen.
Uutinen voi olla se miten avioliitoissa voin noin 20 % on tyytyväisiä liittoonsa.
Osa ei eroa, kestää kun on aamen sanottu.
Tärkeintä ei ole se asutaanko yhdessä, tärkeintä on se hyvinvointi yhdessä.
Jokaisessa ihmisessä on jotain mikä ei täysin sinua tyydytä, jokin ärsyttävä piirre tai elämänkatsomus. Tapa toimia eri tilanteissa voi olla väärä, jopa tunnepuolella on arvioimisen varaa.
Erillissuhteessa ihmiset voivat enemmän tuoda esille omia hyviä puoliaan, toki suhteeseen liittyy suuri luottamus. Luottamuksen suuruus näkyy myös siinä ettei seksuaalisuudesta paljon keskustella. Sitä ei myöskään harrasteta niin usein mitä lähisuhteessa koska tuo tilanne on jo sellainen jossa MOLEMMAT oikeasti haluavat.
En vielä ole löytänyt mitään heikkouksia vahvoille ihmisille olla erillissuhteessa.
Heikoille riippuville, jotka tarvitsevat jonkun "hakattavakseen" se ei käy.
Pitävät puolisoaan palkintona, jota oikeasti eivät ansaitse.
AV
Kai se suhde pikku hiljaa tai heti lopahtaa kun kysyy muutetaanko yhteen tai tuletko vaimokseni yms ja toinen vastaa en tule tai ei muuteta yhteen tai en koskaan mene naimisiin tai muuta yhteen kanssasi niin kyllä se siihen loppuu
Totta joka sana.
Minä ja monet muut läheiset ovat erillissuhteessa, jossa on todellakin päätetty, ettei naimisiin mennä eikä yhdessä asuta, syitä on monia. Mutta suhde sen kun jatkuu. Monella 20v jo minulla 12v.
Oletpa Ap. Tahditon katkera paha ihminen. Itseläni aikuisena naisena on vaki suhde ollut jo 22v. Asumme erillään. Tapaamme kun kummalakin on todella aikaa viikonloppuna. Käymme illalisella ja sitten tanssimaan Helsingin yöhön . Joman kumman kotiin yöksi.Toimii hyvin.
Erikotisuhde on meilläkin. Edellinen suhde oli pitkä ja nyt on uusi. Matkat, teatterit, elokuvat ja muut retket yhdessä ja nukkumaan toisen kotiin. Sitten 4-6 päivää omassa kodissa kumpikin. Ei tule mieleenkään lähteä katselemaan muita. Kerron hänellekin että tämä tapa sisältää kaikki mitä tahdon suhteelta.
itseäkikin kullä joo huvuttaa kun hammaslääkäri-tytöt tekevät vaan hyvää, mutta ainiiin
Me asuttiin joskus yhdessä, mutta nyt on eri osoitteet.
Pakko.
Mies ei jaksa katsoa mun naamaa joka päivä, ja muuttuu vihamieliseksi ja kärttyiseksi.
Nyt voin lähteä kotiin, jos hän ei kestä mua.
Suhde ei lypsy, etene, kasva.
Elämään kuuluu niitä karvaampiakin aikoja, etenkin bvanhempana solmituissa parisuhteissa tulevat ko. seikat eteen: pomat tavat jääräpäisrsti molemmilla, työttömyys, sairaus, kriisit koettelevat kun kuherrusvuodet menneet.
Ja se arkinen elämä tulé vastaan jokaisessa suhteessa.
Mikä onn riittäbvän hyvä suhde?
Rakastanko. Tahdonko rakastaa. Valitsenko hänet uudestaan kaikesta huolimatta...
N62
Ihanasti kirjoitettu. Ja viisaasti! Lisää tälläistä!
Etenkin vanhempana, kun on elänyt exän kanssa pitkäänkin saman katon alla, lapset ovat syntyneet ja kasvaneet, on jo koettu kaikki mahdolliset kriisit, joista suuri osa on jäännyt päälle, esimerkiksi sairaudet (fyysinen ja psyykkinen), ero on ainoa keino pitää itsensä ja kenties vielä lapsensa hengissä, elävänä. Karvaampiin aikoihin näet tottuu, silti ne ahdistaa, uuvuttaa, ei sitä edes huomaa aluksi.
Kun edellisessä suhteessa on tosiaan ollut vuosikausia tai vuosikymmeniä kamppailua toimeentulon kanssa, se vaikuttaa koko perheeseen, eikä vähiten vanhempiin. Ero on lopulta suurin helpotus mitä vaan voi olla. Uuteen suhteeseen, jossa asutaan yhdessä ei ole mitään mieltä lähteä.
En minäkään enää mene. En edes ihastu, rakastu enkä pysty rakastumaan.
Täällä on paljon itselleen selittäjiä näköjään. Hyvä että tunnette suhteenne ja itsenne mutta tunteeko kukaan oikeasti toista?
-AP
Tuntee tietysti. Itse tunnen toiset jopa vähän paremmin kuin itseni.
minua huvitti tuossa fsrmi-ohjrelmsdds tyttöjen solmujen tekemis kilpailu, itselleni on kyllä opetettu kaikenlaisia kuten myösx joku hirttosilmakin tekeminen oikea oppisesti ku klux klanin toimesta.... eli siis miten oikeasti tehdään burhning crosses.
En pidä tuosta erillissuhde -sanasta.
Tosiaankin voi olla OIKEA ja uskollinen parisuhde, vaikka asuisi eri osoitteessa.
En minäkään. Erillisasunnon, -talon ja -omaisuuden vielä ymmärrän, kun rahaan sidotusta arvosta tai omistuksesta puhutaan, mutta suhteissa, noup.
Jos on yhdessä sovitut säännöt silloin niitä kai olisi noissakin suhteissa kummankin osapuolen hyvä osata noudattaa muutoi se ole sen kummempaa mitä tekisit joka tapauksessa vaikka asuisit samankaton alla
Mulla on nyt myös. Ex-mies (?) tartutti.
Suhde loppui ja muutettiin erilleen.
Kyllä minä uskon erillissuhteen olevan ihan yhdellä lailla sitoutumista toiseen ja suhteen hyväksi. Enkä ymmärrä edes, miten joku lähisuhde muuttaisi merkittävästi asiaa? Minusta mikään suhde ei saa vaikeuttaa elämää, tai siitä ei ole iloa/hyötyä kellekkään.
Mietin, että ap varmaan kyttäisi toisen menemisiä ja tulemisia, jos pitää, että lähisuhde on ainoa toimiva vaihtoehto. Muutenhan ei voisi niin kytätä.
Luottamus toisiin ihmisiin on jokaisen oma juttu....jos sitä ei vaan ole, ei sitä kyttäämälläkään saa, se on tongittava omasta korvien välistä.