(Lähti seilaamaan edellinen aloitus lesbo, gay, bi ja transsiin 😁, niin laitan vielä tänne) Eli,
Kuinka tulit kaapista tai olitko siellä koskaan vai oletko edelleen (kokonaan tai osittain)? Jos olit ja tulit, niin tulitko vauhilla ja voimalla bootsilla avittaen läpi vai raotitko ovea hissukseen? Minkä ikäisenä tämä tapahtui? Saapi kirjoittaa myös muuta aiheeseen liittyvää, mutta jos oltas huutamatta 😉
Kaapista ulos
30
1329
Vastaukset
- Anonyymi
Itselleni tulin kaapista kun olin n. 13. Silloin tajusin itse asian enkä enää yrittänyt väkisin pitää samoista asioista kuin muut ikäiseni. Perheelle tulin kaapista kun olin 17. Tulin aika ryminällä ulos, kukaan ei ollut ikinä miettinytkään asiaa joten perheeltä sen uskomiseen meni tovi. Menetin siinä toisen puolen suvusta.
Heippa, kiva kun vastasit 😊 Muuten täällä näyttäs olevan aika hiljasta porukkaa, kun lukukertoja riittää vaan vastauksia ei tipahtele.
Mä olen suurimmalle osalle tyypeistä edelleen kaapissa. "Aiemmassa elämässä" en kokenut oikeastaan millään tavalla tarpeelliseksi tästä "piirteestäni" pukahdella. Nyt viime aikoina olen vähitellen raotellut sitä ovea.Ja tuohon "Menetin siinä toisen puolen suvusta" vielä, jotta ikävä kyllä kaikki eivät niin helpolla ja suvaitsevaisesti näitä asioita ota 🙄 Itsekin olen varautunut joidenkin osalta heikkoon tai huonoon vastaanottoon. Kaikille en toki koe tarpeelliseksi omista asioista edes pukahtaa. Se on sitten eri asia vastata jos joku sattuu kysymään. Vaan eipä oo tähänkään asti kysytty.
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Ja tuohon "Menetin siinä toisen puolen suvusta" vielä, jotta ikävä kyllä kaikki eivät niin helpolla ja suvaitsevaisesti näitä asioita ota 🙄 Itsekin olen varautunut joidenkin osalta heikkoon tai huonoon vastaanottoon. Kaikille en toki koe tarpeelliseksi omista asioista edes pukahtaa. Se on sitten eri asia vastata jos joku sattuu kysymään. Vaan eipä oo tähänkään asti kysytty.
Kertoisitko sitten kuinka itse tulit kaapista? Jotta pysyisi tasapaino paljastusten suhteen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko sitten kuinka itse tulit kaapista? Jotta pysyisi tasapaino paljastusten suhteen.
Eihän se oo 😃 Tää on se palstan kuuluisin kaappibisse
Anonyymi kirjoitti:
Eihän se oo 😃 Tää on se palstan kuuluisin kaappibisse
Ja sie taijat olla se mun elämän(tilanteen) parhaiten tietävä, vai 😉
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko sitten kuinka itse tulit kaapista? Jotta pysyisi tasapaino paljastusten suhteen.
Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, niin mä olen suurimmalle osalle tyypeistä edelleen kaapissa. Ehkäpä mulla olisi enemmän kerrottavaa joskus myöhemmin, mutta kerron nyt sen, mitä kerrottavaa on 😁 Tästä ei-heteroudestani olen kertonut jonkin aikaa sitten pitkäaikaisimmalle ystävälleni, viestillä ja muun kirjoituksen lomassa. Sen lisäksi asiasta tietää muutama muu live-elämän ihminen. Pikkuhiljaa siis. En tiedä vielä meneekö "jatkokertomukset" viesteillä vai livenä, jomminkummin. Joskus pohdin, olisiko ollut helpompaa kertoa näistä asioista jo aikaa sitten.
- Anonyymi
Tulin kaapista ulos perheelle ja ystäville noin 17- 18 vuotiaana. Pikkuhiljaa rytinällä. Mutta jokapäivä uusille ihmisille esim työpaikalla saa tulla ulos kaapin perukoilta, koska oletus on hetero. Stressaavaa.
- Anonyymi
No täähän se on. Mä en oikeastaan ole ollut ikinä kaapissa. Tajusin suuntautumiseni päälle kaksikymppisenä ja puhuin siitä saman tien sen hetkisessä lähipiirissä olleille. Porukka on osin vaihtunut moneen kertaan ja aina saisi olla selittämässä. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Tulee esiin kun ja jos tulee. Mikä velvollisuus mulla on siitä kertoilla jatkuvasti. Ei jaksa enää. Mulle on oikeastaan ihan sama minä mua pidetään. Romanttinen suuntautuminen ei ole mun persoonassa keskeisintä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No täähän se on. Mä en oikeastaan ole ollut ikinä kaapissa. Tajusin suuntautumiseni päälle kaksikymppisenä ja puhuin siitä saman tien sen hetkisessä lähipiirissä olleille. Porukka on osin vaihtunut moneen kertaan ja aina saisi olla selittämässä. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Tulee esiin kun ja jos tulee. Mikä velvollisuus mulla on siitä kertoilla jatkuvasti. Ei jaksa enää. Mulle on oikeastaan ihan sama minä mua pidetään. Romanttinen suuntautuminen ei ole mun persoonassa keskeisintä.
En koe että mun pitäisi olla joku hetero-oletuksen oikaisija, koska oletuksen olemassaolo ei ole mun syytä. Suuntautumisten moninaisuus on yleisessä tiedossa ja jokaisen oma asia ottaa ne huomioon.
- Anonyymi
En halua kulkea leima otsassa joten pysyn kaapissa. En halua olla "se lesbo" vaan oma itseni. Minusta tämä kaapista tulo on myös omanlaistaan narsismia.
- Anonyymi
Kerron porukoille jos joskus tapaan jonkun. Kaverit tietää jo. 40v
- Anonyymi
Silloin kun tapasin hänet eli joskus 2017-2018 😍🤭
- Anonyymi
Mä en oikein tiedä oonko silleen varsinaisesti ulospäin "tullut kaapista ulos", siis että se oisi mikään ns spektaakkeli ollut...mä kävin vähän vaiheen kautta.
Mulla on ollut ainoastaan poikaystäviä n. 30v. asti, jonka jälkeen on ollut yksinomaan naisystäviä. Ja näillä asetuksilla jatkan kyllä loppuun asti.
Noin parikymppisenä aloin pitää itseäni biseksuaalina, koska mulla oli useampikin naisihastus. Eräs oli/on vieläpä omasta kaveripiiristä, mutta hän on hetero. Tuolloin kaveripiirini oli vielä täysheteroa muutenkin 😀 en oikein edes osannut puhua tai kokenut kyllä tarvettakaan avautua mistään seksuaalisuusasioistani silloin heille. En tykkää intiimijutuista muutenkaan puhua, mä en ole sellainen.
Olen aina ollut tosi pidättyväinen ihan kaikissa sisäisissä ajatuksissani, vaikka ulospäin olenkin hyvin "menevä" ja seurallinen.
En ole koskaan ollut ns sitoutuvaa tyyppiä, vaikka olen todella _yrittänyt_ olla. Luulin pitkään, että mulla on vain jokin tunnevamma, johtuen rankasta perhetaustasta ja huonoista lapsuuden ihmissuhdemalleista.
Voi siis ollakin, mutta seksuaalisuuteni kanssa (totesin iän myötä myöhemmin) sillä ei ole mitään tekemistä. Koin tuolloin, että mun pitää vain yrittää kovemmin löytää aina vain kivempi tyyppi, jonka kanssa lopulta alkaisi muodostua rakkaussuhde pelkän ystävyyden/hyvän meiningin ohelle. Tavallaan muodostuikin parin kanssa, mutta enemmän sellainen "sisaruksellinen" rakkaussuhde sitten korkeintaan.
Sanotaan nyt niin, että poikaystävää ja miestä vaihtui välillä kuin sukkaa teini-iästä siihen viimeiseen pitkäaikaisimpaan (n. 5v kestäneeseen)
miessuhteeseeni asti, mutta nykyään ymmärrän että tämä "miesvaihe" oli pakko mun käydä läpi, että tajuaisin, etten vain pysty rakastumaan miehiin. Todella yritin kaikkia poikaystäviäni rakastaa ja myös todella aattelin, että eikös se oikea rakkaus just syty vasta ajan kanssa?
Että ihastus se on ohimenevää? Nehän on aina mennytkin ohi mulla ajan kanssa!
Ohitin siis hyvin sulavasti faktan, että ihastusteni kohteet olivat aina naisia 😅 ja myös sen, että jos joku tuntematon viehätti seksuaalisessa mielessä, hän oli aika nainen! Mutta tämä nyt oli "selvä juttu" olinhan biseksuaalina kykenevä ihastumaan naisiin, se ei ollut mitenkään ongelma mulle.
Mun ihastuksen kohteet on aina ollut hyvin maskuliiniset naiset, en koe mitään vetoa femmeihin, ehkä siksikin jäänyt vähän hämäräksi tämä mun suuntaus. Mun piireissä mun ystävät on aina olleet tyttömäisiä ja naisellisia naisia (kuten minäkin), en oo oikein hengannut mask. naisten kanssa, enkä ole harrastanut mitään maskuliinisempia asioitakaan. Tavallaan ne on sitten ollut ne poikaystävät, joiden kautta/mukana oon vaikka törmännyt niihin ihastumisiin, esim. autoilujutuissa, pelijutuissa, urheilujutuissa jne, mutta itse en ole silleen ollut niistä kiinnostunut. Uber femme olen siis!
Seksi miesten kanssa onnistui mitenkuten, en siitä itse oikein mitään itselleni saanut, hankalaakin ja riitoja aiheuttavaa se oli 🙄 mutta kaipasin kuitenkin läheisyyttä, mikä olikin mulle tärkeintä. Ihan vain viettää kivan tyypin kanssa aikaa ja halia. Rakkaus ja ihastus vain puuttui aina, aina lopulta aattelin että valitettavasti taas väärä tyyppi, vaihtoon.
No sitten tuli päivä, kun kolahti kohdille nainen, johon ihastuin ja rakastuin ja tunne oli molemminpuolinen! Kaikki loksahti kohdilleen, mun oli pakko hylätä mun ajatus biseksuaalisuudesta, mulle se oli siis ollut se kuuluisa välivaihe. Muutama vuosi seurusteltiin hänen kanssa, ja vaikka lopulta erottiin, en voisi enää ikinä alkaa suhteeseen miehen kanssa.
Tämän mun ensimmäisen rakkauden koin siis kolmikymppisenä vasta (nykyään mun mielestä rakkaus tarvitsee yhä kuitenkin AIKAA, pelkkä ihastus ei ole sitä, mutta kyllä sen on alettava ihastumisesta).
Mulla on nyt hänen jälkeen ollut 2 pitempää seurustelusuhdetta ja pari yhdenillan juttua naisten kanssa. Eli noin kymmenen vuotta itsensä tiedostavana lesbona tässä elänyt. Olen nelikymppinen, vielä odotan että mun loppuelämän rakkaus tulee vastaan, mutta sentään tiedän että mies hän ei ole! Enkä usko että yksikään femme mun päätä edelleenkään tulee kääntämään, että jotain sentään olen oppinut jo tähän ikään mennessä 😀
Elämä on oppimista, virheitä tulee ja menee, mutta olen oppinut hyväksymään asian. 🙂
Se mikä mua suunnattomasti ärsyttää, on kuitenkin TOISTEN TAHOLTA tuleva lokerointi, koska mä olen itse kokenut niin suunnatonta itsevihaa ja hämmennystä seksuaalisuudestani, että siihen päälle kun muut katsoo, että on jokin oikeus hämmentää tai lokeroida sut sun itsen puolesta...se on vaan kauheaa! Joo, mä vaihdoin mun "leiriä" mutta mulla on myös ystävä, joka vaihtoi leiriä toiseen suuntaan, että mitä tahansa voi tapahtua myöhemmällä iällä.
Jos jotkut kokee olevansa hetereoita, biseksuaaleja tai lesboja parikymppisenä, se ei välttämättä ole niin enää siitä parinkytä vuoden päästä. Mä esim en omasta kokemuksesta huolimatta sanoisi kellekään biseksuaalille, että hän elää "vaihetta" ...- Anonyymi
(Jatkan) ...vaikka mulla se oli niin.
Ja ainakin tiedän tässä iässä ihan FAKTANA, että lähes jokaikisellä nelikymppisellä femmelesbolla (ja hyvin monilla vähemmän femmelläkin) on miehiä/poikaystäviä menneisyydessä. Ne on sitten ne ihan tosi "poikamaiset" tytöt/naiset, joilla ei ehkä oo ikinä ollut poikaystäviä, koska ovat olleet itse vähän kuin osa jätkäporukkaa aina.
Nykyään tilanne voi olla eri nuorisolla, näen huomattavasti enemmän jo tyylillisesti hajontaa kun vain katson nuorison, on enemmän ilmaisuvapautta ja tietysti voi olla helpompi olla avoimesti mitä on, kuin esim. ysärillä kun itse olin esiteini/teini. Nättinä "suosittuna" tyttönä itse vedin kyllä poikia puoleeni ja opin ehkä vähän käyttämään sitä hyväksikin tietyllä tapaa...oli ajan henki meidän (isomman kaupungin) huonomaineisessa lähiössä, että teinitytöillä on poikaystävä jo 14v. lähtien, mielellään täysi-ikäinen vieläpä! 😱😭
Kyllä mä hiukan kateellinen olen nykynuorisolle heidän tietynlaisesta vapaudestaan ja kaikista mahdollisuuksista nykyään osallistua sateenkaarijuttuihin, pridekulkueista, tiedosta mitä on saatavilla ja tarjotaan jo kouluissakin ym, sellaista ei ollut olemassakaan tuolloin.
Olen myös äärettömän ylpeä niistä rohkeista omankin ikäluokan edelläkävijöistä, jotka on tehnyt sen ison työn ja mahdollistanut nykyisille sateenkaarinuorille tämän ja myös nyky-nuorista, koska tämän päivän nuoret myös käyttävät mahdollisuuttaan sekä pitävät ääntä oikeuksiensa puolesta! Sydän meinaa pakahtua kun näen yläasteikäisiä lapsia sateenkaarimerkkejä repuissaan ym 🥰🏳️🌈 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
(Jatkan) ...vaikka mulla se oli niin.
Ja ainakin tiedän tässä iässä ihan FAKTANA, että lähes jokaikisellä nelikymppisellä femmelesbolla (ja hyvin monilla vähemmän femmelläkin) on miehiä/poikaystäviä menneisyydessä. Ne on sitten ne ihan tosi "poikamaiset" tytöt/naiset, joilla ei ehkä oo ikinä ollut poikaystäviä, koska ovat olleet itse vähän kuin osa jätkäporukkaa aina.
Nykyään tilanne voi olla eri nuorisolla, näen huomattavasti enemmän jo tyylillisesti hajontaa kun vain katson nuorison, on enemmän ilmaisuvapautta ja tietysti voi olla helpompi olla avoimesti mitä on, kuin esim. ysärillä kun itse olin esiteini/teini. Nättinä "suosittuna" tyttönä itse vedin kyllä poikia puoleeni ja opin ehkä vähän käyttämään sitä hyväksikin tietyllä tapaa...oli ajan henki meidän (isomman kaupungin) huonomaineisessa lähiössä, että teinitytöillä on poikaystävä jo 14v. lähtien, mielellään täysi-ikäinen vieläpä! 😱😭
Kyllä mä hiukan kateellinen olen nykynuorisolle heidän tietynlaisesta vapaudestaan ja kaikista mahdollisuuksista nykyään osallistua sateenkaarijuttuihin, pridekulkueista, tiedosta mitä on saatavilla ja tarjotaan jo kouluissakin ym, sellaista ei ollut olemassakaan tuolloin.
Olen myös äärettömän ylpeä niistä rohkeista omankin ikäluokan edelläkävijöistä, jotka on tehnyt sen ison työn ja mahdollistanut nykyisille sateenkaarinuorille tämän ja myös nyky-nuorista, koska tämän päivän nuoret myös käyttävät mahdollisuuttaan sekä pitävät ääntä oikeuksiensa puolesta! Sydän meinaa pakahtua kun näen yläasteikäisiä lapsia sateenkaarimerkkejä repuissaan ym 🥰🏳️🌈Kyllä niillä läpeensä poikamaisillakin naisilla on voinut olla poikaystäviä ja osa niistä miehekkäistä naisista on ihan biseksuaaleja huolimatta läpeensä miesmäisestä/poikamaisesta olemuksesta. Voi olla myös niin, että läpeensä miehen näköinen nainen vaihtaakim toiseen suuntaan eli miehiin takaisin tai koko ajan on ollut miehen kanssa naimisissa ja pysyykin naimisissa. Eli ulkonäkö ei välttämättä kerro seksuaalisuudesta mitään, voi kertoa, mutta ei välttämättä.
Eli seksuaalisuus ei ole mikään ulkonäkösuuntaus. Monia biseksuaaleja saatetaan luulla lesboiksi kun ovat niin miehekkäitä/poikamaisia tai täysin meikkaamattomia ja ilman koruja, hameita jne. ja toisaalta myös niitä ultrafemmejä saatetaan luulla ja usein luullaankin biseksuaaleiksi, vaikka ovatkin oikeasti lesboja. Toinen hyvin virheellinen ja stereotyyppinen näkemys on, että femmet aina haluavat kolmen kimppaa, eivät välttämättä ja toisekseen, vaikka olisikin bi niin ei se sitä välttämättä tarkoita, että haluaa kolmen kimppaa tai on polyamorinen.
Ja kyllä, miehekäs binainen saattaa viihtyä enemmän miesten seurassa, koska tykkää enemmän miesten jutuista (autot, jääkiekko, jalkapallo, kalja jne) kun taas femmen naisen kanssa ei välttämättä ole henkisestikään mitään yhdistävää (eikä ulkoisesti).
- Anonyymi
Kaapista ulos oon tullut julkisesti perheelleni, netissä kaikki tietää jotka tekstejäni lukee. En asiaa salaa, ei se silti puheeksi kaikkien kanssa tule. ☺️
Cool❄️ - Anonyymi
Tulin kaapista ulos hyvin myöhään 40 v iässä. Olin ex naisystäväni kanssa vajaan vuoden ja erosimme. Silti tunnen iloa ja vapautta, että uskallan viimein olla oma itseni.
- Anonyymi
Edelleen 28-vuotiaanakin emmin täällä kaapissani jonka ovi tuntuu todella raskaalta. Älkää ottako mallai! Oma elämäni on vaan ehtinyt sellaisten raamien sisään jotka rikkoutuisivat kaapista karkaamalla 😅 Vaikka ystävistäni löytyy useampikin lesbo joiden kanssa tätä puolta olisi mahdollista tutkia hyväksyvässä hengessä, niin jostain syystä en sitä ole vielä tehnyt. Taidan olla liian tottunut haaveilemaan tilanteesta jossa saisin luopua osasta vastuuta ja joku vaan huomaisi kysyä asiasta niin suoraan, että lähes joutuisin kakistamaan ulos asian jota olen piilotellut epävarman mekon helmani alla jo teinistä lähtien. Ainakin täällä saan siihen oveen vähän kolkutella! 😇
- Anonyymi
Kun riittäiskin se yks kerta😳
Harvemmin se yks kerta riittää, vaikka joissain jutuissa kyllä kerta kokeilu on riittänyt siihen, jotta tietää ettei tartte toisten kokeilla.
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Harvemmin se yks kerta riittää, vaikka joissain jutuissa kyllä kerta kokeilu on riittänyt siihen, jotta tietää ettei tartte toisten kokeilla.
En nyt tarkoittanut mitää kokeiluja vaan sitä että joutuu tulemaan kaapista uudelleen ja uudelleen. Olen kaikesta huolimatta ilmeisesti niin heteron oloinen että musta voi sen oletuksen tehdä.
- Anonyymi
En_osaaEn_tunne kirjoitti:
Harvemmin se yks kerta riittää, vaikka joissain jutuissa kyllä kerta kokeilu on riittänyt siihen, jotta tietää ettei tartte toisten kokeilla.
Sä oot kyllä lesbojen elämästä niin pihalla, no fence.
Anonyymi kirjoitti:
En nyt tarkoittanut mitää kokeiluja vaan sitä että joutuu tulemaan kaapista uudelleen ja uudelleen. Olen kaikesta huolimatta ilmeisesti niin heteron oloinen että musta voi sen oletuksen tehdä.
Kyllä mä tuon sun viestin ymmärsin, mutta aloin vaan lätisemään (vähän tapani mukaan). Ei se jatkuva oven aukominen mitään herkkua ole. Semmoinen pyöröovi olis tuossakin kätevä.
Anonyymi kirjoitti:
Sä oot kyllä lesbojen elämästä niin pihalla, no fence.
Näinkö on? Ja mistäs tämä tokaisu otti vauhtia? Kukapa sitä toisen elämää sillä tavalla kauhean tarkasti tuntis. Väittäisin kuitenkin, että ihan niin pihalla en enää ole kuin muutama vuosi sitten. Kiitos palstalla ja muuallakin (myös livenä) tapahtuneen valistuksen.
- Anonyymi
En ole koskaan tullut kaapista heterona tai lesbona.
Lapsena ihastuin tyttöihin, teininä vain poikiin. Parinkympin molemmin puolin seurustelin pojan/miehen kanssa. Kolmekymppisenä rakastuin naiseen, oltiin vuosia yhdessä. Neljäkymppisenä rakastuin vuosiksi miehen. Nyt viiskymppisenä olen umpirakastunut naiseen. Haluaisin hengailla hänen kanssaan loppuelämäni.
En ole kokenut oleelliseksi ilmoittaa asiasta ulkopuolisille. Tähän nyt vastasin. - Anonyymi
Tarvittiin riittävän viehättävä ja älykäs nainen että tajusin omalla kohdalla. Siitä ei tullut mitään mutta rima on edelleen korkea.
- Anonyymi
Tarvittiin riittävän älykäs nainen, etyä osasit tulla kaapista ulos?
- Anonyymi
Hekoheko, luepa aloitus uudestaan. Liittyy aiheeseen.;)
Nostan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911445
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1541137En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1031020Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15877- 82850
- 64760
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?40747Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289733Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107728En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt44692