Määräävämpi osa puoli vai ns alistuvampi osapuoli suhteessa ja kumman haluat kumppaniksesi vahva luonteisen joka on vähän määräävämpi osapuoli vai alistuvampi osapuoli eli kumpikin pistää hanttiin ja rajat sinulle mutta loppujen lopuksi rakkaasi määrää sinua tai sinä määräät häntä hyvällä tavalla mutta jos näet että jokin asia kumppanillesi tärkeä niin annat sen toteutua
Kumpi olwt luonteeltasi
Anonyymi-ap
1799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Paha kysymys. Sanoisin, että se on Mattia lainatakseni 50/60. Periaatteessa 50/50, mutta joustan murun toiveitten edessä 😁
Pääosin nuo aiemmat suhteeni ovat olleet tuossa mielessä hyvin tasapainossa, on puolin ja toisin harattu vastaan ja samalla kuintekin kuultu toisen toiveita, tahtoa eikä vain jyrätty omaa tahtoa läpi. Itselleni se on toimiva tapa, osin omaa, osin toisen, huomioidaan toisemme ja vängätään vähän vaikka piruuttaan jotta kipinät toisinaan sinkoilevat 😉
Jos näin ni miksi ne on sitten entisiä
Parisuhteessa on aika paljon muutakin kuin tuo miten asioita hallitaan, jaetaan.
Se on kauheaa kun ihminen on suhteessaan se järki. Muori on sitten se tunne ja rahat.
Sanon useimmiten siis sen viimeisen sanan, eikä se ole legendaarinen: kyllä kulta.
Tällä menettelyllä säästyy minun järki ja muorin rahat. Tunteet nyt seilaa miten sattuu :)
-keinovaginamies-
Tuo loppuosa kuulostaa oikein hyvältä: "rakkaasi määrää sinua tai sinä määräät häntä hyvällä tavalla mutta jos näet että jokin asia kumppanillesi tärkeä niin annat sen toteutua"
- Olen tosi hallitseva ja voimakastahtoinen. Siksi tarvitsen kumppaniksenikin voimakastahtoisen ihmisen, joka silti pystyy joustamaan, kun asia on minulle tärkeä.
- Jos kumppani olisi liian nössö, se voisi olla minusta hetken mukavaa, mutta sitten hänestä tulisi minulle kynnysmatto, emmekä enää kumpikaan kunnioittaisi toistamme. Se olisi sitten sen parisuhteen loppu.
Olen se seesteinen osapuoli, rauhallinen puhuja, kärsivällinen keskustelija, kompromissin kehittelijä, joka suututettuna on sitten se jonka päätä ei enää käännä kukaan tai mikään.
Eli minusta löytyy vastakohdat 😄 ja 😠
Niin ja kumppanina paras on ihmistyyppi, joka ei yritä puhua mulle mitään vittuillen ja viisastellen, nimittäin tuollasesta muutun itsekin ihan vittupääksi. Oma vikas, mitäs aloitit.
En ole luonteeltani kumpaakaan noista. Mä olen pääosin hyvin sävyinen, mutta mitä enemmän minua yrittää pakottaa, niin sitä tiukemmin pistän vastaan. Mun kanssani pärjää vain sävyinen ja asialliseen keskusteluun kykenevä tyyppi.
Tykkään kyllä miellyttää kumppaniani ja tehdä hänet iloiseksi ja onnelliseksi ja olen kykenevä tekemään kumpaakin miellyttäviä kompromisseja ja niitä etsimään mutta ei mun ylitsenikään pysty kävelemään ja osaan oman tahtoni pitää vaikka en mitään ehdottomasti joitain asioita vaativaa sorttia olekaan.🙂.
Kaikista parasta on kun yhdessä asioista avoimesti ja rehellisesti keskustellaan kummankin mielipiteet ja näkökulmat ja tahto huomioiden ja päätetään yhdessä mikä juuri tällä kertaa juuri tässä asiassa on kaikkein paras tapa toimia.🙂.
Meillä ei kukaan määräile. Molempien vahvat luonteet tulevat harvoin esille, koska vältän kaikin tavoin riitelyä. Konfliktitilanteet hoidetaan keskustelemalla ja tekemällä sopimuksia.
Vaimo hermostuu herkemmin, mutta on rauhoitettavissa.
Minulla on mielikuva, että minä olen herra talossa. En ole siitä kuitenkaan varma, koska sitä ei ole testattu pitkään aikaan.
Minä pidän huolen omista asioistani ja kumppani omistaan. Niistä, joiden katsotaan koskettavan molempia, sovitaan yhdessä. Mua on täysin turha yrittää kenenkään käskyttää. Se ei tule onnistumaan. Minä en myöskään käskytä toista, enkä tee puolesta, vaan hän hoitaa omat asiansa ihan itse.
No jos lähtökohta on että suhteen tulisi olla tasa-arvoinen ni kerroppa ite mitenkä sen mieltäisit
Molempia aina välillä. Vuorotellen. Tämä vaihtelee tilanteen mukaan. Vaikka välillä olen voimakastahtoinen nainan, en silti ole kumppania kohtaan mikään päällepäsmäri. Meillä molemmilla on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Kumppani on pitkäpinnaisempi ja harkitsevampi. Näillä mennään.
Meillä on tasa-arvo huvittavuuteen asti. Menee jankkaamiseksi, syödäänkö lihaa, joo otetaan sinä mitä haluat, eiku mitä sinä, kalaako, joo kala käy. Vähän joka asiaan tämä sama keskustelu. Toinen, tuletko kanssani katsomaan elokuvaa, katsotaan nyt, se tarkoittaa ettei kai tule, joten menen yksin enkä enää mainitse asiasta eikä hän kysy. Emme ole päättäneet tai yrittäneetkään päättää toisen puolesta yhtään asiaa.
Tämä kuulostaa ihan hyvältä kunhan ei päädytä elämään kokonaan toisen ohi. Itse en jaksaisi jankata vaan oletan että toinen vertaisena ymmärtää ja että asiasta ei tarvi ikäänkuin tehdä numeroa jos jokin sopii ja toinen ei.
Ristiriitatilanteet voi sitten käydä erillisenä neuvotteluna joka ratkaistaan ja palataan takaisin olemiseen.
Se mitä toinen tarjoaa voi ja pitäisi tulla kiinnostuksesta toiseen ihmiseen ja luottamuksesta hänen arvostelukykyynsä. Kun välitän kumppanistani niin jos hän jotain suosittelee - sanotaanko vaikka uutta harrastusta jota hän haluaisi kokeilla - niin minulle sopivan kumppanin suhteen tiedän että joku pointti siinä jutussa on ja hän on paras mainos asialle mitä on.
En oikein sopeudu kumpaankaan. Olen yhteistyötä ja "samanarvoisuutta" janoava. En halua määräillä vapaata aikuista ihmistä enkä koe että minuakaan tarvisi määräillä. Jos jokin asia sopii niin sitten se sopii, jos ei sovi niin sitten ei sovi.
Olen koittanut olla se alistuvampi koska tavallaan se on helpompaa mutta se ei vaan toimi, minä turhaudun ja niin turhautuu se toinenkin.
Otan sen "jotain muuta" vaikka sellaista ei olisi olemassakaan.