Paska ihminen

Olenko aivan paska ihminen

Tätä asiaa olen tässä miettinyt jo useita kuukausia ja olen siinä vaiheessa etten tiedä mitä tekisin.

Kyseessä on siis uusioperhearki ja siihen liittyvät lapset. Miehellä edellisestä suhteesta on 2 lasta, 18- ja 20-vuotiaat. Nuorempi vielä asuu meillä mutta vanhin muuttanut omaan kotiin jo kolmisen vuotta sitten. Meillä on myös yhteinen alle kouluikäinen lapsi.

Minua itseäni eniten risoo tässä vanhin lapsi ja hänen rahankäyttönsä holtittomuus sekä siihen liittyvä käyttäytyminen.

Vanhin lapsi on työtön. Hakenut kyllä kuulemma töitä mutta huonolla menestyksellä ja jos jotain olisikin, on hän vedonnut joko auton kuntoon tai matkoihin. Hän on myös vaihtanut autoa parikin kertaa ja aina sanonut että tällä autolla pääsee heti töihin. SIlti niissä on aina ongelmaa tavalla tai toisella. Kuitenkin tämän hetken ongelma autossa ei estäisi töihin menoa eli käyttää tekosyynä ettei töihin tarvitsisi mennä. Minulle asia ei sinällään edes kuulu saati että minua edes kiinnostaisi mutta ongelmaksi muodostuu hänen loputon rahan ruinaaminen isältään.

Isänsä on maksanut siitä asti kun omilleen muutti joka kk useammasta kympistä jopa satasiin lapselleen. Lisäksi myös auttaa autoon liittyvissä maksuissa sekä antaa rahaa laskuihin jos ei tällä ole rahaa. Ymmärsin tavallaan rahan antamisen/auttamisen opiskeluaikana, mutta minua tuolloin jo ärsytti lapsen tuhlaileva käytös ja välinpitämättömyys rahan käytön suhteen. Se on tyylin "ei huolta huomisesta".

Opiskeluaikana lapsella oli perus opintotuen lisäksi myös laina. Nosti sitä koko koulussaoloajan. Lainalla osti tarpeellisiakin asioita kuten auton ja vuokratakauksen mutta suurimman osan käytti kuitenkin turhiin tavaroihin, kaupassa ihan sama mitä osti ja loputon rällääminen autonsa kanssa pitkin kyliä (parhaillaan päivään satoja kilometrejä). Ja kun rahat sitten loppuivat alkoi rahan pyytäminen isältään. Jos sitten rahaa ei ollutkaan antaa niin alkoi uhkailu että antaapa mennä sitte ulosottoon ja syyttely kuinka hänelle ei ikään anneta mitään tai osteta mitään. Isänsä ei kuitenkaan maksa 18-vuotiaalle lapselleen mitään. Sitä vastoin vanhin on lainannut sisarukseltaan huomattavan summan rahaa (päälle tonnin ja tämä raha oli opintolainarahaa jos sillä jotain merkitystä nyt on).

Meidän itsemme rahatilanne ei ole sekään mikään kummoinen. Itse olen työtön ja nuorimman lapsen päivähoitoajat ja terapia vaikeuttavat töihin hakemista (ovat minun vastuullani ja olen autoton). Mies itse on kolmivuorotyössä mutta maksaa ulosottoa. Monesti olemme olleet tilanteessa jossa olemme joutuneet elämään neljästään parikin viikkoa muutamalla kympillä. Mitään apua emme kuitenkaan saa mm kelalta koska he katsovat että olemme hyvin toimeentulevia. Ja kyllä pärjäisimme jos ei ylimääräistä ihmistä olisi tässä mukana.

Miehelle olen koettanut puhua asiasta mutta hänen mielestään asiassa ei ongelmaa ole ja rahat ovat hänen ja hän saa ne käyttää miten haluaa. Jos asiasta puhun enempi, alkaa hän huutamaan ja syyttelemään minua. Olen harkinnut muuttamista pois (myös silleen että asumme eri asunnoissa mutta seurustelemme silti) mutta mies sanoo että jos sen teen niin ei aio enää koskaan nähdä yhteistä lastamme.

Tässä sopassa on paljon muutakin tähän lapseen liittyen mikä ärsyttää mutta tämä raha-asia on katkaissut kamelin selän. Olenko siis p**** ihminen, koska omat lapset menevät kaiken edelle? Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Itse alan olla väsynyt tähän tilanteeseen lopullisesti koska budjetointi asioissa ei koskaan pidä paikkaansa rahasta valehtelun takia. Minua myös ahdistaa se että olen alkanut tuntemaan vihaa vanhinta lasta kohtaan enkä edes halua nähdä häntä.

Auttakaa!