Onko meidän vaadittava terveydenhoidon tavoitteeksi, etteivät lapset tuntisi Ikävää, haikeutta ja surua vanhempien erosta?
Miten voimme estää lapsia tuntemasta tunteita. Tai miten voimme muuttaa lasten tuntemat tunteet muuksi? Voimmeko vain mitätöidä ne merkityksettöminä meille.
Entä pitäisikö meidän pystyä muuttamaan vanhempien tuntemat tunteet muuksi?
Miten voimme estää lapsia tuntemasta tunteita. Tai miten voimme muuttaa lasten tuntemat tunteet muuksi? Voimmeko vain mitätöidä ne merkityksettöminä meille.
Entä pitäisikö meidän pystyä muuttamaan vanhempien tuntemat tunteet muuksi?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Meillä oli vaaliohjelmassa soputtaminen. Eiköhän anneta yhdellä hoidolla jotain resettiä.
-puttili
Vähän hassuja, mutta suuria kysymyksiä.
Ensinnäkin, lapset voivat aina paremmin, kun heidän vanhempansa voivat hyvin. Lapset ovat yllättävän hoksaavaisia, mutta eivät silti aina näytä sitä. Pienet padat..
Ymmärrän, että rakastavalle vanhemmalle on iso asia ja suuri kynnys tehdä se lopullinen päätös. Olenko tehnyt kaikkeni parisuhteeni hyväksi? Pilaanko minä nyt lasteni elämän ja olenko liian itsekäs, jos en halua tai jaksa enää jatkaa, vaan haluan erota?
Tottakai vanhempien ero on lapsille raskas asia käsitellä. Jossakin iässä heitä voi vaikka hävettää vanhempien ero, jos kavereiden perheet ovat ehjät tai heidän vanhempiensa ero on tapahtunut jo silloin, kun lapset ovat olleet tosi pieniä. Lapset varmaan viimeiseen asti toivovat, että heidän vanhempansa rakastaisivat aina toisiaan ja kaikki menisi niin kuin ennenkin..
Silti. Jaksat huolehtia lapsistasi paremmin, kun itse voit hyvin. - Keskusteluapua löytyy seurakunnalta, perheneuvolasta, yksityisiltä parisuhdeterapeuteilta. - Keskusteluapua ja tukea löytyy sekä parisuhteen parantamiseen, mahdollisen avioeron käsittelyyn sekä lasten tukemiseen, on lopputulos mitä hyvänsä.
Lapset ovat joustavia ja sitkeitä. He pärjäävät kyllä. Ei vanhempien mahdollinen ero johdu lapsista. Ei ero ole myöskään lasten tunteiden mitätöintiä. - Ketään ei pitäisi yrittää estää tuntemasta tunteita, ei aikuisia eikä lapsia. - Tunteista pitää voida puhua, mutta ne täytyy myös tuntea ja käsitellä, että elämässä pääsee eteenpäin.
"Totta kai vanhempien ero on lapsille raskas asia käsitellä. Jossakin iässä heitä voi vaikka hävettää vanhempien ero, jos kavereiden perheet ovat ehjät"
Mitä tuo perheiden ehjyys tarkoittanee, sitäkö jos asuu samassa taloudessa?
Olen huomannut miten ehjien perheiden lapset voivat oireilla joskus enemmän, vanhempien asuessa samassa taloudessa voivat lapset jäädä toisarvoisiksi.
Lasten kasvatus ei olekaan siitä riippuvainen onko erottu vai ei, kysymys on siitä mitä vanhemmat kykenevät antamaan kasvun tukemisessa.
Riitaisa parisuhde on huonoin mahdollinen kasvualusta pienille lapsille, samoin olisi se jos vanhemmat käyttäisivät huumaavia aineita tai keskittyisivät työelämäänsä liian voimakkaasti.
Lapset voivat hyvin silloin kun vanhemmat voivat hyvin, tuo on totta.
AV
Plaa, plaa jotain aivopestyä sanomaa joka estää näkemästä totuutta.
Niinpä.
Oma äiti ja isä. Ne ovat aina rakkaimmat ja tärkeimmät. Vaikka ei aina niin täydellistä olekaan.
Turha yrittää valkopestä ja selitellä eroaan.
Ainakin siihen asti yhdessä, kun lapsi on 10v. Sitten alkaa jo kodin ulkopuolinen elämä kiinnostaa sen verran, ettei vanhempien ero ole maailmanloppu.
Lasten maailma on sen verran yksinkertaista, että heille perhe on ehjä silloin kun asutaan yhdessä, jos niin on ollut aina. Ja riippumatta ongelmista perheen sisällä.
Elettyä elämää
Aikaisemminkin, jos on väkivaltaa, päihteitä tai lasten elämä on muuten turvatonta.
Muuten olen samaa mieltä iästä.
Ote oon avioero perheestä ja oon sitä mieltä dttä tietenkin pitää yrittää asiat saada toimimaan ja tehdä kaikki ettei erota täytyisi. Silti olen sitä mieltä että lapsille on parempi että vanhemmat eroavat kuin että lapset joutuisivat elämään kylmässä, tunteettomassa ja rakkaudettomassa kodissa missä joko riidellään ja huudetaan ja pahimmassa tapauksessa otetaan fyysisesti yhteen jatkuvasti tai sitten eivät vanhemmat huomioi toisiaan mitenkään ilman minkään näköisiä tunteita toisiaan kohtaan ja välttävät vain toisiaan ettei riitoja tulisi. Lapset kyllä aistivat tilantedn vaikka sitä kuinka peitellä yritettäisiin eikä sellainen kasvuympäristö ole terve eikä hyvä lapsille kasvaa.🙂.
"Lapset ovat joustavia ja sitkeitä. He pärjäävät kyllä."
Siltäkö näyttää? Nurten mielenterveysongelmat ovat yleistyneet hälyyttävästi.
Turvattomuus ja väkivalta ovat tietysti asia erikseen.
Niin moni kuitenkin eroaa, koska liitto on muuttunut ns kaverisuhteeksi ja lähtee juoksemaan intohimon perässä. Se vain on yksinkertaisesti väärin lapsia kohtaan.
En usko, että nuorten mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet vanhempien avioerojen vuoksi, merkittävästi. - Luonnollisesti mahdollinen avioero tulee hoitaa aikuisten välillä niin, että lasten asiat hoituvat hyvin ja lapsen perusturvallisuus säilyy. - Tämä pätee tietenkin myös parisuhteeseen, mistä ei erota. - Lapsi ei saa olla riidan välikappale eikä häntä saa manipuloida.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisen syitä löytyy varmasti mm. somesta/nettikäyttäytymisestä, yksinäisyydestä/kiusaamisesta, vanhemmuuden puutteesta, elämän epäsäännöllisyydestä, päihteistä, yhteiskunnan muuttumisesta, koulun aiheuttamasta stressistä, epäonnistumisen pelosta jne. jne.
👍👍👍
Avioero on mielestäni täysin aikuisten välinen asia ja saattaa aiheuttaa vanhemmissa katkeruuden, petetyn, hylätyn ja jopa pelon tunteita. - Lasten perusturvallisuudesta on mahdollista huolehtia ihan hyvin, vaikka vanhemmat eivät asu enää yhdessä. - Joidenkin lasten vanhemmat eivät koskaan asu yhdessä ja näistäkin lapsista voi kasvaa täysin tasapainoisia aikuisia.
No minä taas uskon, että eroilla on iso osa mielenterveysongelmiin. Totuutta ei varmaan ikinä saada selville
" mielenterveysongelmien lisääntymisen syitä löytyy varmasti mm. somesta/nettikäyttäytymisestä, yksinäisyydestä/kiusaamisesta, vanhemmuuden puutteesta, elämän epäsäännöllisyydestä.
Näitä kaikkia myös ero boostaa.
- jos jo vanhemmuutensa kanssa hukassa olevat vanhemmat eroavat, se ei ainakaan paranna tilannetta, vaan toinen vanhempi häipyy vähintään 50% ajasta ja pahemmassa tapauksessa yhdessäoloaika pienenee 80% (Joka toinen viikonloppu).
- Avioerohan on lapselle melkein synonyymi epäsäännölliselle elämälle. Sinulla on kaksi kotia, joiden välillä risteilet. Elämä on jatkuvaa pakkaamista. Sitten alkaa uusia kumppaneita ja sisarpuolia ilmestyä mukaan.
- Vaikka puhutaan, ettei lasta jätetä yksin, ovat lapsen vanhemmat avioerossa ehkä elämänsä suurimmassa kriisissä ja heti tai myöhemmin myös uudet kumppanit vievät huomiota. Kriisin keskellä moni lapsi jää yksin.
"päihteistä, yhteiskunnan muuttumisesta, koulun aiheuttamasta stressistä, epäonnistumisen pelosta jne. jne."
En koe, että mikään noista olisi ilmestynyt vasta viime aikoina, vaan ne ovat tapahtuneet kautta historian.
Some tietysti on jotain uutta ja mullistavaa, mutta moni nuori löytää sieltä myös lohdutusta.
👍👍👍👍
Vanhempien ero ei väistämättä aiheuta lapselle ongelmia myöhemmin elämässä. Se on fakta.
"Avioerohan on lapselle melkein synonyymi epäsäännölliselle elämälle. Sinulla on kaksi kotia, joiden välillä risteilet. Elämä on jatkuvaa pakkaamista. Sitten alkaa uusia kumppaneita ja sisarpuolia ilmestyä mukaan."
-> Ei todellakaan aina. - Vanhemmat voivat myös eron jälkeen asua lähekkäin. Voidaan sopia, että lapset voivat viettää aikaa ja nukkua kummassa kodissa hyvänsä, koska tahansa, kunhan siinä kodissa on myös oma vanhempi tai joku turvallinen aikuinen paikalla, myös, ainakin yöllä. - Päiväkoti ja koulu pysyvät samana, kaveripiiri pysyy samana. - Vanhemmat saattavat pystyä keskustelemaankin rauhallisemmin ja sopimaan lasten asioista järkevämmin kuin asuessaan saman katon alla.
- On myös erotilanteita, joita lapsi toivoo ja jotka helpottavat lapsen elämää.
On aina surullista, jos lapsiperheen vanhemmat päätyvät eroon. Toki parisuhteen pysyminen on siis toivottavaa, mikäli suhteessa ei ole henkistä eikä fyysistä väkivaltaa, päihteitä eikä jatkuvaa pettämistä. Joskus vain on niin, että kyseisen parisuhteen ei koskaan olisi pitänyt syntyäkään. - Mutta ero ei koskaan ole lapsen syy ja vaikeasta tilanteesta selviäminen yhdessä lastaan rakastavien vanhempien avulla voi kasvattaa lapsesta entistä vahvemman ja kypsemmän. MLL: "Se voi luoda lapselle kokemuksen siitä, että elämän vaikeita asioita voi kohdata ja niistä voi selvitä."
Harvempi pari siinä tilanteessa eroaa ellei toinen tai kumpikin löydä elämäänsä uutta rakkautta ja jos välit ovat hyvät ero voidaan hoitaa asiallisesti sovussa ja lapsia ajatellen. Asian voi ihan hyvin lapsillekin asiallisesti selittää ja kertoa kunhan ovat sen verran vanhoja että asian kykenevät ymmärtämään. Avoimuus ja rehellisyys on tässäkin asiassa paras ratkaisu myös lasten kannalta eikä se että lapsille valehdellaan että kyllä kaikki on ihan hienosti ja hyvin. Eivät ne lapset tyhmiä ole kyllä ne ymmärtävät että heille valehdellaan mutta eivät ymmärrä välttämättä miksi niin tehdään ja se taas voi olla lapsille jopa haitallisempaa kuin sovinnollinen ja avoimesti ja rehellisesti heille selitetty ero.🙂.
Juuri näin muru.🙂.
Ei ole erotkaan mikään uusi juttu niitä on ollut vaikka kuinka kauan ja niiden määrä on ollut korkealla jo ennen mielenterveysongelmien yleistymistä. Jos lasten ja nuorten mielenterveysongelmat aiheutuisivat eroista olisi niiden määrän pitänyt nousta samalla tavalla kuin mielenterveysongelmien mitä ne eivät ole tehneet. Mun mielestä kuten jo todettua on väkisin yhdessä oleminen ja asuminen huomattavasti haitallisempaa lapsille kuin ero varsinkin asiallisesti sovussa ja lapsia ajatellen tehty ero.🙂.
Kyllä korrelaatio erojen ja mielenterveysongelmien välillä löytyy, mutta en ole väittänytkään, että mielenterveysongelmat johtuisivat pelkästään eroista.
Tässä koko ajan toistellaan, että lapsi voi selvitä, jos ero hoidetaan asiallisesti ja toisaalta, että lapsi kärsii, jos ei erota, koska perheessä on niin kamalaa.
Jos pystytään asiallisesti hoitamaan se ero, niin miksi ei voitaisi asiallisesti elää muutama vuosi perheenä, ja ihan kaverina sen puolison kanssa niin, että lapsi olisi vähän vanhempi erotessa.
Ei lapselle ero ole pelkästään se, että muutetaan erilleen. Pien mukaan alkaa tulla uusia puolisoita, uusia sisaruksia, mummeja ja ukkeja. Rahasta voi tulla pulaa ja ei se vanhempien riitely useinkaan lopu siihen kun vanhemmat eroavat.
Olen kanssasi samaa mieltä. Hyviä näkökulmia otit esiin. 👍
Koska aina se yhdessä asuminen asiallisesti ja rauhassa ei vain ole mahdollista yksinkertaisesti vaan juuri se aiheuttaa jatkuvia konflikteja elämään ja arkeen. Lisäksi on mun mielestä väärin antaa lapselle turhaa toivoa siitä että vanhemmat voisivstkin yhdessä pysyä kun on selvää ero on kuitenkin tulossa. Ja myös lapsen ollessa vanhempi se ero voi olla lapselle tuskallisempikin juttu kuin pienempänä.
Ja miksi uudet puolisot, sisarukset ja isovanhemmat olisivst negatiivinen ssi ne voiva aivan hyvin olla hyvinkin positiivinen asia kuten esimerkiksi omalla ja pikkubroidin kohdalla. Ja rahasta nyt voi olla pulaa oli erottu tai ei. Eikä lopu välttämättä riitely mutta se ei ainakaan ole kokoajan jatkuvasti elämää vaikeuttamassa sekä pahaamieltä ja ilmapiiriä luomassa.
Jokatapauksessa jokainen parisuhde ja sen loppuminen eroineen ovat omanlaisiaan. Ja jokaisessa tapauksessa pitää ains harkita ja selvittää mikä juuri tälle pariskunnalle ja perheelle on se kaikkein paras ja oikea rarkaisu.🙂.
Hemmetin kirjoitus virheet. Ei pitäis niin nopeaan kirjoittaa.😄.
Nämä ovat hauskoja kommentteja nämä tämän tyyppiset:
"Ja rahasta nyt voi olla pulaa oli erottu tai ei"
Vähän niin kuin, että syöpään voi kuolla, jos ei tupakoikaan ja siksi ei kannata lopettaa tupakanpolttoa.
Voihan sitä voittaa vaikka lottovoiton erotessa, ja kaikki menee hyvin.
Lapsista ja yhtäkkiä elämään tulevista ihmisistä tulee varmasti parhaimmat ystävykset aina.
Lapsista on mukava elää jatkuvaa matkalaukkuelämää.
Vanhemmatkin selviävät erosta aina järkevästi puhumalla, ja ovat onnellisia, koska nyt on paljon aikaa olla lasten kanssa.
Minusta sinä et kykene näkemään, että puolisoilla voi olla erilaisia tapoja hoitaa vaikea elämäntilanne niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän.
Sinulla on ehkä henkilökohtainen kokemus yhdenlaisesta erosta ja sen on sinun ainoa totuutesi.
Tunteita tulee ja tunteita menee ja ne pitää oppia tuntemaan ja käsittelemään.
Mitä enemmän vastoinkäymisiä, sen ehjempiä ihmisiä meistä tulee. (?)
Sanoiko joku niin? Maailmassa on paljon eri tunteita. Vaan tavallaan puhut totta. Lapsena pitää oppia käsittelemään myös niitä negatiivisia tunteita. Helikopterivanhempi, joka tasoittaa lapensa edestä kaikki vastoinkäymiset ja pettymykset, tekee lapselleen todella huono työn.
Helikopterit on kyllä todella kaukana useimpien lasten elämästä. Ehkä ole niitä, jotka luulevat että namipissin ostamatta jättäminen on pettymys ja hyvä opetus. Eivät lapset sitä sure pitkään. Aloituksessa puhutaan surusta joka pysyy pitkään. Ehkä kestämättömän pitkään lasten ajantajussa, mutta sehän ei meitä kiinnosta, koska olemme järkeviä aikuisia.
Jaa, sinä et näköjään paljoa elämästä vielä tiedä. No kyllä elämä opettaa, älä huoli. Toivottavasti ei opeta liian kovalla kädellä.
Lapset selviävät läheisten kuolemastakin. Tärkeintä on, että perusturvallisuus säilyy. Ero on lopulta pikkujuttu, sillä se toinen vanhempi ei sentään ole kuollut, on edelleen tavatavissa, voi edelleen ottaa syliin ja lohduttaa. Taidat olla elänyt elämäsi aikamoisessa pumpulissa.
Kyllä minä ainakin sen tiedän, että aikuisten tunteet on tärkeämpiä kuin lasten. Ja lapset siitä ymmärtääksemme loppupeleissä nauttii, kun sovimme siitä aikuisten kesken että se menee niin.
Jep. Kun miettii millaisissa oloissa ja elämäntilanteissa miljoonat lapset tässä maailmassa elävät, niin vanhempien ero on hyvin pieni murhe. Tärkeintä on, että aikuiset käyttäytyvät kuin aikuiset ja lapsi kyllä selviää.
No se on hyvä, että kuvittelet tuollaista.
Niin, onhan se nähty jopa tällä palstalla, miten varattu mies menee uuteen suhteeseen ja auton lasit lyödään rikki loppupeleissä. Mutta sehän oli vain pieni leikkaus siitä miten järkevästi näitä asioita hoidetaan yleensä.
Ja biljoonat huonoin edellytyksin syntyneet lapset sallivat minun elää miten tahansa, koska he selviävät Suomessa, jossa meillä on mielenterveyspalveluja huonosti voiville lapsille... Ja koska periaatteessa itse olisi hoitainut eroni paremmin, jos vain puolisoni ei olisi ollut niin kuivunut *** josta minun piti erota.
Joskus puhuttiin curling-vanhemmuudesta 🙂
"Tärkeintä on, että aikuiset käyttäytyvät kuin aikuiset ja lapsi kyllä selviää."
Jos aikuiset käyttäytyisivät kunnolla, ei olisi tarvetta erotakaan, joten miten voi kuvitella, että erossa kaikki menisi hyvin.
Miksi kenenkään tunteita pitäisi pyrkiä muuttamaan joksikin muuksi? Niin lapsilla kuin vanhemmilla on oikeus tunteisiinsa, olivatpa ne mitä vain. Vanhempien ero on aina suuri muutos koko perheelle. Toisille muutos on kivuttomampi kuin toisille, mutta jos vanhemmat hoitavat tonttinsa kypsästi ja lasten etu edellä, niin erosta on täysin mahdollista selviytyä, kuten mistä tahansa muusta koettelemuksesta, joita jokainen meistä kohtaa elämänsä aikana.
Täällä puhutaan aina näistä kypsistä. Kaikki ne on käynneitä ja mädänneitä tapauksia. Jos ne sitten luetaan kypsiksi, niin pitäähän se tavallaan paikkansa
Sinä puhut hedelmistä, minä ihmisistä.
Lapsi ei unohda vanhempiensa eroa
Julkisuudessa avioero esitetään usein myönteisenä - vaikkakin raskaana - elämänmuutoksena. Vanhemmat eroavat lasten parhaaksi, sillä vain onnellinen vanhempi voi olla hyvä vanhempi. Tutkimukset kertovat tummemman tarinan. Vanhempien ero varjostaa koko lapsen loppuelämää. Olisiko parempi pysyä yhdessä – vaikka sitten onnettomana?
Miten avioero vaikuttaa lapseen? Tähän kysymykseen on olemassa vastaus. Se ei ole mukava. Vanhempien avioero johtaa usein ongelmiin myöhemmissä ihmissuhteissa.Tilastojen mukaan eron kokeneet lapset eroavat itse aikuisiässä muita herkemmin. Entä miten ero vaikuttaa juuri sinun lapseesi? Tähän kysymykseen ei ole olemassa vastausta. Jotain kuitenkin tiedetään.
Vanhempien menettäminen parina ei ole väliaikainen kriisi, jolla on selvä alku ja loppu. Se on keskeinen elämäntapahtuma, joka vaikuttaa perustavanlaatuisesti ihmisen koko myöhempään elämään. Miksi erositte? Tähän kysymykseen lapsi haluaa vastauksen aina uudelleen, aina uudessa elämäntilanteessa – vielä aikuisenakin. Näin ajattelee psykoanalyyttisen paripsykoterapian uranuurtaja Pirjo Tuhkasaari.
- Lapsi voi kokea vanhempien eron neljävuotiaana, mutta hän voi palata siihen 9- tai 10-vuotiaana. Pieni lapsi voi tosissaan yrittää miettiä, miksi vanhemmat erosivat. Aikuisena kysymys palaa mieleen omissa häissä, synnytysosastolla, perhejuhlissa. Ei se katoa koskaan, Tuhkasaari sanoo.
Vanhempi valokeilassa
Lehtien sivuilla ero esitetään usein positiivisena elämänmuutoksena. On ollut vaikeaa, mutta selviydytään. Parempaa kohti. Lapset kyllä sopeutuvat ajan myötä.
Tutkimukset ja asiantuntijalähteet maalaavat erosta paljon tummemman kuvan. Yksi eron keskeisistä pitkäaikaisvaikutuksista on lapsiin iskostuva pelko. Elämä voi yhtäkkiä muuttua. Onni yhdistyy menettämisen pelkoon, siitä tulee vaarallista.
Tuhkasaari huomauttaa, että vanhemmat eivät voi tietää, mitä lapset kokevat. He toki luulevat tietävänsä. Siihen sekoittuu haluja nähdä asiat tietyllä tavalla.
- Usein sanotaan, että suurin huoli erossa on lasten pärjääminen. Se voi olla myös toisinpäin. Huoli omasta selviytymisestä on keskiössä ja se vie resursseja pois lapsesta. Toisaalta myös erosta koettu syyllisyys voi joissain tapauksissa estää vanhempia näkemästä lapsen kärsimystä, Tuhkasaari sanoo.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-eroa
Oma lapseni sanoi minulle parikymppisenä (vajaa 10 vuotta vanhempien avioeron jälkeen): "hyvä kun erositte". Vasta silloin pääsin irti syyllisyyden tunteesta.. - Ja vasta silloin pystyin kertomaan lapsilleni ne tekijät, mitkä olivat johtaneet eroon. - Asioita, mitä en ollut halunnut heille aiemmin kertoa, ettei ne olisi vaikuttaneet lasten ja heidän isänsä väliseen suhteeseen negatiivisesti. - Ne olivat kuitenkin vaan aikuisten välisiä asioita, missä lapset olivat olleet sijaiskärsijöinä.
Niin minunkin lapseni sanoi minulle, mutta jälkeen päin käy säännöllisesti terapiassa.
Sehän on todella hyvä, jos hän on päässyt terapiaan, kun sellaista on tarvittu. - Siellä voidaan käsitellä varmasti monenlaisia pulmia ja mieltä painavia asioita, liittyen noihin vaikeuksiin, mitä tuossa edellä äsken luettelin.
Yhteiskunnan muuttumisen ja koulupaineiden aiheuttama stressi on todella tyypillinen tyttöjä ahdistava tekijä. Somen aiheuttamat ulkonäköpaineet, pulmat kaverisuhteissa, yksinäisyys, kiusaaminen jne.- Toki, jos vanhemmat eivät ole pystyneet huomioimaan lasten perusturvallisuuden säilymisestä eroprosessin aikana ja sen jälkeen, on "syy" lapsen ongelmiin silloin vanhemmissa, mutta ei kirjaimellisesti avioerossa.
Niin, no kyllä oman sukupolveni keski-ikäisistäkin monet kantaa kaunaa vanhemmilleen ja ovat niistä ”hyvistä” ydinperheistä, kun silloin nyt enempi oltiin ydinperheistä aivan kuin osa eroperheiden lapsista kantaa kaunaa. Ei nää oo mitään yksipikoisia juttuja ja oikeestaan se, että sekä äiti että isä olisivat lapsen mielestä vielä aikuisenakin niitä läheisiä ja huipputyyppejä, on aika harvinaista. Nykypäivänä käydään paljon terapiassa, joka tietyssä määrin on hyväkin juttu, mutta siinäkin oisi hyvä keskittyä tähän hetkeen ja mitä tulevaisuudessa, toki katsoa mitä menneisyys vaikuttaa. Mutta niin, itse näen että ei me voida elää vain lapsille ja tutkimusten mukaan lasten on hyvä olla kun vanhempienkin on hyvä olla. Ero voi tuoda hyvän olon tai sitten ei ja vaikuttaa täten lapsiin. Varmaa on se, että jos lapsi voi jostain vanhempaa syyttää, hän helposti sen tekee. Tiedän saman perheen keski-ikäisiä lapsia, jotka näkevät lapsuutensa ja vanhempansa ihan eri valossa. Näissä jutuissa kun vaikuttaa niin monimuotoiset himmelit eli asioiden yksinkertaistaminen on typerää.
"Tiedän saman perheen keski-ikäisiä lapsia, jotka näkevät lapsuutensa ja vanhempansa ihan eri valossa. " - Minäkin tiedän 👍
Tietenkään eroon ei pidä kevyesti lähteä ja asiat pitää yrittää parhaansa mukaan selvittää ja asiaa vakavasti harkita ennen kuin toimitaan mutta kyllä ero on aina parempi ratkaisu lapsen kannalta kuin se että lapsi joutuu kylmässä, onnettomassa ja rakkaudettomassa kodissa elämään. Ei se ero itsessään lapselle ole läheskään niin haitallista jos se asiallisesti ja hyvin hoidetaan kuin kasvaminen edellämainitun kaltaisessa kodissa. Se on mun mielipide ja oon siis itse avioeroperheessä kasvanut.🙂.
Huumeita käyttänyt avioeroperheessä kasvanut
Jep. Mutta niin olisi todennäköisesti tapahtunut vaikka porukat ei eronneet olisikaan ja elämä olisi ollut ainakin paljon huonompaa jos eroa ei olisi tapahtunut.🙂.
Jatkuu
vaihtoehto. Väkivalta ja päihdeongelmat eivät kuitenkaan yksin selitä, miksi puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Yksilön käsitys onnesta ja omasta onnettomuudesta näyttelee suurta roolia kaikissa eroissa. Vanhemmilla kysymys omasta hyvinvoinnista limittyy lasten hyvinvointiin. Voiko lapseni olla onnellinen tässä kodissa?
Yksi useimmin toistetuista väitteistä on, että vain onnellinen vanhempi pystyy tarjoamaan onnellisen lapsuuden. Erotutkimuksen pioneerin Judith Wallersteinin mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Usein onnettomaan avioliittoon jääneet vanhemmat ovat yllättyneitä kuullessaan, että heidän lapsensa ovat myöhemmin pitäneet lapsuuttaan varsin onnellisena. Lasta ei välttämättä haittaa vaikka avioliitto on kylmä ja vanhemmat nukkuvat eri huoneissa.
Wallerstein päätyi näihin tuloksiin tehtyään 25 vuotta kestävän seurantatutkimuksen, jossa hän selvitti amerikkalaisten erolasten elämää.
En halua sanoa, että älkää erotko, mutta lapset saattavat pitää enemmän onnettomasta perheestä, Wallerstein sanoi haastattelussa vuonna 1976.
Tämä viestiä ei haluttu kuulla 40 vuotta sitten, eikä sitä haluta kuulla nykyäänkään. Tuhkasaari ei halua ottaa suoraa kantaa kysymykseen onnellisuuden merkityksestä. Hän pitää kuitenkin selvänä, että 2000-luvun yhteiskunnassa ”juna menee liian lujaa”. Monen lapsiperheen ensimmäinen ratkaisu ristiriitoihin on ero. Ongelma on siinä, että ratkaisu ei toimi.
- En mitenkään paheksu eroja. En yhtään. Se on joskus täysin välttämätöntä. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että itse ero on lopulta vain ulkoinen toimenpide. Ero ei ratkaise ihmisessä olevia jännitteitä, jotka osaltaan selittävät parisuhteeseen hakeutumista ja siinä epäonnistumista. Mitä sellaista puolisoiden omassa kasvuhistoriassa on mahdollisesti tapahtunut, jota on yritetty korjata parisuhteen kautta? Miksi siinä ei ole onnistuttu?
Näihin kysymyksiin ei aina saada vastausta. Kun ei kysytä.
- Ensimmäinen avioliitto voi olla erkaantumista omista vanhemmista, toinen edeltävästä liitosta ja niin edelleen. Nämä asiat jäävät monella käsittelemättä.
Vanhempien etsiessä onnea lapsen osa on sopeutuminen. Suomessa solmittiin viime vuonna noin 45 000 eron jälkeistä huoltajuussopimusta. Tuhkasaaren mielestä keskustelu avioeroista ja niiden vaikutuksista sivuttaa monesti lapsen aseman.
- Vuoroasumisen kaltaiset ratkaisut yleistyvät, koska ne sopivat vanhemmille. Lapset reissaavat kotien välillä reppu selässään. Elämä on jatkuvaa lähtemistä. Kukaan aikuinen ei todella tiedä, miltä näistä lapsista tuntuu. Minusta se on huolestuttavaa, Tuhkasaari toteaa.
Olipa hyvä juttu. Olenkin miettinyt, näitä neuvoja ja että melkein rohkaistaan eroamaan, jos ei olekaan enää aikuisesta kivaa.
Oli kyllä. Olen nähnyt ruotsalaisen dokumentin, joka kuvasi asiaa lasten näkökulmassa. Se oli riipaiseva. Siitä on jo jokunen vuosi, mutta pidän Pirjo Tuhkasaaren kirjoitusta tämän asian päänavauksena.
Julkisessa kirjoittelusta on paljon tunkkaisuutta, joka ei huomioi tapahtuman todellisia vaikutuksia etenkään lapsiin.
Monet aikuiset ihmiset voivat näistä aikuisena huonosti. En tiedä onko moni näitä noteeranut, mutta itselleni tulee ensin mieleen Jörn Donnerin, Vesa-Matti Loirin lapset, jotka hakivat kuin oikeutusta elämälleen puhumalla julkisesti erolapsen kokemuksistaan. Hylättyjen tuska ei tunnu kuuluvan soveliaan keskustelun piiriin.
lapset sanovat aikuisen mieliksi mitä aikuiset haluavat kuulla
Turha syyllistää eroon päätyviä. Kukaan ei tiedä mitä toisen kodin seinien sisällä tapahtuu. Elämä on arvaamatonta. Se on ollut sitä aina. Kaikki vaan eivät sitä joudu kohtaamaan. Ei ydinperhe ole mikään takuu hyvästä turvallisesta kasvuympäristöstä. Voi yhdenvanhemman perheen lapsestakin kasvaa tasapainoinen ihminen. Ratkaisevaa lienee se millaisia ihmisiä lapsen elämässä on. Onko sielä niitä turvallisia pysyviä aikuisia. Tuleeko lapsi kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi. Saako hän tarvitsemansa rakkauden ja tuen.
Ero nyt ei todellakaan pidä olla mikään ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu, varsinkaan silloin kun petheen muodostelmassa on myös lapsia.
Poikkeuksen nopeaan eroon tekee kaikenlainen väkivallaksi laskettava touhu, henkinen tai fyysinen. Holtiton käytös, kuten juoppohulluus tms. epävakaa eläminen.
Omat vanhemmat harkitsi eroa ja oli hilkulla erota, onneksi eivät eronneet vaan päättivät hoitaa hommansa kuntoon ja pitää perheen yhdessä. Olisin revennyt lopullisesti, jos olisi pitänyt kulkea edes takas kahta kotia ja kuunnella erokatkeraa papatusta.
Jokainen tehköö mitä tykkää, mutta itse pyrin mielummin pitämään välit hyvinä edes kaveritadolla, kun eroamaan ja repimään perheen erilleen.
Miten valitsette niin huonoja että pakko erota?
Käy nukkumaan äläkä eläessäs hommaa lapsia jos et tuonvertaa tajua
Lapsi ei huomaa eroa siinä asutaanko yhdessä vai ei, suhteessa siihen, tekeekö se mies viikot töissä jossain muualla. Lapsen kanssa vietetty aika ja sen laatu ovat mielestäni se tärkein asia.
Parempi on jos lapsella on yksi pääasiallinen koti ja hyviä harrastuksia.
Vanhemmat voivat olla eron jälkeen parempia kumppaneita toisilleen mitä yhdessä asuessa. Onhan kahden kodin hyöty melkoinen, vanhemmat voivat halutessaan poistua paikalta lepäämään, jos ja kun siltä tuntuu. Riitelyä ei ole, ei vaikutteita riitelyille.
Lapset aistivat kunnioittavatko vanhemmat toisiaan vai ei. Jos yhdessäolo on mutkatonta voivat eronneetkin viettää aikaansa yhdessä(ilman mitään pakkopullaa).
AV
Kova olet selittelemään epäonnistumisiasi
En tunne olevani epäonnistunut.
Tässäkin suhteessa tapaan lastani 5 päivää viikossa, myös naista josta olen eronnut.
Kävin tänäänkin iltapäiväkerhosta ja vein äitinsä luo, hän pyysi hakemaan koska oli tekemässä ruokaa. Ehtii sitten viemään harrastuksen pariin. Harrastuksen jälkeen tytär soitti ja pyysi menemään heille saunomaan, kerroin tuon käyvän vasta huomenna.
Vaikka olen eronnut vietämme yhdessä kolme päivää viikossa, tehden jotain hauskaa.
Tuo voi olla jopa enemmän mitä vakituisessa parisuhteessa elävät tekevät?
Tuon lisäksi tietysti tulee vielä lapsen harrastukset, viennit ja tuonnit ja muu siihen liittyvä tukeminen.
Jos keksit mitä tyttärelle voisi enemmän antaa tai tarjota, otan vinkin mielelläni vastaan.
AV
Muuta äidin luokse, anna perhe.
Voi tavaton, terveydenhuolto ei riitä edes sen OIKEISIIN tavoitteisiin.
Tunteet kuuluvat kaikkien ihmisten elämään. On normaalia välillä tuntea surua ja ikävää. Vanhemmat voivat opettaa lapsiaan käsittelemään tunteitaan. Parhaiten se tapahtuu käsittelemällä omia tunteita.
Kyllä, vaikka täällä rummutetaan sitä miten vanhempien tulisi olla yhdessä huolimatta siitä mitä itse tuntevat on outo. Samoin se että kuvitellaan jokaisen parisuhteen olevan hyvä lapsen kasvatukselle, tiedän ettei noin ole.
Vanhempien oma älykkyys, arvot elämässä ja käyttäytyminen kun ei ole joskus mitenkään soveliasta lapsen katsottavaksi ja elettäväksi olevia. Esimerkiksi se miten lapsista pidetään huolta, jopa perustarpeet jäävät joskus unholaan.
Tuiskitaan hävyttömiä toisille lasten kuullen, jopa käytetään väkivaltaa lapsen nähden.
Huomaahan se lapsista ovatko nähneet väkivaltaa, ai mistä? No siitä kun lapset käyttävät sitä toisia lapsia kohtaan. Niille lapsille ovat omat vanhemmat sen opettaneet, sopusoinnussa elävien lapset eivät ole väkivaltaisia.
AV
Jos käyttäydytte noin huonosti parina, onkin parempi erota. Toiset pystyvät elämään kaveriliitossa riehumatta. Eikä kukaan kärsi mitään.
Psykologia | Voi olla, että lapsia varjellaan jo liikaakin – stressinsieto ei lujitu, jos ei koe koskaan vastoinkäymisiä https://www.hs.fi/tiede/art-2000009237105.html
Mielenkiintoinen juttu.
Muuten olen sitä mieltä, että erotkaa jos siltä tuntuu. Kukaan toinen ei voi tietää mitä elät pääsi sisällä. Mitä sitä elämäänsä haaskaa huonossa parisuhteessa? Saa tietysti jos haluaa.
xLiner