Oletteko ikinä miettineet, kuinka menetyksen ja surun läpikäyminen, muistoissa vaeltaminen, tuottaa mieleen puhtautta ja kiitollisuutta? Ehkä se on se kultareuna, josta puhutaan, mutta oma mieli tuottaa sen ja silloin se on tärkeää.
Negatiivisuus ei vie ihmistä eteenpäin. Se voi joskus olla liikkeellepanija, vieden voimalla eteenpäin tekemään sellaista mitä ei aiemmin uskaltanut tehdä. Voimia syövä negatiivisuus sen sijaan ruokkii passiivisuutta ja myönteisen energian vajetta.
Mitä ajattelet? Työnnätkö muistot syrjään, kun päätät liikkua eteenpäin, vai uskallatko katsoa läpi, mitä olet kokenut ja tuntea kiitollisuutta?
Negatiivisuus ei vie ihmistä eteenpäin. Se voi joskus olla liikkeellepanija, vieden voimalla eteenpäin tekemään sellaista mitä ei aiemmin uskaltanut tehdä. Voimia syövä negatiivisuus sen sijaan ruokkii passiivisuutta ja myönteisen energian vajetta.
Mitä ajattelet? Työnnätkö muistot syrjään, kun päätät liikkua eteenpäin, vai uskallatko katsoa läpi, mitä olet kokenut ja tuntea kiitollisuutta?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Koen olevani enemmän matkalla jonnekin kuin tulossa jostakin.
Kun katson menneisyyteeni, arvioin sitä ainoastaan kolmen kriteerin kautta:
1) Olenko toiminut muita kohtaan ja itseäni kohtaan siten, että pystyn olemaan itseeni tyytyväinen?
2) Ovatko menneisyyden valinnat (minun ja muiden) vieneet minua sinne, minne nyt olen matkalla ja minne haluan mennä?
3) Olenko oppinut menneisyydestäni jotain? Pystynkö välttämään aikaisemmin tekemäni virheet tänään ja tulevaisuudessa? Osaanko hyödyntää niitä positiivisia asioita, jotka ovat olleet minulle hyväksi menneisyydessä?
Koska vastaus näihin kolmeen kysymykseen on lähes aina ”kyllä”, koen parhaana vaihtoehtona keskittyä tulevaisuuteen ja nykyisyyteen. Pyrin joka päivä tekemään asioita, jotka vievät minua sinne, mihin haluan mennä.
Tässä yhtälössä menneisyydelle ei voi antaa liian suurta painoarvoa, sillä se suuntaisi fokukseni pois päin siitä, mihin haluan ja mitä tavoittelen. Kädet ovat savessa nyt, tässä hetkessä. Tämän hetken valintani määrittelevät sen, millaista elämäni on huomenna, ylihuomenna ja kymmenen vuoden kuluttua.
Otettakoon huomioon, että minulla oli turvallinen lapsuus ja ihanat vanhemmat, joten en koskaan ole joutunut kärsimään ns. perusturvallisuuden puutteesta. En siis voi puhua niiden puolesta, joilla elämä alkoi mennä mönkään jo lapsena ja huoltajien toimien johdosta.
🦄
Ok.
Miten tiedät, että tämän päivän valinnat ovat hyviä?
Siinä onkin yksityiskohtainen himmeli!
Vertaan päivittäisiä valintojani oman mieleni puolella omiin tavoitteisiini ja haaveisiini ja yleiseen onnellisuuden tunteeseeni ja reaalimaailman puolella ihmissuhteideni laatuun, ajankäyttööni, rahan käyttööni (ja saatavuuteen) sekä saavuttamiini tuloksiin muilta osin.
Juuri nyt aion hakea kahvia ja aloittaa lukemaan kirjaa, jossa annetaan vinkkejä tietynlaiseen tilanteeseen, johon aion myöhemmässä tulevaisuudessani pyrkiä. Tiedän kuitenkin vasta kyseiseen tilanteeseen mahdollisesti päästyäni ja sen lopputuloksen paljastuttua, oliko kirjan vinkkien noudattaminen tai ylipäätään koko kirjan lukeminen tänään hyvä vai huono valinta… 😂
Kahden kahvin juominen ei välttämättä tee keholleni hyvää, mutta koska kahden mukillisen juominen kiireettömästi viikonloppuaamuisin tuottaa minulle valtavan suurta onnellisuutta, aion tehdä sen. ☕️
Myöhemmin päivällä aion kokata töistä kotiin palaavalle miehelleni jotain herkullista. Ruuanlaitto rakkaalle ihmiselle tuottaa minulle suurta iloa, ja toivottavasti myös ravintoaineita ja hyvää mieltä molempien kehoille.
Lyhyesti: valintojeni takana on mekamismi, joka sisältää sekä emotionaalisia, kognitiivisia että sosiaalisia komponentteja. 🤔
🦄
Olipa monimutkaista.
Itse aloin katsella blurayltani Kristuksen viimeistä kiusausta, kuten tapanani on pitkäperjantaisin ollut.
Toivottavasti saat kirjastasi toivomiasi vinkkejä tulevaan.
Kiitos. Sain jo vinkkejä, mutta sain myös pähkäiltävää, josta täytyy esittää lisäkysymyksiä. 😮
Jeesus on yksi lempiradikaaleistani! Lisäksi hän oli feministi. 😎
🦄
”1) Olenko toiminut muita kohtaan ja itseäni kohtaan siten, että pystyn olemaan itseeni tyytyväinen?” No mite o?
Ottaisit mallia Jeesuksesta
Kyllä olen, kuten jo aikaisemmin tähän vastasin. 😊
🦄
En halua kuolla kidutukseen.
Haluan kuolla vasta sitten, kun olen huolellisesti järjestänyt perintöasiani ja hautajaiseni ja varmistanut, että lähelläni olevilla ihmisillä on hyvä olla ja kaikki on huolellisesti dokumentoitu. Myös hautajaisten puhe täytyy olla kirjoitettuna.
Tietysti haluan ensin saavuttaa omat tavoitteeni elämässä, ennen kuin kuolen!
Haluan kuolla kivuttomasti, sydänpysähdykseen nukkuessani, mutta en ennen 90 vuoden ikää! 👵
Siksi en halua olla kuin Jeesus.
🦄
Hautajaisten puhe täytyy olla kirjoitettuna? Eikö omaiset/ketkä lie sinut hautaavat saa puhua ja muistella sinua omin sanoin? Ethän sinä ole enää kuulemassa, mitä puhutaan 🙄
Saavat toki muistella minua myös omin sanoin!
Mutta haluan että lukevat myös minun puheeni. Aion puhua siinä elämän kauneudesta. Ikävä kyllä en siinä vaiheessa pysty varmistamaan, että läheiseni lukevat sen... 🤔
🦄
Mitään en oo ikinä kelannu
Minulle muistot on timantteja, rubiineja, safiireja, ylipäätään jalokiviä joita ihastella jatkuvasti. Osa niistä muuttuu tuhkaksi, osa kirkastuu prismoissaan.
Mä yritän löytää itseni muistojen kautta, oppia menneestä. Kiitollisena. Toisinaan se on todella vaikeaa, kun viha puskee ajatuksiin, mutt rauhallisesti edeten löytyy se positiivinen puoli, hyväksyntä, lempeä nöyryys elämää kohtaan.
Tuo on kaunis tapa ajatella! 😍 💎
Viha ei ole negatiivinen asia eikä sitä tarvitse tukahduttaa. Se on voimakas viesti siitä, missä on muutoksen paikka.
🦄
Jaa jaa, tämähän on freessi näkökulma
Ei ole oma näkökulmani. On adoptoitu.
Mutta olen sitä mieltä, että ikävätkin tunteet ohjaavat meitä hyvään suuntaan, kunhan kuuntelemme niiden viestejä.
🦄
Viha on vain tunne joka pitää kohdata ja käsitellä pois.
Olen eri mieltä. Mielestäni viha on kimmoke ryhtyä parantamaan jotain asiaa, joka on huonosti. Jos vihan käsittelee pois ilman, että toimii sen tarjoaman energian voimistamana, jotain jää maailmassa vinoon.
🦄
Mitä nämä tällaiset asiat voisivat olla?
Kysymykset siitä, mitkä asiat ovat väärin ja mitkä oikein, ovat suurilta osin mielipidekysymyksiä.
🦄
Äkkipikaistuksissaan ei kerkiä ajattelemaan tarpeeksi ja purkaa vihaansa vähemmän oikeaoppisesti, väärään suuntaan, harhalaukauksin. Saattaa ampua yli tai ohitse.
Tuo on totta, mutta viha on harvoin nopeasti ohitse menevä tunnepurkaus.
🦄
Niin, mietin mitä vihaan, Viha on kuitenkin melko rasittavaa kanniskella.
Pitkävihainen on kyll omaperäisyydessään tosi järisyttävän perään antamaton.
Viha yleensäkin pitkittyessään - huhh@hhei!
Aivan, juu juu…🤭
Vaikka elämässä on ollut myös paljon synkkiä ja vaikeita aikoja onnellisten ja hyvien kanssa ja elämä opettanut kovalla kädellä niin ilman niitä kokemuksia ja opetuksia en olisi se ihminen kuka nyt olen. Ja pidän erittäin paljon siitä ja arvostan sitä millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut.🙂.
"Mitä ajattelet? Työnnätkö muistot syrjään, kun päätät liikkua eteenpäin, vai uskallatko katsoa läpi, mitä olet kokenut ja tuntea kiitollisuutta?"
En työnnä muistoja syrjään. - Käyn läpi ja käsittelen kaikki tunteeni, vaikka se olisi kuinka ahdistavaa ja raskasta, ja olen päässyt eteenpäin. - Välillä tuntuu, että hukun, mutta sitten taas jalat ottavat pohjaan, saan pään pinnalle ja pystyn hengittämään. - Joka päivä olen vahvempi, energisempi ja tunnen, että olen elossa.
Muistot kulkevat aina mukana, mutta olen iloinen yhteisistä vuosista ja kiitollinen siitä, että sain kokea rakkauden ja elää sitä todeksi yhdessä hänen kanssaan.
En olisi sama ihminen ilman häntä.
Onpa helpon kuuloista. Vaikutat hirmu valmiilta ihmiseltä. Pystyt käsittelemään kaikki tunteet, vaikka välillä tuntuu hukuttavalta. Ihailtavaa.
Kun luen vastaustasi, tuntuu kuin lukisin yves rocherin kuvastoa. ”Joka päivä olen vahvempi, energisempi ja tunnen, että olen elossa.”
En koe olevani mitenkään erilainen.
Olen aina tuntenut vahvasti ja tiedän, että mitään niistä ei minun pidä siirtää sivuun, vaikka kuinka haluaisin helpomman tien. - Kyllä ne käsitelemättömät tunteet; pelot, surut, yksinäisyys, pettymys, viha, epäoikeudenmukaisuus ja mitä vielä.. ne nousevat pintaan jollakin toisella hetkellä ja saattavat olla vielä voimakkaampia ja ahdistavampia. Ne on syytä vain elää silloin, kun on niiden aika.
Tällä hetkellä koen, että sisälläni on rauha, mutta ei se sitä takaa, etteikö huomenna voisi nousta vielä uusi tunnemyrsky.
Ne myrskyt ovat kuitenkin koko ajan olleet jo lievenemään päin ja muuttuvat varmasti ajan myötä pelkästään vähän pilvisemmiksi päiviksi, jolloin silloinkin saattaa aurinko pilkahdella.
Elämä on sarja ryhdikkäitä korjausliikkeitä, muutoin mennään autopilotilla. Voimani ammennan ylisuuresta itsetunnosta, jonka nuorena itselleni rakensin.
____________________________________________________
Laurie Anderson -Walking and Falling
You’re walking. And you don’t always realize it,
but you’re always falling.
With each step you fall forward slightly.
And then catch yourself from falling.
Over and over, you’re falling.
And then catching yourself from falling.
And this is how you can be walking and falling
at the same time.
Riippuu millaisesta menetyksestä ja surusta puhutaan. Kaikesta en osaa varsinaisesti kiitollisuutta tuntea. Mielestäni tuota kiitollisuus-sanaa tungetaan nykyään joka paikkaan vähän liikaakin aivan kuin se olisi jonkinlainen taikasana, jonka avulla jokainen meistä saavuttaa onnellisuuden.
Sähän voit tunkea tilalle ihan minkä tahansa sanan, mä en nyt muuta keksinyt kuvaamaan sitä tunnetta. Kiitollisuutta voi tuntea olematta mitenkään erityisen onnellinen.
Muistot...herättävät mielikuvia menneestä ja tuovat pintaan lähinnä halun unohtaa suurin osa. Tavallaan silti osasta tuntee jopa kiitollisuutta siitä huolimatta että ne ovat satuttaneet, jotain on ollut tyhjää tilaa täyttämässä joskus...Mitä tulee negatiivisen ajattelun kautta voimavarojen löytämiseen niin se touhu on täysin itsensä pettämistä ja pelkkää hiillokseen puhaltamista. Elän nykyhetkessä, eläen tätä päivää, muistot levätköön lokeroissaan, tämä päivä on nyt
Tiellä ken vaeltaa hän aaseilla ratsastaaaa
Kiitollisuus syntyy elämänkirjaan päätymisestä. Se tunne kun pelastetaan ja aikaa leikkaa yksin Jumala.
Vanhan testamentin papisto joutui aina tekemään parannusta ennen palvelustaan. Nykyään kansa vihaa sitä mitä pitäisi tehdä. Siis pitäisi.