Kisa: Kuka on "paras" ikisinkku? :)

Kehtaiskohan tähän vastata, no..

- ikää 31v
- naista olen saanut about 10 kertaa.
naisen saantiväli on kerran kahdessa vuodessa
eli käytännössä silloin kun nainen
iskee minut
- ujo luonne (syy sinkkuuteen)
- ihastun vuosittain jopa 2-4 eri naiseen,
naiset ovat myös ihastuneet minuun, mutta
en uskalla tehdä aloitetta
- 2 kertaa olen rakastunut
- juon ja poltan joskus, silloin kun käyn baareissa
- en flirttaile selvinpäin
- olen laiska iskemään naisia (ei jaksais vaivautua)
- viimeisin syy sinkuuteen löytyy alapäästä,
pitäs tehdä operointi lerssille, sillä
seksi naisen kanssa on aika tyhjänpäiväistä
jynssäämistä, mutta odottelen sitä oikeaa naista
ja korkkaan itseni vasta sitten.

- 23v
- kahdesti olen suudellut tytön kanssa, se tapahtui ollessani 19v
- kolme kertaa olen ollut ihastuneena, jokaisella kerralla saanu kylmät pakit kun olen tuonut asian esiin
- rakkaus...ei ole mitään hajua siitä mitä se olisi
- tunteita on kyllä jokseenkin, mutta esim. kuolemat jne. eivät minussa mitään tunteita herätä
- juon ja poltan mutta en biletä
- kotona sujuu iso osa vapaa-ajasta nykyään, muuten töissä tai harrastuksen parissa
- flirttailu, en ainakaan tiedä koskaan tehneeni sitä, kai olen joskus yrittänyt
- kaverini seurustelevat ja ihmettelevät aina miksi minulla ei ole tyttöystävää, toistaseks en ole voinut kun ihmetellä itsekin

heh, tämähän on hauska!

-Ikä:26
-Pari kertaa ollut naisen kanssa "sängyssä" hirveässä kännissä :)
-Selvinpäin ei muuta kuin ehkä pari jotain kaverihalausta tms.
-Uskon kyllä että rakkautta on olemassa, mutta ei minulle *wirn*.
-Juon ja biletänkin, mutta aina tutussa kaveriporukassa joiden kanssa hengailen koko illan juttelematta tuntemattomien kanssa. Tuntemattomat ihmiset eivät myöskään tule puhumaan minulle.
-Minuun on tietääkseni ihastunut kaksi tai kolme tyttöä elämäni aikana. Ikinä niistä ei mitään ole tullut kun en ole kyennyt minkäänlaista aloitetta siihen suuntaan tekemään. Viimeisimmästä on aikaa nyt kaksi vuotta, ja sitä edellisesti 8 vuotta.
-Ihastun aika useinkin näkemiini tyttöihin vaikka, vaikka elämä olisi niin paljon helpompaa kun ei ihastuisi.
-En flirttaile ja en varmaan edes huomaa vaikka minulle flirttaillaan (kaverit joskus sanoneet jonkun tytön flirttailleen minulle)
-Mielestäni olisin kuitenkin ihan hyvä mies jollekkin. Suht hyvin koulutettu, fiksu, hyvä työpaikka ja äärimmäisen kiltti ja tosi sweet :)

-ikää 23
-pari kertaa hirveässä humalassa vehdannut naisen kanssa, molemmat "teinivuosina"
-myöskin ihmettelee mitä se rakkaus edes voisi olla
-edelleen ihmettelee miten ihmeessä ihmiset pariutuvat
-miettii kuinka hienoa olisi jos joskus ei saisi pakkeja
-juo ja polttaa toisinaan
-tietääkseni ei kukaan ole minuun koskaan ihastunut
-omia ihastuksia on ollut vaihtelevilla voimakkuuksilla vähän väliä
-ei ujo
-melko sosiaalinen ihmisten ilmoilla ollessaan mutta viihtyy liiankin hyvin yksin kotona (vai liekö sopeutumaa?)
-käytännössä kaikki kaverit seurustelevat, suurin osa perheen perustamis mielessä
-ei viihdy bile paikoissa
-juuri tällä hetkellä pitkästynyt
-olisi sittenkin pitänyt lähteä jonnekin...

- Täytin juuri 25 vuotta
- Yläasteella oli kovin vipinää luokan tyttöjen kanssa, harmittaa näin jälkeenpäin kun en aloittanut mitään seurustelua, kilpaurheilu vei kaiken vapaa-ajan.
- Viimeinen muistikuvani halauksesta on isoseni halaus konfirmaatiotilaisuudessa(siis halaus suunnilleen oman ikäiseni tytön kanssa).
- Homma loppui kuin seinään, kun menin lukioon. Ryyppääminen ym. sekoilu ei ole koskaan minua kiinnostanut.
- Luulin, että löydän tyttöystävän kun siirryn opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, mutta on ollut jopa hiljaisempaa kuin lukiossa(siis TÄYSIN KUOLLUTTA). Yksi mahdollisuus seksiin olisi ollut, mutta minusta kovasti kiinnostunut nainen ei minua kiinnostanut.
- Valmistuminen häämöttää ja olen jo työelämässä, mutta mitään kokemusta naisista ei ole.
- Olen viimeaikoina huomannut, että tunteeni ja kiinnostukseni naisia kohtaan alkaa kuolla, ehkä hyvä niin. Eilisen romantikosta on tullut melkeimpä tunteeton. Jos tilaisuus seurusteluun olisi mahdollista, niin ehkä kieltäytyisin.
- Koskaan en ole suudellut, seksistä nyt puhumattakaan, ja jos nyt rehellisiä ollaan niin en varmaan tulekaan.

Loppuun täytyy todeta, että en ole ruma, enkä todellakaan nössö, särmää löytyy. Eräs rouva eräässä kesätyöpaikassa kovasti ihmetteli miksei minunlaisella nuorella miehellä ole tyttöystävää. Pistäkää paremmaksi!!

-23-vuotias
-teinivuosien pirtuhumalassa menettänyt neitsyyden eräälle taukille, josta seurasi pitkäkestoinen morkkis..sen jälkeen kerran suudellut. muutaman kerran halannut miespuolisen ystävän kanssa. plus sitten papan yms sukulaisten halaamiset mitä ei varmaan lasketa :)
-ihastun suhteellisen helposti ja sitten riudun omassa yksinäisyydessäni. uskomatonta että ihastumisena olo saattaa kuitenkin olla kivaa vaikka tietää että tuskin mitään tapahtuu. nyt en ole puoleen vuoteen ollut ihastunut keneenkään, ja näin elämä tuntuu vielä tasapaksummalta..minuun ollut ihastunut tietääkseni kaksi poikaa, toinen oli tämä jonka kanssa suutelin. siitä jutusta ei syystä tai toisesta tullut mitään.
-olen ollut rakastunut haaveissani, mutta todellisesta rakkaudesta en tiedä mitään.
-olen tunteellinen, vaikkakin hyvin varovainen niissä lukuisissa miessuhteissani :D pelkään satuttamista ja pettymistä. tuntuu että ne kuuluvat elämääni tällä saralla keskivertoa enemmän.
-en kännää, mutta käyn kyllä ihmisten ilmoilla kerran parissa viikossa suunnilleen, ja minusta on hyvää vauhtia tulossa keski-ikäinen kotitissuttelija näemmä..lopetin tupakoinnin.
-viihdyn kotona mutta tulen hulluksi jos vietän monta päivää neljän seinän sisällä. tai no en tiedä voiko tästä hullumaksi enää tulla..
-kaikki lähimmät ystäväni seurustelevat, parilla jo lapsia ja yhden kesähäitä vietetään pian. kuka ei kuulu joukkoon..
-ja sitten, jos muka olen klassisen kaunis (!?!) niin kuin moni on sanonut (jostain kumman syystä vanhemmat ihmiset useimmiten), niin silti mitään ei tapahdu. pillunvonkaajat kyllä saattavat tulla iskemään mutta sitten kun avaan suuni, he lähtevät saman tien :) ihan hyvä vaan sillä sellainen ei minua kiinnosta. Vaikka olen nykyisin tyytyväisempi itseeni ulkonäöllisesti kuin ennen, niin olen silti epävarma itsestäni. se saattaa vaikuttaa näihin mieskontaktien luomiseen.
-kauhuvisioni on sellainen että minusta tulee katkera vanhapiika, joka erakoituu. parhaita ystäviä ovat muurahaiset ja villakoirat joita ilmaantuu kun ei jaksa edes siivota. ja hyvänä kakkosena halpa punaviini. ja sitten vanhana saatan muistella sitä neitsyyden menettämistäkin jonain suurena asiana kun aika kultaa muistot.

Omasta mielestä mulla on erittäin hyvät mahdollisuudet tämän kisan voittoon. Tässä statsit :

- Ikää 34
- Elämäni intiimeimmät tilanteet yhteensä 7 suudelmaa 3:lta eri naiselta (viimeisimmästä aikaa jo yli 11 vuotta)
- Ihastunut olen ollut viimeksi 15 vuotta sitten
- Päivääkään en ole ikinä siis seurustellu
- Mä suhtaudun omaan ulkonäkööni myös erittäin kriittisesti, enkä oo vielä tähän ikään mennessä sitä hyväksyny
- Mulla on myös jotenkin ulkonäkökeskeinen naiskuva, eli mulle ei kelpaa sellaset naiset, joille mä saattasin kelvata (lue:rumat ei kelpaa mulle)
- Join, poltin ja biletin säännöllisesti ennen, nykyisin en tee mitään em. asioista
- En poistu kotoa muuten kuin muutaman kerran viikossa lenkille
- Mulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kohdata naisia, joten tulen pysymään sinkkuna koko loppuelämäni

Tästä "parempaan" ei mun uskoakseni pysty kukaan.

Itse luulin olevani vihonviimeinen neitsyt, sillä se meni vasta ollessani 27-v. Noh, asiasta viidenteen, en tullut vastaamaan tähän kysymykseen, koska olen jo hävinnyt. Olen ollut vakipanona viimeiset 3 vuotta samalle henkilölle. Päivääkään en ole seurustellut, enkä varmaan ikinä tule löytämään ketään, joka muhun voisi rakastua. Ongelmana on oma ujous, en pysty tekemään aloitetta itse, en hallitse small talkia jolla pitää leppoisaa jutustelua yllä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kehuja ulkonäöstäni saan kuulla lähes päivittäin, joten ei luulis sen olevan ongelmana parin muodostuksessa. Mutta jostain syystä en vain ikinä onnistu solmimaan lämpimää suhdetta ihmiseen, jonka kanssa voisin elää tasapainoisen elämän, perustaa perheen ja vanheta "onnellisesti". Itse en ole seksiä harrastanut koskaan humalassa, joten morkkista en niiden suhteen ikinä ole kokenut. Pidän siitä, tämän vakipanoni kanssa voisin harrastaa sitä vaikka koko päivän, mutta hän ei halua seurustella minun kanssa. Käyttää vain kylmästi hyväkseen. Olenko ollut rakastunut? Tähän vastaisin, että olen. Onnettomasti. Ihastunkin melko helposti. Minuun on myös melko moni mies ihastunut, mutta rakkautta en ole vastakkaiselta sukupuolelta saanut koskaan tuntea. Tai voi olla, että olisin voinut saada, mutta en ole antanut siihen mahdollisuutta. Koska en ole itse tuntenut samoin. Tämä tunteiden yksipuolisuus onkin ollut yksi toinen suuri ongelma parinmuodostuksessa. Haluaisin sen kokea, mutta en enää usko siihen. Pahin pelkoni onkin se, että en ikinä saa pitää omaa pientä lasta sylissäni. Haaveilen ihanasta miehestä, mutta välillä iskee hirvittävä itsesääli, tuska ja pahaolo, kunnes se unohtuu lenkkipolulle rankan rääkin seurauksena.

Tässä tulee tämän kisan voittaja eli suurin häviäjä, sillä voittaakseen on osattava hävitä.

-ikä-28

-Intiimein tilanne: Olen kätellyt naista. En ole koskaan seurustellut.

-Kerran olen ollut rakastunut 16 vuotiaana ja ihastun helposti, mutta en uskalla sanoa kohteelle mitään.

-Ystäviä ja kavereita minulla oli viimeksi lapsena. Ei ainuttakaan n.14 vuoteen.

-Olen sairaalloisen ujo ja herkkä. En kykene pitämään itseäni rakastamisen arvoisena ja naisten lähettyvillä häpeän koko olemassaoloani, joten flirttaaminen tai aloitteen tekeminen on täysin mahdotonta.

-En pahemmin käy juuri missään.

-En voisi koskaan seurustella, "kunhan nyt on joku" periaattella. Jos ei ole molemmin puolista, miksi ihmiset vaivautuvat.

-Omaan ylikehittyneen moraalin. Nykyihmisten moraalittomuus lähinnä kuvottaa minua, enkä voisi huolia näitä nykyajan hepsankeikkoja. En silti kuulu mihinkään uskontoon tai vastaavaan.

-Yksinäisyyden myötä minulle on kehittynyt täysin oma muista poikkeava maailmankatsomus ja moraalikäsitys. Samoin ajattelevia ihmisiä ei juuri ole.

-Olen heittänyt jo kirveeni kaivoon ja en edes yritä löytää ketään. Yritän korvata puuttuvat ihmissuhteet filosofialla, henkisellä kehittymisellä tms. Ymmärrän siis ettei minulla ole oikeutta olla katkera tai vaikkapa vihata naisia. Jos evoluutio/Jumala/tai mikä lienee on tehnyt ihmisten pariutumiselle omat sääntönsä tai kriteerinsä, ne on vaan parasta hyväksyä, vaikka minä en niitä täytäkään. Elämästä voi etsiä tai jopa löytää jotain syvempääkin. Eli vaikka viehätysvoimani suhteen itsetuntoa ei minulla ole, älykkyyteni suhteen itsetuntoni on korkea.

Kuka julistaa voittajan ja mikä on palkinto? Nyt tulee yksi varteenotettavista voittaja vastaus, tai ainakin näin uskoisin.

Omat tietoni:

- Ikä 28 vuotta
- Intiimeitä tilanteita naisten kanssa: Uskokaa tai älkää, mutta olen joskus linja-autossa päässyt istumaan naisen viereen. :)
- Ei siis seurustelua, tms.
- Juon aina pääni täyteen kun viinaa on tarjolla, eli 1-3 kertaa vuodessa (liittyvät työpaikan tapahtumiin)
- Harrastukseni ovat telkkarin katsominen ja tietokoneella näpertely. Kumpikin harrastuksistani onnistuu yhdellä ja samalla sohvalla löhöillen.
- Asun vielä kotona! (Siis vanhempien helmoissa)
- En omista autoa, tms.
- Näpyttelen työkseni tietokonetta ja teen sitä samaa myös töiden jälkeen kotona.
- Ihastun yleensä jokaiseen vastaan tulevaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan.
- Kavereita eli ole, kuin ehkä yksi sellainen jonka näen noin 4-5 kuukauden välein.
- Kukaan ei ole tietävästi koskaan ihastunut minuun.
- Olen kukka keppi tyyppiä, vaikken harrastakaan mitään liikuntaa.
- Tulen surulliseksi kun näen seurustelevia, tms. pareja koska itsekin haluaisin tietää miltä ”se tuntuu”...