Lukuviikolla

🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

🔞 ­N­­­y­­­m­­­f­­­o­­m­a­­­a­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17827229G

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

Taasko se lasten ja nuorten haukkuminen alkoi?

En myöskään ymmärrä sitä, että kaikkien pitäisi lukea. Ikäihmisellekin sosiaalinen elämä ja liikunta olisi tärkeämpää, kuin takapuoli kiinni tuolissa ja kirja kädessä.

Anonyymi kirjoitti:

Taasko se lasten ja nuorten haukkuminen alkoi?

En myöskään ymmärrä sitä, että kaikkien pitäisi lukea. Ikäihmisellekin sosiaalinen elämä ja liikunta olisi tärkeämpää, kuin takapuoli kiinni tuolissa ja kirja kädessä.

Lue lisää

Molempi parempi. Ei kumpikaan sulje pois toista. Henkinen vireys on vähintään
yhtä tärkeä kuin liikkuminen ja fyysinen kunto.

Anonyymi kirjoitti:

Molempi parempi. Ei kumpikaan sulje pois toista. Henkinen vireys on vähintään
yhtä tärkeä kuin liikkuminen ja fyysinen kunto.

Lukeminen hidastaa taantumista ja muistin heikkenemistä.

Anonyymi kirjoitti:

Molempi parempi. Ei kumpikaan sulje pois toista. Henkinen vireys on vähintään
yhtä tärkeä kuin liikkuminen ja fyysinen kunto.

Onko lukeminen se ainut tapa saada henkistä vireyttä?

Anonyymi kirjoitti:

Taasko se lasten ja nuorten haukkuminen alkoi?

En myöskään ymmärrä sitä, että kaikkien pitäisi lukea. Ikäihmisellekin sosiaalinen elämä ja liikunta olisi tärkeämpää, kuin takapuoli kiinni tuolissa ja kirja kädessä.

Lue lisää

Vanhempien omilla lukutottumuksilla, asenteilla ja tavalla puhua oppimisesta on merkittävä rooli lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustapojen ja -taitojen muodostumisessa ja kehityksessä

Anonyymi kirjoitti:

Onko lukeminen se ainut tapa saada henkistä vireyttä?

Ei tokikaan. Henkisesti vireä tajuaa sen. Muut kysyvät onko se.

Anonyymi kirjoitti:

Taasko se lasten ja nuorten haukkuminen alkoi?

En myöskään ymmärrä sitä, että kaikkien pitäisi lukea. Ikäihmisellekin sosiaalinen elämä ja liikunta olisi tärkeämpää, kuin takapuoli kiinni tuolissa ja kirja kädessä.

Lue lisää

Entistä vähäisempi kirjoitettujen tekstien lukeminen heijastuu luetun ymmärtämistä mittaavissa tutkimuksissa lukutaidon heikkenemisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Taasko se lasten ja nuorten haukkuminen alkoi?

En myöskään ymmärrä sitä, että kaikkien pitäisi lukea. Ikäihmisellekin sosiaalinen elämä ja liikunta olisi tärkeämpää, kuin takapuoli kiinni tuolissa ja kirja kädessä.

Lue lisää

Kuka tässä on haukkunut lapsia.?
Onhan se hyvä lapsille että saavat kehittää lukutaitoon että sitten vanhempana osaava tulkita oikein esim virallisia papereita jne. Että ymmärtää oikein lukemansa on tuiki tärkeää. Muutenhan epätietoinen saattaa väännellä omia versiotaan lukemastaan,
Terve tullut varmaan monelle tämä lukuviikko

Anna-Leena Härkönen on minunkin suosikkejani, Ramoona. Juuri noista seikoista minäkin pidän hänen kirjoissaan. Rikospaikka jäi minullekin vieraaksi. Ehkä hän on parhaimmillaan kirjoittaessaan itselleen likeisistä aiheista - ja rikos ei taida kuulua niihin..))

Seikkailukirjat ja jännityskirjat ovat niitten suosiossa, joilla ei ole tunnetason
ominaisuuksia.
He myös kirjoittavat seikkailukirjoja ilman syvällistä sisältöä.

Anonyymi kirjoitti:

Seikkailukirjat ja jännityskirjat ovat niitten suosiossa, joilla ei ole tunnetason
ominaisuuksia.
He myös kirjoittavat seikkailukirjoja ilman syvällistä sisältöä.

Lue lisää

Mihin sarjaan kuuluu dekkarit sinun mielestäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin sarjaan kuuluu dekkarit sinun mielestäsi?

Dekkarit ovat rikoskirjallisuutta joka on yksi kaunon alalaji.
Hyvässä dekkarissa (esim. Kerstin Ekmanin tuotanto) on paitsi jännitystä, myös monipohjaisuutta ja upea kieli.
Dödsklockan jota luen juuri nyt on lähinnä psykologinen trilleri.
(Yhdistää empatian ja tunnetason ominaisuudet lukemisharrastukseen on yltiöpäistä arvailua. Tärkeämpää kuin tehdä luonneanalyysejä lukutottumusten perusteella on miettiä miksi ja missä tilanteissa, mitä lukemisella etsitään. Henkilökohtaisesti pidän tarinoista, jotka edistyvät joustavasti ja jotka eivät jää pitkissä jaksoissa omaan napaan tuijotteluun tai omien aistimuksien, tunteiden, ajatuksien jne. erittelyyn)

Paloma.se01 kirjoitti:

Dekkarit ovat rikoskirjallisuutta joka on yksi kaunon alalaji.
Hyvässä dekkarissa (esim. Kerstin Ekmanin tuotanto) on paitsi jännitystä, myös monipohjaisuutta ja upea kieli.
Dödsklockan jota luen juuri nyt on lähinnä psykologinen trilleri.
(Yhdistää empatian ja tunnetason ominaisuudet lukemisharrastukseen on yltiöpäistä arvailua. Tärkeämpää kuin tehdä luonneanalyysejä lukutottumusten perusteella on miettiä miksi ja missä tilanteissa, mitä lukemisella etsitään. Henkilökohtaisesti pidän tarinoista, jotka edistyvät joustavasti ja jotka eivät jää pitkissä jaksoissa omaan napaan tuijotteluun tai omien aistimuksien, tunteiden, ajatuksien jne. erittelyyn)

Lue lisää

Mihin lajiin sinun omat kirjat kuuluvat? Ovatko kaunos vai viihdettä ja mitä alalajia? Ovatko taidekirjallisuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin lajiin sinun omat kirjat kuuluvat? Ovatko kaunos vai viihdettä ja mitä alalajia? Ovatko taidekirjallisuutta?

Taidekirjallisuutta ne ei ole, mitä se oikein on? Kirjoja jotka käsittelevät taidetta?
Ensimmäinen kirjani on tietokirjojen hyllyssä (Lempeät tuulet, omaelämänkerta, kaksi seuraavaa ovat romaaneja, kaunokirjallisuutta siis, alalajia on vaikea määritellä, mutta rikosromaaneiksi ne on alunperin kirjoitettu. Viihdekirjallisuuden parametrejä ovat toistuvat teemat, tunteisiin vetoavat juonet, pako todellisuudesta unelmiin ja ennustettavuus Raja on todellakin hyvin liukuva, suuri osa viihteellistä, ajankuluksi tarkoitettua kirjallisuutta on sarjatuuotantoa, ja ns. "potboilereita" eli samoista aineksista nopeasti keitettyä. Suuri osa salapoliisiromaaneista ja sci fista on myös viihdettä, rakkausromaanit ja lännenromaanit mukaan luettuna.

Itse määrittelisin omat kirjani lähinnä kevyellä kädellä vakavista aiheista kirjoitetuiksi romaaneiksi, jonnekin välimaastoon rikosromaanien ja tavanomaisen kaunon välille. Tarinoita tosielämästä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Taidekirjallisuutta ne ei ole, mitä se oikein on? Kirjoja jotka käsittelevät taidetta?
Ensimmäinen kirjani on tietokirjojen hyllyssä (Lempeät tuulet, omaelämänkerta, kaksi seuraavaa ovat romaaneja, kaunokirjallisuutta siis, alalajia on vaikea määritellä, mutta rikosromaaneiksi ne on alunperin kirjoitettu. Viihdekirjallisuuden parametrejä ovat toistuvat teemat, tunteisiin vetoavat juonet, pako todellisuudesta unelmiin ja ennustettavuus Raja on todellakin hyvin liukuva, suuri osa viihteellistä, ajankuluksi tarkoitettua kirjallisuutta on sarjatuuotantoa, ja ns. "potboilereita" eli samoista aineksista nopeasti keitettyä. Suuri osa salapoliisiromaaneista ja sci fista on myös viihdettä, rakkausromaanit ja lännenromaanit mukaan luettuna.

Itse määrittelisin omat kirjani lähinnä kevyellä kädellä vakavista aiheista kirjoitetuiksi romaaneiksi, jonnekin välimaastoon rikosromaanien ja tavanomaisen kaunon välille. Tarinoita tosielämästä.

Lue lisää

Parametri?? Todella vakavaksi olet mennyt.

Anonyymi kirjoitti:

Parametri?? Todella vakavaksi olet mennyt.

Emmä tiedä vakavaksi. En vain löytänyt parempaa sanaa. Saa vapaasti ehdottaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Dekkarit ovat rikoskirjallisuutta joka on yksi kaunon alalaji.
Hyvässä dekkarissa (esim. Kerstin Ekmanin tuotanto) on paitsi jännitystä, myös monipohjaisuutta ja upea kieli.
Dödsklockan jota luen juuri nyt on lähinnä psykologinen trilleri.
(Yhdistää empatian ja tunnetason ominaisuudet lukemisharrastukseen on yltiöpäistä arvailua. Tärkeämpää kuin tehdä luonneanalyysejä lukutottumusten perusteella on miettiä miksi ja missä tilanteissa, mitä lukemisella etsitään. Henkilökohtaisesti pidän tarinoista, jotka edistyvät joustavasti ja jotka eivät jää pitkissä jaksoissa omaan napaan tuijotteluun tai omien aistimuksien, tunteiden, ajatuksien jne. erittelyyn)

Lue lisää

Pidät siis kevyistä pinnallisista kirjoista ?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin lajiin sinun omat kirjat kuuluvat? Ovatko kaunos vai viihdettä ja mitä alalajia? Ovatko taidekirjallisuutta?

""Ovatko taidekirjallisuutta?""
Mikä sinun mielestäsi on taidekirjallisuutta?

Kaiken kirjallisuuden voi kokea viihteeksi, mutta ns. viihdekirjallisuus
voi tarkoittaa ihan omaa lajiaan ja tasoaan, "kioskikirjallisuustasoa".

Anonyymi kirjoitti:

Pidät siis kevyistä pinnallisista kirjoista ?

Väärä olettamus.
Pidän monipohjaisista kirjoista, jotka kertovat tarinan. Ei se tarkoita pinnallista, vaikka kirjoittajan käsi ei ole niin kovin raskas. Helpompi melkein määritellä millaisista kirjoista en pidä (vaikka ne olisivat kuinka arvostettuja ja palkittuja): liika introspektio ja liian hidas juonen eteneminen, liikaa lillukanvarsia ja liikaa keinotekoista rakennelmaa, kikkailua ja snobismia riisuu kirjan kokonaan kertomisen ilosta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Emmä tiedä vakavaksi. En vain löytänyt parempaa sanaa. Saa vapaasti ehdottaa.

"Bara meter"
Se on sitä metrikirjallisuutta, mitä ei koskaan lueta, mutta niillä täytetään kirjahyllyn tyhjä tila.

Paloma.se01 kirjoitti:

Väärä olettamus.
Pidän monipohjaisista kirjoista, jotka kertovat tarinan. Ei se tarkoita pinnallista, vaikka kirjoittajan käsi ei ole niin kovin raskas. Helpompi melkein määritellä millaisista kirjoista en pidä (vaikka ne olisivat kuinka arvostettuja ja palkittuja): liika introspektio ja liian hidas juonen eteneminen, liikaa lillukanvarsia ja liikaa keinotekoista rakennelmaa, kikkailua ja snobismia riisuu kirjan kokonaan kertomisen ilosta.

Lue lisää

Kaikilla ei tosiaan ole edellytyksiä tajuta syvällisempiä ja älyllisiä merkityksiä, ei luonteen ympäristön kuvauksia, vaan he kiinnittävät huomion vain juoneen. Ensin tapahtui sitä, sitten tätä ja sitten taas mentiin ja tultiin , pääasia että vauhtia ja kohellusta riittää. Kun jotain ei itse ymmärrä, pitää sitä kikkailuna ja snobismina.

Paloma.se01 kirjoitti:

Dekkarit ovat rikoskirjallisuutta joka on yksi kaunon alalaji.
Hyvässä dekkarissa (esim. Kerstin Ekmanin tuotanto) on paitsi jännitystä, myös monipohjaisuutta ja upea kieli.
Dödsklockan jota luen juuri nyt on lähinnä psykologinen trilleri.
(Yhdistää empatian ja tunnetason ominaisuudet lukemisharrastukseen on yltiöpäistä arvailua. Tärkeämpää kuin tehdä luonneanalyysejä lukutottumusten perusteella on miettiä miksi ja missä tilanteissa, mitä lukemisella etsitään. Henkilökohtaisesti pidän tarinoista, jotka edistyvät joustavasti ja jotka eivät jää pitkissä jaksoissa omaan napaan tuijotteluun tai omien aistimuksien, tunteiden, ajatuksien jne. erittelyyn)

Lue lisää

Hyvässä kirjallisuudessa ja taiteessa yleensäkkin on olennaista juuri aistimusten, , tunteiden ja ajatusten esittäminen ja tarkastelu, mutta se vaatii lukijalta älyllisyyttä ja herkkyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei tosiaan ole edellytyksiä tajuta syvällisempiä ja älyllisiä merkityksiä, ei luonteen ympäristön kuvauksia, vaan he kiinnittävät huomion vain juoneen. Ensin tapahtui sitä, sitten tätä ja sitten taas mentiin ja tultiin , pääasia että vauhtia ja kohellusta riittää. Kun jotain ei itse ymmärrä, pitää sitä kikkailuna ja snobismina.

Lue lisää

Kohelluksesta tykkäävä kirjoittaa itsekin pelkkää kohellusta.

Anonyymi kirjoitti:

Kohelluksesta tykkäävä kirjoittaa itsekin pelkkää kohellusta.

Ja juonesta intoileva juonittelee itsekkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikilla ei tosiaan ole edellytyksiä tajuta syvällisempiä ja älyllisiä merkityksiä, ei luonteen ympäristön kuvauksia, vaan he kiinnittävät huomion vain juoneen. Ensin tapahtui sitä, sitten tätä ja sitten taas mentiin ja tultiin , pääasia että vauhtia ja kohellusta riittää. Kun jotain ei itse ymmärrä, pitää sitä kikkailuna ja snobismina.

Lue lisää

Höpö höpö.
Mikä vahinko että fan club on myös aamuvirkku torpedoimassa kaikkea mahdollista luovaa keskustelua.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvässä kirjallisuudessa ja taiteessa yleensäkkin on olennaista juuri aistimusten, , tunteiden ja ajatusten esittäminen ja tarkastelu, mutta se vaatii lukijalta älyllisyyttä ja herkkyyttä.

Lue lisää

Juuri noin ajattelen itsekin, Ano 8.48 ja haenkin kirjallisuudesta ensi sijassa noita sisältöjä: tunteiden kuvausta, ajattelua, ja tietysti mahdollisuutta peilata omiani niihin.

Sama "livessäkin": toisten tekemiset ja menemiset eivät aina kiinnosta, sisäinen tapahtuminen, se mitä toinen ajattelee ja tuntee, kiinnostaa enemmän.

demeter1 kirjoitti:

Juuri noin ajattelen itsekin, Ano 8.48 ja haenkin kirjallisuudesta ensi sijassa noita sisältöjä: tunteiden kuvausta, ajattelua, ja tietysti mahdollisuutta peilata omiani niihin.

Sama "livessäkin": toisten tekemiset ja menemiset eivät aina kiinnosta, sisäinen tapahtuminen, se mitä toinen ajattelee ja tuntee, kiinnostaa enemmän.

Lue lisää

Ehkäpä minä etsin juuri sitä suurempaa tarinaa kaiken pähkäilyn joukosta. En jaksa innostua jonkun nuoren kirjailijan sisäisen elämän, tunnetilojen ja ajatuksien peilausta 250 sivua, ellei niistä tule jotain suurempaa, hyvää kokonaisuutta tai atrinaa.
Minulle hyvä kirjallisuus ei ole sisäänpäinkääntyvää tutkiskelua tai oman navan tuijotusta, vaan tutkiskelut, tunnetilat, pohdiskelut ja kuvaukset kehittävät ja tukevat, syventävät ja monipohjaistavat tarinaa.

Tarinan edistyessä tämä monipohjaisuus luodaan ensisijaisesti tapahtumien ja tekojen kertomisella. Aika ja paikka, henkilöhahmot, heidän kehitysprosessinsa ja syyn ja seurauksen lait tulevat eläväksi kokonaisuudeksi. tarinaa.

(Kerstin Ekman on hyvä esimerkki sentyyppisestä kerronnasta, joka on minun mieleeni)
Edelleenkin, paras lukijapalaute minulle on ollut "luin kirjasi yhtäsoittoa alusta loppuun". Kirja vei mukanaan, siinä oli latausta, jännitettä ja piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

demeter1 kirjoitti:

Juuri noin ajattelen itsekin, Ano 8.48 ja haenkin kirjallisuudesta ensi sijassa noita sisältöjä: tunteiden kuvausta, ajattelua, ja tietysti mahdollisuutta peilata omiani niihin.

Sama "livessäkin": toisten tekemiset ja menemiset eivät aina kiinnosta, sisäinen tapahtuminen, se mitä toinen ajattelee ja tuntee, kiinnostaa enemmän.

Lue lisää

Minäkin haen kirjallisuudesta tunne-elämyksiä, virikkeitä, samastumistakin joskus , ja onhan taiteen tehtävänä myös herätellä vaikkapa näkemään epäkohtia ja löytämään uusia näkökulmia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan pitäisi tuntea lukijan puolesta, selittää ja analysoida asiat puhki. Lukijalle täytyy antaa mahdollisuus kokea ja tuntea itse, saada tilaa omalle tulkinnalle. Luulen, että Palomakin tarkoitti tätä.

En ehkä laita kovin paljon painoa toiminnalle enkä vauhdikkaalle juonelle. Toki jokin jännite ja koossa pitävä rakenne pitää olla, mutta ihmissuhteet ja kehitys antaa enemmän, ja pitää kirjan tapahtumien ankkuroitua johonkin aikaan ja paikkaan. Nautin havainnollisista ympäristön kuvauksista, luonnon ja rakennetun, kuin itse sukeltaisin tapahtumapaikoille. Selviytymistarinat, tutkimusmatkat, viidakoiden, arktisten alueiden ja merten valloitukset ovat aina olleet mieluisaa luettavaa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Ehkäpä minä etsin juuri sitä suurempaa tarinaa kaiken pähkäilyn joukosta. En jaksa innostua jonkun nuoren kirjailijan sisäisen elämän, tunnetilojen ja ajatuksien peilausta 250 sivua, ellei niistä tule jotain suurempaa, hyvää kokonaisuutta tai atrinaa.
Minulle hyvä kirjallisuus ei ole sisäänpäinkääntyvää tutkiskelua tai oman navan tuijotusta, vaan tutkiskelut, tunnetilat, pohdiskelut ja kuvaukset kehittävät ja tukevat, syventävät ja monipohjaistavat tarinaa.

Tarinan edistyessä tämä monipohjaisuus luodaan ensisijaisesti tapahtumien ja tekojen kertomisella. Aika ja paikka, henkilöhahmot, heidän kehitysprosessinsa ja syyn ja seurauksen lait tulevat eläväksi kokonaisuudeksi. tarinaa.

(Kerstin Ekman on hyvä esimerkki sentyyppisestä kerronnasta, joka on minun mieleeni)
Edelleenkin, paras lukijapalaute minulle on ollut "luin kirjasi yhtäsoittoa alusta loppuun". Kirja vei mukanaan, siinä oli latausta, jännitettä ja piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

Lue lisää

Jaa, Paloma, Ramoona osasi taas selventää tarkoitukseni ja epäili, että samaa sinäkin tarkoitit..))
Toki tarinaa tarvitaan ja onhan sanottu, että nyt olisi tilausta sille "isolle tarinalle" ja kyllä se minustakin syntyy pitkälti tapahtumien ja toiminnan kautta. Oma painotukseni tulee varmasti siitä, että ihmismieli on ollut minulle pysyvä kiinnostuksen kohde.
Siihen liityen löysin kirjastoautolta Susanna Alakosken Lähimmäisen huhtikuu-nimisen päiväkirjakirjan..))
Sisäistä pohdintaa siinäkin tuntuisi olevan: yksityisestä yleiseen - sitä kauttahan se tarinallisuuskin voi syntyä...

Muistin väärin, minulla ei ollut Kerstin Ekmanin kirjaa, enkä ole hänen kirjojaan lukenut.
Tuon kirjasta "Tapahtui veden äärellä" tehdyn TV-sarjan katsoin Areenalta ja pidin sitä hyvänä: tiivistunnelmainen, melkein ahdistava ja ihmiskuvaus oli vertaansa vailla, "pohjoinen" puhui siinä...

Paloma.se01 kirjoitti:

Ehkäpä minä etsin juuri sitä suurempaa tarinaa kaiken pähkäilyn joukosta. En jaksa innostua jonkun nuoren kirjailijan sisäisen elämän, tunnetilojen ja ajatuksien peilausta 250 sivua, ellei niistä tule jotain suurempaa, hyvää kokonaisuutta tai atrinaa.
Minulle hyvä kirjallisuus ei ole sisäänpäinkääntyvää tutkiskelua tai oman navan tuijotusta, vaan tutkiskelut, tunnetilat, pohdiskelut ja kuvaukset kehittävät ja tukevat, syventävät ja monipohjaistavat tarinaa.

Tarinan edistyessä tämä monipohjaisuus luodaan ensisijaisesti tapahtumien ja tekojen kertomisella. Aika ja paikka, henkilöhahmot, heidän kehitysprosessinsa ja syyn ja seurauksen lait tulevat eläväksi kokonaisuudeksi. tarinaa.

(Kerstin Ekman on hyvä esimerkki sentyyppisestä kerronnasta, joka on minun mieleeni)
Edelleenkin, paras lukijapalaute minulle on ollut "luin kirjasi yhtäsoittoa alusta loppuun". Kirja vei mukanaan, siinä oli latausta, jännitettä ja piti mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

Lue lisää

Kas kun ei tuota kirjaasi ole täällä palstalla kommentoitu vai onko ne niin korkeatasoisia, ettei palstalaisten äly riitä sitä lukemaan......

Anonyymi kirjoitti:

Kas kun ei tuota kirjaasi ole täällä palstalla kommentoitu vai onko ne niin korkeatasoisia, ettei palstalaisten äly riitä sitä lukemaan......

Minun kirjani, kolme tähän mennessä, neljäs tekeillä, ovat varmasti aivan riittävän helppotajuisia tämän palstan lukijoille. Palstalaisista on jotkut ostaneet kirjojani, jotkut lukeneet kirjastosta lainattuna ja lukijapalaute on ollut todella posiitivista. Rakentavaa kritiikkiäkin olen saanut, mm. pitkistä ja monimutkaisista virkkeistä ja olen todella kiitollinen niistäkin.

demeter1 kirjoitti:

Jaa, Paloma, Ramoona osasi taas selventää tarkoitukseni ja epäili, että samaa sinäkin tarkoitit..))
Toki tarinaa tarvitaan ja onhan sanottu, että nyt olisi tilausta sille "isolle tarinalle" ja kyllä se minustakin syntyy pitkälti tapahtumien ja toiminnan kautta. Oma painotukseni tulee varmasti siitä, että ihmismieli on ollut minulle pysyvä kiinnostuksen kohde.
Siihen liityen löysin kirjastoautolta Susanna Alakosken Lähimmäisen huhtikuu-nimisen päiväkirjakirjan..))
Sisäistä pohdintaa siinäkin tuntuisi olevan: yksityisestä yleiseen - sitä kauttahan se tarinallisuuskin voi syntyä...

Muistin väärin, minulla ei ollut Kerstin Ekmanin kirjaa, enkä ole hänen kirjojaan lukenut.
Tuon kirjasta "Tapahtui veden äärellä" tehdyn TV-sarjan katsoin Areenalta ja pidin sitä hyvänä: tiivistunnelmainen, melkein ahdistava ja ihmiskuvaus oli vertaansa vailla, "pohjoinen" puhui siinä...

Lue lisää

Minulle tuli demeterin ja Ramoonan lukumieltymyskuvauksista ja -odotuksista mieleen Suon villi laulu.
Aivan mahtavaa luonto- ja ympäristökuvausta, jonka intensiivisyys otti mukaansa kokemaan se maailma. Toisenlainen suomiljöö kuin Suomen lapin lakkasuot. Karut ja rakkaat minulle.
Tytön kasvutarina rankoissa olosuhteissa vei mukanaan.
Lopputulema oli arvattavissa, mutta minusta tuossa teoksessa se ei ollut tärkein, vaan tytön matka erilaisessa kasvuympäristössä.
Ei pitänyt tulla tässä kirja-arvostelu, vaan en osannut muutoin kertoa minkälaisuus minua miellyttää.
En ole Delia Owensin muita teoksia lukenut, jotka ovatkin ihan sitten toisenlaisia lukukokemuksia. Listallani on. Ennen sitä joku psykologinen trilleri.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle tuli demeterin ja Ramoonan lukumieltymyskuvauksista ja -odotuksista mieleen Suon villi laulu.
Aivan mahtavaa luonto- ja ympäristökuvausta, jonka intensiivisyys otti mukaansa kokemaan se maailma. Toisenlainen suomiljöö kuin Suomen lapin lakkasuot. Karut ja rakkaat minulle.
Tytön kasvutarina rankoissa olosuhteissa vei mukanaan.
Lopputulema oli arvattavissa, mutta minusta tuossa teoksessa se ei ollut tärkein, vaan tytön matka erilaisessa kasvuympäristössä.
Ei pitänyt tulla tässä kirja-arvostelu, vaan en osannut muutoin kertoa minkälaisuus minua miellyttää.
En ole Delia Owensin muita teoksia lukenut, jotka ovatkin ihan sitten toisenlaisia lukukokemuksia. Listallani on. Ennen sitä joku psykologinen trilleri.

Lue lisää

Suon villi laulu oli minullekin todellinen lukuelämys, Ano 13.51. Siitä on kuulemma tehty elokuvakin, en ole nähnyt, mutta olisi jännä nähdä, mistä on löydetty "kirjaan sopiva" miljöö. Ehkä niitä on paljonkin.

Mainitsit Lapin. Sinne minulla on ikuinen ikävä. Pari kesää olen siellä viettänyt ja pari kertaa käynyt sen jälkeen. Nämä Lapin kirjailijat osaavat kyllä loihtia maisemat eläviksi ja ilmapiirin tutuksi. Viimeksi Rosa Liksomin Väylä, murteella kirjoittettu, nosti kyllä muistot pintaan...

demeter1 kirjoitti:

Suon villi laulu oli minullekin todellinen lukuelämys, Ano 13.51. Siitä on kuulemma tehty elokuvakin, en ole nähnyt, mutta olisi jännä nähdä, mistä on löydetty "kirjaan sopiva" miljöö. Ehkä niitä on paljonkin.

Mainitsit Lapin. Sinne minulla on ikuinen ikävä. Pari kesää olen siellä viettänyt ja pari kertaa käynyt sen jälkeen. Nämä Lapin kirjailijat osaavat kyllä loihtia maisemat eläviksi ja ilmapiirin tutuksi. Viimeksi Rosa Liksomin Väylä, murteella kirjoittettu, nosti kyllä muistot pintaan...

Lue lisää

Suon villi laulu, taisi olla Delia Owensin esikoisromaani, on juuri sen tapainen romaani, josta minä kirjoitin. Mikä siinä minua viehätti erityisesti oli juuri kirjailijan vahva läsnäolo ja se että tapahtumat ja tuntemukset kietoutuivat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ilman että tarinasta olisi tullut junnaava. Elokuvaa en ole nähnyt ja sekin olisi varmasti mielenkiintoinen katsottava; jospa se olisi filmattu samalla Georgian ja Etelä-Carolinan soisella rantavyöhykkeellä, rämeiköissä ja murtoveden kaislikoissa, kuin kirjan tapahtumat, joissa miljöö on vähintäinkin yhtä kiehtova kuin nuoren tytön kasvutarina yhteiskunnan ulkopuolella.

Nuori suomalainen kirjailija joka tulee mieleen tässä yhteydessä on Petra Rautiainen, jonka Lappiin sijoitettu esikoisromaani huokuu samanlaista läsnäoloa ja tapahtumien ja tekojen kautta kertomista. Ilman kikkailuja, ilman snobismeja, ilman keinotekoisia rakennelmia. Pari-kolme eri aikajanaa on kiinostavaa, eikä hajoita liikaa kokonaisuutta. Narratiivin näkökulma on tärkeä ja minun mielestäni perspektiivi hajoaa liikaa jos kaikkitietävän kertojan lisäksi on vielä minäkertojia, parikin kappaletta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suon villi laulu, taisi olla Delia Owensin esikoisromaani, on juuri sen tapainen romaani, josta minä kirjoitin. Mikä siinä minua viehätti erityisesti oli juuri kirjailijan vahva läsnäolo ja se että tapahtumat ja tuntemukset kietoutuivat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ilman että tarinasta olisi tullut junnaava. Elokuvaa en ole nähnyt ja sekin olisi varmasti mielenkiintoinen katsottava; jospa se olisi filmattu samalla Georgian ja Etelä-Carolinan soisella rantavyöhykkeellä, rämeiköissä ja murtoveden kaislikoissa, kuin kirjan tapahtumat, joissa miljöö on vähintäinkin yhtä kiehtova kuin nuoren tytön kasvutarina yhteiskunnan ulkopuolella.

Nuori suomalainen kirjailija joka tulee mieleen tässä yhteydessä on Petra Rautiainen, jonka Lappiin sijoitettu esikoisromaani huokuu samanlaista läsnäoloa ja tapahtumien ja tekojen kautta kertomista. Ilman kikkailuja, ilman snobismeja, ilman keinotekoisia rakennelmia. Pari-kolme eri aikajanaa on kiinostavaa, eikä hajoita liikaa kokonaisuutta. Narratiivin näkökulma on tärkeä ja minun mielestäni perspektiivi hajoaa liikaa jos kaikkitietävän kertojan lisäksi on vielä minäkertojia, parikin kappaletta.

Lue lisää

Petra Rautiainen, en ole kuullutkaan, mutta jos Lappiin sijoittuu, niin se on minulle aina hyvä
suositus. Ja jos rakennekin on perinteinen, se tietysti lisää kiinnostavuutta.

Mulla onkin taas tilauksessa aika monta kirjaa ja seuraavaksi pitää keskittyä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaan "Huipputuloiset" - Suomen rikkain promille.

EVVK (= Ei v....u vois vähempää kiinnostaa) ! Vaikka toisaalta tuntuu kuin luokkatietoisuus olisi noussut uudella tavalla tietoisuuteen, puheenaiheeksi, ainakin tuon lukutaitokeskustelun yhteydessä.

demeter1 kirjoitti:

Petra Rautiainen, en ole kuullutkaan, mutta jos Lappiin sijoittuu, niin se on minulle aina hyvä
suositus. Ja jos rakennekin on perinteinen, se tietysti lisää kiinnostavuutta.

Mulla onkin taas tilauksessa aika monta kirjaa ja seuraavaksi pitää keskittyä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaan "Huipputuloiset" - Suomen rikkain promille.

EVVK (= Ei v....u vois vähempää kiinnostaa) ! Vaikka toisaalta tuntuu kuin luokkatietoisuus olisi noussut uudella tavalla tietoisuuteen, puheenaiheeksi, ainakin tuon lukutaitokeskustelun yhteydessä.

Lue lisää

Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa voitti 2020 Savonia-kirjallisuuspalkinnon. Se kertoo Lapin sodan jälkimainingeista, vankileirien salaisuuksista ja Lapin jälleenrakentaamisesta kahdessa aikajanassa, hänen esikoiskirjansa. Tämä kirja käännettiin muuten jo ennen julkaisemistaan ainakin ruotsiksi ja heti seuraavana vuonna englanniksi.

Rautiainen on aktuelli myös uutuuskirjastaan Meren muisti, jota en ole vielä lukenut, mutta on seuraavana listallani. Se kertoo 80-luvun Norjan pohjoisrannikosta, Ruijasta, meren suojelusta ja öljynporauksesta.
"Pystyykö ihminen sivuuttamaan alkukantaiset tunteensa ja valjastamaan ne hyötykäyttöön? Ja ennen kaikkea: pystyykö ihminen kesyttämään arvaamattomana vellovan, haavoitetun meren?" (lainaus mainoksesta)

Huh, huh ! Monilukutaito taitaa jäädä ainakin minulta oppimatta...)) (Ano 11.42).

Onneksi olen omavarainen kirjojen suhteen. Niitä minulla on riittävästi tulevia vuosia ajatellen ja tuskin perinteiset kirjat kirjastoistakaan kokonaan häviävät.

Nyky-yhteiskunnassa, digipalveluiden käytössä, saattaa tietysti tulla ongelmia, mutta täytyy sitten oppia pyytämään apua omaan selvitymiseen.

Ketjua lukiessa oli kuitenkin kiva huomata, että lukemisen merkitys tunnistetaan ja - toivon
mukaan - ehditään ajoissa puuttua tähän vallitsevaan suuntaukseen, joka näkyy lukutaidon heikkenemisenä lasten/nuorten kohdalla.
Minäkin kuulin tuosta koulun ja kirjastolaitoksen yhteistyöstä. Itsekin tapaan usein kirjastoautolla näitä pieniä asiakkaita ...))

Omiin lukutottumuksiini lukuviikko ei taida paljon vaikuttaa. Parhaillaan minulla on menossa Hunter Bidenin kirja "Kauniita asioita". Se oli valittu kirjapiirin kuukauden kirjaksi enkä ollut siitä kovin kiinnostunut.
Hunter Biden on siis Joe Bidenin nuorempi poika, joka loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa hänen äitinsä ja pikkusisarensa menehtyivät. Myös isoveli Beau selvisi onnettomuudesta, mutta kuoli aivosyöpään 2015.
Hunterin päihdeongelma nousi otsikoihin lähinnä Trumpin esiin nostamana.
Kirja oli rehellinen ja koskettava ja ainakin minulta se riisui paljon ennakkoluuloja, joita minulla on aina ollut amerikkalaista perheyhteyttä ja sen ilmentymiä kohtaan.

Tämä kirja oli paitsi kuvaus Bidenien vahvasta perheyhteydestä myös siitä, miten mahdottomastakin voi selvitä toisten ihmisten avulla. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma", sanotaan meilläkin ja Bidenin perheen kohdalla se tuli todistetuksi.
Myös Joe Bideniä katselen nyt toisin silmin: avarasydäminen, syvästi tunteva ihminen ja hyvä isä, valtiomiestaidot punnitaan varmasti vasta myöhemmin.

Luin kirjan puoleen väliin yhdeltä istumalta. Jatkan sitä tänään..))
Hyvää lukuviikkoa !

demeter1 kirjoitti:

Huh, huh ! Monilukutaito taitaa jäädä ainakin minulta oppimatta...)) (Ano 11.42).

Onneksi olen omavarainen kirjojen suhteen. Niitä minulla on riittävästi tulevia vuosia ajatellen ja tuskin perinteiset kirjat kirjastoistakaan kokonaan häviävät.

Nyky-yhteiskunnassa, digipalveluiden käytössä, saattaa tietysti tulla ongelmia, mutta täytyy sitten oppia pyytämään apua omaan selvitymiseen.

Ketjua lukiessa oli kuitenkin kiva huomata, että lukemisen merkitys tunnistetaan ja - toivon
mukaan - ehditään ajoissa puuttua tähän vallitsevaan suuntaukseen, joka näkyy lukutaidon heikkenemisenä lasten/nuorten kohdalla.
Minäkin kuulin tuosta koulun ja kirjastolaitoksen yhteistyöstä. Itsekin tapaan usein kirjastoautolla näitä pieniä asiakkaita ...))

Omiin lukutottumuksiini lukuviikko ei taida paljon vaikuttaa. Parhaillaan minulla on menossa Hunter Bidenin kirja "Kauniita asioita". Se oli valittu kirjapiirin kuukauden kirjaksi enkä ollut siitä kovin kiinnostunut.
Hunter Biden on siis Joe Bidenin nuorempi poika, joka loukkaantui auto-onnettomuudessa, jossa hänen äitinsä ja pikkusisarensa menehtyivät. Myös isoveli Beau selvisi onnettomuudesta, mutta kuoli aivosyöpään 2015.
Hunterin päihdeongelma nousi otsikoihin lähinnä Trumpin esiin nostamana.
Kirja oli rehellinen ja koskettava ja ainakin minulta se riisui paljon ennakkoluuloja, joita minulla on aina ollut amerikkalaista perheyhteyttä ja sen ilmentymiä kohtaan.

Tämä kirja oli paitsi kuvaus Bidenien vahvasta perheyhteydestä myös siitä, miten mahdottomastakin voi selvitä toisten ihmisten avulla. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma", sanotaan meilläkin ja Bidenin perheen kohdalla se tuli todistetuksi.
Myös Joe Bideniä katselen nyt toisin silmin: avarasydäminen, syvästi tunteva ihminen ja hyvä isä, valtiomiestaidot punnitaan varmasti vasta myöhemmin.

Luin kirjan puoleen väliin yhdeltä istumalta. Jatkan sitä tänään..))
Hyvää lukuviikkoa !

Lue lisää

Luin pari vuotta sitten kirjan
tps://www.adlibris.com/fi/kirja/joe-biden-9789518771138

Rankka elämä, paljon surua. Arvostan.

Anonyymi kirjoitti:

Luin pari vuotta sitten kirjan
tps://www.adlibris.com/fi/kirja/joe-biden-9789518771138

Rankka elämä, paljon surua. Arvostan.

Elämänkerrat avartavat käsityksiämme
https://www.adlibris.com/fi/kirja/joe-biden-9789518771138

Anonyymi kirjoitti:

Luin pari vuotta sitten kirjan
tps://www.adlibris.com/fi/kirja/joe-biden-9789518771138

Rankka elämä, paljon surua. Arvostan.

Kiva kuulla, että joku muukin on lukenut kirjan, Ano 14.26. Onneksi pienet pojat saivat "uuden äidin" juuri ennen kouluikäänsä.
Helposti pitää heitäkin kultalusikka suussa syntyneenä. Kuitenkin molemmat pojat tekivivät töitä, siis ihan "kunnon duunia" nuoresta saakka ja Hunter, joka meni nuorena naimisiin asui alkuun ahtaasti, joutui turvautumaan asuntolainaan ja opintolainaan - ihan niinkuin tavallisetkin nuoret.
Ja näitä tragedioita saattaa sattua kenelle tahansa. Koko maailma tuntee "Kennedyjen kirouksen". Joe Bidenilla ei tosin taida olla edes luurankoja kaapissa: raitis, "uskova", ei mikään naissankari (tiettävästi).

demeter1 kirjoitti:

Kiva kuulla, että joku muukin on lukenut kirjan, Ano 14.26. Onneksi pienet pojat saivat "uuden äidin" juuri ennen kouluikäänsä.
Helposti pitää heitäkin kultalusikka suussa syntyneenä. Kuitenkin molemmat pojat tekivivät töitä, siis ihan "kunnon duunia" nuoresta saakka ja Hunter, joka meni nuorena naimisiin asui alkuun ahtaasti, joutui turvautumaan asuntolainaan ja opintolainaan - ihan niinkuin tavallisetkin nuoret.
Ja näitä tragedioita saattaa sattua kenelle tahansa. Koko maailma tuntee "Kennedyjen kirouksen". Joe Bidenilla ei tosin taida olla edes luurankoja kaapissa: raitis, "uskova", ei mikään naissankari (tiettävästi).

Lue lisää

Olen siis lukenut kirjan Bidenista, elämäntapahtumat hänen näkökulmastaan.
En ole lukenut hänen poikansa kirjoittamaa kirjaa.

Anonyymi kirjoitti:

Elämänkerrat avartavat käsityksiämme
https://www.adlibris.com/fi/kirja/joe-biden-9789518771138

Lue lisää

Elämänkerrat ovat mielenkiintoisia, useimmiten koskettavia ja aina yleissivistäviä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen siis lukenut kirjan Bidenista, elämäntapahtumat hänen näkökulmastaan.
En ole lukenut hänen poikansa kirjoittamaa kirjaa.

Aivan, tuosta linkistä avautuikin esittely toiseen kirjaan, jota taas minä en ole lukenut..))
Työmaata riittää..))

Luetko paljon samoja kirjoja joita täällä "arvostellaan" ?

Anonyymi kirjoitti:

Luetko paljon samoja kirjoja joita täällä "arvostellaan" ?

Hmmm... en tiedä, enää. En ole uskaltanut avata kirjaketjuja.
Joskus näki toivomuksen keskustella jostain tietystä kirjasta. Jos olin sen lukenut jo, niin silloin osallistuin.
Nythän ei ole kirjaketjuja kaiketi ollut aikoihin.
Sama oli, kun aikoinaan selailin kirjablogeja. Liian tarkka kuvaus suosituksesta johonkin kirjaan vesitti innostukseni.

Anonyymi kirjoitti:

Hmmm... en tiedä, enää. En ole uskaltanut avata kirjaketjuja.
Joskus näki toivomuksen keskustella jostain tietystä kirjasta. Jos olin sen lukenut jo, niin silloin osallistuin.
Nythän ei ole kirjaketjuja kaiketi ollut aikoihin.
Sama oli, kun aikoinaan selailin kirjablogeja. Liian tarkka kuvaus suosituksesta johonkin kirjaan vesitti innostukseni.

Lue lisää

"Nythän ei ole kirjaketjuja kaiketi ollut aikoihin."
Useampia on ollut, mutta ne eivät ole sytyttäneet enää ketään keskustelemaan.
Vain yksi "runokirja", jota kukaan ei ollut edes lukenut aiheutti pitkään ketjun.
Tosin paljon lukevat eivät siihen osallistuneet juuri ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Nythän ei ole kirjaketjuja kaiketi ollut aikoihin."
Useampia on ollut, mutta ne eivät ole sytyttäneet enää ketään keskustelemaan.
Vain yksi "runokirja", jota kukaan ei ollut edes lukenut aiheutti pitkään ketjun.
Tosin paljon lukevat eivät siihen osallistuneet juuri ollenkaan.

Lue lisää

Kiira Korpi oli tänään maikkarilla haastateltavana. Yhtä kaunis ja raikas ilmestys kuin aktiiviurallaan huippu-urhelijana.
Ihan kivasti hän tuntui tuon kirjakritiikin ottaneen ja mikä ettei, kun kirja on myynyt hyvin ja kuulemma siitä on tullut hyvää lukijapalautettakin. Tuskin kukaan kehtaa haukkuakaan päin naamaa..)) Ja kuten sanottu, tietty kohderyhmä voi siitä saada paljonkin irti. Uusi kirjakin on kuulemma tekeillä.
Tietysti hän puhui tutusti omasta sisäisestä matkastaan - niinhän kaikki nuoret..)) - eikä ajatuksissakaan mitään uutta ollut - ainakaan näin vanhalle..))

Voimakirjaksi hän kirjaansa kutsui - ja eikös siinä ainakin näitä "voimasanoja" ollut..))

demeter1 kirjoitti:

Kiira Korpi oli tänään maikkarilla haastateltavana. Yhtä kaunis ja raikas ilmestys kuin aktiiviurallaan huippu-urhelijana.
Ihan kivasti hän tuntui tuon kirjakritiikin ottaneen ja mikä ettei, kun kirja on myynyt hyvin ja kuulemma siitä on tullut hyvää lukijapalautettakin. Tuskin kukaan kehtaa haukkuakaan päin naamaa..)) Ja kuten sanottu, tietty kohderyhmä voi siitä saada paljonkin irti. Uusi kirjakin on kuulemma tekeillä.
Tietysti hän puhui tutusti omasta sisäisestä matkastaan - niinhän kaikki nuoret..)) - eikä ajatuksissakaan mitään uutta ollut - ainakaan näin vanhalle..))

Voimakirjaksi hän kirjaansa kutsui - ja eikös siinä ainakin näitä "voimasanoja" ollut..))

Lue lisää

Eikö tuo Kiira ole jo vähän liian vanha tuollaiseen nuorille tyypilliseen itsensä etsimismatkaan? Hän on jo 34, eronnut nainen. Siinä iässä ollaan jo perheenäitejä, murrosikään tulevien lasten tukijoita ja kasvattajia. Voimaa pitäisi saada muusta kuin voimasanojen latelusta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tuo Kiira ole jo vähän liian vanha tuollaiseen nuorille tyypilliseen itsensä etsimismatkaan? Hän on jo 34, eronnut nainen. Siinä iässä ollaan jo perheenäitejä, murrosikään tulevien lasten tukijoita ja kasvattajia. Voimaa pitäisi saada muusta kuin voimasanojen latelusta.

Lue lisää

Voihan olla, että huippu-urheilijalta on jäänyt osa nuoruutta elämättä, niin kutsutusti, ja nyt on sitten tuon itsensä etsimismatkan aika.
Uskon myös, että fanittajiakin löytyy. Julkisuus taitaa edelleen kiehtoa nuoria, päätellen tuon blogikirjoittelunkin suosiosta. Onhan siinä jotakin hälyttävää, minunkin mielestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö tuo Kiira ole jo vähän liian vanha tuollaiseen nuorille tyypilliseen itsensä etsimismatkaan? Hän on jo 34, eronnut nainen. Siinä iässä ollaan jo perheenäitejä, murrosikään tulevien lasten tukijoita ja kasvattajia. Voimaa pitäisi saada muusta kuin voimasanojen latelusta.

Lue lisää

Sehän meni naimisiin, mutta erosi, kun huomasikin olevansa lesbo.

Kiitos kirjavinkistä! Arboretumien ystävänä ja puuharrastajana tilasin tuon puukirjan , oli tarjouksessakin.
Minulla on jo koirankorville luettu Euroopan puuopas, kirjoittanut Alan Mitchell ja John Wilkinson. Kirjassa kerrotaan lajituntomerkkien lisäksi puun historiasta, käyttömuodoista, kestävyydestä ja koristeellisuudesta. Kirjassa on yksityiskohtaisia piirroksia puiden lehdistä, kukista, hedelmistä, kaarnasta. Valokuvateokset ovat luontokirjoina upeita, mutta kasvituntemukseen piirrokset ovat parempia. Yksi kirja-aarteitani on 2-osainen Flora, Suomen suurkasvio, sisältää 1000 Suomen yleisintä kasvia . Sen perustana on pohjoiseurooppalaisten kasvilajien 18-osainen kuvasto Flora danica, käsinmaalaustekniikan ansiosta kallisarvoinen harvinaisuus.
Flora Suomen suurkasvio on voittanut kirjataiteen kultamitalin Leipzigissa v. 1989.

Ei mitenkään. En ottanut "kuppia", en käynyt otto-maatilla.
Normaalit ottamiset tein jääkaapista jne.